ajelutus
,
Olihan meillä myös jo kesän ensimmäinen ajelutuskeikka! Tallillamme oli viikonlopun yli kestävä perinneyhdistyksen leiri. Tilan piha ja tyhjät laitumet olivat siis täynnä telttailijoita ja autoja, eikä vilinää pihasta puuttunut. Sunnuntaille oli sovittu heidän kanssaan ratsastusta ja ajoa, jolloin Nemo pääsi myös hommiin. Muutoin tämä sujuikin kivasti, mutta nuoren herran keskittyminen meinasi olla jossain ihan muualla kuin työnteossa. Lotalle tuli vielä tässä vaiheessa hätä Nemon poistuessa laitumelta, joten se hirnui sieltä vähän väliä Nemolle, jolloin Nemo myös huuteli Lotan perään. Ja kun pihassa pyöri samaan aikaan pari hevosta toisesta laumasta sekä pari pikkushettistä, joiden ohi piti kulkea, eipä tuo Nemon reagointi apuihin ollut aina kuin oppikirjasta. On sillä edelleen muistissa orin maneerit ja vieraat hevoset kiinnostavat. Mutta tulipahan hyvää treeniä taas tässäkin, ja ilmeisesti leiriläiset kuitenkin olivat tyytyväisiä ajeluun..
Olen yrittänyt laittaa itseäni likoon ja kohdata omia ratsastuspelkojani myös viime viikon aikana. Tässähän on oikeastaan päässyt käymään niin, etten ole viimeiseen kolmeen vuoteen juurikaan hevosen selässä istunut. Siis ennen tätä kevättä, kun olen alkanut Nemolla ratsastaa ja pari kertaa lopputalvesta käynyt Lotan selässä. Kammot ovat syntyneet niistä tilanteista, kun isä-poikapari Rasmus ja Rousku ovat molemmat lähteneet käsistä, ja Rouskun selästä tulin sitten melko pahasti alaskin tuolloin. Sen lisäksi että itse olen saanut molemmilta lähdöt, olen riittävän monesti nähnyt niiden lähtevän lapasesta. Joten jossain takaraivossa on miltei aina nykyisin ajatus "mitä jos tää lähtee"...? Ikinä ennen tuollainen ei käynyt mielessäkään, kun Lotalla lähes pelkästään ratsastin vuosikausia. Ei edes muiden hevosten kanssa. Onneksi Nemon kohdalla en tippaakaan ajattele moista, sen selässä on äärimmäisen varma ja turvallinen olo. Sen sijaan jokainen muu hevonen saa aikaan hurjan jännityksen ja tutinan jaloissa.
Mitäs me saikkulaiset
Johan ehti taas vierähtää aikaa edellisestä postauksesta. Ensin ei ollut aikaa kirjoitella, ja sitten kun olisi ollut, onnistuin hajottamaan selkäni, eikä ole ollut oikein mitään kirjoiteltavaa, kun en hevosillakaan ole pystynyt mitään sen kummemmin tekemään.
Toisaalta ihan hyvään saumaan on tullut tämä pienoinen loma. Nemo on saanut melkeinpä pari viikkoa olla ja nautiskella laitumesta. Toinen saikkulainen Lotta puolestaan on miltei päivittäin roudattu tallin pihaan jalan kylmäykseen ja hierontaan. Lotan jalka siis edelleen kipuilee. Se kyllä kävelee, ravaa ja laukkaa sillä puhtaasti, mutta ei se kunnossa ole. Hainkin muorille kipulääkityksen, joten katsellaan, millainen on tilanne lääkityksen loputtua. Nyt se on toki ollut selvästi parempi.
