ajo-opetus
,
Aamu alkoi perinteisesti tallin siivouksella sekä hevosten ulos päästämisellä. Talvi on kyllä tallinpidossa viheliäistä aikaa. Täytyyhän tässä olla kiitollinen, kun vihdoin on päästy kurasta ja vesisateesta eroon. Sen sijaan kaikki on sitten jäässä. Mutta onhan tuota hevosten elämää lumisessa tarhassa niin ihana katsella sen jatkuvan mutavellissä kahlaamisen sijaan. Rousku on jopa innostanut muita poneja leikkimään kanssaan, ja välillä siellä vedetään pukkilaukkaa ympäri tarhaa. On noilla ainakin tilaa juosta, kiitos syksyn aitaprojektin!
(Ihan aiheesta poiketen, tässä välissä on pakko kysyä, onko joku mitannut hevosensa päivässä liikkumaa matkaa? Tähän tarkoitukseen kun on olemassa jotain ilmeisesti gps:llä toimivia laitteita, jotka saa hevoseen kiinni? Aiemmin vaan eräältä foorumilta lueskelin, että pihattohevonen oli kävellyt noin kymmenen kilometriä tarhassa päivän aikana. Tämä kuulostaa todella mahtavalta, ja toivon myöskin, että meidän ponimme liikkuvat yhtä paljon päivisin. Tässä on taas yksi hyvä syy, miksi iso tarha on aivan ehdoton, ei hevosia postimerkkineliöihin, kiitos..)
Tässä on jo kauan ollut suunnitelmissa, että kun päästään yhdessä tallille, otetaan kunnolla valokuvia. Yksin on aina niin hankala mitään kivoja otoksia saada. Aiemmin jo katselin harmissani, että lauantaille on luvattu lumisadetta koko päiväksi. Ja niinhän aamullakin oli taivas pilvessä ja harmaa maisema, ei sentään satanut lunta kuitenkaan. Totesin siinä jo aamusta, että ihan varmaan taivas putoaa niskaan juuri siinä vaiheessa, kun saadaan talli siivottua ja pitäisi poneja kuvata.
Alkukäynneiksi käytiin käppäilemässä lähemmäs pari kilsaa Lottaa taluttaen, Lara ilman satulaa kyydissä. Lara on kyllä niin ihana, kun tykkää tosi paljon hevosista ja ratsastamisesta, ja viihtyy tallilla hyvin monta tuntiakin. Ravailtiin jopa pätkiä, vaikka neiti istui ilman satulaa selässä. Kamala räkätys vaan kuului kyydistä, ja neidistä oli niin hauskaa, kun hän pomppi selässä. Hyvin tuolla tasapaino varmasti kehittyy. Tässä kohtaa kuuluu taas olla katkera, kun ei itse ole pikkulikkana päässyt hevosten selkään..
Käppäilyjen jälkeen suunnattiin ponin kanssa pellolle. Halusin Lotasta juoksukuvia lumihangessa, ja niitä ei vaan muualla saa kuin tuolla valtaisalla pellolla, missä ratsastelemmekin. Aitoja siellä ei tietenkään ole, mutta mitäs se nyt hevosen irti päästämistä estäisi?? Treenattiin Lotan kanssa siis samaa hommaa, mitä teen koirien kanssa agilityssä, eli eteen-lähetystä ruokakipolle. Rouvalle annettiin leipää ämpäristä, joka toistolla vein sen vähän kauemmas ja kauemmas, ja aina palattiin takaisin ämpärille. Tai Lotta palasi, päästin sen parin toiston jälkeen jo irti.
Eipä tätä montaa kertaa tarvinnut tehdä, kun Loppis jo hiffasi, että ämpärille on kiva suunnata. Siri siis vei Lotan kauas toiseen suuntaan, ja mie marssin kameran kanssa kauas toiseen suuntaan. Ämpäri jäi yksinään (tai siis Laran kanssa..) nököttämään keskelle peltoa. Siri päästi Lotan irti ja ajoi raipalla laukkaan, samalla mie napsin kuvia. Äärettömän kätevää siis! Sinne Lotta juoksi syömään joka kerta. En kuitenkaan suosittele kokeilemaan tätä ihan joka hevosen kanssa, myö tunnetaan ja tiedetään Lotan tavat ja käyttäytyminen niin hyvin, että touhu oli täysin turvallista ja kontrolloitua. Jos rouva olisi päättänyt poistua paikalta - mikä sillä ei käynyt pienessä mielessäkään - tallin pihaan se olisi suunnannut heinää syömään.
