erikoispostaus ,

Veisinkö (vuono)hevoseni näyttelyyn?

1/11/2015 07:03:00 ip. marjo 12 Comments

Kantakirjaan tarjottavia tammoja kehässä.

Olen havainnut tässä moniin uusiin vuonohevosharrastajiin tutustuessani, kuinka suurta kiinnostusta hevosen näyttelyissä esittäminen herättää, mutta kuinka vieras maailma hevosnäyttelyt suurimmalle osalle ovat. Kirjoitan tämän postauksen siis avatakseni hieman hevosnäyttelyiden maailmaa, sekä tuodakseni esille niitä seikkoja, mitä olisi hyvä huomioida ennen näyttelyihin osallistumista. Tämä postaus käsittelee sattuneesta syystä erityisesti vuonohevosia, vaikka toki tietyt seikat ovat yleistettävissä myös muihin rotuihin. Kirjoituksen ajankohta on myös tarkoituksella näin alkuvuodesta, sillä seuraava näyttely vuonohevosille Suomessa on ensi kesänä Tampereen Teivossa. Siitä lisää myöhemmin.

Yleistä hevosnäyttelyistä


Missä ja koska näyttelyitä järjestetään?


Hevosnäyttelyitä on olemassa muutamaa eri tyyppiä. Suomenhevosilla ja lämminverisillä on oma näyttelymaailmansa, joka on minulle niin vieras, että sen sivuutan täysin. Viralliset ratsujen ja ponien näyttelyt koostuvat tamma- ja varsanäyttelyistä sekä oripäivistä. Yksittäisiä muita näyttelyitä ovat muun muassa kansallinen poninäyttely sekä eliitti show. Rotunäyttelyt ovat rotuyhdistysten järjestämiä "epävirallisia" näyttelyitä, match showt puolestaan leikkimielisiä harjoitusnäyttelyitä.

Niin kutsutut viralliset näyttelyt Suomessa järjestää ainoastaan Suomen Hippos. Hippoksen tamma- ja varsanäyttelyt ovat tyypillisin tilaisuus, joissa hevosia Suomessa esitetään. Orin saa esittää Hippoksen kehissä 2-vuotiaaksi saakka, jonka jälkeen se on vietävä näytille Ypäjän oripäiville, missä myös mahdollisesti myönnetään orille jalostusoikeus. Vaikka ruunilla ei ole jalostuksellista merkitystä, myös yli 3-vuotiaan ruunan saa esittää kerran Hippoksen kehässä. Ruunan arvostelun merkitys on tuoda meriittiä sen vanhemmille. Tammat saavat osallistua näyttelyihin ikään katsomatta. Tyypillisimmin Hippoksen kehissä esitetään 1-3 -vuotiaita nuoria.

Vuonohevosille näyttelyitä järjestetään Suomessa tarpeen mukaan, viime vuosina joko vuosittain tai kahden vuoden välein. Yhdistyksen hallitus on tehnyt päätöksen, jonka mukaan vuonohevosten näyttelyissä on aina oltava alkuperämaan tuomari paikalla. Tuomarin lennättäminen Norjasta ei ole halpaa, eikä sitä kannata tehdä muutaman hevosen vuoksi, joten tuomarin paikalle saaminen on suurin näyttelyiden järjestämistä rajoittava tekijä. Viime kesän näyttely vuonohevosille peruttiin kuitenkin Hippoksen toimesta, sillä Hippos satsaa yhä suurempiin hevosmääriin näyttelyissä kustannussyistä.

Seuraava vuonohevosnäyttely Suomessa järjestetään (tällä tietoa) ensi heinäkuussa Teivon raviradalla. Alla olevat ajatukset pohjautuvat lähinnä tamma- ja varsanäyttelyihin sekä rotunäyttelyyn.

Mistä vuonohevosten näyttely koostuu?


Perinteisesti vuonohevosille pyritään järjestämään samalla kertaa sekä tammojen kantakirjausnäyttely, Hippoksen kehät nuorille että epävirallinen rotunäyttely. Tammojen kantakirjauksessa hevoset arvostelevat Hippoksen lautakunta yhdessä norjalaisen tuomarin kanssa. Kantakirjaukseen voi osallistua puhdasrotuinen jalostusohjesäännön mukaan polveutuva vähintään 4-vuotias tamma.

Hippoksen tuomarit arvostelevat myös näyttelyyn ilmoitetut muut hevoset. Hippoksen kehiin ilmoittautuminen tehdään aina suoraan Hippokselle Heppa-järjestelmän kautta!

Rotunäyttely on epävirallinen tilaisuus, jossa arvostelun suorittaa yksin norjalainen tuomari. Ilmoittautuminen rotunäyttelyyn tehdään yhdistykselle. Rotunäyttelyyn ovat tervetulleita kaikki puhdasrotuiset vuonohevoset.

Fjordjenta av Nordfjord on ensimmäinen Suomeen luvallisesti tuotu puhdasrotuinen vuonohevostamma (vuonna -82). Kantakirja vuonohevosille Suomessa avattiin vuonna 2003, jolloin "Jenta" kantakirjattiin I-palkinnolla 24 vuoden iässä!  

Lotta samaisessa kantakirjaustilaisuudessa käyttökokeessa 2003.

Mitä tammojen kantakirjauksessa vaaditaan?


Kantakirjattavia tammoja Teivon raviradalla käyttökokeeseen valmistautumassa.

