ajo
,
Olen taas ollut pidemmän aikaa porukoiden "hoivissa", joten olen päässyt käymään ahkerasti tallilla. Kameraa ei ole pahemmin tullut ulkoilutettua, hevosia ja koiria kyllä senkin edestä! Parina päivänä olen nyt onnistunut terästäytymään myös kuvausrintamalla, kun on ollut niin kivoja ilmoja. Kyllä syksylläkin voi olla ihan mukavaa, aina silloin kun ei sada räntää vaakatasossa...
Sen sijaan myös takajalat ovat alkaneet oireilla, voi itku. Tässä päivänä eräänä oikein järkytyin, kun toinen takanen oli lenkin jälkeen todella kuuma ja vuohisen päältä täynnä nestettä, muljahteli ikävästi sormien alla. Takasissa turvotus kertyy tosiaan vain vuohisen päälle, muutoin jänteissä ei ole tippaakaan paksuutta. Mitä tämäkin nyt merkitsee? Tuon yhden kerran jälkeen ei ole ilmeisesti pahasti turvottanut, mutta hivenen molemmat ovat paksut.. Seurataan ja hoidetaan, toivottavasti ei mene ainakaan pahemmaksi.
Hevosilla on taasen kesän jälkeen vapaa heinä tarhassa. Saas nähdä siis, miten Lotan massun kanssa käy! Kovasti tässä toivon ja rukoilen, että se saataisiin vielä hivenen timmimpään kuntoon ennen varsomista. Muutoinhan tuo heppa räjähtää käsiin.. Vaikka Rouskun synnyttäessään Lotta oli vielä huomattavasti lihavampi kuin nyt, eikä sitä liikutettu, joten en sinällään ole huolissani. Nyt ainakin pidetään tamman lihaskunnosta huolta ja säännöllinen liikutus jatkuu aina siihen saakka kuin suinkin mahdollista. Kun nyt vaan jalat pysyisivät kunnossa, että pystyy tammaa liikuttamaan! Se olisi kaikkein pahinta, että joutuisi jättämään vanhan kantavan tamman vain seisomaan ja syömään, hui kauhistus..
Johan taas eksyin aiheesta, mutta on tämä vaan terapeuttista purkaa omia ajatuksiaan "paperille". Palataanpa siis näihin päiviin, kun kamerakin pääsi ulkoilemaan. Koirat ovat nyt useammankin kerran taasen talleilleet. Yhdellä kertaa ratsastin pellolla kouluvääntöä ja koirat juoksivat mukana. Siitä nyt ei ole kuvia, mutta seuraavalla keikalla suunnattiin vaunuilemaan ja tästä onkin enemmän kuin tarpeeksi kuvamatskua. Koirat olivat ensi kertaa nelipyöräisten kyydissä, ja hyvinhän ne siellä pärjäsivät! Zelda tosin taisi olla hivenen eri mieltä.. Reilu pari tuntia kärryteltiin, kun suuntasin pitkästä aikaa vanhoihin maastoihin, missä on käyty yli kolme vuotta sitten viimeksi. Olipa kivaa fiilistelyä!
Tänään päätin vihdoin hieroa Lotan. Pidemmän aikaa sitä olen jo suunnitellutkin, mutta ei ole malttanut pitää kevyttä päivää plus seuraavaa vapaana. Nyt Loppis onkin liikkunut jo niin pitkään, että huomenna olisi kuitenkin vapaa, joten käytin tämän hyödykseni.
Totesin taas kerran tallilla puuhaillessani, että on tuo heppa vaan täydellinen. Lotta on mun henkilökohtainen terapeuttini! Sen kanssa on vaan aina niin ihanaa. Kävin ensin tarhassa kuvailemassa hevosia, tarkoituksena hyödyntää ilta-aurinko, josta sitten osuikin yksi tai kaksi sädettä tarhan puolelle.. No ei se mitään, kuvat vaan on kaikki sellaisia, jossa neljä ponia rynnäköi kohti kameran linssiä! Juoksin poneja karkuun tarhan toiselle reunalle, käännyin ympäri, ja siinä ne oli kaikki yhdessä rivissä nenän edessä. Perhana. Ens kerralla siis raippa mukaan, jos meinaa yksin saada jotain muuta kuviin kuin turpakarvat!
Mie haen nykyään aina Lotan tarhasta ratsain, jos ponit ovat tuolla kauempana laitumella. Tarha on pitkän mallinen, joten ponit pääsevät kauas tallin luota. Ja tuo tarhan etuosa on aivan järkyttävää kuravelliä. Tyhmänä laitoin lenkkarit jalkaan, ja sain uida nilkkojani myöden kurassa ja vedessä, yök! Olen siis usein ratkaissut ongelman siten, että kävelen tietä pitkin ponien luo, hyppään Lotan selkään ja ratsastan sen laitumen perältä pihattoon. Säilyy kuvin kengin. Kaikki muut ponit tulevat tietty aina mukana, kun pomo sieltä lähtee. Lotta seisoo kiltisti tarhassa paikoillaan, kun könyän selkään ja kävelee suoraan pihattoon tarhan oven taa.
