kalino ,

Kalinon kyytissä

3/17/2012 02:58:00 ip. marjo 4 Comments

Oletteko koskaan joutuneet häpeilemään tallikamppeet päällä liikkuessanne?! Minulle tämä on likipitäen uusi juttu, koska tuolla pienellä kotikunnalla se on lähes normaalia.. Käytän aina koirat tallivaatteissa lenkillä (yleensä ennen ja jälkeen tallikeikan), saatan käydä kaupassa, automaatilla, missä vaan suoraan tallireissulta, enkä koskaan mieti, kehtaisiko sitä.... Paitsi sitten täällä opiskelupaikkakunnalla.

En vaan taas ajatellut tarpeeksi pitkälle. Koirien käyttö ratsastushousuissa nyt vielä menettelee, kun asutaan niin kaukana keskustasta. Mutta jo siinä vaiheessa, kun aamulla kävelin kohti keskustaa ja bussipysäkkiä, alkoi mieleen hiipiä toiset ajatukset. Saati sitten siinä vaiheessa, kun pääsin itse keskuskadulle bussia odottelemaan. Voi nolous. Ihmisiä kulkee ohi virtanaan mitä tyylikkäimmissä kuteissa, ja mie seisoskelen ratsastushousut ja kauhtunut toppatakki niskassa :D Tänäpä oli sentäs edes värit samaa sävyä, toisin kuin useimmiten kotosalla - itsekin olen jo monet naurut saanut tallivaatteideni väri-kuviointi-katastrofeista. Juu, en todellakaan ole minkään sortin varusteurheilija, hih :)

Eikä tähän suinkaan loppuneet päivän vastoinkäymiset. Muotiasiantutijan lisäksi olin oikea valokuvauksen ammattilainen - unohtamalla ladata akun. Eipä siis tullut kuvia Kalinosta ja ratsastuksesta. Kovin usein ei muuten ole näin päässyt käymään, mutta täytyyhän se aina säännöllisin väliajoin kokea, virheistä kun tuppaa oppimaan. Onneksi oli niin surkean harmaa ja sateinen keli (plus miulla hirvitys kauhistus kamppeet niskassa), joten ei edes harmita kuvien saamattomuus. Tietty tuota parin kilon kameraa on ikävä roudata mukana noin turhan takia, mutta otetaan sekin kuntoilun kannalta.

Kalino ja Milja viime syksynä

Kalinosta ja omistajastaan Miljasta olis kyllä saanut upeita kuvia! Poitsu kulki oikein hienosti ja näytti taas niin hyvältä, että silmä lepäsi sen menoa katsellessa :) Kaltsu on ollut Miljalla muutaman vuoden ja kehittynyt aivan hurjasti tänä aikana. Viime vuonna herra starttasi myös vuonisten koulumestaruusluokassa sijoittuen upeasti viidenneksi. Eipä todellakaan olisi uskonut parin vuoden takaiseen verrattuna.

Mie olen tutustunut Miljaan ja Kalinoon tietty vuonisyhteyksien kautta. Rotu yhdistää ja piirit on pienet :)  Milja on pitänyt meille tunteja muutamaan otteeseen ja välillä olen käynyt itsekseni Kalinoa liikuttelemassa. Täytyy kyllä sanoa, että ollaan mekin johonkin Kaltsun kanssa edistytty tässä ajan saatossa. Eihän se likimainkaan samoin tavoin liiku kuin osaavan ratsastajan kanssa, mutta tänäpä taisi ensimmäistä kertaa jo hetkittäin välillä kulkea peräänannossa jopa miun kanssani. Ohhoh. Ehkä tämä johtuin ihan siitä, ettei ollut kameraa mukana todistamassa! :D Täytynee unohtaa ladata akku myös seuraavalla kerralla..

Vuonikset on kyllä kaikki aina niin kivoja ja ihania hevosia. Niin myös Kalino. Vaikkei sen kanssa tietenkään yhteistyö samaan malliin suju kuin "omien" tuttujen ponien kanssa, niin kyllä vuonisten kanssa vuonisihminen tulee toimeen. Hassua. Rakkaus rotuun on vaan niin vahva, ja nuo otukset pohjimmiltaan samasta puusta veistettyjä, vaikka kuinka persoonia olisivatkin! (mie en ymmärrä puoliveristen sielunelämää, en sitten yhtään..!)

"Kouluratsastuskuvia" ei meistä Kalinon kanssa kannata julkaista, mutta maastoilu ilman satulaa vasta hauskaa onkin!

Ja myös esteiden hyppely! Etenkin kun Lotan kanssa ei tätä aikoihin ole voinut harrastaa, ja tuskin enää kannattaakaan..