Kantakirjattavat tammat esitellään ensin tuomaristolle maastakäsin samaan tapaan kuin hevoset kaikissa näyttelyissä (tästä lisää myöhemmin). Tämän jälkeen tammat irtojuoksutetaan maneesissa tuomarin ohjeiden mukaan. Irtojuoksutus koostuu ravista ja laukasta molempiin kierroksiin. Kannattaa siis ennen näyttelyä opettaa hevonen liikkumaan irtona juoksutettaessa, mieluusti sekä lisäämään että vähentämään vauhtia pyynnöstä. Vuonohevoset ovat yleensä kyllä niin innokkaita liikkumaan vapaasti vieraassa paikassa, että harvemmin noita on kunnolla liikkeelle tarvinnut ajaa.

Tammat suorittavat myös helpon käyttökokeen, jonka saa oman valinnan mukaan tehdä joko ajaen tai ratsain. Pääosa hevosista suorittaa ratsastuskokeen, mutta myös muutamia ajokokeita on nähty. Käyttökoe on hyvin yksinkertainen, ja jos hevonen osaa kulkea ohjauksen mukaan kaikissa askellajeissa, se taatusti siitä selviytyy. Käyttökokeessa hevoset kulkevat pienessä ryhmässä ohjeiden mukaan käyntiä, ravia ja laukkaa molempiin kierroksiin. Ratsastuksessa arvostellaan myös ratsastajan selkäännousu.

Tämä jää omistajan oman harkinnan varaan, kuinka keskeneräisen hevosen haluaa käyttökokeeseen tuoda. Hevosen rakenne ei juurikaan muutu sen taitojen myötä, joten yhtä lailla ratsuna aloittelevan hevosenkin voi kantakirjata hyvillä pistein. Itse antaisin mieluummin hevosestani kokonaisvaltaisesti hyvän kuvan mikäli mahdollista, mikä sisältää hevosen kulkemisen hyvässä tahdissa kauniisti kuolaimella mieluummin kuin ravin kautta kiihdyttäen laukan nostaen ja pää pystyssä alta karkuun juosten, vaikka silläkin kantakirjaan pääsisi. Olen nähnyt käyttökokeessa tamman, joka ei nostanut toista laukkaa, olen nähnyt myös tamman, joka laukkasi aivan upeasti ja sai tuomareilta erityismaininnan hienosta laukasta ratsastettuna. Ajokokeeseen ei kuulu laukka.


Kantakirjattavia tammoja ratsastuskokeessa Ypäjällä.

Miksi alkuperämaan tuomari?


En suosittele viemään vuonohevosta juurikaan muihin näyttelyihin kuin niihin, joissa on yhdistyksen kutsuma norjalainen tuomari paikalla. Toki nuorelle hevoselle on hyvää harjoitusta käydä kehissä pyörähtämässä vaikkapa harjoitusnäyttelyissä, ja toki Suomessakin on alettu kouluttaa tuomareita vuonohevosten arvosteluun. Tällä hetkellä Hippoksessa ei kuitenkaan ole montaa tuomaria, joilla olisi tarvittavaa tietoa ja taitoa vuonohevosia arvioida. Etenkin kantakirjauksen ollessa kyseessä, pidän ehdottoman tärkeänä alkuperämaan tuomaria. Tamman saa esittää kantakirjaan missä tahansa Hippoksen tamma- ja varsanäyttelyssä, mutta tuloksen merkitys on täysin eri, jos tuomaristo koostuu pelkästään suomalaisista Hippoksen tuomareista.

Suomessa vuonohevosten jalostusohjesääntö on laadittu tarkkaan alkuperämaan jalostusohjesäännön mukaisesti ja noudatamme muutenkin alkuperämaan jalostuksellista linjaa niin tarkoin kuin mahdollista. Ei tarvitse mennä kuin Ruotsiin, kun jo huomaamme, kuinka erilailla hevosia siellä arvostellaan ja palkitaan. Olemme saaneet paljon kiitosta norjalaisilta kasvattajilta ja tuomareilta rodun tilanteesta maassamme. Heidän mielestämme meillä on oikein hienoja ja tyypiltään hyviä nuoria.

Vuonohevosen ehkä tärkein piirre on sen leima! Vuonohevosen oikean leiman näkeminen on sellainen taito, jota ei voi varsinaisesti kenellekään opettaa. Se kulkee perimätietona sukupolvelta toiselle. Norjassa alan ihmiset ovat kasvaneet vuonohevosten ja rodun jalostuksen parissa koko ikänsä. Oppi kulkee perintötietona eteenpäin. Rotua vaalitaan hyvin tarkoin ja jalostushevoset seulotaan huolella. Me Suomessa teemme kaikkemme, jotta vuonohevonen säilyisi vuonohevosena vielä vuosikausia tästäkin eteenpäin. Toki rodun tyyppi on vaihdellut aivan hurjasti vuosikymmenten saatossa. Ja jopa hyvin eri tyyppiset vuonohevoset saattavat olla loistavia rotunsa yksilöitä. Vaikka rotumääritelmässä onkin tarkoin määritelty, millainen on ihannehevonen, ei mikään yksilö ole täydellinen ja arvostelu on aina subjektiivisesti tuomarin päätettävissä. Norjalaisen tuomarin sana on kuitenkin tässä vaiheessa se, johon luotetaan ja jolle yleisesti annetaan painoarvoa.


