ajo-opetus ,

Mistä lähdetään liikkeelle... tai paremminkin jatketaan.

9/21/2013 10:40:00 ip. marjo 0 Comments

Iik! Enää yksi yö ja ponit ovat taas täällä. Sanomattakin on selvää, että tässä odotellessa (tai siis koko kesän aikana..) mielessä on pyörinyt hirmuinen määrä suunnitelmia ja haaveita tulevaisuuden varalle. Mistä lähdetään liikkeelle treenauksessa, tai mistä jatketaan kesken jääneitä hommia? Kuinka rakennetaan jälleen pohjakuntoa hevosille? Miten on hyvä edetä kolmen täysin erilaisen hevosen kanssa?

Minulla pyörivät treenit Lotan kanssa hyvin paljon enemmän ajatuksissa kuin Nemon. Nemppis on vielä vauva, sen tärkein tehtävä on elää täyttä hevosen elämää; oppia laumassa hevosten sosiaaliset taidot sekä samalla kasvaa ja kehittyä tasapainoisessa ympäristössä, jossa kaikki sen luontaiset tarpeet tulevat riittävän hyvin täytetyiksi. Tutkimuksen mukaan näin eläneet varsat ovat helpompia kouluttaa ja niillä esiintyy vähemmän käytöshäiriöitä myös aikuisena. Onneksi tämä on mahdollista Nemon osalta. Töitä myö ehditään tekemään vielä monen monituista vuotta. Lotan kohdalla sen sijaan alkaa treenien osalta olla enempi liian myöhäistä moneen asiaan, toisin kuin sen lapsilla, joilla on vasta elämä edessään.. Ei tietty koskaan ole liian myöhäistä, mutta pakko se tosiasia on hyväksyä, että vuodenvaihteessa ikää kertyy jo 22 vuotta mittariin.

Maastolenkeillä aletaan taas kohotella Lotan kuntoa. Voi kun sen saisi vielä tämännäköiseksi.. Kuva keväältä 2012.

Lotan tärkein tehtävä on siis edelleen pysyä kunnossa! Riittävä lihavuuskunto nyt imetyksen aikana on ehkä suurin huolenaiheeni.. Heinää pitäisi saada paljon ja usein. Lisäksi liikuntaa pitäisi olla paljon. Toivottavasti suuri ja pitkänmallinen tarha tosiaan houkuttelee hevosia liikkumaan itsekseen, kuten on tutkittu. Tilaa ja mahdollisuuksia kyllä riittää, mutta se on ihan toinen seikka, kokeeko Lotta mitään tarvetta kävellä tarhaa ees taas, vai seistä mieluummin pihatossa nuokkumassa..

Lotan liikutukset aloitetaan saman tien mutta vähitellen. Alkuun varmasti tulee eniten ratsasteltua pellolla, jotta varsa saa juosta vapaana mukana. Myös mahdollisuuksien mukaan käydään maastossa kävelemässä, jos Nemolle löytyy taluttaja. Alan kyllä mahdollisimman pian myös jättää varsaa matkasta pois, kunhan se nyt hetken saa sopeutua uuteen vanhaan kotiin ja laumaan. Sen jälkeen Lotan liikutusten pääpaino on varmasti maastoilussa. Pitkillä ja rauhallisilla maastolenkeillä rakennetaan jälleen kuntoa ja kestävyyttä. Ravi- ja laukkapätkiä otetaan toki mukaan, mutta alkuun hyvin vähän ja kestoa kasvatetaan vähitellen. Tässä vaiheessa täytyy myös kaivaa kärryt esiin ja ajella vaihteeksi valjakkovehkeillä kesän työajon jälkeen. Raskaiden vaunujen vetäminen on mitä oivallisinta liikuntaa Lotalle.

Vaunut perään ja menoks! Yleensä ajellaan maastossa, mutta olisipa kiva käydä pitkästä aikaa myös valjakkoa kentällä ajamassa.

