ajo-opetus ,

Nemo näyttää mallia

2/22/2015 10:01:00 ap. marjo 8 Comments

Vietin näin iltavuoron jälkitunnelmissa yhden yön pitkälti videoita muokkaillen, joten tässä näette vielä tämän "hurjan" 2-vuotiaan oripoikani parilla videolla. Molemmat on kuvattu viime viikonloppuna, kun Sanna oli meillä kyläilemässä.

Molemmat yhtä innoissaan!

Tallilla heti alkajaisiksi annoin Sannalle vaan riimun käteen ja tuumasin, että käypä sinä hakemassa hevonen tarhasta, niin minä kuvaan miten homma sujuu. Videolla siis miten Nemo käyttytyy sille vieraan ja melko kokemattoman ihmisen käsissä. On kyllä ihana tunne, kun voi täydellä sydämellä sanoa, että hevonen toimii, anna mennä vaan, ja oikeasti luottaa siihen :)


Toiselle videolla Sanna toimi kuvaajana ja tallensi videolle jo aiemmin kuvissa nähtyä irtoaisojen eli pitkien lautojen perässä vetämistä. Tämä oli ensi kerta varsalle tässä duunissa ja touhu sujui kuin vanhalta tekijältä. Paikoillaan seisominen oli hieman hakusessa sekä aisojen laitossa että purkamisessa, joten tätä tulemme vielä paljon treenaamaan. Eipä sen kanssa tosin olekaan kuin pari kertaa harjoiteltu aisojen keskellä seisomista, ja nyt ekaa kertaa aisojen kiinnittämistä. Hyvällä mallilla kuitenkin ollaan!



Täältäkö ne namit tulee?
Melkein tekisi nyt jo mieli lähteä Nemon kanssa metsästä tukkeja hakemaan, mutta ehkä täytyy vielä malttaa odotella :D Hevonen taatusti toimisi hommassa. Takaa-ajaen ei vielä onnistuisi, mutta talutettuna kyllä. Ensi talveksi jos saadaan työvaljaat hankittua ja kun hevosella on enempi ikää ja kokoa, niin varmasti tullaankin metsähommia orin kanssa tekemään. Can't wait! (ainakin jos irtoaa lupa harventaa puita lähimetsästä..)

En oikeasti voi kuin ihmetellä, kuinka tasaisen varma hevonen Nemo on. Se on kuin viilipytty. Tuntuu ettei mikään asia maailmassa voi hetkauttaa sen päänuppia. Pelkoreaktiota tuo hevonen ei varmaan omista laisinkaan? Saati että mistään muusta syystä tekisi yhtään ylimääräistä liikettä mihinkään suuntaan. No ei se ihan niin rauhallinen ole kuin 23-vuotias äitimammansa eikä sitä 2-vuotiaalta orilta voi odottaakaan. On silläkin hetkensä, jolloin paremminkin olisi mahdollista käyttäytyä. Etenkin kärsivällisyyttä ja malttia saa tulla vielä paljon lisää. Äitinsä poika joka tapauksessa :)

Ei pidä kuitenkaan liikaa tuudittautua tähän onnen ja euforian tilaan, joka Nemon kanssa tällä hetkellä vallitsee. Täytyy aina muistaa, että se on hevonen, joka toimii ensisijaisesti vaistojensa varassa. Koska tahansa voi tulla mitä tahansa yllättävää eteen ja hevonen käyttäytyä täysin eri tavoin kuin olisin olettanut. Kaipa tämäkin viilipytty vielä joskus kiikuttaa meikäläistä pierupukkilaukkaa kärryt perässä pitkin maita ja mantuja?? Toivottavasti ei! Siis edelleen kuljetetaan järkeä mukana ja pyritään ennakoimaan onnettomuudet. Monisaatakiloisen saaliseläimen kanssa kaikki kun on niin pienestä kiinni!

Koko lauma lenkillä.

Minne menee ruoka, sinne menee myös Nemo. 

"Voi äiti kun tietäisit mitä kaikkia jekkuja mulla on vielä takataskussa jemmassa… ;)"

ps. Koettakaa kestää nää musiikkivalinnat nauruun tukehtumatta..