Tässä vielä muutama kuva rouvasta juoksemassa. Keli oli tosiaan surkea, ja aivan kuten ennustin, lumiräntätihkua alkoi sataa juuri ennen kuin mentiin kuvaamaan! Muutoinkin ilma oli niin pimeä ja harmaa, ettei näillä otoksilla pahemmin juhlittu. Uudemman kerran sitten kirkkaamassa kelissä, tämä on lupaus, jonka varmasti toteutan, sillä haluan Lotasta parempia lumilaukkakuvia!
Valokuvauksesta kiinnostuneille, kuvat on otettu Canon EOS 400D -rungolla, jonka nokalla keikkui EF 300mm F/4 L IS USM. Nuo ovat molemmat isäni vermeitä, kun oma kamera on kaukana kotosalla. Normaalisti tuo kiinteä kolmesatanen on aivan liian pitkä hevoskuvaukseen, mutta pellolla se toimii ja hyvin. Muutoin aina hevosia kuvatessa käyttämäni 70-200 on usein osottautunut liian lyhyeksi, kun yrittää tuolla samaisella pellolla saada kivoja kuvia.. Canonin L-sarjan putket ovat kaikki hyviä ja varmasti hintansa arvoisia.
Lotan kuvausten jälkeen oli tietty Rohanin vuoro päästä hommiin. Pitihän tämäkin tilaisuus hyödyntää, kun oltiin kaksin maisemissa, ja varsan kanssa moniin asioihin tarvitaan apukäsiä. Aiemmin jo kirjoittelinkin Rouskun koulutuksesta, joten ei siitä sen enempää tässä yhdeydessä. Hienosti jätkä taas toimi, ja selvästi siedättyi lenkin aikana nopeasti ohjiin. Alkumatkasta häntä heilahti jo siitä, kun ohja osui reiden sivulle, mutta loppulenkistä lätkin ja pyörittelin ohjia kaikkiin mahdollisiin kohtiin, mihin hevoseen voi ylettyä, eikä jätkä reagoinut mitään..
Pitkästä aikaa kaksin tallilla
Siitä onkin kauan, kun on edellisen kerran osuttu Sirin kanssa yhtä aikaa tallille. Aiemmin on melkein enemmän taidettu käydä yhdessä kuin erikseen, mutta nyt kun mie olen ollut pari viime kuukautta niin paljon pois, eipä ole yhteisiä reissuja ehtinyt tulla. Onneksi tilanne korjaantui, kaksin aina kaunihimpi. Tai olihan meillä 4-vuotias Larakin tuttuun tapaan mukana. |
| Loppakorva vapaana pellolla spurttailemassa. |
(Ihan aiheesta poiketen, tässä välissä on pakko kysyä, onko joku mitannut hevosensa päivässä liikkumaa matkaa? Tähän tarkoitukseen kun on olemassa jotain ilmeisesti gps:llä toimivia laitteita, jotka saa hevoseen kiinni? Aiemmin vaan eräältä foorumilta lueskelin, että pihattohevonen oli kävellyt noin kymmenen kilometriä tarhassa päivän aikana. Tämä kuulostaa todella mahtavalta, ja toivon myöskin, että meidän ponimme liikkuvat yhtä paljon päivisin. Tässä on taas yksi hyvä syy, miksi iso tarha on aivan ehdoton, ei hevosia postimerkkineliöihin, kiitos..)
Tässä on jo kauan ollut suunnitelmissa, että kun päästään yhdessä tallille, otetaan kunnolla valokuvia. Yksin on aina niin hankala mitään kivoja otoksia saada. Aiemmin jo katselin harmissani, että lauantaille on luvattu lumisadetta koko päiväksi. Ja niinhän aamullakin oli taivas pilvessä ja harmaa maisema, ei sentään satanut lunta kuitenkaan. Totesin siinä jo aamusta, että ihan varmaan taivas putoaa niskaan juuri siinä vaiheessa, kun saadaan talli siivottua ja pitäisi poneja kuvata.
Alkukäynneiksi käytiin käppäilemässä lähemmäs pari kilsaa Lottaa taluttaen, Lara ilman satulaa kyydissä. Lara on kyllä niin ihana, kun tykkää tosi paljon hevosista ja ratsastamisesta, ja viihtyy tallilla hyvin monta tuntiakin. Ravailtiin jopa pätkiä, vaikka neiti istui ilman satulaa selässä. Kamala räkätys vaan kuului kyydistä, ja neidistä oli niin hauskaa, kun hän pomppi selässä. Hyvin tuolla tasapaino varmasti kehittyy. Tässä kohtaa kuuluu taas olla katkera, kun ei itse ole pikkulikkana päässyt hevosten selkään..
