ajo ,

Hiljaiseloa

1/11/2013 12:34:00 ip. marjo 4 Comments

Pahoittelut pidemmästä tauosta päivityksissä. Tähän on kaksi hyvää syytä. Ensinnäkin minä olen joutunut pahan flunssan kouriin. Ja toiseksi olen ollut tämän viikon iltavuorossa töissä. Aamut hurahtavat ohi hetkessä. Tallille olen silti raahautunut pariin otteeseen (ei ehkä olis kantsinut..) ja käynyt Lotan kanssa kentällä. Tai itse asiassa toisella kertaa oli Esmeraldan omistaja Carita ratsastamassa. Olipa taas hauska katsella Loppista uuden kuskin alla.

Varsan talutusta alkumatkasta.

Palataan ensin kuitenkin viime viikonloppuun. Oltiin Sirin kanssa taas vaihteeksi kahdestaan tallilla ja jopa ajan kanssa. Päätettiin siis napata Roppe ensimmäisen kerran kärryjen perään juoksemaan! Kärryjen edessä lenkkeilyhän on Rouskulle jo tuttua kauraa viime talvelta, mutta kärryjen perässä se ei olekaan vielä koskaan käppäillyt. Uutena juttuna varsalle olivat vielä maraton-vaunut, viime talvena kun ajeltiin pienillä "koppakärryillä".

Siri on kyllä totutellut Rouskua vaunuihin, mutta vain silloin, kun ne ovat paikallaan. Rousku on saanut syödä vaunuissa olevia heiniä samalla, kun vaunuja on kolisteltu ja liikuteltu ja aisoja siirrelty. Vähän varsa aina kavahtaa, mutta nälkä voittaa, ja aina se palaa heiniä syömään, vaikka vaunut kolisevatkin. Eikä tuo tuumannut mitään siitäkään, että ne lähtivät liikkeelle.

Ihana parivaljakko taas kahdestaan maastossa. Ja voi kun Roppe näyttää pieneltä!

Pieni maastoponi.

Rousku oli taas omaan tuttuun tyyliinsä erittäin pahan luokan laiskamato! Se ei ole nyt kertaakaan orilaitumilta paluun jälkeen käynyt varsinaisesti "lenkillä", ainoastaan pienillä lyhyillä taluttelureissuilla. Nyt ajettiin tunnin matka, pääasiassa kävellen koko reissun. Varsaa sai vetää perässä minkä pystyi, ja alkuun sitä ei meinannut saada raville laisinkaan. Onneksi tuo pian oppi, kun tajusi, ettei yksinkertaisesti ole olemassa muuta vaihtoehtoa kuin juosta mukana, ja parin toiston jälkeen ravasi jo reippaammin löysällä narulla kärryjen vierellä. Kaiken kaikkiaan reissusta jäi hyvä maku, sillä Rousku oli todella rento, rauhallinen ja tyytyväinen. Suu kävi ja varsa nuoleskeli huuliaan pitkin matkaa. Jatketaan siis varmasti samaan malliin lenkkeilyä, kunhan aikaa löytyy. Ja kunhan Lotta mahtuu vielä valjaisiinsa.


Koulureeneissä Lotta on ollut erittäin reipas ratsu. Mie tosiaan tuuppailin sen kanssa maanantaina, eikä ollut tietoakaan siitä samasta ponista, jonka näitte edellisen postauksen videolla. Jouduin jo kahteen kertaan miettimään, uskallanko laukatakaan toiseen suuntaan, kun muori vaan kaahotti. Lotta olisi koko ajan halunnut nostaa laukan, ja kun lopulta sain sen rauhoittumaan ja tehtyä haluamani noston, niin mehän painatettiin ympäri kenttää täysin ilman kontrollia. Sain jo pelätä, että mennään kurveissa nurin hivenen jäisellä kentällä. Eipä voi ainakaan sanoa, että varsa hidastaisi menoa..

Bittlesseillä ajamassa.

Ja saman sai huomata Carita eilen käydessään ensimmäisen kerran Lotan selässä. Kentälle kävellessä Lotta on aina laiska löntystäjä, hyvä kun jaksaa jalkojaan siirtää. Mutta heti kun päästään kentälle ja kuski kerää ohjat käteen, niin johan poni piristyy. Lotta oli myös Caritan kanssa todella reipas ratsastaa. Ja nyt sai Carita huomata käytännössä ne puolierot, jotka totesi syksyllä tamman hieroessaan. Carita kävi hieromassa Lotan joskus ennen mestaruuksia, ja totesi silloin, kuinka pahasti toispuoleinen tamma on. Toinen lapa oli aivan juntturassa, samoin vastakkainen takareisi. Tätä olen aina sanonut ja selästä sen kyllä tuntee, ja samaa sanoi Carita.

Toiseen suuntaan Lotta tekee esimerkiksi pohkeenväistöt, avoväistöt ja pelkän takapuolen siirron todella hyvin. Ei mitään ongelmia. Vaan toiseen suuntaan ei sitten millään! Nuo kaksi kävivät oikeaa tahtojen taistoa pariin otteeseen, kun toiselle puolelle onnistuu tuosta vaan, mutta toiselle ei. Ilmeisesti Lotta ei vaan pysty. Se kyllä yrittää, yrittää, tarjoaa ja tekee lähes mitä tahansa, mutta kai se on paikoitellen niin kipeä, ettei pysty toimimaan kuten pyydetään. Uskoisi sen kuitenkin tajuavan, mistä pyynnöistä on kyse, kun toiseen suuntaan onnistuu saman tien.. Loppuun Carita vielä jumppaili ja taivutteli Lottaa ahkerasti, tämä jos mikä tekee tammalle hyvää.

Lotan koulutreenit ennen varsomista taisivatkin sitten olla hyvin pitkälti tässä. Saa nähdä, jos kerran pari vielä kentälle eksytään ennen kesää. Mie lähden taas omaan kotiini kauas poneista, joten Lotan liikutus tulee vähenemään lähes nollaan. Lotta liikkuu edelleen todella mielellään, joten olisi sen hyvä päästä muutaman kerran viikossa reippailemaan, vaikka toki rasitus on vähentynyt ja tulee vähenemään ennestään, kun tiineys tästä etenee.. Melko pitkällä jo ollaan, iiks.

Kenttä oli todella hyvässä kunnossa ja laukatkin sujuivat nätisti.

Avoväistöä ja pää taas Lotalle uskolliseen tapaan kohti taivaita.