Tänään kun pääpaino oli Lotan hieronnassa ja venyttelyssä, käytiin tekemässä vain kevyt kävelylenkki lihasten lämmittelyn takia. Harjasin ponin pikaisesti, napsautin ohjat kiinni riimuun ja hyppäsin käytävällä selkään. Siitä suunnattiin pellolle käppäilemään, Fiona oli taasen mukana juoksentelemassa. Hieman uskalsin ravailla voltteja, kun yritin tammaa taivutella, mutta pääasiassa vaan kävellä löntystettiin pellon toiseen päähän ja takas. Saatiinpa samalla yli viidenkymmenen kurjen parvi liikkeelle pellon päästä. Voi älytön sitä huudon määrää, mikä tuosta kurkiparvesta lähtee! Upean näköistä kyllä, kun jättimäinen parvi isoja lintuja lähtee porukalla lentoon. Eikä ne lähelle päästä edes hevosta, kurjista on vaan vaikea saada kuvia, kun ne on niin älyttömän arkoja.. Monesti tätä yrittäneenä olen sen kyllä saanut oppia.
Alkulämpöjen jälkeen palattiin tallin käytävälle ja vajaan tunnin kulutin Lottaa hieromalla ja venyttelemällä. Ihanaa kyllä, kun hevoselta saa niin suoraa ja selvää palautetta. Hauska seurata Lotan reaktioita eri paikkoja käsiteltäessä. Välillä se jauhaa pureksii rennosti, välillä on ihan piukeana koko heppa, välillä nousee pää ylös, korvat joko pystyssä, luimussa tai rennosti lörpällään, kipeissä paikoissa viuhaisee päällään, kun tuntuu hyvältä huuli venyy ja koko poni heiluu. Jatkuvasti se tekee ja näyttää jotenkin, missä mennään. Rintalihaksissa on edelleen selvästi jäykkyyttä ja puoliero on huikea. Oikea takajalka ei veny mihinkään ja vasen lapa jumittaa. Lotalla oikein lihakset tärisi, kun venytin sen takajalkaa. On muuten hiukka hyvää treeniä itsellekin tuo hevosen kinttujen nosteleminen. Mihin niitä salipainoja tarvii, kun pumppaa hevosen kinttua ylös-alas-ylös-alas kymmenen sarjoissa jokaista jokaiseen suuntaan, kyllä hiki virtaa!
Tallitunnelmia
 |
| Kuva Rouskun-ruunauskeikalta, eli Yli-Tokon tämän kesän varsoja. Omaa vauvaa odotellessa.. |
Lotan jalkojen kanssa ollaan edelleen kiikun kaakun tilanteessa. Olen nyt sen verran päässyt selville, että etuset keräävät yön aikana jatkuvasti nestettä. Aamulla karsinassa Lotalla on nyt järjestään turvotusta etusissa. Sen sijaan lenkin jälkeen ei ole enää ollut laisinkaan lämpöä tai nestettä etujaloissa! Pitäisikö tästä siis huolestua, vai uskoa vain, että vanha hevonen kerää paikoillaan seistessä nestettä? Pitkät alku- ja loppukäynnit ovat siis erityisen tärkeitä, eikä noita turhia lepopäiviä parane tammalle kerätä..
Hevosilla on taasen kesän jälkeen vapaa heinä tarhassa. Saas nähdä siis, miten Lotan massun kanssa käy! Kovasti tässä toivon ja rukoilen, että se saataisiin vielä hivenen timmimpään kuntoon ennen varsomista. Muutoinhan tuo heppa räjähtää käsiin.. Vaikka Rouskun synnyttäessään Lotta oli vielä huomattavasti lihavampi kuin nyt, eikä sitä liikutettu, joten en sinällään ole huolissani. Nyt ainakin pidetään tamman lihaskunnosta huolta ja säännöllinen liikutus jatkuu aina siihen saakka kuin suinkin mahdollista. Kun nyt vaan jalat pysyisivät kunnossa, että pystyy tammaa liikuttamaan! Se olisi kaikkein pahinta, että joutuisi jättämään vanhan kantavan tamman vain seisomaan ja syömään, hui kauhistus..
