koirat ,

Viime hetket ponien parissa

6/03/2013 03:15:00 ip. marjo 4 Comments

Vietin aamusta viisi tuntia tallilla, ja kohta pitäisi taas lähteä takaisin.. Lähettämään poneja matkaan. Vuonistilan omistaja tulee ne hakemaan, joten jäähyväiset pitää jättää jo omassa pihassa. Voi itku ja surkeus. Katsotaan vaan, niin parin päivän päästä jo Sirin Ka kaasuttaa perään ja pian ollaan taas ponien luona, eihän tätä eroa voi kestää!

Viimeistä kertaa selässä ennen laidunlomia. Vastaleikattu ja -pesty harja näyttää niin siistiltä :)

Kävin tosiaan tekemässä aamutallin ja liikuttamassa Lotan vielä viimeisen kerran. Tänään(kin) on aivan järkyttävä helle, joten sen mukaan mentiin ja käppäiltiin vaan pellolla reilu puolisen tuntia. Oli taas niin nautinnollista istua Lotan selässä, kun pieni tuulenvire suurella aukealla piti ötökät poissa, ruohonkorret kutittelivat omia varpaita (nopeesti se heinä kasvaa) ja aurinko porotti lämpimästi. Varustuskin oli kohdallaan, sillä ratsastin sortsit ja bikinit päällä :D Toivonpa vaan, että kukaan ei sitä näkyä joutunut todistamaan, heh..

En kuitenkaan malttanut lähteä kotiin vielä ratsastuksen ja tallihommien jälkeen, vaan päätin jäädä tallille nauttimaan auringosta, ja toteuttaa vihdoin projektin, joka olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten: pesin ja puunasin Lotan valjaat. Mietin jo talvella, kun Lotalla ei enää pystynyt ajamaan, että tuon valjaat tallilta kotio pois pölyttymästä ja putsaan ne samalla kunnolla. Jotenkin se vaan aina jäi. Ensinnäkään talvipakkasilla varusteiden hinkkaus ei ole järin mukavaa puuhaa, ja toisekseen ei löytynyt aikaa. Nyt ei ollut kummastakaan ongelmaa, joten ei muuta kun hommiin!

Freshinä aurinkoa ottamassa. Nemo - jälleen kerran - löntystää perässä.

Purin valjaat niin pieniin palasiin kuin suinkin mahdollista, ja aukaisin jokaisen remmin ja remelin, joka irti lähti. Hieman kyllä pohdiskelin siinä silppua tehdessäni, että vieläköhän osaan nämä kasatakin..! Joten muutaman remmin iskin saman tien paikoilleen putsauksen jälkeen. Ajatuksissa on kyllä suorittaa uusi perusteellinen puhdistus syksyllä ennen käyttöönottoa, joten suurimman osan valjaista jätin palasiksi. Siellä ne nyt roikkuvat vanhempieni puuliiterissä hyvässä ja siistissä paikassa. Vihdoinkin.

Hommaa aloittaessani minulla oli seuralaisina kaksi ponia ja kaksi koiraa. Lotta ja Nemo hengailivat vapaina pihassa, ja Nemo kävi aina välillä virallisena valvojana tarkistamassa työn tuloksen. On tuo napero kyllä ihana, vaikka itse istuskelin maassa, ja se tulee selän taakse haistelemaan, ei minulle tullut enää mieleenkään, että täytyisi nousta ylös. Se on niin kiltisti ja kaikessa rauhassa ihmisten kanssa tekemisissä, ja terveisensä kerrottuaan jatkaa taas matkaa omiin juttuihinsa.

Jossain kohti huomasin kuitenkin olevani yksin pihassa. Mitä ihmettä, ketään ei näy missään?! Pikainen ympäristön tsekkaus, ja homma selviää. Elukat totesivat kaikki, että pihalla olo tällä helteellä on pelkästään hullujen hommaa!

Kadonneiden elukoiden arvoitus ratkesi: Lotta oli kävellyt avoimista tallinovista sisälle viileään ötököitä karkuun...

...ja koirat puolestaan hypänneet avoimesta peräluukusta auton kyytiin varjoisaan paikkaan.

Meidän ihana ratsastuskenttämme. Tallirakennus näkyy tuolla pellon toisessa päädyssä.

Valjaat osissa ja vihdoinkin kaikki putsattuina.

Nemo omien juttujensa parissa kesken ratsastusreissun.

Kohta lähden tosiaan takaisin tallille.. Siri tuli yllättäen kipeäksi, joten tuo ei pääse mukaan poneja lastaamaan. Saas nähdä mitä ponit tuumaavat elämänsä ensimmäisestä rekkakyydistä! Kuvia ei varmaan lähdöstä seuraa, kun itse minun on niitä paha napsia. Katsotaan nyt. Toivottakaa meille onnea lastaukseen :)