Hieronta on myös alkanut tehota. Enää oikeastaan ainoa kipeä paikka on ryntäissä, eikä sekään likimainkaan niin hellänä kuin alkuunsa. Tänään sain ensimmäistä kertaa hieroa ryntäitä siten, että hevosen ainoa reaktio oli kevyt niskojen nakkelu, haukottelu ja nuoleskelu. Alkuvaiheissa hän teputti, kuopsutti, viskoi päätä ympäri, yritti näykkiä ja teki kaikkensa, jottei ryntäisiin olisi koskettu. Täytynee kyllä kutsua joku asiantuntija tsekkaamaan Lotan kroppaa läpi - nyt kun siihen voi jo kauttaaltaan koskeakin ;)
 |
Lotta on pyöristynyt kivasti jo näinkin lyhyessä ajassa! Enää ryntäiden paikalla ei ole pelkät kuopat kuten alkuunsa, myös pahimmat törrötykset ovat alkaneet enempi muistuttaa pyöreitä muotoja. Pate edelleen välillä komentaa muoria, mutta ei likimainkaan siihen tahtiin kuin vielä pari viikkoa sitten. Itse asiassa en tiedä, onko Lotalla joku kiimakäytös menossa, vai olisiko se jopa vähän alkanut sanoa Patelle vastaan ja haastaa sitä takaisin? On näitä hevosten välejä kyllä mielenkiintoista seurata.
 |
| Kauttaaltaan pyöristynyt rouva. |
 |
| Löysää laidunelämää. |
 |
| Vaan on se kaunis! Edelleen. |
Nemon kanssa muuten koettiin jälleen yksi uusi ensi kerta - kävin yksin pidemmällä maastolenkillä! Yhteensä kahdeksan kilometrin verran taisi tulla mittaa ja seikkailtiin mennen tullen asutuksen ja liikenteen keskeltä. Talutin kyllä menomatkan ennen kuin pääsimme metsän reunaan ja pienen pätkän myös kesken lenkin, mutta ihan super hienosti Nemo hommasta selvisi! On se vaan niin ihana hyvänmielen maastopuksutin, ettei tätä ominaisuutta voi liiaksi hehkuttaa.
 |
| Jaa siis oikeesti ylös vai?? Ei pysty ei kykene. |
 |
| "Isolla tiellä". Ei onneksi tullut UPM:n tai muidenkaan raskasta liikennettä vastaan.. |
 |
| Kiva mennä paksulla hevosella tällainen kapea kivikkoinen alamäki ihan aidan vieressä. Olikin pakko paukuttaa aitaa raipan kanssa, ihan siltä varalta, jos osutaan siihen kesken alamäen, ettei sitten tule pelästyminen ja äkkispurtti alas.. |
 |
| Kinttupoluilla pyöriminen on parasta. |
 |
| Ja sidepulleilla tuntuma ja ohjattavuus paljon parempi kuin kuolaimella.. |
 |
| Pätevä ratsu ilta-auringossa. |
Toinen lenkki ratsain on tehty Paten ja tämän toisen omistajan kanssa, hän ei olekaan aiemmin meidän mukanamme maastossa käynyt tai edes juuri muutenkaan Patella maastoillut. Vaikka ratsastajaa alkuun jännittikin, niin hän rentoutui kyllä ihan täysin lenkin aikana. Niin turvallista on meno Nemon perässä taapertaessa, ja menivät he hienosti edelläkin. Pate olisi halunnut jo pistellä laukkaakin Nemon perässä, kun kotia kohden tultiin niin reipasta ravia. ...että ei tuo vuonohevosen raviaskel mitään ihan pientä töpöä ole, kun isompi kaveri meinaa jo laukalle vaihtaa.
 |
| Maisemia Paten selästä. |
Olihan meillä myös jo kesän ensimmäinen ajelutuskeikka! Tallillamme oli viikonlopun yli kestävä perinneyhdistyksen leiri. Tilan piha ja tyhjät laitumet olivat siis täynnä telttailijoita ja autoja, eikä vilinää pihasta puuttunut. Sunnuntaille oli sovittu heidän kanssaan ratsastusta ja ajoa, jolloin Nemo pääsi myös hommiin. Muutoin tämä sujuikin kivasti, mutta nuoren herran keskittyminen meinasi olla jossain ihan muualla kuin työnteossa. Lotalle tuli vielä tässä vaiheessa hätä Nemon poistuessa laitumelta, joten se hirnui sieltä vähän väliä Nemolle, jolloin Nemo myös huuteli Lotan perään. Ja kun pihassa pyöri samaan aikaan pari hevosta toisesta laumasta sekä pari pikkushettistä, joiden ohi piti kulkea, eipä tuo Nemon reagointi apuihin ollut aina kuin oppikirjasta. On sillä edelleen muistissa orin maneerit ja vieraat hevoset kiinnostavat. Mutta tulipahan hyvää treeniä taas tässäkin, ja ilmeisesti leiriläiset kuitenkin olivat tyytyväisiä ajeluun..
