kouluratsastus
,
Vihdoin tämä ykkösluokan puskaratsastaja on toteuttanut wannabe-haaveensa ja siirtynyt tuntiratsastajien kastiin! Tai ei ihan vielä, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vai mitä? Viimeiseen yhdeksään vuoteen meillä ei ole ollut kenttää käytössä, vaan aina on maastoiltu. Mie en myöskään ole käynyt ratsastuskoululla ikinä eläessäni. Joskus satunnaisesti on kaveri ollut vieressä neuvomassa, ja muutaman tunnin olen jopa ihka oikealta opettajalta ottanut, mutta se siitä. Lotan kanssa meitä kävi kaveri pari vuotta sitten maneesilla opastamassa kahteen otteeseen.
Mutta nyt, vihdoinkin mie otin itseäni niskasta kiinni ja asiaan tulkoon muutos! Kiitos suuresti tälle uudelle paikalle, jossa hevoset ovat, nyt meillä on jopa kaksi kenttää käytössä noin kilometrin matkan päässä. Kysyin tallinpitäjältä, jos tuo voisi pitää meille jotain tunnintynkää, kun tullaan kentälle tamman kanssa vääntämään. Ei tuo uskaltanut luvata, kun ei ole ratsastuksenopettaja, ei oikein pysty pidemmälle edenneitä opastamaan. Onneksi meidän kohdalla ei ole sitä "ongelmaa" :D
Tänäpä siis heti aamusta käpsyteltiin Loppakorvan kanssa kentälle. Lotta näytti hieman hoo moilaselta, kun en kiivennytkään pihassa selkään, vaan lähdin taluttamaan pollea. Kyllä, yritän pitää kiinni siitä, että käveltäisiin matkat kentälle, ihan oman kuntoilun ja alkulämmittelyn kannalta! (takaisin päin ei kyllä jaksa kävellä, ei sitten millään...) Lotta oli ihan super ihana kentällä. Kyllähän se osaa vaikka mitä, mutta tällä hetkellä se on niin jäykkä ja jumiutunut pökkylä, että mitään ihmeitä ei voi vaatia.
Enkä pelkästään minä ollut tyytyväinen, vaan myös tallinpitäjä ihastui Lottaan aivan täysillä :) Meinasi alaleuka pudota, kun kerroin, että Lotta on kakskyt vee. Mitään ihmeempiä tavoitteita meillä ei siis enää ole, muuta kuin saada lihaskuntoa ja etenkin vetreyttä lisää, jotta Lotta säilyisi hyväkuntoisena ja onnellisena käyttöhevosena vielä monen monituista vuotta. Saatiinkin sitten opastusta koko treenin ajan, oikeastaan lähinnä Loppakorvan kannalta katsoen.
Ohjeistusta tuli tehdä paljon isoja voltteja. Sekä myös maastoillessa paljon taivutuksia ja asetuksia, vaikka sitten suoralla metsätiellä. Laukat nousi molempiin suuntiin suoraan käynnistä, eikä Lotalla ollut aikomuksiakaan pudottaa itse laukkaa. Tosi reippaasti ja innoissaan painatti menemään, vaikka muutoin vähän laiskanpulskea tuppasikin olemaan. Itse asiassa koko tunnin ajan tamma vaan heräsi, rentoutui ja alkoi liikkua paremmin. Reilu puolisen tuntia vaan väännettiin, sillä vaikka tuolla kuntoa riittäisi selvästi pidempään, on kentällä työskentely tietty taas erilaista lihastreeniä kuin maastoilu. Parempi siis aloitella rauhassa, ettei vedä vielä pahemmin juntturaan koko poni. Nyt vaan paljon taivuttelua, päätä ylös ja etuosaa kevyemmäksi, niin ehkä joku päivä saadaan myös takaosa liikkeeseen mukaan.
Lottaa on selästä käsin niin vaikea saada taipumaan, että mie olen aloittanut sen taivuttelun joka lenkin jälkeen leipien avulla. Samalla tavoin kuin venyttelen koiriani, venytän nyt Lottaa: vien leipäpalan pitkälle tamman kylkeen kiinni, jolloin se joutuu taivuttamaan taakse saadakseen herkun. Taivutukset tehdään tietty hitaasti ja useina toistoina. Toimii tosi hyvin tallin käytävällä, koska hevonen ei pääse pyörimään saadakseen herkun. Suosittelen!
Eikä tässä ollut vielä kaikki. Kuten totesin, ei tallinpitäjä itse halua tunteja meille pitää, mutta kyseisessä paikassa käy valmentaja kerran viikossa. Voidaan kuulemma tulla hänen tunneilleen mukaan! Aivan huisia, hyvä etten pomppinut innoasta ilmaan Lotan selässä :D Nyt siis tähdätään siihen, että aina kun tulen kotikunnalle käymään, päästäisiin Lotan kanssa tunteilemaan. Ja tietty heti Sirillekin vinkkasin, että voisi kanssa käydä tunneilla, niin että Lotta ainakin pääsisi joka viikko kenttätreeniin, jos mie en ole maisemissa. Tekee varmasti tammalle aivan älyttömän hyvää!
