ajo ,

Sunnuntaiajelulla

5/31/2015 07:30:00 ip. marjo 4 Comments

Voisiko enää paljon ihanampi kesä olla?!

Tiedättekö sen tunteen, kun aurinko porottaa sinisellä taivaalla ja lämmittää kasvoja, hevonen lampsii hiljakseen käyntiä löysin ohjin kärryjen edessä, venyttää kaulaansa ja pärskyttelee tyytyväisenä? Ei ole kiire mihinkään, kaikkialla on rauhallista ja kaunista, voi vaan nauttia hetkestä ja hevosen kyydissä istumisesta? Näin me ajeltiin tänään :)

Tai no, myönnettäköön, ettei se nyt ihan niin jouheasti vielä koko matkaa suju. Ja välillä oli kylmäkin kun tuuli niin kovin ja aurinko meni pilveen. Jos katse voisi tappaa, niin myö oltaisiin Tanjan ja Kiian kanssa kuolleita. Nemo ei vaan haluaisi kävellä yksin, ei niin millään. Kun Tanja kävelee vierellä, Nemo kulkee tasan tarkkaan Tanjan vauhdissa. Jos Tanja hidastaa, Nemo hidastaa. Jos Tanja pysähtyy, Nemo pysähtyy. Jos Tanja juoksee, Nemo juoksee. Se tulee löysällä narulla perässä kuin koiranpentu. Yritetään aina vähitellen häivyttää taluttajaa kauemmas ja lopulta kyytiin saakka. Monesti tämä onnistuukin hyvin, mutta useimmiten Nemo toteaa, että hänhän ei täällä yksin talsi kun muut vaan istuu. Ja se varsan ilme! Jos hevonen osaisi tuomita, niin Nemo tuomitsisi meidät hyvin rankalla kädellä! Se kääntää koko päänsä taakse ja tuijottaa meitä pitkän tovin kärryihin hyvin syyllistävästi. Sen silmistä suorastaan loistaa pettymys ja halveksunta siihen, kun hän joutuu vetämään kärryjä, joissa me kaikki muut vaan istutaan kyydissä! Kaikki nämä tuijotuskisat Nemo on kyllä hävinnyt, myöntänyt tappionsa ja vetänyt kärryjä. Onneksi hevonen ei osaa suunnitella ja hautoa kostoa, muutoin saisin varmasti tuntea nämä tappiot vielä omassa niskassani :D

Lomps lomps… Mihis tässä olis kiire valmiissa maailmassa?

Käytiin tänään siis uusissa maisemissa vähän pidemmällä kärryttelemässä. Tie oli niin hiljainen, että saatiin hyvinkin aikaiseksi pätkiä, joilla Nemo kulki yksin ilman taluttajaa. Kuten mainittu, Nemon ongelma on ehdottomasti ennemmin liian hidas kuin liian vauhdikas eteneminen, joten raviakin otettiin ihan hyviä matkoja. Ravipätkien myötä eteenpäinpyrkimys kasvaa selvästi käynnissäkin. On kyllä kiva, kun varsan uskaltaa antaa ravata ihan omaa vauhtiaan kevyellä ohjalla. Ei tarvitse pidätellä tai muutoin hidastella. Jarru toimii kyllä varmasti jos tarve tulee. Muutenkin Nemo on niin rennonletkeää poikaa, että sen kanssa on kiva käydä ajelemassa.

Voin jo mielessäni kuvitella, millaista tulee olemaan Nemon kanssa harrastaminen parin vuoden päästä, kun sillä voi ratsastaa. Mielessäni kauniina kesäpäivänä nappaan hevosen laitumelta pois, sipaisen harjalla pölyt selän päältä, kiinnitän ohjat riimuun ja hyppään shortsit jalassa selkään. Siitä sitten talsitaan hiljakseen voikukkapelloille kävelemään auringosta ja maisemista nautiskellen. Ainakin tällä hetkellä jos Nemolla voisi ratsastaa, toimise se juuri eikä melkein näin :)

Nemo on kyllä kasvattanut luottotietojaan sitä vauhtia, että välillä oikein pelottaa. Se on ihan käsittämättömän varma ja fiksu kaksivuotiaaksi. Täytyy vaan muistaa aina pitää järki päässä ja pää kylmänä, kaikkein viimeiseksi tähän saumaan saisi sattua yhtään mitään vahinkoa, joka veisi sekä hevoselta luoton ajohommiin että minulta luoton hevoseen.. Aina siis pieni pelko persiissä liikenteeseen niin hyvä tulee, yleensä kun juuri silloin tuppaa sattumaan ja tapahtumaan, kun sitä vähiten osaa odottaa! Tähän saakka kaikki kun on mennyt jopa liian hyvin! *koputtaa puuta*

Kuten saatoitte eiliseltä videolta huomata, hääräsi Kiia 6v tallilla kamera kaulassa. Tässä vielä pari Kiian loisto-otosta pojista :D

Sanoja ei kaivata, Popin ilme kertoo kaiken! :D

Välillä kyllä säälittää nää meiän hepat, ämmät vaan häärää ja säätää ympärillä, kun toinen joutuu seistä tönöttämään paikoillaan naurun alaisena, voi pientä <3

Kuuliainen työheppa odottaa hommiin lähtöä.

You Might Also Like

4 kommenttia :

  1. Myö ajellaan aina noin... :D Poni kulkee paljon rennommin, kuin pitäisi tuntuman koko ajan. Ja myö käydään yleensä myös piiiiitkiä käyntilenkkejä, koska niistä tykkää eniten niin kuski kuin ponikin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että, kuulostaa ihanalta :)

      Poista
  2. Luin vanhempia postauksianne niin Marjo, kerroit siellä että voisit Nemon myydä jos jotain hienoa tapahtuisi elämässäsi. Oletko vieläkin tätä mieltä että Nemon voisit myydä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai. Aina se vaihtoehto on pidettävä auki. Ennemminkin uskon niin, että myynti olisi pakkotilanne vailla muuta järkevää mahdollisuutta.. En ihan äkkiä usko, että mitään niin ihmeellistä tulisi vastaan, että hevosen vaihtaisin "muuhun elämään" :)

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.