Haaveilen jo suuresti siitä, että päästään taas kentälle treenaamaan koulua! Muutamaan viikkoon (-kuukauteen?) tätä tuskin kuitenkaan tehdään, sillä haluan ensin kohottaa peruskuntoa sen verran, että on mitään järkeä lähteä koulua tuuppaamaan. Se on kuitenkin Lotalle taatusti rankempaa kuin maastoilu.

Lotasta aletaan taas kaivella esiin kouluratsun taitoja..

Tavoitteena on myös jatkaa kaulanarutreenejä. Näitä voi toki tehdä vaikka omalla pellollakin ja hevoselle hyvin kevyinä harjoituksina. Suurin kysymysmerkki hommassa onkin Lotan mielentila, joka taas riippuu taatusti varsasta.. Nemon juostessa vapaana pellolla mukana voi Lotan keskittyminen olla kaukana. Samoin taatusti ensimmäisillä liikutuksilla ilman varsaa. Tai eihän sitä koskaan tiedä, mutta kaulanarulla varmastikin tullaan hommia tekemään, kunhan näkee miten tamma toimii. Kaulanarua treenataan joko pellolla tai kentällä tai ehkä molemmissa, miksei myös maastossakin, kunhan riimu ohjien kera on varuiksi päässä..

Ai ettei vanha koira oppisi uusia temppuja..? Myö ainakin aiotaan opetella kaulanarulla toimimista lisää :)

Nemon elämässä suurin rooli on leikkimisellä ja elämästä nauttimisella.

Nemon ehdottomasti ensimmäinen opeteltava homma on käytävällä kahdella narulla seisominen sekä kavioiden nostelu. Tämä ihan vain sen takia, että kengittäjä on tulossa jo muutaman päivän kuluttua..! Pienessä hetkessä siis pitäisi opettaa varsalle a) sidottuna oleminen, b) kahden puolen sidottuna oleminen, c) rauhassa paikoillaan seisominen, d) jalan nostaminen, e) nostetun jalan ylhäällä pitäminen f) sekä kavion rapsuttelu ja jalan "vääntely". Mission impossible! Valitettavasti varsan elämässä tulee lähes väkisin eteen tilanteita, joihin sitä ei ole riittävästi ehditty valmistella. Pitkän laidunloman valitessani tiesin jo etukäteen, että näitä tulee taatusti vastaan. Nyt siinä sitten ollaan.. Yritetään siis muutamassa päivässä tehdä mahdollisimman pitkälle hommia kavioiden vuolemisen eteen, ja toivotaan peukut ja varpaat pystyssä, että kengittäjä hoitaa homman nätisti varsan ehdoilla ilman varsalle syntyviä epämiellyttäviä kokemuksia. Onneksi Nemo on niin lunkki jätkä kun voi olla, ja Lotta toki varsan tukena ja turvana, niin eiköhän me kunnialla selvitä..

Hyvin pian Nemo saa opetella myös muun lauman seuraan tarhaan jäämisen Lotan lähtiessä lenkille, kuten tuli jo mainittuakin. Jätkän varsinaiset treenit koostuvat riimuharjoituksista. Näitä tehdään varmaankin alkuun tarhassa ja ehkä tallin pihassa Lotan ollessa seuralaisena. Edelleen opetellaan riimun paineelle myötäämistä ja narun seuraamista, sekä peruutusta ja liikkeelle lähtöä.

Nemo saa vielä ainakin muutaman kerran juosta vapaana mukana pellolla..

Nemon kanssa toivottavasti päästään myös melko saman tien tutustumaan tallia ympäröiviin maisemiin, eli kävelyillä käydään tamman ja varsan kanssa. Mahdollisena ajatuksena on myös opettaa Nemo kulkemaan Lotan rinnalla ensin takaa-ajossa ja myöhemmin kärryjen edessä. Tämä kun on täydellinen tapa totuttaa varsa maastossa kulkemiseen sekä siedättää se perässä koliseviin kärryihin ja aisan painoon kyljessä. Valitettavasti samalla voi kyllä tulla opittu taito riimulle painamiseen.. Täytyy muistaa tämä ja yrittää pitää Nemo niin kevyenä avuille kuin mahdollista.

