erikoispostaus ,

Luukku 2

12/02/2013 06:00:00 ip. Siri 6 Comments



Mikä on paras hevostapahtuma missä olet ikinä ollut?

Kerro siitä kuvin ja sanoin.




Siri vastaa:

Olen ollut lukuisissa ihanissa hevostapahtumissa vuosien saatossa. Kerran jopa Tanskassa Vuonisten PM-kisoissa ja Norjassa Vuonisten oripäivillä. Suurin kiitos näihin tapahtumiin osallistumisestani kuuluu Marjolle. Hän seurasi netistä aina mitä hevosiin liittyvää tapahtui missäkin, pyysi minua seurakseen ja samalla kartanlukijakseen. Joka kyllä oli (ja on yhä) pahemman luokan virhe... mukavempaahan se on seurassa ajaa ulos kartalta kuin yksikseen, sillä jos minä saan opastaa suunnistan väistämättä väärään suuntaan, kun taas Marjolla on uskomaton paikkamuisti ja kompassipää. 

Koska harvemmin kieltäydyin lähtemästä näihin "hevosenristiäisiin" hän lopulta lakkasi kyselemästä ja vain kylmän rauhallisesti merkkasi kalenteriini minä päivinä ollaan sitten "radalla" eli tässä tapauksessa siis joko hevosten match showssa, oripäivillä, Vuonisyhdistyksen kesätreffeillä, valjakkokisoissa, messuilla, Vuonisten mestaruuksissa, HIHS:ssä tai näyttelyissä.

Vaikkakin mieleenpainuvimmat hevostapahtumat ovat eittämättä nuo pohjoismaihin tehdyt visiitit oripäiville ja pm-kisoihin jo pelkästään maisemiensa vuoksi, valitsen kuitenkin toisenlaisen tapahtuman. Nimittäin iki-ihanan Apassionatan!




Pari joulua sitten päätin kerrankin vuorostani täyttää Marjon almanakkaa ja hankin meille liput tuohon ihanaan hevosshowhun. Silloin olin kyseisessä showssa ekaa kertaa, eikä huokailujen ja ihastelujen määrästä meinannut tulla loppua. Saman aikaisesti kyllä manattiin pahemmin kuin kiroilevat siilit, sitä että emme olleet tajunneet ottaa kameroita mukaan. Ihastuin näytökseen niin, että heti seuraavana vuonna oli päästävä uudestaan ja tällä kertaa kameran kanssa (oheiset kuvat ovat tältä kerralta)!

Suloiset miniponit, jätti Noriker, sumussa valetava valkoinen camarque-lauma, pörröiset tölttäävät issikat, uljaat Friisiläiset, hassunhauska aasi, kaikki nuo taitavat kuviot ja temput saivat ihokarvani nousemaan pystyyn kymmeniä kertoja.




Tämä spektaakkelimainen hevosshow on vaan aina yhtä valloittava ja tunteisiin vetoava joten ken tietää harmillisen välivuoden jälkeen saatan istua Hartwall Areenalla jälleen ensi vuonna, koska teemana on tällä kertaa -unelmien aikaa "Time for dreams" ja se jos mikä multa luonnistuu... unelmoiminen.
Tämä on siis ehdottomasti paras hevostapahtuma, koska siihen ei vaan koskaan ikinä milloinkaan kyllästy.

Suosittelen lämpimästi!!




Tässä capriolessa melkein tuli tarkennuskin mukaan... melkein.



Marjo vastaa:

Ensimmäisenä mieleen nousevat kaikki Vuonohevosyhdistyksen tapahtumat.. Kuten myös kaikki muut viime vuosien hevostapahtumat: messut, oripäivät, kisat, näyttelyt - mitkä lie. Parasta on äärettömän vaikea määritellä, joten otan kriteeriksi nyt omat tuntemukseni ja tapahtuman merkityksen minulle. Silloin valinta muuttuu hyvin helpoksi. Kyseessä on tietenkin vuoden takainen vuonohevosten näyttely Kiljavalla.

Siri ja Lotta ennen kehää.
20-vuotias mamma poseeraa kameralle ennen kehää

Olen hehkuttanut näyttelyistä aiemmin blogissa pariinkin otteeseen. Ihan yhtä pitkästi en siis enää ala kertomaan. Näyttelyyn lähtö oli alunperin vain hyvin kaukainen ajatus tai haave. Pitkäaikaiset lukijat ehkä muistavat, kuinka kamalassa kunnossa Lotta palasi ylläpidosta Rouskun ollessa neljän kuukauden ikäinen. Silloin tuntui täydeltä mahdottomuudelta saada tammaa enää koskaan edes hevosen näköiseksi, saati että se voisi ikinä osallistua näyttelyyn! Vaan kummasti Lotan kunto kohoni ja ulkonäkö siinä samalla.. Kuukausi kuukaudelta haaveet vanhan tamman näyttelyihin viemisestä "vielä kerran" muuttuivat konkreettisemmiksi.
Ravitreeniä, ja ponilla pikkusen virtaa!

