ajo
,
Saatiin Maaritilta lainaksi työvaljaat, sekä päästiin testaamaan millaista on vetää hivenen isompaa vaunua. Maarit myös ohjeisti minua, miten tuon härvelin kanssa kuuluu ajaa ja tehtäviä suorittaa. Maarit jos joku taitaa nämä käyttöajon kiemurat - pari vuonohevosoriakin kantakirjaan ajaneena.. Sainkin kyllä niin hyvää opetusta, että mehän selviydyttiin Lotan kanssa loistavasti koko treenistä.
Kirjoittelen nyt tänne ylös suunnilleen kaiken sen, mitä vielä muistan. Tuskin ainakaan pariin vuoteen taas pääsen vastaavan "ajoneuvon" ohjaksiin, joten täytyy olla lunttilappu olemassa. Jos Lotta ei olisi tiineenä, niin voisin kyllä heittämällä luvata, että ensi kesänä lähdettäisiin mukaan käyttöajokisoihin, sen verran omalta jutulta tuo tuntui, sekä hevoselle että jopa kuskille.
Kun hevonen on aisojen välissä, siirretään ohjat sen selän päälle ja apukuski tulee pitämään hevosta kiinni (sivuhuomautuksena, vuonohevosorien käyttökokeessa ajuri toimii yksin, eli hevosen tulee seistä vapaana paikoillaan, kun ajuri kiinnittää aisoja..). Työvaljaiden tamppivaljastus on onneksi todella nopea ja helppo kiinnittää, joten siinä ei kauaa nokka tuhise. Sitten ei muuta kun ohjat käteen, kyytiin ja menoks.
Aloitimme ajoharjoitukset kentällä, jotta itse pystyin hahmottamaan, miten pitkän vaunun kääntäminen toimii. Vuonohevosyhdistyksen käyttöajokisoissa ensimmäisenä tehtävänä on suoraan ajo. Totesin siinä jälkiämme katsoessa, että eipä enää suorempaan vois mennä. Tämä siis ei ainakaan Lotan kanssa tuota ongelmia.
Kisoissa kentällä ajetaan radaksi aseteltujen porttien läpi. Tämä sisältää tiukempiakin käännöksiä, portit ovat kapeita ja tötteröitä ei tietenkään saa kaataa. Ei alettu nyt portteja kentälle väsäämään, sen sijaan Maarit laittoi meille tötsiä suoralle linjalle, ja niistä piti pujotella. Tötteröiden väli oli noin viisi metriä ja niitä oli neljä. Muistisääntö: niin kauan suoraan, kunnes vaunun viimeinen pyörä on edellisen tötsän kohdalla. Sen jälkeen tiukka käännös ja hyvin läheltä ohi seuraavasta tötsästä, jotta mahtuu kääntämään taas seuraavaan väliin. Kertaakaan ei osuttu tötsiin, ja aina selvittiin koko pujottelusta.
Harjoiteltiin kentällä myös metallirenkaan yliajoa. Ideana tässä on, että vain yksi vaunun pyörä saa ja tulee osua renkaaseen. Maaritin vinkkinä oli ajaa toinen eturengas renkaan päältä, sen jälkeen tiukka käännös vastakkaiselle sivulle, jotta muut pyörät eivät osu renkaaseen. Tehtiin tätä molemmin puolin, ja onnistumisprosentilla sata sain aina tähdättyä pelkästään etupyörän yli ja käännettyä muut pyörät ohi, jei.
Kentällä kokeiltiin vielä ahdas käännös. Kenelläkään ei ollut muistikuvaa, kuinka suuri tuo tila ahtaassa käännöksessä on, joten hahmoteltiin jonkinnäköinen neliö kentälle. Käännökseen ajetaan sisään neliön yhden sivun keskellä olevasta kapeasta portista. Porttiin ei tietty saa osua, joten tähän pätee sama sääntö, niin kauan suoraan, kunnes takapyörä on portin kohdalla. Tämän jälkeen käänsin tiukasti vasemmalle niin paljon kuin pystyy, jotta hevonen pysyy vielä neliön sisällä. Tämän jälkeen kurvattiinkin niin tiukka oikea kuin hevonen vaan kääntyy. Vaunut menee tietty linttaan, mutta eipä tuo ponia haitannut. Täyskäännös 360 astetta oikealle, ja sen jälkeen samaisesta kapeasta portista ulos. Maarit totesi tässä, että taisi olla liian iso neliö, kun niin helposti siitä selvittiin, pienennetääs vähän. Kutistettiin aluetta, ja otettiin sama uudestaan. Ja taas siitä selvittiin. Seuraava kommentti olikin, että ei se kyllä tämän pienempi kisoissa voi olla, kun ei pienemmässä enää pysty kääntymään :D
Seuraavaksi ajettiin vesiesteen läpi, tämä kuuluu myös kisarataan. Lotalla ei ole pienintäkään ongelmaa minkäännäköisten vesiesteiden ylityksissä (jos nyt ei järveen menosta puhuta), joten eihän tuossa ole mitään kummallista.. Tämän voisi jopa yleistää, että oli paikka mikä tahansa, mihin hevosen ja vaunun voi ajaa, niin sinne Lotta kyllä myös menee.