Norjassa näyttelyt ovat täysin eri mittakaavassa kuin Suomessa. Oripäivillä voi olla mukana kymmenittäin oreja. Tässä on meneillään torvisoittokunnan vetämä kulkue, jossa kaikki oripäivien orit kulkevat kaupungin halki.

Näyttelyihin valmistautuminen


Koska pitää aloittaa valmistautuminen näyttelyihin?


Ajoissa! Hevosen näyttelykuntoon kannattaa satsata. Hevosnäyttelyitä järjestetään niin harvoin verrattuna esim. koiranäyttelyihin, että mieluummin ajoittaisin hevosen parhaan kunnon ja olemuksen juuri sinne näyttelyhetkelle. Muutokset tapahtuvat hitaasti, joten valmistautuminen näyttelykunnon saavuttamiseen vaatii muutaman kuukauden. Toki joku pitää hevosensa niin hienossa kunnossa ympäri vuoden, että sen voisi esittää näyttelyissä koska tahansa, mutta yleensä näillä parhaimmillakin kisahevosilla on jokin kausi vuodessa, jolloin ne eivät ole ihan parhaassa terässä, jos ei muuten, niin vaikka karvanvaihton takia.

Vuonohevosella merkittävä tekijä on harjan siistiminen! Jos harjaa ei pidä aina hyvässä kunnossa, sen valmisteluun etenkin saa varata aikaa. Jos harja on päässyt kasvamaan niin pitkäksi, että se kaatuu sivuille, paras vaihtoehto on leikata koko harja pois ja antaa sen kasvaa uudestaan. Tämä vie muutaman kuukauden. Joten jos aiot tuoda pitkätukkaisen vuonosi Teivoon, suosittelen lämpimästi sen harjan leikkaamista nyt! Käy lukemassa postaus aiheesta: Näin leikkaat vuonohevosen harjan.

Mitä kaikkea hevosen näyttelykunnossa tulee huomioida?


Itse ajattelen, että "valmis" näyttelyhevonen koostuu kolmesta eri tekijästä. Ensinnäkin tietysti hevosen ulkoisesta olemuksesta. Kuten mainittu, harjan tulee olla oikein leikattu ja siisti. Hevosen tulisi muutenkin olla hyvässä lihaskunnossa, siistissä karvassa, puhdas, ylimääräiset hapsukarvat siistitty jne. Toinen tekijä on hevosen käytös. Sille kannattaa opettaa näyttelyesiintyminen ennen näyttelyihin lähtöä. Tietenkin aina uusi ympäristö luo haasteita, eikä hevonen välttämättä toimi laisinkaan kuten kotona, mutta näyttelyesiintymistä kannattaa harjoitella. Tästäkin lisää myöhemmin. Kolmantena tekijänä luen hevosen ja esittäjän varustuksen. Näyttelypukeutumiseen on olemassa tietyt säännöt, joita olisi hyvä noudattaa. Myös hevosen ja esittäjän varustus on määritelty. Erityisesti on huomioitava, että hevosen varusteet ja esittäjän vaatteet ovat siistit, puhtaat ja ehjät. Huomioithan myös, että hevosen kaviot on hoidettu asiallisesti, eikä viimeisestä vuolusta/kengityksestä ole kulunut kauaa aikaa ennen näyttelyä.

Mitä näyttelyä edeltävänä päivänä tapahtuu?


Jokaisella on toki omat tapansa lähteä näyttelyihin, mutta meille on muodostunut melko tavanomaiset rutiinit.. Oma tapani on pestä hevonen vasta näyttelyä edeltävänä päivänä. Pesun jälkeen hevosen kuivatus ja loimitus riippuu säästä ja hevosen majoituksesta, mutta jotenkin olisi toivottavaa pitää hevonen puhtaana pesun jälkeen.

Pesun yhteydessä siistin harjalle viime silauksen. Pyrin pitämään harjan oikeassa mallissa ja mitassa jatkuvasti, mutta ennen näyttelyä käyn sen läpi kaikkien irtona harottavien suortuvien varalta, ja varmistan vielä mallin oikean muodon. Virheisiin ei enää tässä vaiheessa ole varaa, joten hyvin varovasti yritän saksia käyttää. Samalla leikkaan myös muut ylimääräiset karvat. Vuonohevoselta olisi hyvä siistiä korvien ulkopuolelle tulevat karvat. (korvat painetaan yhteen, ja leikataan korvien reunanmyötäisesti esiin jäävät karvat) Samoin leuka- ja poskikarvat lyhennetään. Huomioithan leikkauksessa, että jäljen tulisi olla luonnollisen näköistä, viivasuoria saksiviivoja on siis hyvä välttää. Karvojen lyhennystä voi hyvin tehdä jo hyvissä ajoin ennen näyttelyäkin. Monilta hevosilta leikataan myös häntä tasaiseksi, ja saatan sen vuonoltakin tehdä, mutta ainoastaan tapauskohtaisesti ja siten, ettei hännän mitta juurikaan lyhene.

Hevosen valmistelun lisäksi kerään kaikki tavarat kasaan seuraavan päivän lähtöä varten. Erityisen tärkeitä ovat toki sekä hevosen että esittäjän varustukset, mutta myös hevosen harjat, sieni, pyyhe, ylimääräisiä riimuja/naruja, ehkä ruokaa tai heiniä, vesiämpäri, hevosen paperit, näyttelystä mahdollisesti saadut paperit, ajo-ohjeet jne, kaikki on hyvä tarkastaa edellisenä päivänä.

