ajo-opetus ,

Mitä kuuluu?

2/07/2015 10:08:00 ip. marjo 8 Comments

Meille kaikille kuuluu oikein hyvää, kiitos kysymästä! Toivottavasti teillekin? :)


Viime aikoina kaikki hevostelu on ollut miltei nautinnollista. Ihanat kelit, ihana luminen maisema, ihanat ponit, ihanan helpot tallikeikat. Kaikki on kivaa. Edes satunnaiset myrskytuulet tai paukkupakkaset eivät ole onnistuneet tätä idylliä pilaamaan. Talvi on ihanaa aikaa. Ja meidän poniemme elämä on niin autuaallista, että itsekin on väkisin onnellinen noiden pörröpalleroiden puolesta!


Miun edellisestä postauksestani on kulunut sen verran aikaa, että täytyy oikein miettiä, mitä on taas jäänyt tarinoimatta.. Viime viikonloppuna Rasmus käväisi reissussa lähitallin maneesilla. Omistajansa käväisi pojan kanssa koulutunnilla, ja seuraavana päivänä esteitä hyppelemässä. Minä piipahdin menoa seuraamassa ja kuvaamassa estetreenejä. Rasmus esitteli taas pariin otteeseen vauhdikkaampaa puoltansa ja kuskin lisäksi myös kuvaajaa paikoitellen meno hirvitti, hih. En voi kun kummastella näitä netin kirjoituksia, joissa vuonohevosia kuvataan patalaiskoiksi… Ei pidä paikkaansa! Hienosti vanhaherra kuitenkin esteet ylitti!

Rasmus ja omistajansa liitelemässä.


Herra hienona! Tällä hevosella on niin upea ravi katsella, ettei ihan jokaisella vuonohevosella vastaan tulekaan..

Itse käväisin Rasmuksella ennen maneesireissua itsenäisesti tuuppailemassa. On se kumma, että ilman avustajaa kentän tasalta ei vaan saa itsestään eikä hevosesta samaa irti, mitä opettajan kanssa! Vaikka tein samoja harjoituksia mitä olemme tunneilla tehneet, ja vaikka kiinnitin erityisesti huomiota samoihin asioihin, joista opettaja minua aina muistuttaa. Niin ei. Tosin selvästi paremmin sain hevosen kulkemaan kuin ennen tunneilla käyntiä, mutta en laisinkaan samaan malliin kuin opetuksessa.. Huomenna meinasin uskaltautua tallin ulkopuolisiin maisemiin vauhtiponin kanssa, saas nähdä tulemmeko yhtenä vai kahtena kappaleena kotiin ja käyntiä vai kiitolaukkaa ;)

Onko tämä joku vuonisten yleinen piirre, vai onko Rasmus vaan kuin syntynyt meidän porukkaamme??!

Lotankin kanssa käväistiin kentällä kääntymässä jokin aika sitten. Eipä jäänyt tuostakaan kerrasta jälkipolville muisteltavaa.. Muuta kuin tilsojen ja hapuilevan hevosen muodossa. En uskalla edes muistella, koska Lotalla on edellisen kerran koulua ratsastettu, ja sen huomasi. Jo pelkästään liikkuminen oli hevoselle niin haastavaa, ettei juuri mitään pystytty tekemään. Yritin kehitellä paljon käynnissä tapahtuvia treenejä, etupään ja takapään väistätyksiä, asetuksia jne. Kyllähän myö ravissakin työskenneltiin, mutta se oli vielä varovaisempaa menoa. Loppuun sain muutaman pätkän, joihin olin itse tyytyväinen, ja lopetin siihen. Mutta enpä muista, koska Lotan ratsastus olisi ollut yhtä vaikeaa? Niin tahmea ja haluton hevonen reagoimaan mihinkään apuihin, etten meinannut edes Lotaksi uskoa. Totesin kyllä samalla, että ei kannata mennä ainakaan tällä hetkellä Lotan kanssa tunnille, kun hevonen on niin kaukana siitä, mitä se voisi olla.. Toivottavasti Lotan kanssa vielä jossain vaiheessa pystyttäisiin terästäytymään muorin verryttelyssä ja taivuttelussa koulutreenien myötä.

