kuvia
,
Tänään patsastelin Popin (Popi on siis yhtäkuin Rohan eli Rousku) selässä pariinkiin otteeseen ekaa kertaa ulkosalla. Taltioin sen tietysti, koska olen joskus ajatellut, että täytyyhän mulla olla todistusaineistoa kun sitten joskus kiikkustuolista käsin kerron vanhainkoti-kavereilleni tarinaa herrasmieshevosesta nimeltä Rohan. Popista jonka ihan omin ryppysine käsineni "koulutin" nelikuisesta varsasta asti ja joka vielä vanhoilla päivillään niitti mainetta ja kunniaa lapsenlapsieni kisaratsuna ja pappaponina.
Tämä tarina tulevasta mummo minästäni taitaa kuitenkin enemmän pohjustaa sitä, että tämänpäiväinen video on niin surkea laatuaan, että se tosiaan kelpaa vain omiin arkistoihin katseltavaksi ja muisteltavaksi, mutta kun en ole niin nöpönuuka niin esittelen tämän loisteliaan taidonnäytteeni videoeditorina ja kuvaajana myös teillekin ;)
Popin kanssa olen siis kerran aiemmin testannut tuota satulaan könyämistä jalustimen kautta tallin käytävällä. Videolla selkäännousu näin tapahtuu siis toista kertaa. Olen jo pitkään ollut sitä miltä, että voisin kevyesti koittaa jo maastoilla sillä. Olen aiemminkin maininnut, että itse en aio alkaa sitä ratsuksi kouluttaa (eihän mulla ole hajuakaan miten se toimii) vaan vien sen kunnolliselle ratsuttajalle. Jo pari vuotta sitten iskin silmäni erääseen ihanaan ihmiseen joka ratsuttaa hevosia työkseen ja tällä viikolla sainkin kun sainkin aikaiseksi kysyä häneltä hieman neuvoja miten minun kannattaa nyt Rohanin kanssa edetä ennen itse eskarin aloittamista ja koska tämä esikoulu olisi hyvä aloittaa.
Sain vahvistusta omille ajatuksilleni, että voin nimenomaan kevyesti alkaa maastoilla sillä lyhyitä pätkiä silloin tällöin sillä poika kuitenkin kasvaa ja kehittyy vielä. Muistisääntönä oli pitää kerrat mukavina (jota maastoilu yleensä hevoselle on) ja näin samalla kehitetään lihaksia ja tasapainoa.
Kesällä sen kuitenkin todennäköisesti vien taas laitumille joten esikoulu olisi tarkoitus alkaa sitten laidunkauden jälkeen joskus syksyllä. Täytyy kyllä sanoa, että tämä varsan kanssa eläminen antaa niin paljon ja sopii minulle paremmin kuin ikinä olisin voinut kuvitellakaan. Ei ole vielä kertaakaan tylsää päivää Popin kanssa ollut ja jotenkin on vaikea kuvitella, että näin tulisi ihan hetkeen olemaankaan.
Popista tulee eskarilainen
Tänään patsastelin Popin (Popi on siis yhtäkuin Rohan eli Rousku) selässä pariinkiin otteeseen ekaa kertaa ulkosalla. Taltioin sen tietysti, koska olen joskus ajatellut, että täytyyhän mulla olla todistusaineistoa kun sitten joskus kiikkustuolista käsin kerron vanhainkoti-kavereilleni tarinaa herrasmieshevosesta nimeltä Rohan. Popista jonka ihan omin ryppysine käsineni "koulutin" nelikuisesta varsasta asti ja joka vielä vanhoilla päivillään niitti mainetta ja kunniaa lapsenlapsieni kisaratsuna ja pappaponina.