Lotta puunauksessa ennen näyttelyä.

Näyttelypaikalla


Mitä teen ensimmäisenä näyttelypaikalla?


Yleensä ensimmäisenä vastassa on joku opastamassa, mihin kopin kanssa parkkeerataan. Noudata siis annettuja ohjeita. Meillä on tapana jättää hevonen aluksi koppiin seisomaan ja käydä ilmoittautumassa. Ilmoittautumisessa yleensä annetaan kansliaan hevosen passi, josta vastineeksi saadaan numerolappu näyttelyyn. Tämä tosin saattaa vaihdella näyttelykohtaisesti ja sen mukaan, onko kyseessä Hippoksen näyttely vai rotunäyttely. Ilmoittautumisesta kannattaa kysellä, jos on jotain epäselvyyksiä. Esim. missä kehässä ollaan, onko aikataulussa muutoksia jne. Mitä mieleen juolahtaakaan - tyhmiä kysymyksiä ei ole, ja jokaisessa näyttelyssä saattaa jokin asia toimia eri tavoin.. Ilmoittautuminen tapahtuu yleensä kansliassa, joka esim. Vermossa on koko näyttelylle yhteinen, mutta Teivossa jokaisella rotuyhdistyksellä on oma ilmoittautumispisteensä. Näyttelypaikalla on yleensä esillä jotain ohjelappusia, joihin kannattaa tutustua. Näyttelyluettelon saa yleensä joko ostaa tai ilmaiseksi kansliasta.

Näyttelypaikalla hevosen tulee kulkea aina suitsittuna (paitsi 1-vuotiaat ja nuoremmat saavat olla riimussa) sekä numerolappu näkyvillä. Orin käsittelijän tulee käyttää kypärää ja näyttelystä riippuen orin käsittelijältä yleensä edellytetään joko 16 tai 18 vuoden ikä.

Näyttelypaikalta on monesti mahdollista vuokrata karsina etukäteen. Päivä voi olla pitkä ja hevosen narussa piteleminen erittäin puuduttavaa..

Ennen kehää?


Hevonen mitataan. Mittaus riippuu näyttelystä ja hevosesta, mutta esim. Hippoksen tamma- ja varsanäyttelyssä nuorilta hevosilta mitataan säkä- ja lautaskorkeus. Mittaukseen saa yleensä mennä missä tahansa järjestyksessä, numero kertoo järjestäjille mikä hevonen on kyseessä. Nuorilta katsotaan myös hampaat sekä oreilta kokeillaan kivekset, joten hevonen on hyvä opettaa myös näihin toimenpiteisiin. Mittauksessa esittäjä pitelee hevosta kiinni ja sen on oltava suitsittu (paitsi varsat). Paikka on yleensä jokin tasainen ja suojaisa, esim. tallin käytävä.

Ennen hevosen viemistä kehään kannattaa sille tehdä vielä viimeinen puunaus. Tähän kuuluu harjaus huolellisesti, suihkaus kiillotusainetta jouhiin ja karvaan, viimeisten hapsukarvojen siistiminen sekä sierainten, silmäkulmien ja kavioiden pyyhkäisy liasta.


Mitä kehässä tapahtuu?


Jos ei ole koskaan käynyt näyttelyissä, suosittelen seuraamaan muutaman luokan ennen omaa vuoroa. Kehässä esiintyminen saattaa hieman vaihdella tuomarin mukaan. Tuomari saattaa pyytää aluksi kaikki luokan hevoset kehään ja kävelyttää niitä porukassa muutaman kierroksen kehän ympäri ennen yksilöarvosteluiden alkua. Kehässä kuljetaan numerojärjestyksessä. Joku toinen tuomari saattaa pyytää suoraan luokan ensimmäisen hevosen yksin kehään, ja vasta lopussa kaikki yhtä aikaa. Monesti kaikki hevoset ovat kehässä koko luokan arvostelun ajan, jos tila tämän sallii.

Arvostelu tapahtuu kuitenkin aina luokittain numerojärjestyksessä. Kannattaa pyytää joku omaksi avuksi seuraamaan arvostelun kulkua, jotta itse osaa hieman arvioida, koska mennä kehään, jos pitelee hevosta kauempana. Kehissä on sisäänheittäjä, joka ohjeistaa kuka kulkee kehään ja koska, mutta toki sen verran itse täytyy olla tilanteen tasalla, että osaa tulla paikalle hevosen kanssa oikeaan aikaan.

Yksilöarvostelussa hevosen kanssa saavutaan (vuonohevosen tapauksessa) yleensä käynnissä kehään ja aletaan kiertää kehää myötäpäivään, jolloin hevonen jää tuomarin ja esittäjän väliin. Luultavasti hyvin pian kehäsihteeri pyytää tuomaan hevosen rakennearvosteluun, joka tapahtuu joko selvästi merkityssä paikassa tai esim. tuomarin pöydän edessä. Tuomari tarkastelee ensin hevosta suoraan sivusta, jolloin esittäjän tehtävä on seistä suoraan hevosen edessä ja pitää se paikoillaan. Oikeaoppisessa näyttelyasennossa hevosen ulkotakajalka on hieman edempänä kuin tuomarin puoleinen takajalka, samoin ulkoetujalka hieman taaempana kuin tuomarin puoleinen jalka. Tärkeintä on kuitenkin, että hevonen seisoo ryhdikkäänä paikoillaan.

