kouluratsastus ,

Pääkallokelit

1/06/2013 10:11:00 ap. marjo 3 Comments

Vesisateet ja talvi eivät sovi laisinkaan yhteen. Eivät ainakaan silloin, jos hevosella ei ole tilsakumeja. Lotan liikutus parina viime viikkona on ollut varsin mielenkiintoista puuhaa. Kaiken mielikuvitukseni olen saanut käyttää, jotta pysyttäisiin pystyssä. Vaan onpa ollut tammallakin vaihtelevaa ohjelmaa. Pahimmilla keleillä kävin jopa vain taluttamassa rouvaa pilkkopimeässä metsässä, kun en uskaltanut lipsumisvaaran vuoksi selkään kiivetä..

Nyt voisi kerrankin jopa sanoa, että onneksi talli sijaitsee isompien teiden ja asutuksen läheisyydessä. Täällä on niin hyvin tiet aurattu ja niistä ajetaan paljon, että osa ehti jo sulaa asvaltille ja osa oli peilijäässä. Eihän tuossa muu auttanut kuin maastoilla kaikkein jäisimpiä reittejä pitkin. Jokseenkin jo itseänikin huvitti, kun pysyttiin suorastaan loistavasti pystyssä peilikirkkailla teillä, mutta metsään lumihankeen ei olisi ollut mitään asiaa. Kaikkein pahimpia ovat kuitenkin ne hetket, kun jäisen tien pinnalle sataa kerros uutta suojalunta, joka kerää tilsat kavioihin. Tällöin ei ole mitään asiaa tielle liukastelemaan.

Naureskelin itselleni kyllä silloinkin, kun metsässä rämpimisen jälkeen kaivoin Lotalta tilsoja kavioista takaisin auratulle tielle palatessamme eräällä maastoreissulla. En pitänyt hevosesta kiinni, vaan kiersin sen takakautta ympäri jokaisen kavion putsaten. Lotta vaan seistä nökötti tyytyväisenä paikallaan, vaikka olisi koska tahansa voinut lähteä kohti kotia. Yleensä kun tällä rouvalla on kiire kotiin, eikä se malttaisi seistä paikallaan kotio mennessä edes selästä käsin. Saati yksin vapaana seistessään. Kertoo vaan taas siitä, kuinka hienosti Lotta nykyään toimii.

En tiedä kuvittelenko, mutta hevonen tuntuu oikeasti rennommalta ja kivemmalta ratsastaa bitlesseillä kuin kuolaimella. Olen nyt kolunnut "vaativammatkin" maastolenkit läpi ilman kuolainta, eikä pienintäkään ongelmaa ole syntynyt kertaakaan. Tosin eipä ole ollut sellaista tilannetta, että täytyisi ottaa kovempaa kiinni, joten edelleenkään en tiedä yhtään, millainen teho loppupeleissä on, jos hevonen oikeasti haluaa ottaa ja lähteä.. Eipä näitä tilanteita Lotan kanssa onneksi tulekaan.

Viimeisenä oljenkortena keksin käydä tsekkaamassa molemmat läheiset kenttämme. Toista ei oltu aurattu laisinkaan, joten siellä tarvottiin hyvin tehokas uppohankitreeni. Harmi vaan, että tilsoja kertyi sielläkin, joten hetken aikaa vaan varovaisesti pyörittiin kenttää ympäri ja se siitä. Toinen kenttä onkin pidetty hyvässä kuosissa, ja eilen oli vielä vähän pakkasella, joten kentällä pystyi oikeastaan varsin hyvin ratsastamaan. Olihan se kova ja muhkurainen, ehkä hieman liukaskin. Vaan hyvin pysyi vuonopallero pystyssä.

Nappasin eilen kameran kentälle mukaan. Ärsyttävää katsoa videota, jossa kamera on paikallaan ja heppa joko pyörii kuvassa tai ei. Yritin editoida sellaiset pätkät, joissa edes jotain näkyy ilman suurennuslasia. Lotalla ei ole oikeastaan koulua ratsastettu sitten syyskuun mestaruuskisojen. Kentällä on käyty ihan hävettävän vähän, ja peltokin on ollut ensin vetinen ja sitten luminen, joten eipä ole peltokouluakaan väännetty. Siihen nähden Lotta toimi todella kivasti ja tuntui älyttömän rennolta ja kevyeltä ratsastaa. Eikä minulle tullut edes hiki. Siitä tietää taas sen, että olen vaan laiskotellut kyydissä ja antanut hevosen löntystää.. ja sehän näkyy! Voisiko joku tulla ensi kerralla karjumaan kentän laidalle "ja nyt liikettä siihen poniin!"?? En näemmä itse sitä muista. Onneksi oli siis kamera, ehkä seuraavalla koulutuuppauksella tämäkin asia muistuu mieleen..

Tässä vuoden ensimmäinen video 21-vuotiaasta seitsemännellä kuulla raskaana olevasta mammasta ♥