Kesän koittaessa tein sen päätöksen ja ilmoitin Lotan näyttelyyn! Jännitti huimasti viedä roikkuvatsaista vielä ehkä toipumassa olevaa tammaa kehään, mutta sinne vaan lähdettiin. Odotukset eivät olleet korkealla, ei todellakaan. Yllätys oli siis suuri, kun yllettiin luokassaan sijalle 4/7. Meitä edellä oli kaksi juuri I-palkinnolla kantakirjattua upeaa tammaa sekä yksi hieno nuori tamma. Lotta palkittiin II-palkinnolla ja 39 pisteellä. Tuomari hymyili minulle leveästi, kun tuli tuomaan ruusuketta ja totesi samalla: "A very nice old lady!". Arvostelussakin todettiin, kuinka hyvässä kunnossa tamma on ikäisekseen. 


Tuomarin silmien alla.

Meinasin ruveta itkemään kehässä, kun sain palkinnon ja kuuntelin kuuluttajan lukemia pisteitä. Etenkin, kun vilkaisin Siriin, joka otti kuvia aidan takana, ja myöskin liikuttuneena kuunnellessaan lopetti jopa kuvaamisen siksi hetkeksi. Kehän jälkeen Siri juoksi onnessaan meidän luoksemme, ja jos ei olisi ollut pörhöilevä muoriponi narun päässä, olisimme varmaan alkaneet halailemaan ja vollottamaan yhteen ääneen :D Myös muilta paikalla olleilta vuonistutuilta saimme pelkkiä ihania ja vilpittömiä onnitteluja, joista jokainen lämmitti mieltä entisestään.


Fiilikset ruusukkeen saannin jälkeen.
Kaiken huipuksi Lotta lähti näyttelystä suoraan orinpitäjän kyydillä orin luo astutettavaksi, jolloin Nemo laitettiin alulle. Epäilin pitkään kannattaako Lottaa edes astuttaa, mutta tuo näyttelymenestys vain vahvisti päätöstä entisestään, ja hyvillä mielin lähetin tamman matkaan.


…ja kehästä poistuttuamme. Voiko onnellisempi enää olla?

Jos ajateltaisiin puhtaasti sanan paras merkitystä, nostaisin esille varmaan järjestelyjen sujuvuuden, tapahtuman sisällön, monipuolisuuden, opettavaisuuden, viihtyvyyden, tunnelman jne jne. Tällöin kärkisijoille nousisivat Hevoset-messut Tampereella. Viime kevään messuista voit käydä lukemassa postauksen täältä.



Seuraavan päivän kysymys:  
Harrastaako lähipiirisi, perheesi ja ystäväsi myös hevosia? Miten he suhtautuvat harrastukseesi?

Liitä mahdollisesti oheen kuvia heistä hevosten kanssa (muista kysyä lupa julkaisuun).

You Might Also Like

6 kommenttia :

  1. http://aladdinbird.blogspot.fi/2013/12/191.html

    VastaaPoista
  2. Ihanat tarinat taas teillä, kiva kun teitä on kaksi, niin tulee erilaiset tarinat kummaltakin :) Olen kanssa ollut joskus aikoja sitten Apassionataa katsomassa, ja se veti kyllä sanattomaksi (Siri olet kyllä uskomaton valokuvaaja!). Ja tuo vuonisnäyttely niin taas erilainen tarina, omakohtainen ja tärkeä :) Marjon ilme viimeisessä kuvassa kertoo kaiken :) Tässä oma luukkuni: http://ruskolilja.blogspot.fi/2013/12/2-luukku.html

    VastaaPoista
  3. Nöyrin kiitokseni Aurora! Ehken nyt kuitenkaan ihan uskomaton.. arvaa vaan kuinka monta sataatuhatta epäonnistunutta otosta siellä joukossa oli :)

    Illalla kun pääsen kotiin menen lukemaan sinun ja suosikki ravurini Aladdinin eli Hannan luukut. Odotan mielenkiinnolla :)

    VastaaPoista
  4. Sama juttu Siri, kyllä Apassionata oli ihan mieletön kokemus, ei hienompaa keksi. :)

    VastaaPoista
  5. http://wiikinkiponit.blogspot.fi/2013/12/joulukalenteri-luukku-2.html

    VastaaPoista
  6. Nii jotta kiitos vaan silloisesta seurasta! Ihanassa tapahtumassa ihanan ystävän kanssa. Kerrassaan ihanaa!

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.