Oikeaoppisessa näyttelyasennossa hevosen tuomarinpuoleiset jalat ovat "auki" ja kauemmat jalat näkyvät niiden keskeltä. 

Esittäjän tehtävä on seistä hevosen edessä ja saada hevonen esiintymään ryhdikkäästi.

Esittäjän kannattaa käyttää harkintaansa siinä, kuinka paljon alkaa hevosta tuomarin edessä asettelemaan. Jos hevonen ei malta seistä paikoillaan, sitä ei kannata yrittää sentti sentiltä siirrellä oikeaan asentoon. Jos taas tietää, että hevonen kyllä osaa homman, itse näkisin sen vaivan, että asettelen sen jalat oikeaoppisesti. Hevosta kannattaa myös yrittää "herätellä" jotenkin, jos se on kovin nukahtaneen näköinen. Tähän voi käyttää esim. raipan heiluttelua tai rapisevaa pussia. Yleensä kyllä näyttely on sen verran jännittävä paikka hevoselle, että ryhdikkyys tulee ihan luonnostaan.

Seuraavaksi tuomari siirtyy hevosen eteen ja taakse sitä katsomaan. Esittäjän tehtävä on siirtyä hevosen edestä sen vierelle tuomarin tullessa hevosen eteen. Tuomari saattaa myös kokeilla hevosen jalkoja, jopa nostaa niitä, tai selkää - mitä ikinä haluaakaan. Esittäjän tulisi pitää hevonen paikoillaan seisomassa, ja pysyä itse poissa tuomarin tieltä.

Jos hevonen pysyy paikoillaan, on sille hyvä antaa tilaa. Näin kauas ei toki ole tarvetta pakittaa, mutta suitsissa tai leuan alla kiinni roikkuminen ei ole se ihanteellisin vaihtoehto.

Seuraavana esitetään liikkeet. Tässäkin on eroja, esitetäänkö ne suoralla linjalla vai kolmiolla. Suoralla linjalla kävellään suoraan tuomarista pois päin ja takaisin. Tai joskus pyydetään kävelemään pois ja ravaamaan takaisin. Yritä tällöin edetä itse niin suorassa linjassa kuin mahdollista, ja takaisin tullessa kävele suoraan kohti tuomaria. Tuomarit liikkuvat kyllä sen mukaan, mitä haluavat nähdä, joten pidä oma linjasi vakiona. Joskus edetään tuomarista vain yhteen suuntaan, joskus jatketaan matkaa tuomarin ohi. Sama kuvio toistetaan ravissa. Suoran päässä kääntyessäsi pysäytä hevonen ja käännä se itsestäsi pois päin mahdollisimman pienellä käännöksellä. Suoralla linjalla esitettäessä tuomari haluaa yleensä seuraavaksi nähdä liikkeet sivusta ja pyytää juoksuttamaan ravissa kehän ympäri.

Joskus liikkeet esitetään kolmiolla, jolloin alue on selvästi merkitty kehään. Tuomari seisoo kolmion kärjessä, ja näkee siis liikkeet ensin takaa, sitten sivusta ja viimeiseksi edestä. Ensin kolmio kierretään käynnissä, seuraavaksi ravissa. Joskus tuomari haluaa nähdä useamman kierroksen, jolloin sihteeri antaa kyllä esittäjälle ohjeet. Kolmion kulmissa hevonen on suotavaa hidastaa siten, että käännös onnistuu siististi. Ravista on hyvä pudottaa aina käyntiin, ja myös käynnin voi hidastaa lähes pydähdykseksi. Ennen näyttelyä on siis ainakin opetettava hevonen kääntymään siististi oikealle. Liikkeiden arvostelun jälkeen hevosen kanssa joko jäädään seisomaan uudelleen rakennearvostelupaikkaan, tai jatketaan käyntiä ympäri kehää.

Hevosen tulisi liikkua aktiivisesti ja tarmokkaasti kaikissa askellajeissa.

Esittäjän tulee kulkea suunnilleen hevosen pään vierellä.

Hevosta tulisi innostaa liikkumaan reippaasti ravissa, jos ei siltä löydy riittävästi omaa eteenpäinpyrkimystä.

Silloin kun kaikki luokan hevoset ovat kehässä yhtä aikaa, katsotaan yleensä vielä ravi yksitellen. Tällöin yksi hevonen kerrallaan ravaa tietyn matkan, esim. puolikkaan kehän ympäri. Muut seisovat paikoillaan yhden juostessa, ja siirtyvät aina hevosenmitan eteenpäin edellisen ravattua oman matkansa. Muista pitää riittävä väli kanssakilpailijoihin, ettei hevosten välille aiheudu jännitteitä.

Kaikki hevoset arvosteltuaan tuomari sijoittaa ne järjestykseen. Kaikkien hevosten ollessa kehässä on tapana kiertää kehää käynnissä ympäri. Tämä saattaa joskus jatkua kierrostolkulla. Tässä käynnin aikana hevoset sijoitetaan oikeaan järjestykseen, kun sihteeri käskee jotain paria siirtymään edemmäs tai taaemmas. Pysy siis kärryillä, jos sinua pyydetään vaihtamaan paikkaa. Anna myös tilaa, jos eteesi tulee toinen hevonen. Lopuksi kaikki hevoset ohjataan vieretysten keskelle kehää oikeassa järjestyksessä, johon tuomari tulee ne palkitsemaan. Palkitsemisten jälkeen ainakin luokkavoittajan (mahdollisesti myös muiden sijoittuneiden) on tapana juosta kunniakierros kehän ympäri - toivottavasti aplodien saattelemana!