Näiden jälkeen suunnattiin vielä kentälle sen kaikkein vaikeimman tehtävän eli kulmaperuutuksen pariin. Peruutettiin kahden leveällä olevan tötterön väliin, kisoissa tuo väli on hivenen kapeampi. Lotalla ei alkuun ollut hajuakaan, että sen pitäisi oikeasti peruuttaa. Kärryjen kanssa?! Pyysinkin Maarittia hivenen työntämään Lottaa taaksepäin, jotta tamma hoksaisi, että kyllä nyt vaan pakkia liikutaan. Jos peruutettiin oikealle, alkoi homma siitä, että ensin pakitetaan oikealle vinoon ja näin vedetään kärryt linkkuun, jotta saadaan niitä käännettyä. Sen jälkeen hevonen korjataan sivuaskelin vasemmalle suoraan linjaan kärryjen eteen. Peruutuksessa saa kisoissa korjata hevosta eteenpäin muistaakseni kaksi kertaa. Hevosen on siis varsin tärkeää osata sivuaskeleet. Tämän jälkeen peruutetaan uudestaan vinoon, jotta saadaan kärryjä taas hivenen käännettyä. Ja kun on tarpeeksi linkussa, taas suoristetaan sivuaskelin. Jne jne. Kun kärryt ovat suorassa linjassa kohti peruutettavaa aukkoa, ei muuta kun suoraan taaksepäin. Muistaakseni vaunujen etupyörät tulee peruuttaa portin väliin, jotta suoritus on hyväksytty. Tein peruutuksen kerran molemmista suunnista ja molemmat kerrat sain onnistuneesti läpi! Eikä kertaakaan, kummaltakaan puolelta, tarvinnut hevosen ottaa askeltakaan eteenpäin tehtävän aikana. Hieno Lotta!
Lotta toimi siis jokaisessa tehtävässä kuin unelma! On tuo kyllä niin fiksu hevonen, etten edes keksi tarpeeksi ylistyssanoja, jotka voisin sille tämänkin harjoituksen jälkeen suoda. Lotan mielentila ja työskentelymotivaatio olivat prikulleen kohdallaan. Se ei stressannut vierasta paikkaa, yksinoloa, tai kentän vieressä touhuja seurailevaa oria. Se reagoi jokaiseen apuun herkästi ja nopeasti, ei tehnyt mitään ylimääräistä, eikä jättänyt mitään tekemättä (kunhan hoksasi peruutuksen pienen avustuksen kera). Oikeasti, tämän helpompaa ajettavaa hevosta ei enää voisi olla. Kisoissa on vielä yhtenä tehtävänä jokin pelottava ajopaikka, mutta kuten Maaritkin sen huomasi, tätä hevosta tuskin hötkäyttää mikään.. Enkä voi myöskään sanoin kuvata, kuinka paljon sydäntä lämmitti kuulla vähän väliä ihastelevia kehuja alan ammattilaisen suusta. "On se vaan hienoo kattottavaa, kun hevonen toimii" ja sitä rataa. Taisipa kuskikin saada jokusen kommentin, hih. Tämän hevosen kanssa nyt ei vaan voi muuta kuin onnistua ♥
Lämmin kaunis kiiitos Maaritille, kun lainasit valjaita ja kärryjä, sekä ennen kaikkea opastit ja neuvoit käyttöajossa! Yhtä avuliaita ja hyväsydämisiä ihmisiä saisi olla tämä maailma täynnä :) Ja suuret kiitokset vielä Rouskun hoidosta! (Lotta käski sanoa, että oisit voinu pitää sen kauemminkin..)
Käyttövuonis Lobitsija
Olenkohan mahtanut aiemmin blogissa mainita, että minulla oli pienoinen taka-ajatus, kun otettiin Lotta mukaan Rouskua hakemaan.. Lotta ei suinkaan lähtenyt pelkästään matkaseuraksi pojalleen, vaan oikeisiin hommiin! Treenattiin Lotan kanssa ihka ensimmäistä kertaa käyttöajoa.
