kuolaimettomat ,

Aamuhämärissä

11/11/2016 04:38:00 ip. marjo 2 Comments


"Valjasta varsasi varhain,
kohtuudella sitä kuormita,
rakkaudella kurita,
toista näin joka päivä
kunnes eräänä päivänä
sinulla on hyvä hevonen."

Tämän neuvon saimme Åfeltin Miikalta tämän käydessä pitämässä meille työhevoskurssia reilu vuosi sitten. Ja tiesittekös muuten, että varhain ei tarkoita pelkästään nuorta varsaa, vaan myös kellonaikaa.. Joten näin teimme!

Torstaina 10.11. klo 5.20 leimasin itseni ulos töistä.

klo 5.40 ajoin ABC:n pihaan ostoksille. Ostin kissalle ruokaa, itselleni broiler-wrapin sekä kahviin maitoa.

klo 6.00 saavuin kotiin. Olisin ajanut suoraan tallille, mutta halusin myös tehdä hevosen kanssa jotain "järkevää", ja odottelin siis Tanjan lähtevän mukaan.

klo 6.15 kipitin sisälle lämpimään ulkoiltuani koirien kanssa koskemattomassa hangessa täydellisessä hiljaisuudessa.

klo 6.30 istuin sohvalla katselemassa sarjaa How to get away with murder (olen niiiiiin koukussa) ja söin broiler-wrapia. Samalla keitin kahvit.

klo 7.10 puin ulkovaatteet ja lähdin hakemaan Tanjaa.

klo 7.30 Tanja hyppäsi kyytiin ja pian olimmekin tallin pihassa.

klo 7.40 siivosimme pihaton ja täytimme vesiastian.

klo 7.50 hevoset nostivat ihmeissään päänsä ylös laitumesta, kun huomasivat minun ilmestyneen paikalle. Nemo juoksi innoissaan vastaan, ja ihme kyllä Pate oli se, joka laahusti perässä.

klo 7.55 Nemo oli aitassa harjattavana ja valjastettavana.

klo 8.10 hevonen oli treenissä.

Ja oli muuten niin hyvä ajaa, etten muista koska viimeksi olisi tuntunut yhtä huikealta ohjien päässä! Tiedä sitten onko sanonnalla tosiaan perää, vai oliko herra muuten vaan erityisen hyvillä fiiliksillä tuolla hetkellä, aamuhämärän vihdoin kääntyessä kohti uutta päivää  :)

Pörrötukka aamu-unisena töihin lähdössä. Jokainen päätelköön, tarkoittaako tämä Tanjaa vai Nemoa... :D

Päivän duuni oli tosin extra-helppo.

Aurattiin yön aikana satanut lumi, mitä ei ollut paljoakaan. 

Mutta olipahan taas harjoitusta tämäkin.. 

Enemmän ehkä kuskille, kun aurauskepiksi valikoitui vähän turhan leveä puupölkky.

Nemo hädin tuskin huomasi olevansa hommissa.

Varsinkaan tässä oikeasti auratulla tiellä, sen kautta on vaan hyvä käydä kääntymässä ;)

Ihan kun nämä odottelisivat, että joku tulee ottaan valjaat pois selästä. Tullaan tullaan!

Virkein mielin kohti uutta päivää! Näistä yhteiskuvista on kyllä niin helppo päätellä, miksi mie kuvaan vain vuonohevosia... :'D

You Might Also Like

2 kommenttia :

  1. Hah.. Oon ihaillut sun kuvia tässä muutaman vuoden. Ovat niin kauniita; sävyt toimivat valaistuksesta ja ympäristöstä huolimatta jne..ja nyt selvisikin, että kysymys onkin vain hyvästä kuvausväristä! ;)

    Mutta, onko Nemon otsatukka vihdoinkin alkanut kasvamaan vuonismittoihin?? Ainakin omaan silmään karvaa on enemmän, kuin kevään kuvissa..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, salaisuuteni on siis vihdoin paljastunut! :'D

      Onhan tuo tukka koko ajan kasvanut tasaisen tappavaan tahtiin! Ihan onnettoman lyhyt ja ohut se silti on edelleen, eikä varmasti koskaan kovin kummoista tulekaan.. Toki saisi mun puolestani vielä yrittää kasvaa lisää ;)

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.