Vanha muori palaa kehiin

5/23/2017 05:45:00 ip. marjo 7 Comments

Voisin kirjoittaa Lotasta vaikka kuinka ja paljon syvällistä asiaa. Yritetään kuitenkin pysytellä kevyessä pintaraapaisussa... Onhan tuo ollut likimain "elämäni hevonen" viimeisen kuudentoista vuoden ajan. Välillä on ollut pidempiä aikoja erossa, välillä oli ensimmäinen varsa Blakkeni kuvioissa viemässä kaiken aikani ja energiani, 2000-luvun lopussa Lotta oli pari vuotta ylläpidossa vieraalla ihmisellä ja varsoi silloin Rouskun. Nyt olen ollut muorista lähes erossa siitä lähtien, kun Nemo vieroitettiin keväällä 2014 ja olen käyttänyt kaiken liikenevän aikani omaan hevoseeni.

Myös Rouskun muutettua eri tallille Lotan kanssa syksyllä 2014, väheni Lotan liikutus dramaattisesti. Lotta on asunut nykyisessä tallissaan oman tutun laumansa kanssa kolmisen vuotta. Sen ajan se on lähinnä seissyt. Muutamia kertoja sen kanssa on käyty ajamassa tai ratsain liikuttamassa, mutta esim. edellinen ajokerta on viime kesältä ja viime talven aikana sen selässä on käyty hyvin harvakseltaan. Minkään sortin liikutuksissa on ollut monesti kuukausien taukoja välissä. 

Ja koko tämän viimeisen kolmen vuoden ajan Lotta on myös ollut aina hädissään, kun joutuu yksin poistumaan tallin pihasta. Onhan sen elämä ollut lähinnä oleilemista yöt karsinassa ja päivät samassa tarhassa saman lauman kanssa ympäri vuoden. Ei muuta. Kaikki poikkeukset tästä ovat saaneet muorin pään pyörälle, ja sen ainoa ajatus on ollut täysillä kotiin niin lujaa kun jalat kantaa. 

Tottahan toki tämä vuosien seisominen myös näkyy Lotassa. Ei kukaan voi olettaa, että yli 20-vuotias hevonen pysyisi kunnossa ilman liikuntaa. Lotta on siis nyt minulle tullessaan todella hoikassa kunnossa. Sen lihakset ovat kuihtuneet olemattomiin, ja koko hevonen on lähinnä kuoppaa tai törröttävää luuta. Ei se toki likimainkaan niin kamalassa kunnossa ole kuin palattuaan ylläpidosta Rouskun kanssa tämän blogin alkuaikoina. Silloin se näytti jo takaa katsoenkin lehmältä.. En ole tainnut ikinä edes nähdä niin laihaa hevosta, mitä Lotta tuolloin oli. Mutta on se nytkin liian hoikka.

Katselin jo silloin kun Lotta saapui pihaan, ja päästin sen laitumelle poikien aidan taa, että liikkuupa se vaikeasti. En ole kuukausiin nähnyt Lottaa vapaassa rennossa käynnissä hyvällä pohjalla, joten en edes osaa sanoa, miten se normaalisti liikkuu. Näytti kuitenkin, että se kompuroi herkästi ja välillä miltei laahaa jäykästi jalkojaan eteenpäin. Toki tämä voisi hyvinkin aiheutua jo pelkästä kuljetuksessa jännittämisestä.

Mutta pian oli helppo paikallistaa, että vasen etujalka on muorilla kipeä. Se ei onnu missään askellajissa, eikä ravissa ja laukassa näe jalassa mitään eroa muihin. Mutta käynnissä ja pysähdyksissä sen huomaa, että jalka ei ole kunnossa. Käynnissä se kompuroi herkästi juurikin vasenta etusta, ja seistessä monesti keventää sitä eteenpäin. Vuolussa ongelma vasta korostuikin, kun ei Lotta meinannut pystyä seisomaan kolmella jalalla tämän kipeän etujalan kanssa. 

Muori laitettiin edestä kenkään pari viikkoa ennen kuin se tuli minulle. Toisen kengän se kuitenkin hukkasi saman tien, eikä sitä ehditty laittaa takaisin ennen siirtoa, joten Lotta saapui vain tämä kipeä jalka kengitettynä. Tätä ennen kavioissa on ilmeisesti ollut kuukausien hoitoväli, sillä ne ovat suorastaan järkyttävässä kunnossa. En tiedä, mitä kengittäjä on ajatellut hevosta vuollessaan, mutta ihan päin prinkkalaa hän on kaviot laittanut. 