Saatiin Maaritilta lainaksi työvaljaat, sekä päästiin testaamaan millaista on vetää hivenen isompaa vaunua. Maarit myös ohjeisti minua, miten tuon härvelin kanssa kuuluu ajaa ja tehtäviä suorittaa. Maarit jos joku taitaa nämä käyttöajon kiemurat - pari vuonohevosoriakin kantakirjaan ajaneena.. Sainkin kyllä niin hyvää opetusta, että mehän selviydyttiin Lotan kanssa loistavasti koko treenistä.Kirjoittelen nyt tänne ylös suunnilleen kaiken sen, mitä vielä muistan. Tuskin ainakaan pariin vuoteen taas pääsen vastaavan "ajoneuvon" ohjaksiin, joten täytyy olla lunttilappu olemassa. Jos Lotta ei olisi tiineenä, niin voisin kyllä heittämällä luvata, että ensi kesänä lähdettäisiin mukaan käyttöajokisoihin, sen verran omalta jutulta tuo tuntui, sekä hevoselle että jopa kuskille.
Aloitetaan ihan valjastuksesta lähtien. Käyttöajokisoissa hevonen talutetaan paikalle valjastettuna ja arvostelu alkaa aisoihin laitosta. Tämän saa tehdä joko peruuttamalla hevosen aisojen väliin tai taluttamalla sen toisen aisan yli. Lottaa ei ole ikinä aisan yli taluteltu, joten peruutin sen aisojen väliin. Tätä olen nyt kotonakin harrastanut maratonvaunujen myötä. Yritysten määrää ei kisoissa lasketa, mutta tietyssä ajassa hevonen tulee vaunun eteen saada.
 |
| Ei se oikeesti noin väsynyt ollut, miltä näyttää... |
Kun hevonen on aisojen välissä, siirretään ohjat sen selän päälle ja apukuski tulee pitämään hevosta kiinni (sivuhuomautuksena, vuonohevosorien käyttökokeessa ajuri toimii yksin, eli hevosen tulee seistä vapaana paikoillaan, kun ajuri kiinnittää aisoja..). Työvaljaiden tamppivaljastus on onneksi todella nopea ja helppo kiinnittää, joten siinä ei kauaa nokka tuhise. Sitten ei muuta kun ohjat käteen, kyytiin ja menoks.
Aloitimme ajoharjoitukset kentällä, jotta itse pystyin hahmottamaan, miten pitkän vaunun kääntäminen toimii. Vuonohevosyhdistyksen käyttöajokisoissa ensimmäisenä tehtävänä on suoraan ajo. Totesin siinä jälkiämme katsoessa, että eipä enää suorempaan vois mennä. Tämä siis ei ainakaan Lotan kanssa tuota ongelmia.
 |
| Kääntyy, kääntyy ja pujottelu onnistuu! |
Kisoissa kentällä ajetaan radaksi aseteltujen porttien läpi. Tämä sisältää tiukempiakin käännöksiä, portit ovat kapeita ja tötteröitä ei tietenkään saa kaataa. Ei alettu nyt portteja kentälle väsäämään, sen sijaan Maarit laittoi meille tötsiä suoralle linjalle, ja niistä piti pujotella. Tötteröiden väli oli noin viisi metriä ja niitä oli neljä. Muistisääntö: niin kauan suoraan, kunnes vaunun viimeinen pyörä on edellisen tötsän kohdalla. Sen jälkeen tiukka käännös ja hyvin läheltä ohi seuraavasta tötsästä, jotta mahtuu kääntämään taas seuraavaan väliin. Kertaakaan ei osuttu tötsiin, ja aina selvittiin koko pujottelusta.
 |
| Jalostusori Eetu seurasi aidan takana. |
Kentällä kokeiltiin vielä ahdas käännös. Kenelläkään ei ollut muistikuvaa, kuinka suuri tuo tila ahtaassa käännöksessä on, joten hahmoteltiin jonkinnäköinen neliö kentälle. Käännökseen ajetaan sisään neliön yhden sivun keskellä olevasta kapeasta portista. Porttiin ei tietty saa osua, joten tähän pätee sama sääntö, niin kauan suoraan, kunnes takapyörä on portin kohdalla. Tämän jälkeen käänsin tiukasti vasemmalle niin paljon kuin pystyy, jotta hevonen pysyy vielä neliön sisällä. Tämän jälkeen kurvattiinkin niin tiukka oikea kuin hevonen vaan kääntyy. Vaunut menee tietty linttaan, mutta eipä tuo ponia haitannut. Täyskäännös 360 astetta oikealle, ja sen jälkeen samaisesta kapeasta portista ulos. Maarit totesi tässä, että taisi olla liian iso neliö, kun niin helposti siitä selvittiin, pienennetääs vähän. Kutistettiin aluetta, ja otettiin sama uudestaan. Ja taas siitä selvittiin. Seuraava kommentti olikin, että ei se kyllä tämän pienempi kisoissa voi olla, kun ei pienemmässä enää pysty kääntymään :D
Kokeiltiin myös sekä ylä- että alamäkipysähdykset. Näissä vaunu tulee pysäyttää eturengas rajatun (pienen) alueen sisällä ja seistä paikoillaan tietty aika. Olisiko jotain kymmenen sekunnin nurkilla..? Taaksepäin ei saa korjata, jos vahingossa ajaa yli, eikä vaunu saa liikkua mihinkään suorituksen aikana. Lotalle nämä molemmat olivat äärimmäisen helppoja, se olisi seissyt mäessä vaikka maailman tappiin saakka. Minua vaan nauratti kyydissä, kun hevonen oli niin hassun näköinen alamäessä pylly pystyssä seisoskellessaan.
