blakke ,

Kolme ihanaa vuonoruunaa

10/09/2017 09:00:00 ap. marjo 2 Comments



Ja nyt ne kaikki miettii, että miten niin kolme, eihän niitä ole kuin kaksi? Lotta on ainakin tähän asti ollut tamma. Enpä puhunutkaan nyt omista ruunistamme, vaan yhdestä "ex-omasta" sekä hänen kahdesta kaveristaan, eli Blakesta, Borkesta ja Arguksesta.

Pidempään blogia seuranneille Blakke on varmasti tuttu kaveri.

Miten tästä voi olla jo neljätoista vuotta..?

Kyseessä on siis Lotan ensimmäinen varsa. Puromaan Lovende Blakken. Vuonis, joka viimeistään kiskaisi minut ihan totaalisesti tämän rodun pariin. Toki Lottaa olin ihaillut jo tätä ennen, mutta Blaken synnyttyä varsasta kuin vahingossa tuli minun "oma" pikkumieheni. Sain sen kanssa touhuta kuin omani, ja viisi ensimmäistä vuotta Blakkenin elämästä se todellakin tuntui kuin omalta hevoselta.

Lakkenin oritukka <3

Tuolloin viisivuotiaana omistaja sen päätti myydä, ja vaikka olisin saanut Blaken pilkkahintaan itselleni, ja vielä saanut pitää sitä ilmaiseen, onneksi järki sanoi, ettei tuo ole minun hevoseni. Parempaa päätöstä en olisi voinut tehdä, eikä Blakke ihanammalle omistajalle muuttaa! 

Vaikka luopumisen tuska oli jotain aivan kamalaa, olen niin onnellinen siitä, kuinka kaikki lopulta kääntyi. Blakke on nyt asunut jo kahdeksan vuoden ajan nykyisellä omistajallaan, kahden muun ihanan vuonoruunan kaverina, kaikessa toimivana luottoponina ja paikan pomona. 

Yritän vähintään kerran vuodessa päästä Blakkenia moikkaamaan, tälle vuodelle visiitti oli jo toinen laatuaan. Aina sitä vaan on yhtä ihana nähdä. En tiedä, muistaako Blakke vielä minut (haluaisin uskoa, että tunnistaa kyllä?), mutta innoissaan se on ainakin vastassa joka kerta :)


Lotta ja Blakke - ekoja hetkiä yhdessä ruunauksen jälkeen.

Ja minä niin onnellisena kuin olla voi. Nämä kuvat on vuodelta 2007.

Blakke 4v syksyllä, eli samassa iässä kuin pikkuveljensä Nemo nyt <3

Siirrytäänpä muistoista kuitenkin tämän kesän kuviin. Nämäkin ovat siis jo elokuun alkupuolelta peräisin. Reissu Keski-Suomeen sisälsi Kalinolla estehyppelyiden ohella myös toisen vuonisvisiitin. Mikä hauskinta, Blakke ja Kalino asuvat lähes naapureina, joten siinä on jo kaksi hyvää syytä aina toisinaan tähän maailman suuntaan poiketa!

Sieltä se heti kipitti vastaan, kun huudeltiin! <3 

En tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun meinasin taluttaa Blakkenin tarhan portilta kauemmas laitumelle parempiin kuvausmaisemiin. Herra löi jarrut pohjaan! En muuten liiku. En halua portilta pois. Haluan karsinaan syömään iltaruokia. Kyllä tuli niin tuttu vanha fiilis. Olen tämän herran kanssa ihan "muutamat" väännöt aikoinaan käynyt, joten en edes viitsinyt yrittää taluttaa sitä alas laitumelle. Olkoon. Leivät esiin ja houkuttelu kehiin ;) Sopivasti hevosten omistaja tulikin samalla paikalle, ja matkaan lähti koko leipälaari. Kas kummaa, hevoset kiiruhtivat vauhdilla perässä.

Parhaat kaverukset. Vanha eläkeläisherra Borke ja Blakke.

Argus kiiruhti perään katsomaan, mihin kaverit hävisivät!

Tämä herra on toiminut jalostusorina Ruotsissa.

"Hei kuulinko leivänkannikan rasahduksen??"

On se ihana. 

Argus on kovin eri tyyppinen vuonis, mitä oma silmäni on tottunut katselemaan. Taitaa tempparamenttikin olla
hieman eri luokkaa kuin näillä kahdella muulla "vanhan mallin" vuonolla. Upea hevonen tämä kyllä on!

"Hei oottakaa mua..." Ihana symppis Borke hipsii omaa tahtiaan nuorukaisten perässä.

Nää maisemat <3

Blakke ja Borke pääsivät kuvauksia varten hetkeksi Arguksen puolelle rehevämmälle laidunlohkolle.

Kaunis mies. Blakella on minun silmääni kivemman mallinen pää kuin Nemolla ja Rouskulla. Lyhyempi ja
vahvemmat leukaperät. Enempi ponimainen. Sieraimet ovat kyllä kovin tutun näköiset..

Argus haluaisi vähän rallittaa!

Tumma vihreä, vaalea vihreä ja vuonohevonen. Aika kiva yhdistelmä,

Ja nyt kaikki villiinnytään!!

Vanhuskin vielä laittoi laukalle kamujen perässä.

Voi Argus mikä edustus :D

Lentävä ruotsalainen!

Blakke pistelee täysillä.

Yllättävän paljon siitäkin vaan vauhtia irti lähti, hih.

Argus osaa poseeraamisen taidon.

Ja erittäin upean ravin! Harmillisesti ei tullut parhaista ravipätkistä mitään kivaa kuvaa.

On nämä upeat maisemat. Laitumen toisella puolen kohoaa vielä korkeampi mäennyppylä.
Vitsit mitä mäkitreeniä sinne ratsastaa ylös. Keski-Suomi on <3
Kiitos taas omistajalle, kun saimme poiketa vierailulle! 

You Might Also Like

2 kommenttia :

  1. Hienot maisemat ja hevoset! Mietin ensimmäisen kuvan jälkeen että oletko vähän shoppillut, mutta ei sentään.. :D
    Mahtavaa että olet päässyt "muistelemaan menneitä" ja rapsuttelemaan vanhoja tuttavia. Hevosilla on kyllä niin hyvä muisti (ainakin jostain olen niin lukenut) että muistaa vanhojakin ihmisiä/tapahtumia hyvin.

    Missä päin Keski-Suomea näiden omistaja asuu? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän sitä sanotaan, että hevonen muistaa kaiken. Aina... Ja on kyllä ihanaa päästä vanhaa kaveria moikkaamaan <3

      En viitsi sijainnista sen enempää kertoa, kun en tiedä mitä omistajat asiasta tuumaavat :)

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.