You Might Also Like

8 kommenttia :

  1. Kyllähän sä oot niin hienoa työtä Nemon kanssa tehnyt. Hyvin sieti meikäläisen tumput kädessä sähläämistä. :D Ei ollut tällä(kään) kertaa ihan mallikelpoinen suoritus minulta, otsatukkakin jäi tuollai töyhdöksi. :D Mutta vaikka homma oli mulla välillä vähän hakusessa, niin Nemo ei ainakaan tarjoillut yhtään lisähaastetta - on se niin kiltti ja rento kaveri! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tehän olitte oikein päteviä! :D Ei mutta oli kyllä hyvä "testata" sun avullas miten hevonen käyttäytyy, ja juuri niinhän se toimi kuin olin ajatellutkin.. :)

      Poista
  2. Eikö sua ärsytä toi sheltin räksyttäminen ja komentaminen alinomaan jaloissa?? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietäisit vaan kuinka paljon.. Eniten sen takia, kuinka paljon koira siitä itse kärsii :'( Valitettavasti kaikista huonoista vaihtoehdoista sen mukana pitäminen on kiistatta paras vaihtoehto, joten näin mennään ainakin toistaiseksi.

      Jos ei olisikaan omaa hevosta ja pakkotilannetta viedä koiraa tallille, aloittaisin sen vastahdollistamisen hevosiin ihan täysin alusta kilometrin etäisyydellä. Tämä olisi varmaan vuoden parin prosessi, eikä silti mitään takeita siitä, että koskaan päästäisiin 50 metriä lähemmäs hevosia rennon koiran kanssa..

      Poista
    2. No ratkaisu ei ainakaan ole antaa koiran vahvistaa tätä ei-toivottua ominaisuutta. Saanko kysyä, miksi koira on pakko (nimenomaan pakko) viedä mukana tallille? Tai ylipäänsä miksi sen on pakko viettää aikaa vapaana stressiään kiljuen, miksei sitä voi pitää remmin päässä tai jättää suosiolla kotiin/päästää vapaaksi talliin sitten kun hevonen on sisällä hoidettavana ja pitää kytkettynä/autossa/karsinassa liikutuksen ajan?

      Itselläni oli kaksi omaa koiraa vielä silloin, kun minulla oma hevonen oli. Hyvin harvoin koirat mukana olivat tallilla, eikä se koskaan ollut pakollista. Koirien aktivointi oli oma juttunsa, hevosen oma. Joskus mentiin maastolenkille koko poppoo yhdessä, mutta koirani olivatkin tosi rentoja hevosten suhteen.

      Aina kannattaa konsultoida koirakouluttajia asian kanssa. :) Mitään koiralle oikeasti ikävää ei ole pakko tehdä, järjestelykysymyksiä, vaikka toisinaan enemmän vaivaa aiheuttavatkin.

      Poista
  3. Maija, pidän suurempana pahana sitä, että koira olisi lähes joka päivä 11-13h yksin kotona. Tällä hetkellä arkisin yleensä 9h riittää yksinoloa, joskus pidempään. Toisinaan koirien aktivoiminen erikseen tallireissujen lisäksi olisi myös ihan täysin mahdottomuus. (mutta tiedoksi, niillä on paljon omaa tarkoin suunniteltua erilaista ohjelmaa myös tallikäyntien ohella)

    En usko, että kukaan kouluttaja voisi kertoa minulle mitään, mitä en jo tiedä. Kouluttajalla saisi olla vähintään Tuire Kaimion tai Tommy Wirénin tiedot ja taidot. Uskonpa silti, että saisin kuulla vain samat seikat, jotka jo tiedostan. Koiran koko elämä ja joka ikinen liike joka ikinen päivä on tarkoin suunniteltua. Sen kanssa on tehty ihan h*lvetillinen määrä töitä ja päästy niin pitkälle, etten olisi ikänä voinut uneksiakaan. Tällä hetkellä koira elää niin tasapainoista ja "normaalia" elämää kuin sille mahdollista on, eli niin kauan kun sen pää kestää tallilla käymistä, saa se siellä käydä. Hevosille raivoaminen on onnettoman pieni osa ja hetki koiran elämässä. Se muuten on autossa aina ne hetket, kun toimin hevosen kanssa (paitsi maastolenkeillä). Se myös on hihnassa ja treenaan koiraa ne hetket, kun joku muu hoitaa hevosen eikä minun tarvitse mennä hevosen lähelle. Pidän sen tallilla mahdollisimman hyvin erossa hevosista.