Ainoa ajatus tässä vaiheessa olikin ottaa kenkä pois ja kutsua Anttilan Terhi vuolemaan kaviot. Ei hän ihan pyörtynyt niitä nähdessään, mutta ei varmaan kaukana ollut. Tosin lohdutteli tuo, että on pahemman näköisiäkin kavioita saatu vielä ihan priimakuntoisiksi. Terhi hoitaa kaikkien muiden meidän tallimme asukkien kaviot, paitsi Rouskun, ja olemme kyllä äärimmäisen tyytyväisiä. Ei voi muuta kuin kehua. Kaiken lisäksi hevosen kohtelu ja käsittely on niin kaunista ja hellää, ettei sitäkään voi kun ihailla. Terhin ei ollut edes tarkoitus nyt Lottaa vuolla, vaan tuli muita hevosia laittamaan. Vaan vielä kymmenen jälkeen illasta hän puuhasi muorin kavioiden kimpussa. Mielettömän suuri kiitos siis! Tähän hätään toki pystyi tekemään vain auttavan ensihoidon, mutta uusi aika on pian varattuna, jolloin pystyy jo ottamaan vähän enempi, kun kaviot saavat hetken palautua ensimmäisestä käsittelystä.

Minulla olisi toki paljon toiveita ja haaveita, mitä haluaisin Lotan kanssa päästä tekemään. Tällä erää ne on vaan kaikki työnnetty kauas syrjään. Ainoa toive ja suuri haave on, että vanha mamma saisi lihaa luidensa päälle ja elinvoimaa takaisin! Se oli suoraan sanottuna niin reppana näky saapuessaan, että pahaa teki katsoa. Varsinkin kun Pate alkuun jahtasi muoria taukoamatta, ja tämä joutui jo kaukaa könyämään karkuun minkä vanhoilla jäykillä kintuillaan pääsee. Omassa laumassaan Lotta on ollut pomon paikalla ainakin kymmenen vuotta, mutta nyt talven aikana useampi lauman nuorista jäsenistä on jo mennyt sen ohi. Olipa tuokin melkoinen näky, kun nämä potkivat ja komensivat Lottaa pois - aiemmin kun pelkkä Lotan mulkaisu niitä kohden on ajanut kaikki karkuun. Vaan kyllähän hevoset sen huomaavat, kun toisesta tulee vanha ja voimat alkavat ehtyä.

Nemo on kyllä ollut niin hevonen paikallaan tässä Lotan kuvioihin tulossa, ettei voi kuin kiittää ja kumartaa. Siinä missä Pate on hyökännyt kimppuun ja ajanut mammaa pois raivoisasti, on Nemo ollut alusta asti Lotan kaveri ja Lotta miltei riippuvainen Nemosta. Toki tämä on ihan ymmärrettävää käytöstä molemmilta, Patella on lauman alimmaisena ollut tarve puolustaa Nemoa tunkeilijalta. Ja ihan alkuun Nemo toki luuli olevansa ori matkalla astumaan tammaa. 

Paten hyökkäilyt ovat päivä päivältä vähentyneet huomattavasti ja miltei jo sammuneet kokonaan. Viikon yhdessäolon jälkeen näin ensimmäisen kerran kaikki kolme hevosta vieri vieressä seisomassa. Tätä ennenkin Pate ja Lotta ovat jo monesti kyenneet olemaan vieretysten, mutta Nemo mukana kuvioissa on aina saanut Paten ajamaan Lotan kauemmas. 

Olenkin viettänyt tuntitolkulla aikaa laitumella hevosten kanssa niitä seuraten. Se oli alkuvaiheissa jännä huomata, miten noilla kuvio toimi. Laitumelle pääsy oli silloin vielä harvinaista herkkua, joten toki syöminen oli miltei ykkösasia kaikille! Lotta on ollut alusta asti Nemosta riippuvainen, ja yrittikin aina päästä sen lähelle. Lähes 90% ajasta kuvio oli niin, että Nemo ja Lotta olivat vieretysten, ja Pate yksin kauempana. Kuitenkin aina välillä Pate havahtui tilanteeseen, hyökkäsi Lottaa kohden ja ajoi sen kauemmas. Aina tämän jälkeen Pate jäi näiden kahden väliin syömään. Ja joka ikinen kerta, Lotta vähitellen teki iiiiison kaarroksen Paten ympäri, jolla se hivuttautui takaisin Nemon luo. Ja jälleen olivat vuonot kahdestaan ja Pate yksin muualla. Tämä käytös toistui parin tunnin aikana monet kerrat.

Lotalle iskee edelleen hirmuinen stessi, jos se joutuu mihinkään yksin. Tai lähinnä voisi sanoa, jos se joutuu Nemosta eroon. Ihan samanlainen pää taivaassa kyttääminen ja kiireinen teputus alkaa, mitä olen viimeiset kolme vuotta nähnyt Lotan tekevän kotipihastaan poistuessa. Olenkin nyt yrittänyt pitää Lotan siinä tilassa, ettei sen tarvitsisi stressata mistään. Nemo kulkee aina mukana, kun Lottaa siirrellään paikasta toiseen. Nemo seisoo sen seurana hoitotilanteessa, kulkee samaa matkaa laitumelle ja pois ja on aivan vieressä, jos Lotta on kentällä. Olen tarkoituksella kuljettanut Lottaa nyt paljon ympäri tiluksia, jotta sille tulisivat paikat tutuiksi ja vähitellen luottamusta siihen, että kaikki on hyvin. Vähitellen pienillä hetkillä yritän myös kasvattaa etäisyyttä Nemon kanssa, mutta kuitenkin niissä rajoissa, etteivät sijaistoiminnot pääse iskemään päälle.