Poikkeuksia yllä mainittuun saattaa tietenkin esiintyä!

Hevoset sijoitettuna järjestykseen luokan loputtua palkitsemista odottelemaan.

Oliko se siinä?


Luokkien voittajat jatkavat vielä kamppailuaan näyttelyn Best In Show - tittelistä, eli koko näyttelyn parhaan hevosen palkinnosta. Kaikkien luokkien päätyttyä ohjataan vielä luokkavoittajat porukassa kehään, joista aiemman kaavan mukaan tuomari valitsee yleensä näyttelyn kolme parasta hevosta. Nämä palkitaan BIS1, BIS2 ja BIS3 palkinnoin. Rotunäyttelyissä palkitaan monesti myös muita hevosia, esim. näyttelyn paras ruuna, paras varsa, paras Suomessa syntynyt nuori, paras veteraani jne. Tällöin osallistujat tulevat niistä luokista, joissa ko. tittelin valintaan oikeutettavia hevosia oli mukana kilpailemassa. Vuonohevosten rotunäyttelyissä näitä erikoispalkintoja ei juurikaan ole. Erikseen saatetaan palkita myös paras esittäjä, näyttelyn vanhin hevonen, tai mitä järjestäjät haluavatkaan.

Näyttelyn parhaasta hevosesta otetaan tyypillisesti kuva yhdessä esittäjän ja tuomareiden kanssa.


Mitä näyttelypalkinnot tarkoittavat?


Hevoset sijoitetaan näyttelyissä kolmeen eri palkintoluokkaan I, II ja III. Palkinnot määräytyvät hevosten saamien pisteiden mukaan. Kantakirjauksessa hevosista arvostellaan seuraavat kohdat: 1. tyyppi ja leima, 2. pää ja kaula, 3. ylälinja, 4. etuosa, 5. takaosa, 6. etujalat ja liikkeiden säännöllisyys, 7. takajalat ja liikkeiden säännöllisyys, 8. käyntiliikkeet, 9. raviliikkeet, 10. laukka, 11. yleisvaikutelma, 12. kaviot. Jokainen kohta arvioidaan pistein 1-10, paitsi kaviot sanallisesti. Rotunäyttelyn arvostelu on samankaltainen.

Mitä muuta tulee huomioida?


Kuten aiemmin mainittu, omaa ja hevosen varustusta koskevat tietyt (etiketti)säännöt. Hevosen tulee yleensä olla suitsittu. 2-vuotiaille ja vanhemmille oreille suitset ovat pakolliset, muut hevoset saa esittää myös riimussa. En ole koskaan nähnyt aikuista vuonohevosta riimulla esitettävän, eikä se kuulu rodun tapaan. Yleensä pyritään suosimaan rodulle tyypillistä varustusta näyttelyissä, joka vuonohevosen tapauksessa olisi norjalaiset juhlasuitset. Näitä ei kuitenkaan kaikilla ole saatavilla, joten siistit, hyväkuntoiset perussuitset käyvät hyvin.

Vuonohevonen on edustavimmillaan norjalaistyyppisissä paksunahkaisissa suitsissa, joissa kulkee koristekuvio otsapannassa, sekä erilliset koristeet otsalla sekä niskassa. Itse käyttäisin mieluiten mahdollisimman vastaavia paksunahkaisia suitsia ilman turparemmiä.

Tamman voi esittää vaikkapa ohjista, tyypillisempi on kuitenkin siisti nahkainen naru. Näyttelynaruissa käytetään monesti ketjua päässä. Orille kannattaa valita pidempi naru, esim. liina, jotta esittäjällä on enemmän pelivaraa, jos sattuu vaaratilanne. Raippa on esittäjällä pakollinen! Opeta siis hevosesi kulkemaan raipan kanssa ja mieluusti myös reagoimaan sen käyttöön toivotulla tavalla. Raippaa ei tietenkään ole pakollista käyttää mitenkään, jos tarvetta tähän ei ole.

Esittäjän varusteisiin kuuluvat perinteisesti valkoiset - mutta vuonohevoselle mieluummin mustat - housut sekä valkoinen/vaalea paita. Vaatteissa näkee hyvin paljon variaatioita ja tärkeintä on kuitenkin, että ne ovat siistit, neutraalit ja tuovat hevosen hyvin esille. Vaaleilla hevosilla on siis parempi käyttää tummia housuja, jotta hevosen jalat erottuvat liikkeissä. Valkoinen paita on usein kauluspaita, mutta myös siisti t-paita tai takki käy kelin mukaan. Eikä paidankaan ole pakko olla valkoinen. Toiset esittävät jopa hevosen hame päällä. Kengät on suotavaa valita huolella, sillä niillä kävellään ja juostaan paljon! Ylipätään vaatteissa olisi suotavaa voida liikkua hyvin ja kevyesti, jottei omalla kehäesiintymisellään haittaa hevosen suoritusta.

Tähän mätsäriin valitsin itselleni tummat vaatteet. Ja meidät muuten valittiin Esmeraldan kanssa näyttelyn tyylikkäimmäksi pariksi.