 |
| Rapsutuksia ja kiitoksia kyllä riitti. |
 |
| Nemo olisi halunnut vaan mennä kamuja moikkaamaan. |
Lähdinkin siis oman porukkamme vanhalla lämppäriruunalla maastoon muiden hevosten kanssa. Olen pari kertaa aiemminkin Tonilla ratsastanut, ja tiedän sen kuten nämä muutkin hevoset oikein varmoiksi ja toimiviksi peleiksi. Eipä siellä siis tarvitse juuri muuta kuin istua kyydissä ja pysyä kavereiden perässä. Oikeastaan tuo kymmenen kilsan maasto oli juuri sitä, mitä kaipasinkin! Oli ihana piiiiiitkän pitkän tauon jälkeen vaan istua selässä ja antaa hevosen laukata pitkin metsäteitä! Eipä tuolla laukkapätkillä kertaakaan ollut huolta siitä, miten tässä käy, saattoi vaan nauttia vauhdista ja antaa hevosen mennä. Ihan huisin kivaa oli!
Kävin myös ratsastustunnilla hyvin pitkän tauon jälkeen! Tiedätte varmaan kaikki työssäkäyvät nämä uudet lait työajanpidennyksestä ja mitä kiky-toimintoja nyt onkaan? Meillä näihin sisältyy muun muassa erilaisia lajikokeiluja, mitä nyt kukin haluaakaan järjestää, ja nyt tarjoutui mahdollisuus päästä ratsastamaan. Kaiken huipuksi talli oli sama, jossa itse olen aloittanut ratsastuksen 90-luvun lopussa. Ja vielä kaksi samaa hevostakin on kuvioissa mukana kuin tuolloin!
Kappas kummaa, kyllä tähänkin postaukseen taas juttua ja kuvia riitti, vaikka kuvittelin, ettei ole oikein mitään sanottavaa. Toivoisin nyt, että saan oman selkäni kuntoon, jotta pääsen taas tekemään Nemon kanssa kunnolla. Tänäpä juoksutettiin sitä Paten omistajan kanssa kentällä kavaletteja ja pientä estettä. Herra oli aika pätevä, vaikkakin varsin löysä oma itsensä. Oli kyllä tosi kuuma kelikin, joten ihme kyllä, että saimme sen oikeasti ravaamaan puomit ja hyppäämään esteen.
Huomenna olisi tarkoitus ottaa kuvia Nemon ja Lotan kanssa. Saapi nähdä, mitä niistä tulee. Ei ole vielä yhtään kunnollisia yhteiskuvia napsittukaan, joten toivotaan onnistuneita otoksia! :)
 |
| Maisemaa Tonin korvien välistä. Alkumatkasta olin vielä kauhusta kankeana ;) |
Tunnista nyt ei hirmuisesti irti saanut, kun meitä viisi oli samassa porukassa. Onneksi saimme kuitenkin jaettua ryhmät siten, että kaikki olivat aiemminkin ratsastaneita. Suurin saavutus itselleni olikin, että pääsin (jouduin) jälleen vieraan hevosen selkään, ja kykenin oikeasti tekemään siellä jotain ja ratsastamaan hevosta. Kyllä siinäkin alkujännitys katosi saman tien, kun alettiin heti ravailemaan tehtäviä ja piti saada jonkinlainen kontrolli touhussa pysymään. Tämä kaveri kun olisi halunnut väkisin lähteä muiden hevosten perään, ja puolestaan ilman vetohevosta jäätyään jumahtaa niille sijoilleen. Joko siis miltei koko ajan sai olla käskemässä eteen tai hidastamassa, riippuen oliko edellä ketään. Ei siinä paljon ehtinyt jännätä, kun piti saada heppa toimimaan, hih. Ja pääsinpä myös ottamaan laukat tämän suomiherran kanssa. Siitäkin on niin hitsin kauan aikaa, kun olen kentällä ympyrällä laukkaavan hevosen selässä yrittänyt tasapainoilla.