Pääsin toteuttamaan myös vihdoin pitkällisen haaveeni ja pesemään Lotan antaumuksella korvista varpaisiin! (no en oikeasti pessyt korvia ;)) En tiedä, onko sitä pesty kunnolla läpi sampoon kanssa sen jälkeen, kun käytin mamman näyttelyissä vuonna 2012? Kevättalvella leikkelin julmasti sekä Lotan hännästä että vuohistupsuista klimpeiksi jäätyneitä kurapaakkuja pois, joten nyt nuo ovat aika karun näköistä katsottavaa. Onneksi karva on kuitenkin uusiutuva luonnonvara ja sopii toivoa, että vuohisetkin vielä kasvaisivat sen näköisiksi kuin kuuluisi. 

Lotan karva on muuten hurjan pitkä edelleen. Sen on parina päivänä ollut hiki jo pelkästä laitumella olemisesta, kun aurinko on porottanut pörröturkkiin miltei hellerajoissa. Ihmettelen myös Lotan harjan jouhien laatua. Leikkasin siltä pitkän harjan alas joskus talvella, mutta uudestaan kasvanut tukka on jotenkin oudon kovaa ja hamppuista. Ei ollenkaan sellaista silkkisen kiiltävää, mitä sen pitäisi olla?? Voipi olla, että Lotta on hinkuttanut tukkaansa esim. karsinan kaltereita vasten ja siitä johtuu huono laatu. Toiveissa olisi, että tukkakin kasvaa tässä vähitellen parempaan kuosiin. Nyt leikkasin sen vielä ihan lyhyeksi, kun ei tuo ole kunnolla edes kasvanut talven lyhennyksen jälkeen.

Vaan kappas kummaa. Nyt näyttää vahvasti siltä, että äiti on se, joka määrää! Jokunen aika sitten vielä oli pieni testi menossa, kun Nemo sai herkkuja ja Lotta tuli ajamaan sen pois. Tästäkös Nemo suutahti ja puolestaan ajoi Lotan pois vieden voittajan paikan. Vaan aina enempi alkaa näyttää siltä, että Lotta ihan huoletta käskyttää Nemoa niin halutessaan. Eikä Nemo välitä tuon taivaallista. Ja niin päin sen ehdottomasti kuuluisi mennäkin. 

Olen vaan niin tyytyväinen Nemoon - ollut koko tämän ajan. Se on tässä kuvioissa ollut koko ajan se, joka näyttää miten kuuluu olla ja elää ja jolla on feng shuit olleet alusta alkaen kohdillaan. Se ei varmaan edes osaisi stressata mistään, saati kohdella ketään kaltoin tai muutoin osallistua hevosten omituisiin suhdekuvioihin? Sen mielestä kaikki on kivaa ja ihanaa ja varsinkin nyt se tuntuu olevan niin rentoa ruunanrupsakkaa kuin mahdollista. Nemo onkin toiminut aivan täydellisenä malliesimerkkinä äidilleen siitä, kuinka hommat voi ottaa ihan lunkisti!

Nyt minulla ei ole siis mitään konkreettisia suunnitelmia Lotan varalle. Ainoa tavoite on saada siihen massaa ja voimaa lisää! Ei voi oikeastaan edes sanoa, että lähdettäisiin nollasta. Minusta tuntuu, että ollaan pitkälti miinuksen puolella. Niin henkisesti kuin fyysisesti. Lotan liikunnan määrä kasvoi potenssiin sata jo pelkästään tämän elinympäristön muutoksen myötä, joten en näe mitään tarvetta liikuttaa sitä yhtään enempää. Ihan mahtavaa on toki, ettei sille kerry enää tuntitolkulla seisomista päivittäin, kun karsinaelämä on nyt vaihtunut ympärivuorokautiseen laitumeen. Miltei sopii ihmetellä, kuinka sen jalat ovat kestäneetkin näin hyvin tämän yhtäkkisen liikkumisen?? En edes tiedä, koska Lotta on viimeksi laukannut askeltakaan? Nyt se on laukannut päivittäin, ja silloin ensimmäisinä päivinä varsinkin hurjat määrät. Koko hevosen lihaksisto tuntuu olevan jossain määrin kipeä, sen verran tulee reaktioita esiin esim. harjatessa. Tosin tämän huomasin jo viime talvenakin Lottaa harjaillessani. Ja totta kai tämä yhtäkkinen liikunnan määrän kasvu laittaisi kenellä tahansa kropan vielä entistä enempi juntturaan.

Nyt vaan antaumuksella lihotetaan muoria, toivotaan että sillä alkaa kertyä massaa luun päälle, harjaillaan irti pitkää talvikarvaa, hierotaan, venytellään, kylmätään jalkaa, tutustutaan ympäristöön rennoin mielin, hoidetaan ja rakastetaan ja pidetään niin hyvänä kuin hevosta voi pitää  ♥ On se vaan tärkeä kimpale kultaa ♥