bambi
,
Vuonoponit palaavat sunnuntaina kotiin! Oi että, enää muutama odotuksen päivä edessä, ja sitten ovat rakkaat keltuaispallerot taas omassa tallissa. Kuinka tässä enää malttaa nahoissaan pysyä..
Mie en ole käynyt meidän tallillamme koko kesänä kuin pari kertaa, edellinen visiittikin oli juhannuksena, eli kolme kuukautta sitten. Poikkesin viime viikolla viemässä Lotan varusteet tallille takaisin, ja samalla heitin pienen rundin ympäri - pitihän se tarkistaa, että kaikki on kohdillaan ponien kotiinpaluuta varten :)
Eipä tuolla oikeastaan muuta tarvitse tehdä, kuin pihaton ovia hieman fiksailla. Kaikki muut ponit majoittuvat karsinoissa, mutta Lotta ja Nemo saavat viettää yöt tuossa niin sanotussa pihattotilassa. Muutoin olisinkin enemmän kuin onnellinen todellisen pihaton mahdollisuudesta, ja ovet voisi jättää yöksi auki. Ponien kannaltahan se olisi kaikkein ihanteellisin tilanne. Hieman vaan itseä pelottaisi jättää ponit yöksi ulos. Lähitallilla kun vieraili tässä taannoin susi sisällä tallitilassa raatelemassa lampaita... Ja karhukin kävi vuosia sitten visiitillä hevosten laitumen takametsässä. Kyllä mie nukun paljon levollisemmin mielin, jos ponit ovat visusti ovien takana yön ajan. Onhan tässä surkeat kylmät syyskelitkin koko ajan lähestymässä, ja ilmojen huonotessa olisi varmasti pakko alkaa vetää ovi jossain kohden yön ajaksi kiinni.
Pihatosta on väliseinä hajonnut, joten Lotan ja Nemon yömajoitus on kuitenkin melko mahtavan kokoinen. Tämä on aivan loistavaa sekä Lotan että Nemon kannalta! En haluaisi kumpaakaan seisottaa karsinassa, Lotalla kun joskus muinoin kertyi nesteitä jalkoihin, ja nyt ikää on taas lisää, niin ehdottomasti sille on parempi päästä liikkumaan myös yöllä. Vieroituksen jälkeen Lotta on vissiin pakko siirtää karsinaan, mutta Nemo toivottavasti saa jatkaa pihattovarsan elämää kaverin kanssa - jälleen kerran paras mahdollinen vaihtoehto nuorelle orille! Tarkkoja mittoja en ole ottanut, mutta villillä veikkauksella kyllä tuossa varmaan ainakin 30 neliötä on tilaa.
Pelkäsin tarhan muuttuneen jo nyt joka syksyiseksi kuravelliksi, mutta yllättävän hyvässä kunnossa se olikin, vaikka muut ponit ovat majailleet samassa tarhassa koko kesän. Se on kyllä karu totuus, että syyssateiden alettua kuraa on ja paljon. Aina voi toivoa ja rukoilla, että nämä ihanat poutaiset aurinkokelit kestäisivät tuonne loka-marraskuulle, jonka jälkeen alkaisi saman tien pakkaset ja lumet sataisi maahan. Hevosten kannalta syksy on viheliäisin mahdollinen vuodenaika!
Onneksi ponien tarha on iso. Ja onneksi se sisältää pienen metsäisen osion. Tuo perätarha pysyy taatusti kuivana ja kovapohjaisena pahimmatkin kelit. Valitettavasti sinne päästäkseen on vaan kuljettava pitkä kapea kuja, joka tietty on pahinta mahdollista velliä, kun koko lauma siitä ramppaa ees taas monta kertaa päivässä. Kaiken huipuksi tuon kapean kujan poikki virtaa (tai ainakin yrittää) pieni puro. Sen takia kuraisuus oikeastaan on aina pahiten vaivannut, ja purokohta on pahimmillaan ollut likipitäen vaarallinen liukkaine reunoineen ja hyvin vetisen upottavan keskustan vuoksi. Ponit ylittivät sen kukakin tyylillään enemmän ja vähemmän turvallisesti..
Onneksi miun isäni astui apuun, ja rakensi viime keväänä sillan purokohdan yli! Tämä on aivan mahtava lisä, sillä nyt ponit eivät pääse tallaamaan penkkoja, ja ennen kaikkea ylimääräinen vesi laskee alas uomaan, josta se pääsee virtaamaan pois tarhasta. Hienoa seurata nyt syksyn mittaan, kuinka hyvin silta oikeasti pelastaa tilannetta, ja minkä verran kuraa pääsee syntymään. Taatusti ainakin vähemmän kuin viime syksynä :) Kiitos iskä!