    Tiedän erittäin hyvin, miten koiran kanssa pitäisi toimia. Tiedän myös erittäin hyvin kaiken, mitä teen väärin. Jokainen valinta on tietoinen ja harkittu. Valitettavasti tosielämän puitteissa on täysin mahdotonta elää siten kuin koira vaatisi. En esimerkiksi voisi käydä töissä ;)

    Keskustelen mieluusti toiminnastani ja valinnoistani lisää sitten, kun vastapuolella on kokemusta ja näkemyksiä häiritsevän vilkkaan (ahdh), pelkoaggressiivisen, terävän, erittäin häiriöherkän, surkean hermorakenteen ja yhtäsurkean toimintakyvyn omaavan koiran koulutuksesta ja elämästä sellaisen kanssa. Onhan tuo myös ääniarka, hyvin voimakas saalisviettinen, paineistuu herkästi ja vielä helpommin kiihtyy niin voimakkaasti, että kadottaa koko ympäröivän maailman tajun käydessään ylikierroksilla.. Tai oikeastaan olen jo niin monet keskustelut asiasta käynyt, että en taitaisi enää edes jaksaa, sillä koira elää hyvää onnellista elämää ja toimii riittävän hyvin arjessa :) En näe mitään syytä muuttaa mitään sen päivärutiineissa tällä hetkellä, kun vihdoinkin on tasapaino aktivointiin ja lepoon löydetty. Pieni "kokeilu" koiran ollessa hoidossa yksinolon sijaan parina päivänä sai sen jo niin stressaantuneeksi, että tarpeet tulivat sisälle kolmena päivänä putkeen.. Pienikin muutos näkyy ja tuntuu heti elämässä tämän otuksen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kannata olettaa vastapuolesta yhtään enempää. Nimimerkillä minulla ON kokemusta koirasta, jonka luettelit juuri äsken. Sellainen itseasiassa makaa jaloissani tälläkin hetkellä. Ja olen sellaisen kuitenkin kouluttanut toimivaksi kilpakoiraksi.

      Ei kannata liarvioida keskustelukumppaniaan yhtään sen enempää kuin ei toivo itseään aliarvioitavan. Se antaa bloggaajasta kovin ylimielisen kuvan. Uskon, että sinulla on tietoa ja taitoa, mutta sitä en ymmärrä, miksi koira pitää hankalaan tilanteeseen laittaa edes hetkeksi, jos tiedostaa sen tekevän hallaa. Nimenomaan koiran louskutus hevosen jaloissa ON äärimäisen pieni hetki koiran elämässä - miksi se ei voi odottaa sitä pientä hetkeä muualla? Tietenkään koko aikaa ei voi valita koiran mukaan ja juurikin yksinoloissa tosiaan 9h on aivan riittävä aika, eikä koiran enempää tarvitsekaan yksin olla. Vaan tuskin se pahastuu siitä, että haet hevosen rauhassa talliin ja vasta sen jälkeen koira pääsee nauttimaan seurastanne huomattavasti rauhallisemmassa ympäristössä, jossa sen ei tarvitse liikkuvan eläimen jaloissa hyppiä.

      Harmillista, että sain tällaisen vastaanoton, vaikket tunne minua yhtään paremmin kuin minä sinua. Itse en ainakaan olettanut mitään, vaan reilusti kysyin. :)

      Poista
    2. Pahoittelut kommenttini sävystä, yritin vastata mahdollisimman rakentavasti itselleni erittäin herkästä aiheesta, eikä tarkoitus ollut olla laisinkaan ylimielinen. Lähetin sinulle sähköpostin, jossa selitän lisää.. Jatketaan siis keskustelua mieluummin yksityisesti! :)

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.