ajo ,

Miehet.

8/02/2012 07:59:00 ip. marjo 1 Comments

Nuo ihanat raivostuttavat kolmijalkaiset olennot. Eipä vaan oltais taas pärjätty ilman ihania vapaaehtoisia avustajiamme tallihommissa. Joskus jopa miehistä siis voi ihan oikeasti olla hyötyä! Tähän pätee ehkä sama kuin hevosteluun tai lapsiin; ne on niin kauan kivoja, kun ei ole omia :D (tästä eivät varmaan kaikki ole samaa mieltä...?)

Otetaanpa ensin pieni katsaus parin päivän takaiseen. Käytiin Sirin kanssa ahertamassa tallilla niskat limassa. Viisi tuntia painettiin täysillä, ja koko tämä aika pelkästään siivottiin! Tyhjennettiin kaikki karsinat pohjia myöden. Hetkeen ei olla tätä taas tehty, ja kyllä oli jo aikakin. Voi järkytys sitä purua, mikä pohjilta ylös kaivettiin. Yök.

Sama homma seurasi "pihaton" kanssa, ja myös täältä lähti toista kymmentä kärryllistä tavaraa pihalle. Mutta kylläpä oli hyvä mieli (ja rakot käsissä) urakan jälkeen, kun ponit pääsivät täysin puhtaisiin mökkeihin yöksi! Ja itse asiassa myös päiväksi, koska näillä heltellä nuo hengaavat lähes tyystin katoksen suojassa - kaikki muut paitsi Hiltsu, joka ei pahnan pohjimmaisena enää mahdu suojaan.. Lotan ego vie ehdottomasti suurimman tilan.

Pihaton siivoaminen olis huomattavasti helpompaa, jos jaloissa ei pyöris lauma hevosia ja koiria...

Uutta purua siistissä karsinassa

Tallin siivouksen jälkeen otettiin käsittelyyn "kärryvarasto", eli pieni tila täpötäyden rojukasan keskellä, juuri ja juuri sinne kärryt mahtuvat. Halusin putsata senkin ennen kuin haetaan lainakärryt sinne säilytettäväksi. Aivan järkyttävää, mikä määrä rojua kaivettiin ylös lattialta. Kaikennäköistä pientä sälää aina jäätelöpapereista metalliromuun ja tyhjiin pulloihin (pullonkorkeista puhumattakaan!) lensi roskikseen. Isommat roinat viskottiin vaan kauemmas pois tieltä. Kun lopulta päästiin "lattiaan" käsiksi, sieltä vasta kiva ylläri paljastuikin. Moneen kertaan uudelleen rakennettu lattia oli jälleen lahonnut ja mädäntynyt, tosi kiva.

Kuin luojan lykkynä juuri tällä hetkellä Sirin lapsuudenystävä sattui tulemaan tallilla käymään. Tuo kun on muuttanut siihen naapuriin. Saatiin näin nostoapua isompien tavaroiden kanssa ja vielä suurempana pelastuksena uusi lattia! Foto kävi hakemassa meille kotoaan vanerilevyjä ja niistä saatiinkin oikein mallikelpoinen ja siisti alusta kärryjen säilytykselle. Kiitos!! Kyllä nyt kelpaa lainavaunutkin sinne sijoittaa suojaan. Eipä myö oltaisi ilman miehen apua saatu mitään järkevää ratkaisua aikaiseksi lattian virkaa toimittamaan.

Ai täältäkö sitä heinää saa??

Malta Lotta pieni hetki, tulossa on..

Tyytyväiset hepat puhtaassa katoksessa Rouskuttelemassa.

Lillin mielipide tallihommista :D

Omat kärryt ja uusi, jokseenkin hyvin vino, lattia.

Vaikka saatiinpa taas huomata, että naisvoimin tällaiset jutut on totuttu tekemään. Myöhän on näiden samaisten kärryjen (ja muiden systeemien kanssa) reissattu ties missä kisoissa ja kissanristiäisissä hevosten kanssa. Eikä ikinä ole ollut yhtäkään miestä mukana. Hyvin on pärjätty akkaporukalla, joten varsin itsenäisiksi tässä on opittu. Eilen käytiin sitten kaverimiehen avustuksella ja autolla hakemassa vaunut. Mie tunsin oloni niin tyhmäksi, kun piti vaan seurata vierestä, kun mies haluaa itse tehdä asiat omalla tavallaan ja omaan tahtiin. Vaikka mikäpä siinä, kivahan se vaan on, kun joku muu hoitaa, eikä tarvitse kuin ihailla ja ihmetellä, hih.

Tallille päästyämme vielä pesaistiin vaunut läpi, öljyttiin saranoita ja kiinnitettiin penkki, joka piti ottaa irti kuljetuksen ajaksi. Jäi senteistä kiinni, että kärryt mahtuivat kyytiin, mitä tuuria! Vaunujen takajarrut eivät toimi, ja niitä tuskin ihan helposti saa korjattuakaan. Onneksi etujarrut pelittävät, joten niillä mennään. Mie pääsin jo heti kyytiinkin testaamaan kierroksen pihaa ympäri, mutta en Lotan vetämänä suinkaan :D - ne miehet..

Aina on omin voimin pärjätty!

Möhömahat lenkille lähdössä. Harmillisesti tässä lenkkeilyssä kutistuu vain toinen masuista..

Aaaaw.... <3

Nyt kuvitellaan, että ollaan maratonilla! Laukka, laukka, laukka.