hevoskuvaus ,

Vuoden viimeinen Keilakunkku

10/07/2017 01:07:00 ip. marjo 1 Comments

Tämän postauksen piti tulla jo viikko sitten, mutta kas kummaa, aika loppui kesken, eikä sitä ole näemmä koko viikon aikana löytynyt. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Gnist Varde, ajurina Heidi Sinda, groomina omistaja Annika Tanskanen

Viime viikonloppuna oli jälleen hevoskuvausta ohjelmistossa - ja kas kummaa - valjakkoajokisojen merkeissä. Hessi-tallilla kisattiin Keilakunkku-cupin viimeinen osakilpailu. Keilakunkku on useamman tarkkuuskilpailun sarja, jossa osakilpailujen lisäksi palkitaan parhaiten koko cupissa sijoittuneet valjakot. Luokkia on joka lähtöön niin aloitteleville hevosille kuin kuskeille myös juniorit huomioiden.

Tajusin tuossa juuri, että olen kuvannut ensimmäiset valjakkokisani vuonna 2002. Viisitoista vuotta sitten! Sen jälkeen onkin ihan muutamat kisat tallentuneet filmille.. Ja videolle.. Ja tietokoneelle. Jokin tässä kuitenkin on ihmeellistä, sillä vieläkään en ole kyllästynyt valjakoiden kuvaamiseen!

Totta kai mielenkiintoisinta valjakkoajon kuvaamisesta tekee sen, että normaalisti kisoissa ajetaan kolme eri osakoetta, jotka poikkeavat täysin toisistaan. Kouluradalla saa kuvata upeasti liikkuvia hevosia, juhlavaunuja ja lierihattuihin sonnustautuneita ajureita. Maratonilla taas rapa roiskuu eikä vauhtia puutu. Tarkkuus sijoittuu johonkin tähän välimaastoon.

Ehkä toinen hienoin seikka valjakkoajossa on hyvin eri tyyppiset kuvattavat! Ei ole kahta keskenään samanlaista valjakkoa. Hevosten rotuskaala ulottuu minishettiksistä kylmäverisiin, vaunuja on aina ravikärryistä nelipyöräisiin juhlavaunuihin. Valjaat voivat olla mitä vaan siloista maraton- tai länkivaljaisiin. Toki tietyt valjas- ja vaunutyypit ovat yleisimpiä, mutta vaihtelua on silti paljon.

Puhumattakaan siitä, kuinka ihana näitä valjakoita on katsella! Minulla ainakin silmä lepää lähes jokaisen kohdalla. Kuvien jälkikäsittely on oikeasti kamalin vaihe koko kuvauksessa, mutta siitäkin tekee mielenkiintoista se, että lähes jokaisen valjakon jälkeen on taas ihan erilaisia kuvia eri valjakoista. Voin vaan kuvitella, kuinka kamalaa olisi läpikäydä muutama sata koulu- tai estekuvaa tummanruskeista hevosista, joiden jokaisen selässä istuu valkoisiin housuihin ja tummaan kisatakkiin pukeutunut ratsastaja. No ehkä välissä voisi tuurilla olla joku musta vai valkoinenkin ratsu? Mutta ei minulla kyllä mielenkiinto riittäisi. Ainakaan viidentoista vuoden ajan.. (tässä kohtaa joku voi ehkä miettiä, millaista on läpikäydä muutama sata kuvaa vuonohevosista?? Se onkin ihan eri asia! Ja kaikki vuonohevoset ihan erilaisia keskenään :D)

Vaikka Keilakunkussa kisataan pelkässä tarkkuudessa, niin jälleen huomasin oman kiinnostukseni kuvausta kohtaan. Jotenkin vaan jaksoin taas kaivaa uusia näkökulmia kuviin. Ja ihan kivasti mielestäni paikoitellen onnistuinkin! Ihanasti myös vaihtuvat vuodenajat tuovat kuviin aina oman tunnelmansa. Vaikka keli oli synkkä ja pilvinen, se toimii tietyissä kuvissa varsin mukavasti. Kaikkein pahin vaihtoehto onkin kirkas aurinko kesäpäivänä. Niitä kuvia ei pelasta oikein mikään.

Nykyään digikameroilla kuvatessa on niin helppoa leikkiä ja kikkailla kuvilla. Sarjakuvauksella voi tulittaa vapaasti menemään vaikka kymmenen kuvaa putkeen, eikä kuvien kokonaismäärällä ole mitään merkitystä! Toista oli silloin vuonna 2002, kun ensimmäisiä valjakkokisojani kuvasin. Jokainen laukaisimen painallus oli merkityksellinen. Yhdelle filmille mahtui muistaakseni reilu kolmekymmentä kuvaa? Ja jokaisen kuvan kehittäminen maksoi rahaa. Sitä en nyt kyllä muista, paljonko yhden filmirullan kehitys kustansi, vaikka aika monta niitä tulikin kehitettyä..

Yksiin kisoihin melkeinpä piti saada tämä yksi filmirulla riittämään, sillä kukapa niitä kuvia oikeasti olisi tarvinnut? Ja raaskinut kehittää filmitolkulla? Mutta kyllähän se harmitti, kun joka ikisen hevosen (lue: söpön ponin!) olisi halunnut kuvata, mutta ei ollut siihen mahdollisuuksia. Sentään yritin(!!) pitäytyä pääasiassa oman hoitoponin kuvaamisessa.