Lotta Rakas <3

Taisin mainita haaveilevani tupsujalkaisesta hevosesta.. Mitä suotta, kun vuonohevoseltakin löytyy tällaiset mammuttijalat!

Lotta tuumas, ettei jaksa kävellä kentälle.. Eikö voitasi mennä autolla? Hyvin tänne peräluukkuun yks pieni poni sopii.

Ennen treeniä...

…ja treenin jälkeen. Taidettiin me jotain tehdä kuitenkin.

Nemon kanssa ollaan jatkettu samaan malliin pieniä treenejä pariin kolmeen kertaan viikossa. Yhtenä päivänä äijä sai pitkän tauon jälkeen kärryt peräänsä. Tein ensin kentällä valjaiden pukemisen naksulla palkaten, ajatuksena hevosen seistä vapaana paikoillaan. Sen jälkeen myös kärryt valjastin kentällä perään, nyt ihka ensimmäistä kertaa sitoen ne hevosen perään kiinni. Tanjan kanssa talutimme molemmin puolin, ja Nemo oli touhuun niin kyrsiintyneen näköinen kun hevonen olla voi. Ihan savu nousi päästä ;) Sillä oli selvästi tylsää, eikä se nähnyt touhussa järjen hiventä.. Kävellä nyt kenttää ympäri kahden taluttajan keskellä?? 

Käveltiin me lopuksi kentältä pois pihan läpi navetalle saakka kärryjä palauttamaan. Seuraava reissu kärryjen kanssa tehdään kyllä suosiolla maastoon.

Keskittynyt varsa.

"Hei likat tää on niiiiiiin tylsää.."

Riikkakin käväisi tallilla taas viime viikonloppuna. Jatkettiin naksutintreenejä eteenpäin liikkumisen muodossa samaan tapaan kuin viimeksi. Aivan huisia oli huomata, kuinka paljon edistystä on tapahtunut edellisen kerran jälkeen! Nyt päästiin heti liikkeelle ilman houkuttelua palkan ollessa pitkällä edessä. Nemo lähti tosi hienosti maiskutuksista oikeastaan jokaisella toistolla. Hieno pieni mies!

Niin onnellinen Riikka. 
Naksutintreenejä videolla:



Nemo on jatkanut myös kuolainten opettelua. Totesin tässä eräänä päivänä, että se on täysin rento kuolaimet suussa. Tai siis sen suu on. Se ei mälvää, pureskele, ei tee yhtään mitään kuolaimelle. Lisäksi sen huuli roikkuu, välillä se saattaa pöristä tai nuoleskella. Mutta selvästi siis rentouttaa suunsa totaalisesti. Tämä oli aivan huippu havainto. Tosin tämä tarkoittaa myös sitä, että pikkuhiljaa pitäisi alkaa opettaa painetta kuolaimiin.. Niin kauan kun olenkin onnistunut tätä vitkuttelemaan. Kuolainten suuhun otto on vielä sellainen juttu, joka ei suju meiltä ollenkaan. Ei Nemo vastustele tai inhoa kuolaiten pukemista, päin vastoin, yritän antaa ne herkun kanssa, mutta yleensä tähtäin on jossain sierainten tai partakarvojen kohdalla, ja joka ikinen kerta herkku putoaa suusta kuolainten sinne päätyessä. Meinaa mennä omat hermot! Ehkä pitäisi vaan suosiolla naksutella sille omatoiminen kuolaiten suuhun ottaminen.. Olen vaan ollut niin laiska, etten ole jaksanut tätä tehdä.

Jaa mullako rento suu? Hymyilevä ennemminkin!