 |
| Born to be a rider! |
 |
| Fiona..... prrrrrrkle! Tässä taas tää pelkoaggressio esiintyy. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että Fiona on ollut tosi nätisti viime päivinä tallilla! |
 |
| Alkumatkasta kärrylenkillä - mää haluun syliin! Pientä taiteilemista oli alkuun, kun käsissä on kaksi koiraa, kamera, ja hevostakin pitäis ohjastaa.. |
 |
| Zeldan mielipide, kröhöm. |
 |
| Ihana aurinko, ihana maisema ja ihana heppa. |
 |
| Junaradan ylitys. Meni vielä rekka ohitse tuossa heti sillan jälkeen, huh. |
 |
| Paikoitellen tää rata on hivenen liian lähellä.. |
 |
| Ja junaradan alitus. |
 |
| Tuulitukat vauhdin huumassa! |
 |
| Lotta ja trikkitytöt. |
 |
| Jalkojen hoitoa lenkin jälkeen. Loppis nautiskelee omenasta, täytyyhän sitä aina saada palkkaa kinttujen ämpäriin nostelemisesta. |
 |
| Juuri kun lähdettiin tallilta kotio alkoi sataa jättimäisiä rakeita! Hädin tuskin ehdin saada koirat kyytiin ja hypätä itse auton suojaan. Oli aikas mageen näköistä. |
Tänään päätin vihdoin hieroa Lotan. Pidemmän aikaa sitä olen jo suunnitellutkin, mutta ei ole malttanut pitää kevyttä päivää plus seuraavaa vapaana. Nyt Loppis onkin liikkunut jo niin pitkään, että huomenna olisi kuitenkin vapaa, joten käytin tämän hyödykseni.
Totesin taas kerran tallilla puuhaillessani, että on tuo heppa vaan täydellinen. Lotta on mun henkilökohtainen terapeuttini! Sen kanssa on vaan aina niin ihanaa. Kävin ensin tarhassa kuvailemassa hevosia, tarkoituksena hyödyntää ilta-aurinko, josta sitten osuikin yksi tai kaksi sädettä tarhan puolelle.. No ei se mitään, kuvat vaan on kaikki sellaisia, jossa neljä ponia rynnäköi kohti kameran linssiä! Juoksin poneja karkuun tarhan toiselle reunalle, käännyin ympäri, ja siinä ne oli kaikki yhdessä rivissä nenän edessä. Perhana. Ens kerralla siis raippa mukaan, jos meinaa yksin saada jotain muuta kuviin kuin turpakarvat!
 |
| Kuus ponia ja paimenkoira. |
 |
| Hilppa-muori 21v söpöilee. |
 |
| Tässä tän päivän kuvalaatu... Vastaavia on ja paljon! |
 |
| Iso heinäpaalikaan ei auttanut pääsemään linssiluteita karkuun. |
 |
| Ihana syksy ja kurakelit. Pahimmat sateet lienee vasta edessä, apua... |
Alkulämpöjen jälkeen palattiin tallin käytävälle ja vajaan tunnin kulutin Lottaa hieromalla ja venyttelemällä. Ihanaa kyllä, kun hevoselta saa niin suoraa ja selvää palautetta. Hauska seurata Lotan reaktioita eri paikkoja käsiteltäessä. Välillä se jauhaa pureksii rennosti, välillä on ihan piukeana koko heppa, välillä nousee pää ylös, korvat joko pystyssä, luimussa tai rennosti lörpällään, kipeissä paikoissa viuhaisee päällään, kun tuntuu hyvältä huuli venyy ja koko poni heiluu. Jatkuvasti se tekee ja näyttää jotenkin, missä mennään. Rintalihaksissa on edelleen selvästi jäykkyyttä ja puoliero on huikea. Oikea takajalka ei veny mihinkään ja vasen lapa jumittaa. Lotalla oikein lihakset tärisi, kun venytin sen takajalkaa. On muuten hiukka hyvää treeniä itsellekin tuo hevosen kinttujen nosteleminen. Mihin niitä salipainoja tarvii, kun pumppaa hevosen kinttua ylös-alas-ylös-alas kymmenen sarjoissa jokaista jokaiseen suuntaan, kyllä hiki virtaa!
 |
| Reipas ratsu lenkille lähdössä. Lotan perus kuvausilme! |
Ihania kuvia taas ja näyttää oikein kivalta paikoitellen teidän maastoreitit! :) Voisi vaan vähän pelkurimpaa hevosta aikalailla kauhistuttaa junaradat, sillat ja muut, mutta Lotta ei ilmeisesti turhia hötkyile? ;)
VastaaPoistaJuu ei :) Ja se hyvä puoli tässä junaradan ja moottoritien välissä majailemisessa on, että hevosista on vaan "pakko" tehdä maastovarmoja, kun ei muuten pääse juuri tallin pihaa kauemmas..
VastaaPoista