Onneksi tähänkin ongelmaan oli ratkaisu. Aloin kuvaamaan kisoja videolle! Videokamera kulki muutaman vuoden mukana kaikissa heppatapahtumissa. Videolle sai kerätä tavaraa niin paljon kuin jaksoi, ja kyllä sitäkin sitten tuli ihan kiitettävästi. Yksissä valjakkokisoissa tallentui nauhalle kolme kertaa vaunujen kaatuminen/hajoaminen, näistä kahdella hevonen laukkasi vapauteen vaunut kumollaan perässä rämisten, ja yhdessä ajuri sai pidettyä vaunujen kaatumisen jälkeen ohjat käsissään, jolloin hevonen pyörähti vaan ohjien mitan ympäri. Olisi se ihan hienoa jatkossakin videoita enemmän kuvata, mutta sitä varten kaipaisin kyllä ammattimaisempaa videokameraa. Ja ehkä näille kuville kuitenkin on enemmän käyttöä..?

Entä kuinka moni muistaa sen ajan, kun järkkäreitä ja sarjakuvaustoimintoa ei ollut käytössä? Etenkin estekisoja kuvanneilla on varmasti kaikilla muistissa, kuinka hevoseen piti hakea tarkennus hyvissä ajoin ennen estettä valmiiksi, ja sitten juuri oikealla hetkellä esteen ylityksessä painaa laukaisin pohjaan. Tämä olikin vielä ihan helppo homma. Mutta erityisesti minulle on jäänyt mieleen juurikin Hessi-tallin kentällä kuvatut valjakkokisat. Nimittäin ravin kuvaaminen.

Digipokkarin zoomeissa ei ollut kehumista, joten jokaisesta valjakosta hyvän kuvan saaminen vaati melkoisen määrän keskittymistä. Ensinnäkin piti löytää se hyvä paikka, jossa valjakko ohittaa kuvaajan sopivassa suunnassa, sopivalla etäisyydellä ja sopivalla taustalla. Sen jälkeen, kun tämä oli tiedossa, piti laskea ravin tahti. Minä todellakin jokaisen hevosen kohdalla päässäni hyvin tarkkaan seurasin hevosen raviaskelta, ja painoin laukaisinta juuri sillä hetkellä, kun etukavio nousee korkeuksiin. Välillä näitä mahdollisuuksia ei ollut kovinkaan montaa, joten onnistua piti yhdellä laukauksella. Voin meinaan kertoa, että shettiksen ravissa kun yrittää napsauttaa sormensa juuri liitovaiheen aikana, niin se vaatii jo näppäryyttä. Mutta tulipahan reenattua! :D

Mutta jospa muisteluiden sijaan siirryttäisiin näihin tuoreimpiin valjakkokuviin. Poimin tähän muutaman otoksen kisoista.

Tällainen on minun silmääni ihan "perus" valjakkokuva. Suoraan sivulta kuvattuna, ravi suunnilleen liitovaiheessa. Koko valjakko näkyvissä. Keilat lisäävät kivaa tuntua siitä, että ollaan tarkkuutta ajamassa.

Tämä shettis kirmasi upeasti luokkansa voittoon. Huomaa ihan perus ravivaljaljastus.

Vähän oudompi kuvakulma takaviistosta ja vielä ulospäin kääntyvästä ponista, sekä ajuristakin puuttuu puolet. Mutta jotenkin mun silmääni tämä vaan toimii?

Palkintojenjakokuvat ovat kamalia! En ikinä onnistu niissä. Kaikki katsovat eri suuntiin, ihmiset näyttävät tylsistyneiltä, hevoset lepuuttavat päitään ja takajalkojaan. Sivusta ei mahdu koko yhdistelmä kuvaan, ja edestä tulee aina groomi selin mukaan. Mikään ei vaan toimi.

Paitsi tällaiset iiiiiihanat upeat pikkuorhit saattavat kyllä söpistellä kivasti palkintojenjaon aikana!

Eikä aina kuvia tarvitse ottaa pelkästään radalla. Kille poseerasi niin suloisena syksyistä taustaa vasten, että pitihän siitä ohi kävellessä kuva napata.

Harvemmin otan näitä kuvia, missä näkyisi paljon ympäristöä valjakon ohella. Keilakunkussa tämäkin toimii, kun keiloja näyttää olevan enemmänkin radalla.

Edestäpäin otetut valjakkokuvat ovat haastavia. Hevosen liike ei näy, vaunut eivät näy, ajuri ja groomi keikkuvat jotenkin hassusti hevosen pään yläpuolella. En näitä siis juurikaan harrasta.

Harmaassa kelissä taivas luo suuria haasteita. Se nimittäin puhkipalaa helposti, ja valjakkoa on vaikea tuoda esille. Tässä Ismon kuvassa näyttää, kuin etualalla oleva keila olisi jäänyt siihen vahingossa. Mutta minun silmääni se sopii siihen juurikin hyvin. Kuvaa olisi tietty voinut vähän suoristaa, kröhöm..

Tässä oli aivan ihanan harmoninen valjakko! Nämä värit sointuvat toisiinsa täydellisesti. Ja onhan nuo vaunutkin nyt aivan huikean ihanat.. Yritin löytää kuviin näitä syystaustoja enemmänkin, mutta valitettavasti niitä onnistui saamaan vain paikoitellen.

Ainoa toimiva malli palkintojenjakokuviin!

Ja vielä loppuun vuonohevonen! Solsikkens Trudi osallistui Keilakunkun harjoitusluokkaan eli ohjasajoon.