elsa ,

Kun kaikki on jäässä..

12/08/2016 09:15:00 ap. marjo 2 Comments


...paitsi hevosten vesiastia, joka on pysynyt täytenä ja sulana myös kaikki nämä yli kymmenen asteen pakkaset! On tuo kaivopumppu kyllä kätevä systeemi, ei voi muuta sanoa. Ainoa vika on vaan siinä, ettei itsellä ole aavistustakaan siitä, paljonko hevoset juovat. Mutta kuten kaikessa muussakin hevosenpidossani; luotan kyllä siihen, että hevonen on viisas eläin, joka tietää mitä tekee. Se osaa varmasti juoda vettä riittävästi ihan oma-alotteisesti, ilman että sitä maustetaan ja tuodaan lämmitettynä turvan eteen.

Hönöt <3




...paitsi omat varpaat, koska huopatossut! Muistan käyttäneeni söpöjä (ja liukkaita!) punaisia huopatossuja jo ala-asteella koulussa. Niillä oli muuten huisin hauskaa laskea liukumäkeä, ei tarvinnut kuin olla kyykyssä ja päästellä alas hoppatossut jalassa, kyllä meinaan luisti. Vielä hauskempaa oli se, että toinen pohja oli liukkaampi kuin toinen, ja aina meinasi mennä lasku vinoon. Mutta tiesittekö oikeasti, että lämpöisempiä kenkiä ei vaan ole. Pakkaskelillä huopatossut ovat ainoa oikea valinta tallille. Vaikkakin miinuspuolena voisi mainita, että tuo päällinen kerää oikein mukavasti kaiken pölisevän materiaalin itseensä.. Ja pienellä plussakelillä tai muuten kosteissa olosuhteissa ei ole mitään asiaa laittaa huopikkaita jalkaan.

Ei oo kylmä meillä.

...paitsi hevoset! Niillä ei taatusti ole kylmä. Eipä ole vielä tämän(kään) talven aikana tullut sellaista keliä vastaan, että pitäisi hevosia loimittaa. Edes aiemmin karsinaelämää viettänyt new forest Pate ei ole vielä kaivannut loimea niskaansa. Nemosta nyt puhumattakaan. Voisiko tässä jopa tunnustaa, että Nemo omistaa tasan yhden sopivan loimen. Ja se itse asiassa on kyllä käynyt kerran päällä, mutta tämä olikin ajolenkin jälkeinen hikitilanne, jolloin loimitus on varsin suotavaa. Hevoset tarkenevat vielä näin pienissä (yli kymmenen asteen) pakkasissa paremmin kuin hyvin, onhan niillä paksu ja eristävä turkki, sekä näillä vielä heinää jatkuvalla syötöllä mussutettavanaan. Ja kyllä sitä onkin mussutettu, omg sentäs. Melkein ainoa syy, miksi voisi toivoa plussakelejä ja lumettomuutta on siinä, että hevoset viettäisivät vähän enemmän aikaa laidunta kuluttaen, eikä pelkästään paalin vieressä seisoskellen..

Vielä maistuu laidunruoho.

Jaa että lenkille pitäis mennä vai?

Mikä sitten on jäässä? Kutakuinkin kaikki muu! Kenttä muistuttaa luistinrataa ja hevosten kakat jumahtavat tarhan pintaan suunnilleen samalla sekunnilla maahan pudottuaan. Kovin on siis ollut heikossa Nemon liikutuskin, kun joku taliaivo ei ole muistanut käydä hankkimassa bootseihin vielä nastoja alle. Valitettavasti näyttää siltä, että nämä jäiset ja lumettomat kelit tulevat vaan jatkumaan, joten jotain on pakko kehitellä, jotta saadaan suursyöpölle taas enempi toimintaa elämään. Hevosten tarhakin on kovin koppurainen ja liukas, mutta onneksi vain paikoitellen. Kengättömillä kavioilla pääsee kyllä kulkemaan, kun varovasti osaa mennä (ja osaavathan nämä), parin hehtaarin pelto on kuitenkin varsin mainio pohjaltaan.

Varovasti tarttee tassutella jäisillä pohjilla.

Pelloilla se taitaakin tällä hetkellä olla paras pito, ja tätä hyödyntäen veimme pojat pellolle irtona juoksemaan. Tai ainakin ajatuksen tasolla oli, että ne olisivat voineet halutakin juosta, mutta vielä mitä. Ei napannut sitten yhtään. Huvittavaa kyllä, että heidän syynsä jumahtaa paikoilleen seisoskelemaan olivat omanlaisensa; toinen kun halusi nuuhkuttaa kakkakasoja ja toinen syödä. Ei varmaan tarvitse kertoa, kumpi oli kumman mielihalu?

Varovaista sipsuttelua.

No joo, välillä vähän myös innostuttiin.

Patella on tuo energia ja liike muutenkin hiukka eri tasoa kuin Nemolla.