Nemo pääsee mamman rinnalle ajoponiksi kuten velipoika aikoinaan.

Rouskun ura ajohevosen alkuna jatkunee suunnilleen siitä mihin se keväällä jäi. Ehkä pitkän tauon jälkeen on hyvä ottaa muutama askel takapakkia ja muistutella vähitellen mieleen, mihin keväällä treeneissä jäätiin. Viimeiset saavutukset ovat siis se, että Roppe vetää perässään maassa laahaavia aisoja talutettuna, sekä se, että sitä pystyy yksin takaa-ajamaan vaivatta, poni kulkee rentona ja vastaa hyvin pieniin apuihin. Näiden kehittämistä jatketaan, ja varmasti Rouskun kanssa tulee käytyä jatkossa useammin kentällä takaa-ajoa treenaamassa.

Rouskun matka kohti ajohevosta jatkuu...

Ajohevoseksi opettelun ohella Rouskun toinen päämäärä on liikennevarmuuden kehittäminen. Sen kanssa on tarkoitus kulkea paljon kävellen maastossa tutustumassa kaikkiin mahdollisiin vastaantuleviin kummajaisiin. Tämä tarkoittaa myös juniin totuttelua, tallimme ja osa maastoreiteistä kun sijaitsevat junaradan läheisyydessä. Roppe on nähnyt lähietäisyydeltä varmasti kymmenittäin junia elämänsä aikana, mutta aina ne vaan jännittävät. Ehkä meitä ihmisiä huomattavasti enempi kuin hevosia ;) Junavarmuutta ei voi koskaan treenata liikaa..

Rousku ja Siri tulevat lenkkeilemään ahkerasti kävellen. Lotta kulkee mahdollisuuksien mukaan tukena ainakin jännimmissä paikoissa.

Lotta tulee toivottavasti toimimaan apulaisena Rouskun maastotreeneissä. Mamman rennon suhtautumisen vierellä Rouskulla on paras mahdollinen tilanne kohdata pikkuponin mieltä askarruttavia mörköjä. Rouskun kuntoakin päästään toivottavasti kohottamaan, kun otetaan sitä jatkossa enempi käsihevoseksi Lotan ajoreissuille mukaan. Kunhan vaan vetelä ruunanpötkylä pysyy mamman vauhdissa mukana..

Syksy on tosiaan paras mahdollinen aika kouluttaa nuorta hevosta. Etenkin, jos nuori on saanut viettää pitkän laidunkauden laumaseurassa, on se tyypillisesti syksyn koittaessa hyvin rauhallinen ja helppo käsiteltävä. Tämä trendi on ollut hyvin havaittavissa Rouskun äijälaumassa koko kesän ajan. Jokaisella visiitillä jätkien luokse on jengi aina vaan muuttunut rauhallisemmaksi kuin edellisellä kerralla.. Yhtä lailla kyllä Nemo ja muut varsat vaikuttavat patalaiskoilta laitumella. Varmastikin Nemon kanssa hommien tekeminen nyt syksyllä on huomattavasti helpompaa kuin talvella, alkavasta keväästä ja vieroitusajasta puhumattakaan. Yleensä kevät on nuorille oreille kaikista haastavinta aikaa. Toivottavasti siis ehditään rakentaa hyvät pohjat koulutukselle ja fiksuja varsoja nyt loppuvuoden aikana, heh heh :) Nähtäväksi jää, miten meidän käy ja kuinka hommat ponien kanssa lähtevät sujumaan! Jatkossa riittääkin siis taas päiviteltävää..