-------------
Illalla palailtiin vielä uudemman kerran tallille, kun lähdettiin Sirin kanssa tekemään iltatallia. Molempien koiratkin olivat tällä reissulla mukana. Toki Rouskun piti päästä liikkumaan, kun ollaan molemmat paikalla, joten toteutettiin jo pitkään ajatuksissa ollut suunnitelma, ja lähdettiin varsaa taluttamaan jonkun muun hevosen kuin oman äipän seurana. Mie nappasin Bimin narun päähän ja Siri otti Rohanin. Täytyy myös mainita, että ipanalla oli päällään tyylikäs ratsastus-heijastusloimi! Se meni sille kyllä ihan normaalina loimena..
Tuttuun tapaansa Rousku yllätti meidät jälleen kerran ja mennä tallusti koko lenkin muina miehinä. Alkuun vähän piti vinkuilla äiten perään, mutta pian unohtui mamman olemassaolo, ja pikkumies tepasteli reippaana etunenässä menemään. Täytyy nyt muutaman kerran käydä "väärän" kaverin kanssa lenkkeilemässä, ja piakkoin toivottavasti myös yksinään.
Huomenna suunnataan aamutallille Sirin kanssa, ja tietty varsa täytyy taas saada lenkille, joten kuulumisia seuraa ja pian! Öitä :)
Tästä se ura urkenee!
 |
| Lotta joutui suoraan karsinasta hommiin, joten aamuheinät nautiskeltiin käytävällä kuntoon laiton ohessa. |
Mutta nyt, vihdoinkin mie otin itseäni niskasta kiinni ja asiaan tulkoon muutos! Kiitos suuresti tälle uudelle paikalle, jossa hevoset ovat, nyt meillä on jopa kaksi kenttää käytössä noin kilometrin matkan päässä. Kysyin tallinpitäjältä, jos tuo voisi pitää meille jotain tunnintynkää, kun tullaan kentälle tamman kanssa vääntämään. Ei tuo uskaltanut luvata, kun ei ole ratsastuksenopettaja, ei oikein pysty pidemmälle edenneitä opastamaan. Onneksi meidän kohdalla ei ole sitä "ongelmaa" :D
 |
| Innokkaana lenkille lähdössä! |
Enkä pelkästään minä ollut tyytyväinen, vaan myös tallinpitäjä ihastui Lottaan aivan täysillä :) Meinasi alaleuka pudota, kun kerroin, että Lotta on kakskyt vee. Mitään ihmeempiä tavoitteita meillä ei siis enää ole, muuta kuin saada lihaskuntoa ja etenkin vetreyttä lisää, jotta Lotta säilyisi hyväkuntoisena ja onnellisena käyttöhevosena vielä monen monituista vuotta. Saatiinkin sitten opastusta koko treenin ajan, oikeastaan lähinnä Loppakorvan kannalta katsoen.
 |
| Mihinköhän se ratsastaja unohtui..? |
 |
| Erittäin väsynyt ratsukko treenin jälkeen! Ei ole tuo kenttävääntö kuntoilua pelkästään hevoselle... |
Eikä tässä ollut vielä kaikki. Kuten totesin, ei tallinpitäjä itse halua tunteja meille pitää, mutta kyseisessä paikassa käy valmentaja kerran viikossa. Voidaan kuulemma tulla hänen tunneilleen mukaan! Aivan huisia, hyvä etten pomppinut innoasta ilmaan Lotan selässä :D Nyt siis tähdätään siihen, että aina kun tulen kotikunnalle käymään, päästäisiin Lotan kanssa tunteilemaan. Ja tietty heti Sirillekin vinkkasin, että voisi kanssa käydä tunneilla, niin että Lotta ainakin pääsisi joka viikko kenttätreeniin, jos mie en ole maisemissa. Tekee varmasti tammalle aivan älyttömän hyvää!
-------------
Illalla palailtiin vielä uudemman kerran tallille, kun lähdettiin Sirin kanssa tekemään iltatallia. Molempien koiratkin olivat tällä reissulla mukana. Toki Rouskun piti päästä liikkumaan, kun ollaan molemmat paikalla, joten toteutettiin jo pitkään ajatuksissa ollut suunnitelma, ja lähdettiin varsaa taluttamaan jonkun muun hevosen kuin oman äipän seurana. Mie nappasin Bimin narun päähän ja Siri otti Rohanin. Täytyy myös mainita, että ipanalla oli päällään tyylikäs ratsastus-heijastusloimi! Se meni sille kyllä ihan normaalina loimena..
Tuttuun tapaansa Rousku yllätti meidät jälleen kerran ja mennä tallusti koko lenkin muina miehinä. Alkuun vähän piti vinkuilla äiten perään, mutta pian unohtui mamman olemassaolo, ja pikkumies tepasteli reippaana etunenässä menemään. Täytyy nyt muutaman kerran käydä "väärän" kaverin kanssa lenkkeilemässä, ja piakkoin toivottavasti myös yksinään.
Huomenna suunnataan aamutallille Sirin kanssa, ja tietty varsa täytyy taas saada lenkille, joten kuulumisia seuraa ja pian! Öitä :)
0 kommenttia :
Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.