lotta ,

Ei menny ihan kun Strömsössä..

2/28/2012 08:46:00 ip. marjo 2 Comments

Voi jukra mikä keli! Tänäpä kaikki ulkona liikuskelleet lienevät huomanneet, miten järkyttävä lumimyrsky ja tuuli siellä oli aamusta. Ponit seisoskelivatkin sisällä, kun iltapäivästä menin tallille. Päästin porukan pihalle siksi aikaa, kun käydään Lotan kanssa lenkkeilemässä. Ja lopulta ne ehtivätkin ulkoilla nelisen tuntia..

Itsevarmana ja uteliaana päätin lähteä pitkälle lenkille uutta reittiä etsimään - vaikka sitten keliä uhmaten. Tyhmä mikä tyhmä, kun en taaskaan tajunnut tulostaa kartaa mukaan. Eilen vaan katsoin netistä, että ihan helpostihan tuosta pääsee.. Jostain kumman syystä paikan päällä mikään ei ikinä näytä samalta kuin kotona koneelta katsellessa.

Tiedätkö sen tunteen, kun olet kahlannut uppohangessa loputtomalta tuntuvan ajan. Hevonen on käynyt korvia myöden "uimassa" pariin kertaan. Välissä olet tullut alas taluttamaan, kun näyttää niin epäilyttävältä maasto edessä, ettei vahingossa pudota ojaan tai ties mihin hangen alla. Kaiken huipuksi olet totaalisen tietämätön siitä, missä mahdat olla! Päässä soi vaan ajatus "kohta me tullaan sille tielle, kohta me tullaan sille tielle..."

Näin siis tänään. Ja koska meillä oli takana loputtoman tuntuinen taival koskemattomassa hangessa pitkin metsiä ja peltoja (oikeesti vain 1,5km), en taaskaan voinut kääntyä takaisin. Pakko oli vaan taivaltaa eteenpäin, joka hetki toivoen jostain tulevan tien tai polun vastaan. Hyvä etten kiljunut riemusta, kun näin metsän keskellä metsätyökoneen. Siellä on pakko olla jäljet, joita pitkin kävellä ja tie lähellä, jes! Pian löydettiinkin metsätie, josta tuurilla arvottiin toinen suunta. Ja pian tultiin uudelle tielle. Siinä vaiheessa meinasi meikäläiseltä usko loppua, kunnes näin pelastuksen: Lotan kavion jäljet tiessä! Jotenkin onnistuttiin kiertämään ympäri, ja onneksi jäljistä vielä näki, kumpaan suuntaan oltiin menty, joten koti löytyi tietty vastakkaisesta suunnasta. Huh :) Melkein pari tuntia tähän seikkailuun meni, ja näin jälkikäteen ajateltuna oli oikeastaan aika hauskaa!

Tallille saapuessamme olikin pihassa tallinomistaja traktorin kera tuomassa heiniä hevosille. Purin Lottaa tallin käytävällä, kun aloin kuunnella, että nyt kuulostaa kyllä tooosi pahalta. Kipaisin katsomaan, mitä tapahtuu, ja siellähän tuo työnsi traktorilla uutta paalia sisään - ja samalla pihaton seinää pois paikaltaan paalien toisella puolen. Siinäpä olikin kiva projekti kiskoa seinä takaisin paikoilleen (eihän tarhan ovea saanut enää auki) ja mahduttaa kaikki heinäpaalit pihaton viereen. Pienellä suunnittelulla ja säätämisellä siitä selvittiin, ja nyt on seinä kohdallaan ja ovikin taas aukeaa :)

Pihaton seinä ja heiniä edessä.

Huvittavinta tuossa pihaton seinänsiirrossa oli kuitenkin Roppe-romulainen. Sillä oli tietty kiirus äiten luo, ja Lottakin hirnui karsinassa, kun ei päässytkään ulos, vaan joutui siellä odottamaan. Rousku oli hirmu kiinnostunut koko touhusta, ja vähän väliä yritti käydä syömässä seinän ympäri viriteltyä kiskomiseen tarkoitettua köyttä. Kun traktori pärähti käymään, ja seinä varsan edessä alkoi liikkua, niin mitä tekee hän? Ei mitään. Seistä nököttää silmät pyöreinä ja tuijottaa liikkuvaa seinää. Ei ainakaan traktori pelota, tai näemmä mikään muukaan ;)

Nyt kun katson kartasta tuota meidän suunniteltua reittiämme, niin heti sen huomaa, missä mentiin vibaan.. Ehkä seuraavalla "suunnistusretkellä" ihan suosiolla tulostan kartan mukaan, ehkä vielä kompassinkin! Voi kuinka monesti olen haaveillut kännykästä, jossa olisi jokin gps-karttasovellus. Olisi niin mahtavaa, kun voisi huoletta lähteä etsimään uusia reittejä ja aina olisi edes suunnilleen varmuus siitä, missä kulkee. Jostain syystä mie tykkään aina lähteä uusille poluille ja teille - tai näemmä keskelle metsääkin :D

Vinkkinä muuten kaikille hevosen kanssa tai muuten maastossa kulkijoille, vihdoin toukokuun alussa toteutuu kauan kaivattu uudistus, ja Maanmittauslaitos avaa maastotietoaineistoja ilmaiseksi kaikkien käyttöön! Mahtavaa! http://www.maanmittauslaitos.fi/avoindata