Käytiin Nemon kanssa tekemässä "pieni" hankitreeni kahlaamalla poikien tarhan ympäri. Matkaa tuli siis ehkäpä 1,5km, aikaa en uskaltanut edes katsoa. Pellolla sai kyllä tehdä itsekin etenemisen kanssa töitä. Nemolle touhu näytti melkein naurettavan helpolta, vaikka pakotinkin sen kävelemään pääasiassa koskemattomassa hangessa, kun itse yritin tarpoa vanhoja jälkiä pitkin. Poikien tarhan takaa menee polku, jota pitkin muilla tallin hevosilla usein ratsastetaan. Nemolla on kuulemma tapana juosta aidan takana aina hevosten mukana. Tällä kertaa se oli Popi, joka seurasi tarkkaavaisena velipojan kulkua tarhan ulkopuolella.

Hei ylläri, Rouskulla kieli ulkona! :)

Ja Nemon lenkin jälkeen Popi näytti tältä.. Taisinkin liikuttaa väärän hevosen?!

Edelleen me Nemon kanssa vaan pääasiassa ollaan ja hengaillaan. Olen tässä huomannut, että Nemo alkaa olla melko "vapaan kasvatuksen lapsi". Niin tiukka(?) kun itse välillä osaan ollakin, on Nemo ansainnut aikamoisen määrän omia vapauksia. Tiedättekö, niitä mitä omille elukoille suodaan, silloin kun niihin voi luottaa ja ne on ansaittu. Tässä on vaan aina nurjana puolena se, että kun jotain menee pieleen, saattavat nämä vapaudet poistua kolinalla..

Videolla pieni pätkä Nemon ravitreenejä kentällä. Tuon hevosen juoksemaan saaminen ei edelleenkään ole helppoa, sinä päivänä kun se joskus laukkaa kentällä, minulta ehkä putoavat silmät päästä ;) Nykyisin ravi kyllä tulee oikeastaan aina heti tilanteessa kuin tilanteessa.


Tällä hetkellä luotto Nemoon pelaa ja hyvin, tuntuu että tunnen tuon hevosen kuin omat taskuni ja tiedän miten se käyttäytyy ja toimii! Toki se on 2-vuotias ori, joten en tietenkään voi verrata sitä esim. Lottaan.. Niin vähän on elämänkokemusta ja yhteistä historiaa meillä takana, että koko ajan opitaan ja tapahtuu kaikkea uutta. Minulle kyllä kelpaisi, että Nemo pysyisi juuri tällaisena kuin se nyt on elämänsä loppuun saakka!


Eli siis just näin suloisena!


You Might Also Like

8 kommenttia :

  1. Kiinnostavia nämä teidän koulutuspostaukset :) Itseänikin kovasti kiehtoo eläinten koulutus positiivisin keinoin, mutta jäin miettimään,että mikä teillä on ajatuksena tuonna Nemon ajamisessa ja eteenpäinpyrkimisessä? Tai mikä on lähinnä seuraava askel, pidennättekö matkaa vai häivytättekö Riikkaa(?) sieltä edestä? Sitä lähinnä pohdin myös, että teettekö liikaa samanlaisia harjoituksia, tästä on nyt vaikea saada kokonaiskuvaa tietenkin :) Ja ihan mielenkiinnosta siis kyselen, kun yritän kovasti miettiä, kuinka saisi kaikkea koiramaailmasta oppineita juttuja sovellettua hevospuolelle joku päivä. Älä siis ota arvosteluna näitä, mä en tiedä hevosten kouluttamisesta (vielä) yhtään mitään :)

    Tsemppiä kovasti teidän treenailuihin! Ja rapsutuksia molemmille heposille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäistä hevosta tässä itsekin naksulla opetan, eli kokeilua on itsellenikin :)

      Nemon kanssahan on tehty jo takaa-ajoa myös ilman "etupalkkaa". Ajoin sitä maastossa kokonaisen lenkin ilman naksua ja palkkaa ja hyvin liikkui. Periaatteessa naksutin ja Riikka on siis jo häivytetty.. Niitä vaan käytetään vahvistamassa ajatusta eteen äänimerkin myötä. Kentällä varsinkin halu liikkua eteenpäin on niin olematon, että sitä vahvistetaan. Maastossa halua liikkua löytyy ilman etupalkkaakin.

