kengittäjä
,
Tällä kertaa erityiskehut kohdistuvat Neppariin. Vieroituksen jälkeen varsa ei ole enää käynyt oikeasti lenkillä, kun ei sitä ole äitin viereen voinut sitoa, joten olen nyt yrittänyt puuhastella sen kanssa välillä muuta. Aikaa on vaan harmillisen vähän, kun aina Lotan liikutus menee etusijalle, joten hyvin harvoin Nemon kanssa edes ehdin mitään tekemään. Yleensä ohjelmassa on harjaus käytävällä tai pieniä harjoituksia naruriimussa, kuten olen tänne kirjoitellutkin.
Juoksutus ei ole kuulunut Nemon ohjelmistoon laisinkaan. Paristakin syystä. Ensinnäkin sen naruriimun naru on aivan liian lyhyt, jotta sillä pystyisi sekä "ajamaan" varsalle vauhtia että käyttämään sitä ympyrällä juoksutusliinana. Ei toiveitakaan. Pari kertaa olen ainoastaan yrittänyt opettaa sitä, että varsa lähtisi liikkeelle narun pyörityksestä ja kävelisi ehkä tuurilla minun ympäri kokonaisen kierroksen noin metrin etäisyydellä. Itse asiassa tästä varsinaisesta asian harjoittelusta kirjoitinkin blogiin tuolloin, kun epäilin tuleeko hommasta mitään. Ollaan siis treenailtu maastakäsin muita juttuja kuin juoksutusta.
Toisekseen en näe juoksutusta muutenkaan hirmuisen hyödyllisenä treenimuotona. Jos sen osaa tehdä oikein, jos sillä on selkeä tarkoitus ja päämäärä, ja jos hevonen kehittyy siinä jotenkin, on homma ihan ok. Vaikka ympyrällä juokseminen ei koskaan olekaan hevoselle hyväksi. Kaikkein typerintä mahdollista touhua on vaan ottaa hevonen narunpäähän, ajaa sille vauhtia ja antaa sen riekkua liinassa miten tykkää lainkaan ihmiseen keskittymättä. Näin en toivottavasti koskaan tule itse toimimaan ;) Minä en todellakaan tiedä juoksutuksesta tarpeeksi, jotta osaisin tehdä sen oikein, mutta päätin silti toteuttaa visioni. Tässä hommassa meillä oli selkeänä päämääränä opetella liikkeelle lähteviä apuja, etäisyyden pitoa meikäläiseen sekä pysäyttävää apua. Niin ja juoksutusraipan käyttöä.
Tämä oli nyt toinen kerta, kun Nemo tutustui juoksutuspiiskaan. Kerran aiemmin olen sen varsalle esitellyt, kävin koko hevosen sillä huolellisesti läpi, heiluttelin ja paukuttelin raippaa sen ympärillä jne. Ei reaktiota.Vasta sen jälkeen opeteltiin raipan liikkeelle pyytäviä apuja ja kokeilin ensimmäistä kertaa varsinaisesti juoksuttaa varsaa, eli saada sen kävelemään pari kertaa itseni ympäri suurella ympyrällä. Se sujui hyvin!
Videolla on siis Nemon toinen juoksutuskerta. Ja se sujui ihan älyhyvin! Nyt on oikeasti todistettavissa, että Nemo osaa liikkeelle pyytävät avut ja jopa ottaa niillä ravin. Huisia! Ensimmäinen ravin nosto kesti hetken, mutta en toki voinut lopettaa merkin antamista kesken, kun olin sen aloittanut, ja lopulta kun varsa otti raville niin vitsit mikä voittajafiilis tulikaan! Sen jälkeen ravi nousi oikeastaan heti maiskutuksen alettua (videolla ehkä kuuluukin jossain nostossa). Samoin pysäytysmerkki toimi aivan loistavasti yhtä pitkäksi valunutta pysähdystä lukuunottamatta. Nemon mielentila oli juuri eikä melkein kohdallaan tätä harjoitusta varten.
Ennen juoksutusta käytiin taas pienellä kävelyllä, jolla sydämentykytyksiä aiheutti naapurin koiralauma. En ole edes laskenut montako pikkukoiraa sieltä aina ryykää tielle hirmuisen rääkymisen kera, mutta jossain seitsemän kahdeksan nurkilla vissiin olisi oikea pääluku.. Nyt kun minulla oli oma koira mukana, niin nehän seurasivat meitä kauas tielle. Olisipa ollut autoilija ihmeissään, jos olisi sen porukan keskelle pamahtanut. Mie toki olen aina varautunut ottamaan oman koirani tien reunaan, jos auto sattuisi tulemaan, mutta ilmeisesti tämän lauman omistajaa ei hirmuisesti kiinnosta, missä hänen koiransa viilettävät..? Nemoa siis totta kai hieman jännitti tämä perässä säntäilevä äänekäs koiralauma, mutta onneksi juuri sopivasti, että pysyttiin vielä sietokyvyn alapuolella. Hyvää treeniä siis sekin.