Eipä tuo pellon pohjakaan mikään paras mahdollinen juoksemiseen ollut. Nemo liikkui jotenkin todella vaikean näköisesti pellolla. Onhan se muhkurainen ja paikoitellen liukas, mutta selvästi paremmin Pate siellä osasi juosta. Tosin ovathan noiden kahden liikkeet nyt muutenkin kuin eri planeetoilta kotoisin, mutta silti. Vähiin jäi siis juoksuttaminen tällä kertaa. Voi että kun saataisiin nyt paksut hanget ja nietokset! Tulisivat niin tarpeeseen.


Nämä kuvat on otettu aamusta harmaan pilviverhon alla, kun lämpötilakin kapusi jo plussan puolelle.

Valoa ei siis riittänyt nimeksikään. Laatu on myös sen mukaista.

Pönöttäjät pellossa.

Ja sitten taas mennään, jiihaa.

...kolmen askeleen verran. Ai pitikö täällä juosta vai? Voisin nyt ottaa niitä nameja välillä, kiitos.

Paten tyyli oli nakata niskat taivaaseen ja heilutella päätä puolelta toiselle :D

Nemon tyyli oli hmm... söpöillä kameralle ;D

Nemo erehtyi tekemään näin ja vastineena sai hyvin kimakan potkun suoraan päin näköä.

Tumman hevosen kuvaaminen oli taas jokseenkin haastavaa, mutta tätä vaaleaa taustaa vasten jopa saattoi erottaa hevosen kuvissa..

Viime viikonloppuna vietimme pikkujouluja talliporukan kesken. Voisiko tässä nyt jo perinteestä puhua, kun vuosi sitten tapa aloitettiin, hih! Paikalla oli siis hevosenomistajia ja -hoitajia puolisoineen ja lapsineen. Menoa ja meteliä kyllä riitti, kun lauma kaikenikäisiä tonttutyttöjä ja -poikia sijoitettiin samaan tilaan. Kävipä meillä myös joulupukki vierailulla! Ruoka oli erinomaista ja seura oli erinomaista, kyllä taas kelpasi. Onni on mukava porukka harrastuksessa mukana, vaikka harvemmin suurta osaa näistäkään ihmisistä tulee edes tallilla käydessä nähtyä. Sitä suuremmalla syyllä onkin hyvä toisinaan varata yhteistä aikaa ja istua saman pöydän äärelle. Kyllä sitä juttua riittää sekä käytännön asioista hevosiin liittyen että kaikesta muusta maan ja taivaan välillä.

Herkkua on siinä monenlaista, mooooneeenlaistaaa..

Joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki.

Tip tap tip tap tipe tipe tip tap tip tip tap.

Illasta tuli vielä puhetta erilaisista soittoharrastuksista, ja kun kerroin ainakaan suorittaneeni Musiikkiopiston kanteleella, kaivoi isäntä esille omat vanhat kanteleensa. Ei näillä kukaan soita, ja virekin oli suorastaan karmiva, mutta onpa varsin mielenkiintoisen näköinen tuo virolainen vasenkätinen kantele!

ps. Terkkuja myös meiltä metsänpeikoilta! Olemme tässä kovasti pohtineet, uskaltaisiko Nemon ja Rouskun laittaa jossain vaiheessa yhdessä juoksemaan. Siinä on vaan isommat riskit olemassa, koska Nemo taatusti käy vanhasta muistista Rouskun kimppuun kuin yleinen syyttäjä, jolloin Rousku tulittaa täysillä takaisin ja Nemo ottaa osumat vastaan. Tai sitten ne vaan painivat ja hyppivät pystyyn hetken tutulla kaavalla, juoksevat hetken ja alkavat laiduntamaan. Ei voi tietää. Ainakin täytyy odotella, että pohja on kunnossa ja pito hyvä, ennen kuin tällainen ajatus toteutetaan, jos toteutetaan..

Ehkä hauskin parivaljakko ikinä, mein laihistyypit.

You Might Also Like

2 kommenttia :

  1. Ihana kuulla, että joku muukin on samoilla linjoilla tuon vesiasian kanssa! Mun issikka juo melko vähän ja vuosi takaperin kun sain ponit kotipihaan, otin kauhean stressin asiasta. Tarjoilin monta kertaa päivässä kaikki mahdolliset variaatiot eri lämpöisiä ja mausteisia vesiä ja Tara maksimissaan kastoi turvan sinne. Sitten päätin, että on se nyt jos alkuperäisrotu ei hengissä pysy ilman omenamehua niin sitten ei pysy :D ja hyvin on pysynyt terveenä, hänen "normaali" vesimäärä on vain pienempi mitä esim. mun suokilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikesta sitä hevosenomistaja saakin stressin aikaiseksi... :'D Jos vettä vaan on jatkuvasti tarjolla, niin eiköhän hevonen tosiaan sitä juoda osaa :) Minulla ei ole aavistustakaan, mikä on esim. Nemon niin sanottu normaali veden tarve vuorokaudessa?? Laidunruohostakin saa niin hirmuisesti kosteutta, etenkin syksyllä, ettei ämpäristä juoda silloin lähes mitään..

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.