Bambin esitin perinteisissä mustissa suorissa housuissa ja valkoisessa kauluspaidassa,

Kokosin vielä muutaman esimerkin esittäjän pukeutumisesta.. Tässäkin hyvin perinteinen asu: valkoiset housut, valkoinen kauluspaita ja musta liivi.

Kokovalkoiset vaatteet käyvät aina.

Kuten myös kokomustat, vaikka valkoinen onkin perinteisempi valinta.

Tummat housut ja vaalea paita on suositelluin yhdistelmä vuonohevosen esittäjälle.

Neuleliivi kauluspaidan päällä on hyvä valinta viileämmällä kelillä.

Myös siistit farkut sopivat hyvin housuiksi.

Liivi on tyypillinen näky kauluspaidan kaverina.

Kypärän käyttö on pitkälti näyttelystä ja rodusta kiinni. Orin esittäjällä kypärä on aina pakollinen, mutta muutoin järjestäjä voi määrätä kypärän käytöstä. Yleisempää näyttelyissä on, että esittäjä ei käytä kypärää, mutta viime vuosina vuonohevosten näyttelyissä on poikkeuksetta ollut esittäjillä kypärät päässä, joten itsekin olen sitä käyttänyt. Sen sijaan hansikkaat kuuluvat esittäjän varustukseen! Käsineiden olisi hyvä olla valkoiset. Kannattaa valita näppyläpintaiset sekä sopivan kokoiset hansikkaat, jotta naru pysyy varmemmin käsissä. Pitkät hiukset on hyvä sitoa siististi kiinni. Itse laitan nutturan, jos kypärää ei ole päässä, kypärän alle puolestaan teen tavallisesti yhden tai kaksi lettiä.

Hevosta kehässä taluttaessa esittäjällä kuuluisi olla raippa vasemmassa kädessä ja hevosen naru kokonaisuudessaan oikeassa kädessä. Sen sijaan siitä on variaatioita, mikä olisi sopiva narun mitta tai juoksuaskeleen tahti. Suomen Hippoksen tuomari on opastanut, että hevosella tulee olla löysä naru, jotta se saa liikuttaa päätään vapaasti. Samoin ravissa on ohjeistettu juoksemaan lujaa. Sen sijaan minä sain kädestäpitäen opastuksen englantilaiselta tuomarilta, kuinka hevosta pidetään kiinni hyvin lyhyeltä leuan alta ja juostaan pientä hiljaista ravia, jolloin hevonen liikkuu kuin hieman koottuna pää alhaalla ja selkä pyöreänä. Joten tiedä sitten, mikä olisi paras vaihtoehto. Tärkeintä on kuitenkin saada hevonen liikkumaan ryhdikkäänä, tahdissa ja parhaalla mahdollisella askelmitalla.Tähän voi käyttää raippaa, jos hevosen saa sillä paremmin "hereille". Myös esittäjän tulisi toki liikkua ryhti suorassa ja reippaalla askeleella kehässä.

Näyttelyn jälkeen numerolappu palautetaan kansliaan, mistä saadaan takaisin hevosen passi, ellei sitä lähetetä kirjattavaksi Hippokseen. Jos näyttelyissä maksetaan rahapalkintoja, ja olet sellaiseen oikeutettu, tässä vaiheessa on tapana jättää tiedot palkkion maksua varten.

Näyttelyissä myös hevoset voivat tavata kavereita. Huomaa molempien siistit suitset ja kiiltävät turkit.

Lähtisinkö siis näyttelyyn?


Kyllä! Ehdottomasti, tee se! Vaikka yllä onkin lueteltu pitkä litania pelottavan kuuloisia asioita, oikeasti näyttelyissä on ihan kivaa. Tunnelma on yleensä leppoinen, (vuono)hevoset tyytyväisen ja rauhallisen oloisia - ja mikä parasta, ihmiset mukavia ja samassa hengessä. Apua löytyy aina. Näyttelyissä näkee kerralla paljon vuonohevosia, joten niiden vertailu on helpompaa. Oma silmä helposti turtuu pelkkää omaa hevosta katsellessa, ja tuomarin pisteitä on mielenkiintoista verrata hevosiin. Olisitko itse sijoittanut luokan hevoset samaan järjestykseen?

Jos suunnittelet käyttäväsi tammaa jalostukseen, silloin ehdottomasti kehotan käymään näyttelyissä! Edes kerran ja erityisesti norjalaisella tuomarilla. Toki vielä suotavampaa on kantakirjata tamma ennen jalostuskäyttöä. Jos tamma saa III-palkinnon, itse ainakin lukisin arvostelun muutamaan kertaan huolella läpi, miettisin sen saamia pisteitä, sekä ihan tosissani punnitsisin tamman vahvuudet ja heikkoudet ennen astuttamista. Heikomman tamman kohdalla orivalinnalla on taas entistä suurempi merkitys. En tuomitse ketään III-palkinnon tamman astuttajaa, toivon vaan tällöin, että hevosella on jotain erityistä annettavaa rodulle, esim. upea luonne ja käyttöominaisuudet. Jos tammalla on hyvä suku taustallaan, kuka tietää, miten upea varsastakin voi silti tulla..

Tiivistetysti ohjeet näyttelyistä selviytymiseen: 


  • Ole ajoissa paikalla
  • Selvitä, koska on oma vuorosi mennä kehään
  • Seuraa kehäsihteerin/tuomarin ohjeita kehässä
  • Pukeudu siististi ja sui hevonen kauniiksi
  • Kysy aina, jos on jotain epäselvää!