Tänään kävi myös kengittäjä paikalla, ja Nemo oli super! Edellisessä kengityksessä se hieman pomppi etujalkojen kohdalla pystyyn, mutta ei mikään ihmekään, kun ei hommaa jatkuvien kurapskakelien takia oltu treenattu oikeastaan yhtään. Nyt olikin takana pitkät jalkojennostosulkeiset, ja sen huomasi. Ei mitään ongelmaa. Ensimmäisen jalan kohdalla varsa kokeili hyvin pienesti pari kertaa nykäistä jalkaa, mutta luovutti saman tien ja kaikki kolme muuta jalkaa käsiteltäessä seisoi rentona paikoillaan alahuuli roikkuen. Mie kehuin vuolaasti varsaa samalla kun vein sen pois, ja (hyvin harvasanainen) kengittäjäkin jopa tokaisi, että oli kyllä asiallisesti. Voisinpa veikata, että kovin montaa yhdeksänkuista varsaa ei ole ihan näin helppo vuolla? ;)
Tässä vielä videolle ikuistettuna tämänpäiväisiä hetkiä varsan kanssa. Laatu ei ole taas kummoinen yksikseen kuvattuna, eikä editointi varsinkaan. Poistelin sieltä pitkät pätkät summanmutikassa välistä, jotta edes joku jaksaisi hetken katsoa.. Kun en itsekään jaksanut kaikkea kuvattua matskua tuijottaa, köh köh.
Jäi videolle vieläkin ehkä hieman liikaa mittaa. Yksi sekametelisoppa siitä tuli alun pikakelauksen ja ihmeellisten katkeilevien leikkausten kera, ja ehkä tuota musiikkivalikoimaakin voisi vähän parantaa.. Mutta hei, jos hevoset on supertaitavia, niin eikö astetta kehnompi omistaja vaan tasapainota tätä yhtälöä? :)
Ilmeitä vuolun aikana. Äiteltä peritty lörppähuuli on tullut esiin. Ihan yhtä alhaalla se leuka ei kuitenkaan roiku kuin mammalla - ainakaan vielä..
Saako taas kehua?
Tiedän tiedän, alkaa oleen tylsää tämä jatkuva hehkuttaminen ja ihQuttaminen, kukaan ei kohta jaksa lukea koko blogia kun aina hepat on niin upeita ja mahtavia ja loistavia ja kaikki on täydellistä ja ihanaa… - mutta kun ne on!Tällä kertaa erityiskehut kohdistuvat Neppariin. Vieroituksen jälkeen varsa ei ole enää käynyt oikeasti lenkillä, kun ei sitä ole äitin viereen voinut sitoa, joten olen nyt yrittänyt puuhastella sen kanssa välillä muuta. Aikaa on vaan harmillisen vähän, kun aina Lotan liikutus menee etusijalle, joten hyvin harvoin Nemon kanssa edes ehdin mitään tekemään. Yleensä ohjelmassa on harjaus käytävällä tai pieniä harjoituksia naruriimussa, kuten olen tänne kirjoitellutkin.
Juoksutus ei ole kuulunut Nemon ohjelmistoon laisinkaan. Paristakin syystä. Ensinnäkin sen naruriimun naru on aivan liian lyhyt, jotta sillä pystyisi sekä "ajamaan" varsalle vauhtia että käyttämään sitä ympyrällä juoksutusliinana. Ei toiveitakaan. Pari kertaa olen ainoastaan yrittänyt opettaa sitä, että varsa lähtisi liikkeelle narun pyörityksestä ja kävelisi ehkä tuurilla minun ympäri kokonaisen kierroksen noin metrin etäisyydellä. Itse asiassa tästä varsinaisesta asian harjoittelusta kirjoitinkin blogiin tuolloin, kun epäilin tuleeko hommasta mitään. Ollaan siis treenailtu maastakäsin muita juttuja kuin juoksutusta.
Toisekseen en näe juoksutusta muutenkaan hirmuisen hyödyllisenä treenimuotona. Jos sen osaa tehdä oikein, jos sillä on selkeä tarkoitus ja päämäärä, ja jos hevonen kehittyy siinä jotenkin, on homma ihan ok. Vaikka ympyrällä juokseminen ei koskaan olekaan hevoselle hyväksi. Kaikkein typerintä mahdollista touhua on vaan ottaa hevonen narunpäähän, ajaa sille vauhtia ja antaa sen riekkua liinassa miten tykkää lainkaan ihmiseen keskittymättä. Näin en toivottavasti koskaan tule itse toimimaan ;) Minä en todellakaan tiedä juoksutuksesta tarpeeksi, jotta osaisin tehdä sen oikein, mutta päätin silti toteuttaa visioni. Tässä hommassa meillä oli selkeänä päämääränä opetella liikkeelle lähteviä apuja, etäisyyden pitoa meikäläiseen sekä pysäyttävää apua. Niin ja juoksutusraipan käyttöä.
