bimi ,

Lapsensa menettäneen äidin tuska

4/09/2012 12:52:00 ip. marjo 1 Comments

Vanhassa rouvassa riitti virtaa ensimmäisellä lenkillään vieroituksen jälkeen.

Melko rauhassa Lotta on tämän lapsenryöstön ottanut, mutta kyllä siitä huomaa, että vauvaa on ikävä. Ensimmäisenä aamuna ulospäästessään oli rampannut tarhassa tallin eteen ja taakse varsan perään hirnuen. Onneksi ruoka rauhoittaa, mutta kyllä se edelleen tarhaan mennessään selvästi tsekkaa tilukset, jos vaikka varsa näkyisi jossain.

Kävin heittämässä maastolenkin eilen, ja kyllähän tuo sielläkin oli kuin täysin eri hevonen. Jo tarhasta talliin tultuaan Lotta aloitti hirnumisen. Samoin koko matkan se jaksoi huudella tasaisin väliajoin. Luuli raukka varmaan joutuneensa eroon lopustakin laumastaan.. Tai ehkä se kuvitteli varsan olevan piilotettuna metsään? Vaan olipa ainakin reipas hevonen lenkillä, ei voi muuta sanoa! Olisipa ollut mielenkiintoista saada video siitä tepu-tepu-piaffista mitä tultiin kotio "loppukäynneillä" ;D

Rauhaisaa peltolaukkaa alkulenkistä, kun Lotta olisi vielä halunnut kääntyä kotio ;)

Tamma näyttää taas tosi hyvältä, vaikka on vielä tämä ei-niin-edustava vaihe laukasta kuvassa.

Joku on just sen näköinen, että kohta muuten lähtee...

Kaikki ponit samassa kuvassa, vau. Mie en ole tainnut koskaan tässä onnistua :)

Meillä on tallin lähistöllä hirmuisesti joutsenia. Siellä ne hengailevat pelloilla ja huutavat jatkuvasti. Onkohan niilläkin kakarat hukassa? :D

Lotalla katkesi maitohanatkin kuin seinään. Tässä viime päivinä, kun ollaan jouduttu pitämään puolet päivästä Rouskua ja Lottaa sisällä, on maitoa vielä tullut vaikka muille jakaa. Aina kun varsa on ollut pidemmän aikaa juomatta, ja etenkin jos Lotta on käynyt lenkillä, maitoa on suoraansanottuna virrannut katkeamattomana janana tisseistä. Ihan käsittämätöntä. Ollaan jätetty Lotalta nyt väkirehut pois, jotta maidontuotanto lakkaisi vielä nopammin. Ilmeisesti se on jo jonkinnäköiset ruvet nisiin kehittänyt, kun ei niistä eilen eikä tänäänkään ole valunut yhtikäs mitään.

Kaunotar turpa rullalla..

Tänäpä suunnattiin kenttähommiin, kun Anna tuli Lotalla koulua tuuppailemaan. Kiitos Anna!! Jälleen kerran voin onnessani todeta, että oli se taas parempi edelliskertaan verrattuna, ihanaa. Vaikka ei tässä välissä olla käyty kuin pari kertaa Lotan kanssa kentällä.

Tamma taipui selvästi paremmin, kun hetken aikaa sitä alkuun venytteli. Suurin osa tunnista oli taas käyntityöskentelyä, hieman ravia ja molempiin suuntiin pari laukannostoa. Tällä kertaa Lotta malttoi ravissakin hetkittäin tosi nätisti kantaa itseään, eikä jolkotellut kaula pitkänä ja takajalat tallissa kuten viimeksi. Laukannostoissa on täysin sama ilmiö kuin aiemmin, eli tamma kiskaisee pään taivaaseen sillä hetkellä, kun nostaa laukan. Huomattava ero oli tosin se, että nyt se laski pään alas heti muutaman laukka-askeleen jälkeen ja laukkaympyrällä malttoi jo lyhentää laukkaa ja hakeutua vielä pyöreämpään muotoon.

On kyllä ihan hurjan palkitsevaa, kun omin silmin näkee näin uskomattoman lyhyessä ajassa näinkin selkeitä muutoksia!!

Näyttelyposeerausta, kun ratsastaja säätää.

Rennonletkeää ravia.

Laukka alkaa vähitellen lyhentyä ja pyöristyä.

Hyvältä näyttää tämäkin, tamma jaksaa taas selvästi paremmin kasata itseään laukassa.

Kaunis rouva kuulolla.

Hieman oli jälleen tamma laiskalla tuulella, mutta ainakin se liikkui rennosti ja hyvännäköisenä. Mistäköhän me vielä kehitettäisiin se puuttuva moottori??

Käyntihommat sujuvat aina hyvin.

Lotan maha katoaa taivaan tuuliin, kun se kantaa itseään liikkuessaan! En voi käsittää, miten tämä hevonen onkin näin upeannäköinen? Näistä kuvista ei varmasti kukaan arvaisi, miltä hevonen näytti vielä puoli vuotta sitten...

Loppuravissa eteen-alas venytyksiä.

Alla olevasta kuvasta tuli ihan mieleen kolme vuotta sitten tammasta Hessi-tallin kentällä otettu kuva. Oli oikein pakko kaivaa se esille vertailukohdaksi. Lottahan oli tuolloin todella lihava, varmaan parisataa kiloa ylipainoinen.. Ja sen kyllä näkee kuvastakin. Lotan maha näyttää tässä uudessa kuvassa jopa pienemmältä, niin hirmuinen roikkumaha kuin sillä onkin. Takaosa puolestaan on aivan luikero aiempaan verrattuna. Peppuun tarvitaan vielä lihasta ja paljon. Samoin Lotan kaula on todella ohut, mutta miun silmissäni sekin on mukavasti vahvistunut tässä puolen vuoden aikana. Toivottavasti saadaan sille vielä paksu ja näyttävä vuonohevosen kaula :) Muutoinhan näissä kuvissa ei niin hurjasti eroa olekaan, mikä on kyllä ihana huomata.

Lotta tänään sekä elokuussa 2009.

Bimi kävi myös kentällä kääntymässä, noin 15min treenissä.