ajo
,
Siri-raukalla on suru puserossa ja karmaisevan tuskan takana luopua omasta ponista. Kyllähän tuo kipeää tekee, mutta kaikella järjellä ajateltuna tämä ratkaisu on aivan unelma. Meillä on nyt jo kaksi tammaa kiimassa, tarhoja vain yksi ja karsinoitakin liian vähän varsan vieroittamiseen. Jos Rouskun nyt jotenkin saisikin Lotasta erilleen, olisi sille seuralaiseksi vain Bimi-ruuna. Nuo kaksi nyt eivät varsinaisesti taida olla mitään ylimpiä ystäviä..
Sen sijaan Rousku pääsee kesän ajaksi orilaumaan, ihanaan porukkaan kasvamaan ja hyviin puitteisiin. Lotta pääsee vihdoin eroon maidontuotannosta ja saa keskittyä sen sijaan lihasmassan kasvattamiseen. Ja ennen kaikkea koko muu lauma pääsee eroon jatkuvasta hermoja koettelevasta kiusanhengestä ;D Kyllähän myö voidaan käydä Rouskua niin usein katsomassa, kun vaan keretään, ajomatkaa on tosin jonkun verran. Syksy ja varsan paluu koittaa hyvin pian! :)
Koppitreenit jatkuivat taas eilen. Lotalle meinasi jo hurja paniikki iskeä, kun tuotiin se yksin koppiin ja varsa oli vielä tallissa. Voi sitä hirnumisen määrää ja hätäkasatkin piti vääntää. Varsan vierelle saatuaan malttoi Lottakin rauhoittua. Loppis on kyllä aina stressannut kuljettamista. Se on tosi helppo lastattava ja kuljetettava, mutta joka kerta se huutaa kopissa ja hikoilee hurjasti matkan aikana. Olenkin tässä yrittänyt pohdiskella, minkä loimen sille iskee päälle matkalle, ettei palellu märkänä hikoiluissaan muttei myöskään paahdu talviturkissaan. Doh, katsotaan ja ihmetellään nyt ensin mitä mittari näyttää.
Rousku otti koppihomman taas melko lunkisti. Sisään käveli nätisti ja seisoi hyvin aloillaan kopissa, mitä nyt molempia hevosia vähän pelotti kopin takaosassa alas vedettävä pressu. Sitä sitten kiskottiin ylös alas ylös alas, kunnes hätkähdykset pienenivät pelkkään pään heilautukseen. Jätettiin vielä ponit koppiin hengailemaan joksikin aikaa, kun käytiin karsinoita putsailemassa ja muulle laumalle iltaruokia laittamassa.
Roppeliini kävi myös lenkkeilemässä ennen lastauksia, tuttuun tapaan Lottaan kiinni sidottuna. Radanvarressa tuli kaksi junaa, meidän (tällä kertaa oikeasti) loistavalla tuurilla taas molemmat possujunia, joten niistähän selvittiin leikiten. Ensimmäistä kertaa käytiin ihmettelemässä moottoritietä (missä ei tietenkään ollut mitään ihmeellistä..) ja käppäiltiin hetki 80km/h asvalttitien reunaa. Muutama auto meni siinäkin ohi molempiin suuntiin, mutta rauhassa kohdattiin kaikki. Kiitos fiksuille autoilijoille, jotka osasivat ajaa maltillisesti ohi. On meillä aika maastovarma kaveri :)
Videolla vielä Rouskulaisen matkantekoa. "Vatsavyö" ja suojat sillä on yllään ihan harjoituksen kannalta, ei mistään sen kummallisemmasta syystä. Herralla nenä käy alun tallipätkässä vähän väliä, kun molemmat kiimaiset tammat seisovat vieressä karsinoissa, pitäähän niiden kanssa jutella :D
Snif, nyt se varmistui...