Tämä oli nyt toinen kerta, kun Nemo tutustui juoksutuspiiskaan. Kerran aiemmin olen sen varsalle esitellyt, kävin koko hevosen sillä huolellisesti läpi, heiluttelin ja paukuttelin raippaa sen ympärillä jne. Ei reaktiota.Vasta sen jälkeen opeteltiin raipan liikkeelle pyytäviä apuja ja kokeilin ensimmäistä kertaa varsinaisesti juoksuttaa varsaa, eli saada sen kävelemään pari kertaa itseni ympäri suurella ympyrällä. Se sujui hyvin!
Videolla on siis Nemon toinen juoksutuskerta. Ja se sujui ihan älyhyvin! Nyt on oikeasti todistettavissa, että Nemo osaa liikkeelle pyytävät avut ja jopa ottaa niillä ravin. Huisia! Ensimmäinen ravin nosto kesti hetken, mutta en toki voinut lopettaa merkin antamista kesken, kun olin sen aloittanut, ja lopulta kun varsa otti raville niin vitsit mikä voittajafiilis tulikaan! Sen jälkeen ravi nousi oikeastaan heti maiskutuksen alettua (videolla ehkä kuuluukin jossain nostossa). Samoin pysäytysmerkki toimi aivan loistavasti yhtä pitkäksi valunutta pysähdystä lukuunottamatta. Nemon mielentila oli juuri eikä melkein kohdallaan tätä harjoitusta varten.
Ennen juoksutusta käytiin taas pienellä kävelyllä, jolla sydämentykytyksiä aiheutti naapurin koiralauma. En ole edes laskenut montako pikkukoiraa sieltä aina ryykää tielle hirmuisen rääkymisen kera, mutta jossain seitsemän kahdeksan nurkilla vissiin olisi oikea pääluku.. Nyt kun minulla oli oma koira mukana, niin nehän seurasivat meitä kauas tielle. Olisipa ollut autoilija ihmeissään, jos olisi sen porukan keskelle pamahtanut. Mie toki olen aina varautunut ottamaan oman koirani tien reunaan, jos auto sattuisi tulemaan, mutta ilmeisesti tämän lauman omistajaa ei hirmuisesti kiinnosta, missä hänen koiransa viilettävät..? Nemoa siis totta kai hieman jännitti tämä perässä säntäilevä äänekäs koiralauma, mutta onneksi juuri sopivasti, että pysyttiin vielä sietokyvyn alapuolella. Hyvää treeniä siis sekin.
Tänään kävi myös kengittäjä paikalla, ja Nemo oli super! Edellisessä kengityksessä se hieman pomppi etujalkojen kohdalla pystyyn, mutta ei mikään ihmekään, kun ei hommaa jatkuvien kurapskakelien takia oltu treenattu oikeastaan yhtään. Nyt olikin takana pitkät jalkojennostosulkeiset, ja sen huomasi. Ei mitään ongelmaa. Ensimmäisen jalan kohdalla varsa kokeili hyvin pienesti pari kertaa nykäistä jalkaa, mutta luovutti saman tien ja kaikki kolme muuta jalkaa käsiteltäessä seisoi rentona paikoillaan alahuuli roikkuen. Mie kehuin vuolaasti varsaa samalla kun vein sen pois, ja (hyvin harvasanainen) kengittäjäkin jopa tokaisi, että oli kyllä asiallisesti. Voisinpa veikata, että kovin montaa yhdeksänkuista varsaa ei ole ihan näin helppo vuolla? ;)
 |
| Kavio käsittelyssä ja Nemolla on tylsää.. |
 |
| Popot viilattuina |
Tässä vielä videolle ikuistettuna tämänpäiväisiä hetkiä varsan kanssa. Laatu ei ole taas kummoinen yksikseen kuvattuna, eikä editointi varsinkaan. Poistelin sieltä pitkät pätkät summanmutikassa välistä, jotta edes joku jaksaisi hetken katsoa.. Kun en itsekään jaksanut kaikkea kuvattua matskua tuijottaa, köh köh.
Jäi videolle vieläkin ehkä hieman liikaa mittaa. Yksi sekametelisoppa siitä tuli alun pikakelauksen ja ihmeellisten katkeilevien leikkausten kera, ja ehkä tuota musiikkivalikoimaakin voisi vähän parantaa.. Mutta hei, jos hevoset on supertaitavia, niin eikö astetta kehnompi omistaja vaan tasapainota tätä yhtälöä? :)
Pieni rokkitukka ja fleda ojennuksessa. Tälle otukselle tuskin koskaan tulee sellaista oikein pitkää ja paksua oritukkaa kasvamaan, millainen esim. Blakkenilla oli, mutta kunhan nyt joskus tulisi sen verran mittaa ja paksuutta, että laskeutuisi alaspäin eikä suoraan kohti taivaita tuo otsis! No varmasti tulee, mutta on tämä vielä tässä vaiheessa lyhyempi kuin vuonovarsoilla keskimäärin..
 |
| Jos varsan otsatukka ei meinaa kasvaa, niin vuohistupsut sitten senkin edestä.. |
Ilmeitä vuolun aikana. Äiteltä peritty lörppähuuli on tullut esiin. Ihan yhtä alhaalla se leuka ei kuitenkaan roiku kuin mammalla - ainakaan vielä..
Kiva postaus ja ihania kuvia!:)
VastaaPoista