ajo ,

Talvipäiviä :)

2/13/2012 11:59:00 ap. marjo 6 Comments

Skellaa on kiva kiusia!

Eilen vietettiin Sirin kanssa lähes koko päivä tallilla. Sen suuremmitta puheitta:



(video vaihdettu parempilaatuiseen. muokkaus on valitettavan onnetonta, kun ei editointiohjelma jaksa videoita kunnolla pyörittää, jo pelkkä pätkien leikkaus on tuskien takana..)

Tänäpä mie suuntasin heti aamusta aikaisin Lotan lenkkeilyttämään. Ei taas voi muuta kuin ihmetellä, kuinka mahtava hevonen meillä onkaan, ja kuinka ihanaa maastoilu on lumisen metsän keskellä. Oltiin nimittäin toden teolla metsän keskellä!

Lähdin täysin umpimähkää rämpimään metsätien päästä ryteikköön. Kartasta katsoin kotona, että jos edetään 300m suoraan, tullaan toisen tien päähän. Ei siinä kyllä ihan niin käynyt... Lotta porhalsi tyytyväisenä ja varovasti eteenpäin umpihangessa, välillä seurattiin peuran polkuja ja välillä ehkä vanhoja metsäkoneen jälkiä. Mie vaan vääntelin ohjista ja pyyhin lunta sylistäni. Vietiin varmaan puolet metsän lumista mukana, ei mikään ihme että meikäläisellä peppu paleli :)

Piirsin taas kartan, jos Siri tai Minna haluaa käydä testaamassa? En kyllä oikeasti tiedä, mistä mentiin tuo metsäpätkä, mutta suunnilleen näin.. Lotan jälkiä umpihangesta EI voi olla löytämättä :D

Lopulta pitkän ja epämääräisen taipaleen jälkeen löydettiin moottorikelkan ura. Minulla ei ollut pienintäkään aavistusta, missä mahdetaan olla, mutta lähdettiin siitä sitten oikeaksi veikkaamaani suuntaan. Lotta sai jostain turbovaihteen päälle rämpimisen jälkeen tasaisella maalla, ja johan tultiin oikeaa raviponivauhtia pitkin metsää. Pian bongasin tutut maisemat, ja oltiin juuri sillä tiellä missä pitkin, huisia!

En taas ihan äkkiä keksi mitään upeampaa kuin antaa hevosen mennä täysillä pienellä metsätiellä. Sen oikein tuntee, kuinka poni nauttii, kun saa korvat hörössä venyttää itsestään kaiken irti ja lumi vaan pöllyää jalkojen alla. Tutulla pehmeällä tiellä uskalsin antaa Lotankin juosta sen, mitä itse halusi. Sen kanssa kun ei tarvitse miettiä, pysyykö poni käsissä tai lentääkö kyydistä, muutoin mie olisinkin enempi tai vähempi kuset housuissa kyytiläisenä.. ;)

Kylläpä jäi taas kolmen päivän heppatouhuista niin ihanat ja hyvät fiilikset, ettei mitään muuta voisi toivoa! On nuo vaan täydellisiä karvakasoja ♥