...että Rousku lähtee pääsiäisen pyhinä. Päivää ei vielä lyöty lukkoon, mutta eiköhän tässä jollekin päivälle saada sekä kuski että auto ja vielä lastenhoitokin järjestettyä. Toivotaan hyvää ajokeliä ja sulia teitä.Siri-raukalla on suru puserossa ja karmaisevan tuskan takana luopua omasta ponista. Kyllähän tuo kipeää tekee, mutta kaikella järjellä ajateltuna tämä ratkaisu on aivan unelma. Meillä on nyt jo kaksi tammaa kiimassa, tarhoja vain yksi ja karsinoitakin liian vähän varsan vieroittamiseen. Jos Rouskun nyt jotenkin saisikin Lotasta erilleen, olisi sille seuralaiseksi vain Bimi-ruuna. Nuo kaksi nyt eivät varsinaisesti taida olla mitään ylimpiä ystäviä..
Sen sijaan Rousku pääsee kesän ajaksi orilaumaan, ihanaan porukkaan kasvamaan ja hyviin puitteisiin. Lotta pääsee vihdoin eroon maidontuotannosta ja saa keskittyä sen sijaan lihasmassan kasvattamiseen. Ja ennen kaikkea koko muu lauma pääsee eroon jatkuvasta hermoja koettelevasta kiusanhengestä ;D Kyllähän myö voidaan käydä Rouskua niin usein katsomassa, kun vaan keretään, ajomatkaa on tosin jonkun verran. Syksy ja varsan paluu koittaa hyvin pian! :)
Koppitreenit jatkuivat taas eilen. Lotalle meinasi jo hurja paniikki iskeä, kun tuotiin se yksin koppiin ja varsa oli vielä tallissa. Voi sitä hirnumisen määrää ja hätäkasatkin piti vääntää. Varsan vierelle saatuaan malttoi Lottakin rauhoittua. Loppis on kyllä aina stressannut kuljettamista. Se on tosi helppo lastattava ja kuljetettava, mutta joka kerta se huutaa kopissa ja hikoilee hurjasti matkan aikana. Olenkin tässä yrittänyt pohdiskella, minkä loimen sille iskee päälle matkalle, ettei palellu märkänä hikoiluissaan muttei myöskään paahdu talviturkissaan. Doh, katsotaan ja ihmetellään nyt ensin mitä mittari näyttää.
Rousku otti koppihomman taas melko lunkisti. Sisään käveli nätisti ja seisoi hyvin aloillaan kopissa, mitä nyt molempia hevosia vähän pelotti kopin takaosassa alas vedettävä pressu. Sitä sitten kiskottiin ylös alas ylös alas, kunnes hätkähdykset pienenivät pelkkään pään heilautukseen. Jätettiin vielä ponit koppiin hengailemaan joksikin aikaa, kun käytiin karsinoita putsailemassa ja muulle laumalle iltaruokia laittamassa.
Roppeliini kävi myös lenkkeilemässä ennen lastauksia, tuttuun tapaan Lottaan kiinni sidottuna. Radanvarressa tuli kaksi junaa, meidän (tällä kertaa oikeasti) loistavalla tuurilla taas molemmat possujunia, joten niistähän selvittiin leikiten. Ensimmäistä kertaa käytiin ihmettelemässä moottoritietä (missä ei tietenkään ollut mitään ihmeellistä..) ja käppäiltiin hetki 80km/h asvalttitien reunaa. Muutama auto meni siinäkin ohi molempiin suuntiin, mutta rauhassa kohdattiin kaikki. Kiitos fiksuille autoilijoille, jotka osasivat ajaa maltillisesti ohi. On meillä aika maastovarma kaveri :)
Videolla vielä Rouskulaisen matkantekoa. "Vatsavyö" ja suojat sillä on yllään ihan harjoituksen kannalta, ei mistään sen kummallisemmasta syystä. Herralla nenä käy alun tallipätkässä vähän väliä, kun molemmat kiimaiset tammat seisovat vieressä karsinoissa, pitäähän niiden kanssa jutella :D
0 kommenttia :
Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.