Tämä tarina tulevasta mummo minästäni taitaa kuitenkin enemmän pohjustaa sitä, että tämänpäiväinen video on niin surkea laatuaan, että se tosiaan kelpaa vain omiin arkistoihin katseltavaksi ja muisteltavaksi, mutta kun en ole niin nöpönuuka niin esittelen tämän loisteliaan taidonnäytteeni videoeditorina ja kuvaajana myös teillekin ;)
Popin kanssa olen siis kerran aiemmin testannut tuota satulaan könyämistä jalustimen kautta tallin käytävällä. Videolla selkäännousu näin tapahtuu siis toista kertaa. Olen jo pitkään ollut sitä miltä, että voisin kevyesti koittaa jo maastoilla sillä. Olen aiemminkin maininnut, että itse en aio alkaa sitä ratsuksi kouluttaa (eihän mulla ole hajuakaan miten se toimii) vaan vien sen kunnolliselle ratsuttajalle. Jo pari vuotta sitten iskin silmäni erääseen ihanaan ihmiseen joka ratsuttaa hevosia työkseen ja tällä viikolla sainkin kun sainkin aikaiseksi kysyä häneltä hieman neuvoja miten minun kannattaa nyt Rohanin kanssa edetä ennen itse eskarin aloittamista ja koska tämä esikoulu olisi hyvä aloittaa.
Sain vahvistusta omille ajatuksilleni, että voin nimenomaan kevyesti alkaa maastoilla sillä lyhyitä pätkiä silloin tällöin sillä poika kuitenkin kasvaa ja kehittyy vielä. Muistisääntönä oli pitää kerrat mukavina (jota maastoilu yleensä hevoselle on) ja näin samalla kehitetään lihaksia ja tasapainoa.
Kesällä sen kuitenkin todennäköisesti vien taas laitumille joten esikoulu olisi tarkoitus alkaa sitten laidunkauden jälkeen joskus syksyllä. Täytyy kyllä sanoa, että tämä varsan kanssa eläminen antaa niin paljon ja sopii minulle paremmin kuin ikinä olisin voinut kuvitellakaan. Ei ole vielä kertaakaan tylsää päivää Popin kanssa ollut ja jotenkin on vaikea kuvitella, että näin tulisi ihan hetkeen olemaankaan.
 |
| Hei mutsii!! Lähetääks lenkillee? |
 |
| Väsyttää... käännyttäiskö jo takas kotiin... |
 |
| Neiti siellä selässä on hyvä ja kertoo mihin mennään? |
 |
| Anna mä äiti tuun sun kainaloon jooko? Ja kuten äitin korvan asennosta näemme, äiti ei halunnut kainaloihinsa yhtään ylimääräisiä osia :) |
Voi toista, eipä mene kuin hetki niin eskarilainenkin on jo äijähevonen. :)
VastaaPoistaOn ihan mahtava katsoa kuinka paljon Rohan luottaa Siriin - sekä toisinpäin! Teillä tuo luottamus kyllä pelaa, ihan mahtavaa <3
VastaaPoistaÄkkiä se aika juu menee. Tallilla on alkanut käydä pari tyttöä ratsastamassa Bimillä, Skellalla ja toisinaan Lotallakin. Yks pv tässä olivat vahingossa laittaneet Rouskun suitset Lotalle eikä hihnoja ollut tarvinnut lainkaan säätää?.. siis onko sen pääkin muka kasvanu jo niin isoks ;)
VastaaPoistaKiitos paljon Pauliina <3 joskus sitä huomaa, että luottaa kai vähän "liikaakiin" kun tekee ja menee vaan ajattelematta sen kummemmin. Usein huomaa, että toimii sen kanssa samalla tavoin kuin Lotankin kanssa, koska automaattisesti pitää sitä muka yhtä etevänä. Vasta kotona tajuaa, että oho, mähän tein sitäkin ja menin sinne ja toinen on tehny niin ku on pitäny.. ilmeisesti se sit on sitä luottamusta Popinkin puolelta et kai toi akka si tietää mitä se mulle tekee tai mihin se mua vie :)
Olen kyllä huomannut senkin, että kun itse alan pähkätä ja epäillä niin niin alkaa Popikin. Parempi siis luottaa vaan poniinsa ja mennä vaan virran mukana :D
Aivan ihana video. Tosi hauskat ne tekstit siin..
VastaaPoistaOn kyl ihanan luottavaisia molemmat heposet.
Teijän blogii on niin hauska lukea.
Kiitos Mira! Hyvä sit jos ne jotain sentään huvitti kun mua vähän itketti se lopputulos :) ja kiva et luet ja kommentoit!
VastaaPoista