ajo-opetus ,

Missä välissä..?

2/06/2016 02:21:00 ip. marjo 8 Comments

Kuva: Heimo Tuomarla

Täytyy taas kerran ihmetellä, kuinka nopeasti aika oikein menee. Kuka ja koska on treenannut mun hevostani? Minä vissiin - ainakin viime vuoden tilastoja ja sitä vanhempia kuvia ja videoita uskoen - mutta kun eihän me oikeesti olla tehty juuri mitään? Muutama parin minuutin harjoitus joskus ja jouluna? Minulla on sellainen olo, että Nemo on edelleen se pieni ja lapsekas varsa, joka saa elää pellossa miten lystää ja "piereskellä mihin suuntaan haluaa koska haluaa", kuten Miika joskus työhevoskurssilla asian varsojen osalta ilmaisi. Ei meillä oikeasta työnteosta ole vielä hajuakaan…

Vai onko sittenkin? 

Koko talvi tässä on haaveiltu Nemon reen eteen saamisesta (pienen jännityksen kera), ja tänään se vihdoin tapahtui! Tallilta löytyi vielä kolmaskin ikivanha reki, joka seisoi seinää vasten suojassa ladon perukoilla muutaman sadan metrin päässä tallin pihasta. Sovittiin sitten porukalla, että käydään se sieltä hakemassa käyttöön! 

Siinä se tönöttää.. Vähintään sadan vuoden(?) ikäinen heinähäkin pohja.

Vuokranantajamme kysyi minulta, ottaako hän traktorin mukaan, vai käydäänkö hakemassa reki hevosella? No hevosella tietysti! Sen verran tosin Nemon urakkaa helpotettiin, että miehet kiskoivat rekeä jonkun matkaa turvallisempaan kohtaan hevosen perään kiinnitettäväksi. Sinne jätettiin reki pellolle odottelemaan, ja käytiin valjastamassa hevonen matkaan.



Tanjalle pakattiin taskut leipiä täyteen, ja marssittiin pellon poikki aisat mukanamme reen luo. Eipä ole Nemoa aiemmin muualla tullut vetokamppeiden eteen valjastettuakaan kuin tallin pihassa, joten hyvä treeni oli tämäkin. Ja sen vuoksi leipiä oli kasapäin mukana, että poni varmasti seisoo paikoillaan reen kiinnityksen ajan. Vaikka eipä paikoillaan seisominen ole koskaan ollut minkään sortin ongelma.

"Jaa että tuommoista kapistusta pitäisi mun vetää vai?"

Herra oli taas oikein pätevä. Mitäpä siltä muutakaan voisi odottaa?! Ajeltiin pellolla ympäriinsä muutama kierros, ja jonkun matkaa istuin myös reen kyydissä, kun homma vaikutti niin helpolta ja Nemo tyytyväiseltä elämäänsä. Tanja kulki koko ajan varuiksi mukana narun päässä, kun ensimmäistä kertaa oli reki perässä.


Tamppivaljastus on onneksi nopea ja kätevä tapa kiinnittää aisat.

Itse asiassa talutuksesta oli ehkä enempi haittaa kuin hyötyä, sillä Nemon kaikki huomio oli ainoastaan narun mutustamisessa ja Tanjalta leipien kerjäämisessä. Ei se kiinnittänyt mitään huomiota perässä tulevaan rekeen. Keskittyminen olisi siis voinut olla parempi, mutta hyvin silti menivät avut perille, eli kuulolla oltiin kyllä. Tehtiin moneen otteeseen pysähtyminen leipäpalkan kera, sillä haluan aina vahvistaa hidastavia apuja. Hyvin Nemolla jarrut kyllä toimivat, ei voi valittaa. Nykyisin eteenpäinpyrkimyskin on ihan eri luokkaa kuin esim. viime kesänä, joten liikkeelle lähtöä ei tarvitse juuri odotella. Varsin reipasta tahtia sai itse pistellä menemään, että pysyi Nemon käynnin vauhdissa mukana!

Nyt kun rekineitsyys on korkattu, niin varmasti hommaa tullaan jatkamaan mahdollisimman tiiviiseen tahtiin (ai mitä vesisadetta ensi viikolle??), jotta saataisiin tähänkin hommaan rutiinia aikaiseksi. Jospa jo huomenna ajeltaisiin ilman taluttajaa muutama rinksa ympäri peltoa, fiilikset on ainakin homman suhteen korkealla ja luotto hevoseen samoin. Lopullinen tavoite on käydä hakemassa metsästä kaadettuja puita pois, mutta sitä ennen täytyy luoda varmuutta touhuun ihan vaan lähimaastoissa ajelemalla.. :)

Sitä minä tosiaan ihmettelen, missä välissä tästä naperosta...

…on kasvanut miltei aikuinen työhevosen alku?? Kuva: Heimo Tuomarla



On tämä tosi hassu olo, kun toisaalta tuntuu, että ollaan saavutettu ihan hirveästi. Mutta toisaalta taas ei tämä treeni poikennut mitenkään Nemon aiemmista harjoituksista. Samalla fiiliksellä ja tunteella mennään kuin silloin muinoin, kun pikkuvarsa veti perässään yhtä pientä laudanpätkää. Sekin oli jo saavutus ja etenemisen askelia muinoin, kun ensimmäistä kertaa vedettiin jotain esinettä hevosen takana. En todellakaan tiedä, missä välissä Nemosta on tullut valmis reen eteen, mutta sitä se nyt näyttäisi olevan!

Vuosi sitten helmikuussa tämäkin oli jo huikea askel eteenpäin, ensimmäistä kertaa aisojen välissä :)

You Might Also Like

8 kommenttia :

  1. Hienolta näyttää Nemo ja teidän meno :)

    VastaaPoista
  2. Voi vitsit, aika huippua! :)

    VastaaPoista
  3. Mahtavan näköistä menoa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä kun päästään kunnolla ajamaan ja ottamaan ravit mukaan, siitä vasta huikeaa tuleekin. Vaikka oli tämäkin varsin mahtavaa menoa tosiaan :)

      Poista
  4. Kivan näköistä menoa! Nemo ottaa asiat näköjään tosi lunkisti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tjeps, Nemo on ihan pittuvaavasta saakka suhtautunut kaikkeen erittäin tyynesti! Helppoja olivat ensimmäiset riimun pukemiset, talutusharkat jne. Samanlaisella fiiliksellä mentiin jo silloin :D

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.