bimi ,

Lotan vesileikit

3/27/2012 10:37:00 ip. Siri 3 Comments

Kevätflunssa on jälleen saapunut talouteemme, mutta sinnikkäästi taistellen tallille kävi jälleen tiemme. Minnan kanssa hypättiin Lotan ja Bimin selkään ja lähdettiin etsimään uusia maastopolkuja.

Iso ja pieni ratsumme - jaa tonneko muka pitäs lähtee?

Ensimmäistä kertaa pitkään pitkään aikaan Lotta tuntui erittäin nihkeältä. En tiedä kumpi toi hien enemmän pintaan -ihana lämmin kevätaurinko joka ilostutti matkaamme koko lenkin ajan (eilisen vesisateen jälkeen -mikä autuaallinen ilma) vai se, että ähkin ja puhkin ponin selässä saadakseni häntä nostelemaan kinttujaan rivakammin. Laiskaa ravia ja löntystelevää laukkaa -tätä ei ihan hetkeen Lotan selässä ole koettukaan.
Matkaa jonkin verran edettyämme huomasin lähestyvässä tienristeyksessä ojan tulvineen juuri sille kohtaa tietä minne meidän piti kääntyä. Vesi pulppusi pienenä purona tien yli ja oli saanut aikaiseksi melkoisen jopa suhteellisen syvänkin vesiesteen. Ajattelin, että ponit eivät kyllä tuosta suostu menemään suosiolla kun virtaus oli kuitenkin suhteellisen kovakin, mutta mitä tekee Lotta -suorastaan rynnii lätäkköön, upottaa turpansa vesilammikkoon sieraimia myöten ja alkaa ahnaasti juoda lutakosta. Ennen on kyllä kiertänyt kaukaa pienet kuralätäkötkin, mutta jano ei lue lakia :)
(niin voishan sen hevosen kai juottaakin ennen lenkille lähtöä)

Harmi kun en saanut otettua kuvaa jossa se "leikkii" vedellä, kun vähän on hidas tää laukaisin tässä kännykässä, mutta tässä kuvassa Lotan kaviota ei näy lainkaan joten saatte vähän osviittaa kuinka syvästä ylityksestä turisen.

Tyydytettyään janonsa se kuopii kaviollaan lätäkössä ja pärskyttää vettä ympäriinsä, kävelee "vetten päällä" ja selvästi tykkää kun virtaus kulkee sen jalkojen lomitse. Ei sillä ole kiire mihinkään tästä kivasta leikkipaikasta! Ihan tulee mieleen lausahdus "lapsi (poni) on terve kun se leikkii, mutta sairas kun ei osaa lopettaa" :)
Bimiä veden lorina hieman hermostuttaa, mutta lopulta joutuu hänkin ylittämään kohdan (hienolla loikalla), vaikka koittaakin päästä tossujaan kastelematta "puron" yli.
Matka jatkuu ihanaa uutta metsätietä taivaltaen joka kiemurtelee mukavasti, sisältää paljon mäkiä -pieniä ja isompia, loivempia ja jyrkempiä ja jonka sulaneista kohdista paistaa läpi ruohomatto!! Voiko ihanempaa pohjaa ja ratsatustietä ollakaan!! Lottakin alkaa herätä "talvihorroksestaan" ja jalat toimia rivakammin, mutta nyt täytyy kyllä ihmetellen todeta sekin, että se löytyneestä vauhdista huolimatta ei lainkaan painanut kädelle tai pörheltänyt pää taivaissa kuten yleensä kun on kiire päästä paikasta A paikkaan B vaan eteni rennon ja reippaan maltillisesti!

Mitä me millään kartoilla ja kompasseilla enää ku meillä on Minna ja sen puhelin!!

Kaiken kruunaa Minnan puhelimessa oleva GPS-paikannin jonka avulla pystymme seuraamaan missä päin "ryteikköä" sitä painellaankaan. Mahtava vehje, nyt ymmärrän miksi Marjon joululahjalistalla on kyseisellä työkalulla varustettu puhelin :) Mäki haluuun!!!!
Päätetään Minnan kanssa kääntyä kuitenkin takaisin samaa tietä ettei lenkistä tule ihan liian pitkää, koska Bimi kuitenkin on vasta kohottelemassa kuntoaan ja täytyy kyllä sanoa, että on se poika laihtunut! Juuri tänään katselin tammikuisia kuvia jossa Marjo juoksuttaa sitä liinassa pellolla -eikä sillä kyllä enää sellaista ponkkovattaa ole, vaikka "vähän" masua vielä onkin :) Hitaasti hyvää tulee...
Paluumatkalla Lotta alkaa itse sen kummemmin sitä pyytämättä hakeutua muotoon. Ihan käsittämätöntä -meidän "pikku"-Lotta!!! Olen onnesta soikeana ja ilon hetkiä saa Lottakin kun "vesieste" edessämme alkaa taas häämöttää. Jälleen kerran keltiäinen "hyppää" keskelle lutakkoa kuopimaan ja tekemään sukelluksia. Se jopa kävelee syvempään päähän muina naisina :) Ihana hassu poni.

Rohkea Bimbulakin uskaltautuu tallustelemaan vedessä huomatessaan Lotan leikkivän purossa :)

Tällä kertaa myös Bimi seisoo keskellä lätäkköä eikä ole enää moksiskaan. Joskus kesällä täytyy kyllä tehdä retki "uimarannalle" ponien kera josko ne vaikka kastelisivat muitakin kuin varpaitaan.


Marjohan tuossa aikaisemmin päivittelikin (siis päivitteli blogia -ei "sadatellut" :D), että saatiin Annalta koppia lainaan. Ollaan nyt joka ilta käyty tutustumassa pihalla könöttämään hevoskoppiin Rouskun kanssa Lotan ollessa henkisenä tukena. Lauantaina käytiin vain pyörimässä kopin ympärillä ja haistelemassa sen renkaita ja nappuloita ja nippuloita.

Vainuponi Rousku nuuskii.. "oonhän mä tällätteellä kulkenu neli-kuukautisena ekan kerran jo -sit noi likat vie luulee et tää on ihan uus juttu" ;)

Sunnuntai iltana annettiin molemmille poneille iltaruuat lastaussillan edestä niin, että ruokakipot olivat maassa. Maanantaina kipot siirrettiin lastaussillan päälle ja tänään kupit olivat jo sen verran korkealla, että Rohan "joutui" astumaan etutöppösillään jo itse sillalle saadakseen herkullisen iltapalansa.


Katsotaan, koska uskalletaan siirtää kuppeja jo itse koppiin. Toistaiseksi kaikki on sujunut hienosti joten toivottavasti maltetaan edetä ponin ehdoilla myös tulevat päivät ja jonain päivänä/iltana se syö ruokansa ihan siellä kopin sisällä seisten. Lotta ainakin on jo kolmessa päivässä ehdollistunut täysin, että iltaruuat syödään nykyään siellä kopin takana :)
Äkkiä ne ketaleet oppii <3