Tallilla paikkoja tsekkaamassa
 |
| Innokas lauma on aina vastassa tervehtimässä :) |
Mie en ole käynyt meidän tallillamme koko kesänä kuin pari kertaa, edellinen visiittikin oli juhannuksena, eli kolme kuukautta sitten. Poikkesin viime viikolla viemässä Lotan varusteet tallille takaisin, ja samalla heitin pienen rundin ympäri - pitihän se tarkistaa, että kaikki on kohdillaan ponien kotiinpaluuta varten :)
Eipä tuolla oikeastaan muuta tarvitse tehdä, kuin pihaton ovia hieman fiksailla. Kaikki muut ponit majoittuvat karsinoissa, mutta Lotta ja Nemo saavat viettää yöt tuossa niin sanotussa pihattotilassa. Muutoin olisinkin enemmän kuin onnellinen todellisen pihaton mahdollisuudesta, ja ovet voisi jättää yöksi auki. Ponien kannaltahan se olisi kaikkein ihanteellisin tilanne. Hieman vaan itseä pelottaisi jättää ponit yöksi ulos. Lähitallilla kun vieraili tässä taannoin susi sisällä tallitilassa raatelemassa lampaita... Ja karhukin kävi vuosia sitten visiitillä hevosten laitumen takametsässä. Kyllä mie nukun paljon levollisemmin mielin, jos ponit ovat visusti ovien takana yön ajan. Onhan tässä surkeat kylmät syyskelitkin koko ajan lähestymässä, ja ilmojen huonotessa olisi varmasti pakko alkaa vetää ovi jossain kohden yön ajaksi kiinni.
Pihatosta on väliseinä hajonnut, joten Lotan ja Nemon yömajoitus on kuitenkin melko mahtavan kokoinen. Tämä on aivan loistavaa sekä Lotan että Nemon kannalta! En haluaisi kumpaakaan seisottaa karsinassa, Lotalla kun joskus muinoin kertyi nesteitä jalkoihin, ja nyt ikää on taas lisää, niin ehdottomasti sille on parempi päästä liikkumaan myös yöllä. Vieroituksen jälkeen Lotta on vissiin pakko siirtää karsinaan, mutta Nemo toivottavasti saa jatkaa pihattovarsan elämää kaverin kanssa - jälleen kerran paras mahdollinen vaihtoehto nuorelle orille! Tarkkoja mittoja en ole ottanut, mutta villillä veikkauksella kyllä tuossa varmaan ainakin 30 neliötä on tilaa.
Pelkäsin tarhan muuttuneen jo nyt joka syksyiseksi kuravelliksi, mutta yllättävän hyvässä kunnossa se olikin, vaikka muut ponit ovat majailleet samassa tarhassa koko kesän. Se on kyllä karu totuus, että syyssateiden alettua kuraa on ja paljon. Aina voi toivoa ja rukoilla, että nämä ihanat poutaiset aurinkokelit kestäisivät tuonne loka-marraskuulle, jonka jälkeen alkaisi saman tien pakkaset ja lumet sataisi maahan. Hevosten kannalta syksy on viheliäisin mahdollinen vuodenaika!
Onneksi ponien tarha on iso. Ja onneksi se sisältää pienen metsäisen osion. Tuo perätarha pysyy taatusti kuivana ja kovapohjaisena pahimmatkin kelit. Valitettavasti sinne päästäkseen on vaan kuljettava pitkä kapea kuja, joka tietty on pahinta mahdollista velliä, kun koko lauma siitä ramppaa ees taas monta kertaa päivässä. Kaiken huipuksi tuon kapean kujan poikki virtaa (tai ainakin yrittää) pieni puro. Sen takia kuraisuus oikeastaan on aina pahiten vaivannut, ja purokohta on pahimmillaan ollut likipitäen vaarallinen liukkaine reunoineen ja hyvin vetisen upottavan keskustan vuoksi. Ponit ylittivät sen kukakin tyylillään enemmän ja vähemmän turvallisesti..
Onneksi miun isäni astui apuun, ja rakensi viime keväänä sillan purokohdan yli! Tämä on aivan mahtava lisä, sillä nyt ponit eivät pääse tallaamaan penkkoja, ja ennen kaikkea ylimääräinen vesi laskee alas uomaan, josta se pääsee virtaamaan pois tarhasta. Hienoa seurata nyt syksyn mittaan, kuinka hyvin silta oikeasti pelastaa tilannetta, ja minkä verran kuraa pääsee syntymään. Taatusti ainakin vähemmän kuin viime syksynä :) Kiitos iskä!
 |
| Puolivälistä tarhaa, ja varsin vihreältä vielä näyttää |
 |
| Syksyn merkkejä havaittavissa.. |
 |
| Tarhan peräosan pieni metsikkö |
 |
| Korkeampaa metsämaastoa, täällä ei tarvitse pelätä pohjan huononemista :) |
 |
| Lisää metsikköä |
 |
| Pätkä kujasta, jonka pohja osoittaa jo nyt selviä kulkemisen merkkejä. Vielä on kuitenkin kuivaa.. |
 |
| Tässä kuva tuosta sillasta. Hyvin se on kestänyt, mutta huolella se on tehtykin. |
 |
| Bimillä heräsi heti mielenkiinto, kun kerroin, että vuonot palaavat pian kotiin! |
 |
| No joo, on se kuraisuus jo alkanut.. Tältä näyttää pihaton edusta. |
 |
| Ovia täytyy hieman kunnostaa.. |
 |
| Ja vielä surkea kuva pihatosta. Tässä Lotta ja Nemo saavat majoittua yöt. Päivisin poneilla on vapaa pääsy pihaton suojiin. Nyt ne mahtuvat sinne kaikki viisi kerrallaan. Vaan eivätpä kauaa, kun Lotta astuu kuvioihin... |
0 kommenttia :
Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.