Tekisi vaan niin hyvää päästä tunneille johonkin! Jo ihan Nemonkin ratsastusta ajatellen. Vaikka se nyt onkin vaan maasto-täti-puska-puksuttimeni ja siinä hommassa oikein toimiva peli.
Yksi Lotan ihanimpia piirteitä onkin siinä, kuinka hyvin se on läsnä. Se on oikeastaan aina kuulolla ja tilanteen tasalla, tietyllä tavalla kiinni ihmisessä, vaikka olisikin täysin vapaana ja jossain kauempana syömässä. Se reagoi ääneen ja nimeensä, tulee kutsusta ja seuraa mukana. Totta kai jos tallilla on paikalla muita ihmisiä ja etenkin muita hevosia, on minulla Lotta aina silloin narun päässä. Mutta esimerkiksi iltavuoroviikolla sain aamuisin touhuta kaikessa yksinäisyydessä koko käyntini ajan.
 |
| Ylempi ja alempi. Onneksi todellisuuden hierarkia menee toiste päin. |
 |
| Jokusen viikon takaa ilta-ajelulta. |
Lotta on rentoutunut ja rauhoittunut ihan silmissä siitä, mitä se oli alkuun tullessaan. Tässä samalla kun se on alkanut muuttua omaksi vanhaksi itsekseen, on se jälleen ansainnut kasan omia oikeuksia, joita ei joka hevoselle suoda. Harvoinpa se minulla narun päässä enää kulkee, vaan melkein aina vapaana pitkin pihoja. Itse asiassa alkunsa tämä sai siitä, kun laskin Nemon ja Lotan pihassa olevaan pienempään laitumeen syömään samalla, kun itse touhusin mitä lie. Olin menossa hakemaan hevosia viedäkseni ne takaisin omalle laitumelleen, kun Nemo oli yhä tarhassa ja Lotta näyttikin kävelevän pitkin pihapiiriä. Enpä tajunnut, ettei tarha ollut kiinni takaosastaan..
No ei tuossa mitään, otin Nemon kiinni ja lähdin viemään sitä laitumelle. Lotta tuli totta kai perässä mukana. Tästä eteenpäin aina, kun olen ottanut Nemon narussa, olen antanut Lotan hipsiä vapaana mukana. Se seuraa kyllä takuuvarmasti. Ja menee välillä edelläkin, kun tietää minne ollaan matkalla ja tuntee kuviot. Lotta on jo niin hyvin kotiutunut, että kykenee toimimaan vallan mainiosti myös yksin tilan pihassa, vaikka pojat jäisivät laitumelle. Ei sillä ole mitään ajatusta niiden perään.
 |
| "Hei sä unohdit mut!!" |
 |
| "Mutta ei se mitään, täältä mä tulen." |
 |
| Päästin Lotan ja pojat ojan toiselle puolen toisesta laumasta. Heti ilmestyi neljä uteliasta otusta viereen tuijottamaan. |
 |
| Laatuaikaa kahden ihanan mummelin seurassa <3 |
 |
| Yksinäinen tarkkailija. |
 |
| Vautimuori! Hän kyllä ihan omaehtoisesti ravaa ja laukkaa jalkansa kanssa, vaikka olisi täysi mahdollisuus myös olla juoksematta.. |
 |
| Kylki kyljessä päivätorkuilla. |
 |
| Ai hei moi, sääkin tulit tänne! |
 |
| I can see you! Ja jälleen kerran heppa vapaana matkassa mukana. |
Ihanan kesäisiä kuvia! Lotta alkaa saada lihaa luitten päälle, näkee kuvistakin.
VastaaPoistaToivottavasti saat selkäsi pian kuntoon,
terv. Virpi :)