      Koko ajanhan tässäkin on otettu askeleita eteenpäin. Alussa Riikka seisoi käytännössä hevosen vieressä ja jopa houkutteli sitä liikkumaan. Nyt Riikka saattoi seistä selin hevoseen 20m päässä tai kävellä hevosen edellä. Eli siis sekä matkaa on pidennetty että Riikkaa häivytetty treenin aikana. Tämäkin oli jo paljon edellä ensimmäistä treenikertaa :)

      Hieno homma, että itsekin positiivisesti vahvistaen koulutat! Peukut siitä!

      Poista
  2. Onko sinulla ideana touhuilla Nemon kanssa sitten joskus kaukaisessa tulevaisuudessa kuolaimetta, kuten Lotalla?
    Todella mielenkiintoinen postaus, teidän yhteistyö ja luottamus on niin upeaa katseltavaa! Blogiinhan kerrotaan vain murto-osa puuhailuista, mutta käyttekö ikinä maastossa lenkkeileimässä? Tuntuu, että täällä on useimmiten vain noita kenttäily/tieharjoituksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä toivottavasti Nemon kanssa tullaan aikuisenakin tekemään töitä ilman kuolaimia. Tällä hetkellä se toimii niin kevyillä avuilla riimussa, että toivon sen pysyvän yhtä herkkänä jatkossakin. Tietty ilman kuolaimia työskentely on ihan siitä kiinni, miten koulutus sujuu ja kuinka luotettava ratsu/ajohevonen varsasta kasvaa.. Mutta uskoisin kyllä, että ainakin kentän aitojen sisällä ainoana hevosena varmasti pystytään kuolaimettomilla työskentelemään :)

      Syksyllä me ei oikeastaan muuta tehtykään kuin käyty maastossa kävelemässä hevosten kanssa. Nyt on onneksi ollut muutakin ohjelmaa. Ja Sirin raskauden takia maastokävelyt ovat vähän jääneet. Mutta siis joo, käydään kyllä maastossa talsimassa. Minä lasken maastoiluun mukaan kaikki reissut tallin pihan ulkopuolelle, oltiin sitten isolla tai pienellä metsätiellä, autotiellä, pyörätiellä, metsässä, pellolla jne.. Oikein kunnon maastopolkuja metsän keskellä on aika vähän, ja näin lumen keskellä ei ole itsekään kiva niitä kävellä :p

      Poista
  3. Pöh, ei ole kyllä vuonikset laiskoja! Jos niillä on motivaatiota työskennellä niin kyllä niiltä virtaakin löytyy ;) Kiva postaus ja kivoja kuvia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ja monesti näyttää olevan vähän liikaakin sitä virtaa vuoniksilla :D

      Poista
  4. Ootko kokeillu rapsuttaa takajalkojen sisäpuolelta, meidän tallilla yks tamma tykkää ku nisien luota rapsuttaa, etenkin kesällä, ja jos turvan eessä on ihminen ni alkaa hieroa huulillaan :DDDDD ois kiva saada videoo sit jos kokeilet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, sieltä rapsuttelen jopa yleisimmin! Nemo on aivan onnessaan, saattaa alkaa jopa nostamaan jalkaansa, jotta saisi vielä paremmin rapsutuksia ;) Itse asiassa siitä on kuvattu videota samalla kun näin rapsutan, mutta itse kun videon katsoin, niin ei se näyttänyt kummoiselta.. Vaikka tuntuu että nenä vispaa kuin viimeistä päivää :)

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.