ajo
,
Onneksi Lotta on Lotta, eikä välitä onko valoa vai ei. Nemon kanssa tuntuu olevan sama juttu. Roppe ehkä kyttää hieman enemmän pimeässä sellaista, millä valoisalla ei olisi niin merkitystä, mutta eipä tuokaan suuria hätkähdä. Lähinnä itseä tämä keli taitaa eniten ärsyttää. Vaikka tuskinpa hevosetkaan tykkäävät tarpoa polviaan myöten mudassa pilkkopimeässä..
Otsalampun olen peräti muistanut ottaa pari kertaa tallille mukaan. Pieniä "avaimenperälamppuja" ostin viime syksynä Biltemasta, ja ne ovat edelleen käytössä. Aivan älyttömän käteviä kapistuksia, eikä maksa paljon, suosittelen! Heijastimiakin riittää. Enpä kyllä uskaltaisi lähteä hevosten kanssa pimeyden keskelle liikenteeseen ilman näkyviä valoja ja heijastimia..
Yhtenä iltana tällä viikolla kävin Lotalla ratsastamassa ilman otsalamppua. Ainoastaan ohjissa roikkui kiinni pieni valo. Tajusin onneksi, että onhan miulla "taikalaatikko" taskussa mukana, joten puhelimen taskulampun valossa sitten mentiin. Sähläsin siinä aikani puhelimen kanssa - napsin kuvia, selasin facebookkia jne.. Tällöin näkyvyys kirkkaan puhelimen näytön ympärille oli täysi nolla. Tajusin samalla ilman satulaa Lotan selässä istuessani, kuinka ihanaa tämä oikeastaan onkaan! Lämmin tuttu ja turvallinen hevonen kävelee rentona ja luottavaisena pilkkopimeää tietä eteenpäin. Mie vaan nautin olostani, ja luotin hevoseen sataprosenttisesti, vaikken nähnyt senttiäkään ympärilleni mihinkään suuntaan :) Loistava fiilis!
Pimeetä touhua
Voisko jo tulla lunta ja pakkasta... Pliiiis! Tämä kuran, pimeyden ja veden määrä alkaa jo riittää. Joka syksyhän se on tätä samaa, ja joka syksy vaan odotetaan ja toivotaan, että tulisipa talvi ajoissa. Mun puolestani olis saanut jo alkaa. Kellojen siirtäminen oli ihan viimeinen niitti, enää ei ole toiveitakaan päästä hevosten kanssa valoisan aikaan liikkeelle.Onneksi Lotta on Lotta, eikä välitä onko valoa vai ei. Nemon kanssa tuntuu olevan sama juttu. Roppe ehkä kyttää hieman enemmän pimeässä sellaista, millä valoisalla ei olisi niin merkitystä, mutta eipä tuokaan suuria hätkähdä. Lähinnä itseä tämä keli taitaa eniten ärsyttää. Vaikka tuskinpa hevosetkaan tykkäävät tarpoa polviaan myöten mudassa pilkkopimeässä..
Otsalampun olen peräti muistanut ottaa pari kertaa tallille mukaan. Pieniä "avaimenperälamppuja" ostin viime syksynä Biltemasta, ja ne ovat edelleen käytössä. Aivan älyttömän käteviä kapistuksia, eikä maksa paljon, suosittelen! Heijastimiakin riittää. Enpä kyllä uskaltaisi lähteä hevosten kanssa pimeyden keskelle liikenteeseen ilman näkyviä valoja ja heijastimia..
Yhtenä iltana tällä viikolla kävin Lotalla ratsastamassa ilman otsalamppua. Ainoastaan ohjissa roikkui kiinni pieni valo. Tajusin onneksi, että onhan miulla "taikalaatikko" taskussa mukana, joten puhelimen taskulampun valossa sitten mentiin. Sähläsin siinä aikani puhelimen kanssa - napsin kuvia, selasin facebookkia jne.. Tällöin näkyvyys kirkkaan puhelimen näytön ympärille oli täysi nolla. Tajusin samalla ilman satulaa Lotan selässä istuessani, kuinka ihanaa tämä oikeastaan onkaan! Lämmin tuttu ja turvallinen hevonen kävelee rentona ja luottavaisena pilkkopimeää tietä eteenpäin. Mie vaan nautin olostani, ja luotin hevoseen sataprosenttisesti, vaikken nähnyt senttiäkään ympärilleni mihinkään suuntaan :) Loistava fiilis!
![]() |
Lotalla otsalampun valossa ajamassa.. |
![]() |
"Hei mää oon täällä kans!" |
![]() |
"Ja mää!" |
![]() |
Lenkin jälkeen Lara käväisi taas Ropen selässä istuskelemassa. |
![]() |
Tässä kuva Lotan selästä reissulta, jolta otsalamppu unohtui. Tuo kuvassa näkyvä valo roikkuu ohjissa kiinni.. |
![]() |
Ja salamalla sama kuva :) |
![]() |
"Kyllä mä seison käytävällä, mutta eihän sitä lasketa jos pää eksyy muualle.." |
0 kommenttia :
Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.