Käppäilyjen jälkeen suunnattiin ponin kanssa pellolle. Halusin Lotasta juoksukuvia lumihangessa, ja niitä ei vaan muualla saa kuin tuolla valtaisalla pellolla, missä ratsastelemmekin. Aitoja siellä ei tietenkään ole, mutta mitäs se nyt hevosen irti päästämistä estäisi?? Treenattiin Lotan kanssa siis samaa hommaa, mitä teen koirien kanssa agilityssä, eli eteen-lähetystä ruokakipolle. Rouvalle annettiin leipää ämpäristä, joka toistolla vein sen vähän kauemmas ja kauemmas, ja aina palattiin takaisin ämpärille. Tai Lotta palasi, päästin sen parin toiston jälkeen jo irti.
Eipä tätä montaa kertaa tarvinnut tehdä, kun Loppis jo hiffasi, että ämpärille on kiva suunnata. Siri siis vei Lotan kauas toiseen suuntaan, ja mie marssin kameran kanssa kauas toiseen suuntaan. Ämpäri jäi yksinään (tai siis Laran kanssa..) nököttämään keskelle peltoa. Siri päästi Lotan irti ja ajoi raipalla laukkaan, samalla mie napsin kuvia. Äärettömän kätevää siis! Sinne Lotta juoksi syömään joka kerta. En kuitenkaan suosittele kokeilemaan tätä ihan joka hevosen kanssa, myö tunnetaan ja tiedetään Lotan tavat ja käyttäytyminen niin hyvin, että touhu oli täysin turvallista ja kontrolloitua. Jos rouva olisi päättänyt poistua paikalta - mikä sillä ei käynyt pienessä mielessäkään - tallin pihaan se olisi suunnannut heinää syömään.
Tässä vielä muutama kuva rouvasta juoksemassa. Keli oli tosiaan surkea, ja aivan kuten ennustin, lumiräntätihkua alkoi sataa juuri ennen kuin mentiin kuvaamaan! Muutoinkin ilma oli niin pimeä ja harmaa, ettei näillä otoksilla pahemmin juhlittu. Uudemman kerran sitten kirkkaamassa kelissä, tämä on lupaus, jonka varmasti toteutan, sillä haluan Lotasta parempia lumilaukkakuvia!
Valokuvauksesta kiinnostuneille, kuvat on otettu Canon EOS 400D -rungolla, jonka nokalla keikkui EF 300mm F/4 L IS USM. Nuo ovat molemmat isäni vermeitä, kun oma kamera on kaukana kotosalla. Normaalisti tuo kiinteä kolmesatanen on aivan liian pitkä hevoskuvaukseen, mutta pellolla se toimii ja hyvin. Muutoin aina hevosia kuvatessa käyttämäni 70-200 on usein osottautunut liian lyhyeksi, kun yrittää tuolla samaisella pellolla saada kivoja kuvia.. Canonin L-sarjan putket ovat kaikki hyviä ja varmasti hintansa arvoisia.
 |
| Jaa jaa, tonneko se ruokaämpäri jäi... |
 |
| Muorin ensimmäinen kiihdyttely ämpärille. |
 |
| Rouva taisi itsekin ihan hölmistyä vapaudestaan, piti oikein aidan takana seuraaville kavereille pörhöillä.. |
 |
| Kohta tästä vissiin mennään taas. |
 |
| Mamma on sitä mieltä, että toi raipalla ajaminen ei oo yhtään kivaa. Oli kyllä niin laiska poni, kun taas voi olla, perus Lottaa... |
Lotan kuvausten jälkeen oli tietty Rohanin vuoro päästä hommiin. Pitihän tämäkin tilaisuus hyödyntää, kun oltiin kaksin maisemissa, ja varsan kanssa moniin asioihin tarvitaan apukäsiä. Aiemmin jo kirjoittelinkin Rouskun koulutuksesta, joten ei siitä sen enempää tässä yhdeydessä. Hienosti jätkä taas toimi, ja selvästi siedättyi lenkin aikana nopeasti ohjiin. Alkumatkasta häntä heilahti jo siitä, kun ohja osui reiden sivulle, mutta loppulenkistä lätkin ja pyörittelin ohjia kaikkiin mahdollisiin kohtiin, mihin hevoseen voi ylettyä, eikä jätkä reagoinut mitään..
 |
| Satumetsää... Jota todellisuudessa oli noin 10m matka, muutoin joudutaan teitä pitkin käppäilemään. |
 |
| Pikkuponi vai iso mies?? |
 |
| Siinä teille! |
Hienoja kuvia olet ottanu(:
VastaaPoista