Irtohyppyjä ja maratonesteharkkoja kuvaamassa

2/07/2017 10:16:00 ip. marjo 1 Comments

Alkuvuoteen on mahtunut poikkeuksellisesti jo kaksi reissua hevoskuvauksen merkeissä. Nämä molemmat ovat suuntautuneet Hessi-tallille, ja ajattelinpa jakaa täälläkin viikonlopun kuvausten saldoa. 

Lähes kaikki kuvat napsittiin tällä kertaa maneesissa, ja kyllä oli haastavaa, ei voi muuta sanoa! Maneesikuvauksen onnistuminen riippuu hirmuisen paljon siitä, millainen valo missäkin maneesissa on. Esimerkiksi ponioripäivillä maneesissa kuvaaminen on aivan kamalaa, sillä Ypäjällä kyseisessä hallissa ei suinkaan valossa kylvetä. Eipä Hessin maneesissakaan liikaa valoa tupannut olemaan, ja sen huomaa kuvien laadusta varsin hyvin.

Muutamaan kohtaan keskelle hallia suoraan lamppujen alle sattui kiva valonkajo, jolloin vähän tummempiakin hevosia sai kaivettua pimeydestä esille. Sen sijaan hallin reunoille jäi niin pimeät reunat, että irtohypytyskujassa hyvien kuvien saaminen oli mahdotonta. Ainakin minun kalustollani ja taidoillani.

Valkoisen ponin vielä jotenkin ehtii pysäyttää kuviin, vaikka se olisikin varsinainen tykki esteillä! Hessi-Iidalta ei meinaan vauhtia puutu, tämä poni on muutenkin aivan huippuihana tapaus puudeli-turkkeineen.

Sen sijaan tummien hevosten - saati pikimustan ponin - sai tallennettua kuviin edes ponia muistuttavana hahmona ainoastaan säätämällä valotusajan niin nopeaksi, että se ehti pysäyttää liikkeen, vaikka toki kuvista tulikin tällöin hirmuisen tummia. Esimerkiksi näissä hyppykuvissa käytin valotusaikaa 1/200. Onneksi kuvankäsittely on keksitty!

Ulkona lumen keskellä saikin heti parempia kuvia, vaikka jälleen mustan ponin kuvaaminen harmaassa kelissä valkoisella taustalla on varsin mielenkiintoinen yhdistelmä. Sille on syynsä, miksi yleensä kuvaan pelkkiä vuonohevosia! On ne vaan niin paljon helpompia, hih :D

Tulipa jälleen tavattua yhtä tutumpaakin kaveria, joka majaili meidän tallillamme silloin, kun Nemolle etsin tallipaikkaa ja jonkun aikaa vielä sen jälkeenkin. Hessin Ritari eli Kapu oli tuolloin vasta kolmivuotias nuori herra. Hän oli hurjan iso ja keskenkasvuinen honkkeli, sellainen mukavan rauhallinen ja lunkki tyyppi. Kävin kerran sillon aikoinaan Kapulla maastolenkin heittämässä, ja kun muut hevoset lähtivät kiitolaukkaa tutulla reilun kilometrin laukkabaanalla, jäi Kapu kauas muiden taakse pölyä nielemään - vaikka se kuinka laukkasi eteen, ei ison ja keskenkasvuisen suomenhevosen kropalla vaan pysytty vauhdissa mukana. 

No tuosta on jo aikaa, tänä päivänä on hivenen eri ääni kellossa! Virtaa riitti vaikka muille jakaa, ja kyllä on hevoseen tullut näköä ja kokoa muutamassa vuodessa lisää. Kapu on jo melkoinen virtuoosi ajohommissa, ja ottipa tuo ensimmäiset laukkansa vaunujen edessä tässä maratontreenissä.

Tämän iiiiiiihanan shettisorivarsan olisin pakannut autooni mukaan ja vienyt kotiin, jos se suinkin olisi peräkonttiin mahtunut! Mulle kanssa tällainen jooko!? Huomaatte varmaan, että hän on ihan vuonohevosen värinen (ja heti onnistui kuvauskin paremmin..).

Loppuun vielä muutama kuva lisää maratonharjoituksista. Olipa kiva seurata päteviä valjakoita pätevine kuskeineen ja groomeineen. Kyllä vaan halu olisi tähänkin lajiin päästä kiinni, mutta tällä hetkellä se on vähän haastavaa, kun ei ole vaunuja eikä ole paikkaa missä ajaa. Vaan mihinpä tässä kiire olisi, on meillä aikaa vielä uppoutua valjakkoajoonkin tässä vuosien saatossa. Ja kukapa tietää, vaikka jo tänä vuonna pakattaisiin poni koppiin, ja ajeltaisiin Hessille treenaamaan Heidin valvovan silmän alle? Näin olen vähän meinaan suunnitellut.. Tai no jos edes laitettaisiin maratonvaunut perään ja veto rintaremmille työvaljaiden jälkeen, olisi siinäkin jo hevoselle ihmeteltävää.