Mukavia näyttelyfiiliksiä kaikille, tavataanhan Teivossa?!

HUOM! Kaikki yllämainittu on kirjoitettu pääasiassa omien kokemusten ja muistojen pohjalta, joten tämä EI ole virallinen näyttelyohje, enkä takaa kaikkien tietojen paikkansapitävyyttä. Aina kannattaa varmistaa epäselvät asiat suoraan näyttelyn järjestäjältä - jos mahdollista, jo hyvissä ajoin ennen näyttelyä! Sekä Hippoksen näyttelyissä noudattaa Hippoksen ohjeita ja sääntöjä, jotka löytyvät alla olevasta linkistä. Paljon jäi varmasti tästäkin sanomatta, joten kysy, jos jotain tulee mieleen!

Suosittelen lämpimästi tutustumaan seuraaviin ohjeisiin:
Vuonohevosten jalostusarvostelu
Hippoksen ohjeet tamma- ja varsanäyttelyihin (tämä on erittäin tärkeä tietosivu!)
Ratsujen ja ponien näyttelykalenteri 2015
Hevosen valmistelu ja esittäminen näyttelyissä
Hevosen esittäminen

You Might Also Like

12 kommenttia :

  1. Oletko tuomassa nemon näyttelyihin? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ehdottomasti! :) Olettaen, että se pysyy näyttelykunnossa.

      Poista
  2. Saakos ruunan esittää hipposkehässä..? En muista. Oliko siinä joku ikäraja? Mikä sitten on virallista, jos rotunäyttely on epävirallinen? Tyhmiä kysymyksiä tyhmältä kysyjältä.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikuisen ruunan saa esittää kerran Hippoksen kehässä :) Sille ei ole ilmoittautumisessa edes vaihtoehtoa, mutta tämä on kuitenkin mahdollista. Tuo virallinen/epävirallinen on vähän hassu termi hevosten osalta, mutta periaatteessa siis Hippoksen näyttelyt (kantakirjaukset ja nuorten kehät) ovat virallisia, kaikki muu epävirallista.. Rotunäyttelyssähän saa tuomarinakin toimia ihan kuka tahansa kenet järjestäjä nimetä haluaa. Hippoksella on koulutetut tuomarit, jotka päättävät esim. orien jalostusluvista.

      Poista
  3. Me meinataan ehkä Anskun kanssa tuoda ponskeja näytille sinne Tampereelle, aattelin yrittää saada Kiian kantakirjaan, vaikkei mitään suuria astutus suunnitelmia olekaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä hyvä! Kyllähän tamma aina kantakirjata kannattaa, myös vaikkei sitä koskaan jalostukseen aikoisikaan käyttää :)

      Poista
  4. Ps. Tää oli tosi hyvä postaus! Kiitos :D nyt on tietämättömälläkin näistä jutuista kunnolla infoa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, kiva jos oli apua! :)

      Poista
  5. mielenkiintoista lukea hevosnäyttelyistä (vaikka pari kertaa olenkin vermon poninäyttelyissä käynyt ihmettelemässä), sillä itse kierrän koiran kanssa koiranäyttelyitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu itse käyn myös koiranäyttelyissä :) onhan noissa paljon samaa, mutta isompina eläiminä hevosnäyttelyssä kaikki tapahtuu vähän eri mittakaavassa ja omaa panostusta vaatii enemmän.. Kivoja tapahtumia molemmat, kun ei ota liian vakavasti! ;)

      Poista
  6. Jes! Kiitos Marjo! :) Tärkeä ja ajankohtainen aihe. Varsinkin tällaiselle noviisille, joka ei ole koskaan käynyt näyttelyssä ja kesällä pitäisi esittää kaksi hevosta rotunäyttelyssä. Tuli paljon hyödyllisiä vinkkejä ja huomioitavia juttuja. Itseäni jännittää eniten ne muut hevoset, miten nuo pellossa, omissa oloissaan eläneet suhtautuu kun on paljon vieraita hevosia koolla. Saanko edes pideltyä vai menenkö vaan narun jatkona. Täytynee käydä paljon täällä ympäristössä käsittelemässä vieraiden hevosten lähellä. Onneksi on aikaa valmistautua ja harjoitella esittämistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varaudu Jaana siihen, että hevoset ovat kovasti toistensa perään näyttelypaikalla. En mitenkään halua pelotella, mutta on moneen kertaan tullut nähtyä, kuinka kaverihevosille tulee ihan uudenlainen hätä toisen perään vieraiden keskellä. Eli voi olla, että esim. kehässä olon aikana kaveri täytyy tuoda mahdollisimman lähelle näkyville kehän reunalle. Kaikkein raivostuttavinta tämä on silloin, kun näyttelyissä on paljon eri rotuja ja kehiä, ja hevoset on pakko viedä kauas toisistaan omiin kehiinsä. Huutelu vaan kuuluu yli näyttelyalueen, kun pidetään huolta missä toinen menee.. ;) toki voi olla, ettei näin tapahdu, mutta varsinkin kokemattomien hevosten kohdalla hyvin mahdollista :) tuo toki silti molemmat jos vaan pystyt, onhan se hevoselle mukavampi lähteä kaverin kanssa reissuun! Ja onneksi ovat molemmat samaa rotua :)

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.