 |
| Iloiset työläiset. |
Näiden jälkeen suunnattiin vielä kentälle sen kaikkein vaikeimman tehtävän eli kulmaperuutuksen pariin. Peruutettiin kahden leveällä olevan tötterön väliin, kisoissa tuo väli on hivenen kapeampi. Lotalla ei alkuun ollut hajuakaan, että sen pitäisi oikeasti peruuttaa. Kärryjen kanssa?! Pyysinkin Maarittia hivenen työntämään Lottaa taaksepäin, jotta tamma hoksaisi, että kyllä nyt vaan pakkia liikutaan. Jos peruutettiin oikealle, alkoi homma siitä, että ensin pakitetaan oikealle vinoon ja näin vedetään kärryt linkkuun, jotta saadaan niitä käännettyä. Sen jälkeen hevonen korjataan sivuaskelin vasemmalle suoraan linjaan kärryjen eteen. Peruutuksessa saa kisoissa korjata hevosta eteenpäin muistaakseni kaksi kertaa. Hevosen on siis varsin tärkeää osata sivuaskeleet. Tämän jälkeen peruutetaan uudestaan vinoon, jotta saadaan kärryjä taas hivenen käännettyä. Ja kun on tarpeeksi linkussa, taas suoristetaan sivuaskelin. Jne jne. Kun kärryt ovat suorassa linjassa kohti peruutettavaa aukkoa, ei muuta kun suoraan taaksepäin. Muistaakseni vaunujen etupyörät tulee peruuttaa portin väliin, jotta suoritus on hyväksytty. Tein peruutuksen kerran molemmista suunnista ja molemmat kerrat sain onnistuneesti läpi! Eikä kertaakaan, kummaltakaan puolelta, tarvinnut hevosen ottaa askeltakaan eteenpäin tehtävän aikana. Hieno Lotta!
 |
| Sihtaa ja tähtää, ensin täytyy löytää vaunun pyörä, jotta voi yrittää osua sillä maassa olevaan rinkulaan, huh. |
Pihassa kokeiltiin vielä ohimennen ajaa lastauslaiturin viereen. Vaunujen etäisyys laiturista tulisi olla tasaisesti 20cm, ja virheitä tulee jos on enemmän tai vähemmän etäisyyttä. Mie kurvasin niin vinosta, että vaunutkin jäivät vinoon, mutta eipä tuokaan Lotan kanssa ongelmallista ole, ajaa hyvin lähelle laituria. Se myös varmasti seisoo paikallaan sen aikaa, kun itse lastaa tai purkaa kuormaa.
 |
| Sinne se uppos. |
 |
| Ei vaan, kyllä me yli päästiin, vaikka pelkäsin jo vaunujen jäävän etuosastaan kuoppaan kiinni :D |
 |
| Pylly pystyssä alamäessä seisoskelua. |
 |
| Lotta on tässä kuvassa jotenkin niin nätti ja itsensä näköinen. Hieno työhevonen! |
Lämmin kaunis kiiitos Maaritille, kun lainasit valjaita ja kärryjä, sekä ennen kaikkea opastit ja neuvoit käyttöajossa! Yhtä avuliaita ja hyväsydämisiä ihmisiä saisi olla tämä maailma täynnä :) Ja suuret kiitokset vielä Rouskun hoidosta! (Lotta käski sanoa, että oisit voinu pitää sen kauemminkin..)
Todella upeeta :D Oikeesti, wau. Mahtavaa yhteistyötä teillä :)
VastaaPoistaKiitos Hanna :) Tuntuu kyllä tosiaan, että yhteistyö Lotan kanssa sujuu aina vaan paremmin ja paremmin..
VastaaPoista