erikoispostaus ,

Päiväni kuvina

9/05/2013 02:02:00 ap. marjo 3 Comments

Varmaan muistattekin, kun joskus alkukesästä kyselin, mitä tehdään blogin kanssa nyt kesän mittaan, kun ei ole kauheasti heppajuttuja kirjoiteltavana.. Yleisön pyynnöstä (kiitos teille :)) päätin pitää blogin pystyssä myös kesän ajan, ja yllättävän hyvin tässä on juttua riittänytkin. Olen onneksi päässyt moneen kertaan omien ponien luona kesälaitumilla käymään, ja väliaikoina Kalino on sitten tuuraillut blogin pystytukkaisena starana.

Vaan nyt päätin kokeilla jotain aivan uutta, ja toteuttaa puhtaasti lifestyle-tyylisen postauksen! Jos haluat lukea pelkästään heppakuulumisia, nyt on hyvä hetki painaa edellinen-nappia.. Oli muuten yllättävän haastavaa sekä hauskaa kuvata koko päivän tapahtumat! Haastan teidät kaikki muut hevosblogien pitäjät tekemään saman! (tulkaa sitten kertomaan, ketkä tämän toteutitte, jooko?!) En ole koskaan kirjoittanut päiväkirjaa, mutta nyt tuli vähän sellainen olo kuin sitä olisi tehnyt. Samalla oli ehkä ihan terapeuttistakin siis tämä homma.

Mutta sen pidemmittä puheitta, tervetuloa mukaan meidän lähes normipäiväämme. Vaihtelua toki mahtuu ja paljon, mutta suunnilleen tällä kaavalla aika kuluu.. seli seli ja kuvia kehiin! (Beware, niitä on jälleen paljon :D)


klo 8.45
Miun päiväni alkaa aina koirien aamuhaleilla ja -pusuilla. Nuo otukset ovat oppineet, että niin kauan, kun mie touhuan mitä tahansa omiani, ja vaikka olen selkeästi hereillä, ei kannata lähelle tunkea, ennen kuin sanon "huomenta". Siitäkös se riemu repeää ja molemmat puskevat hännät heiluen kainaloon ja rinnan päälle. Joka aamu pötkötellään yhdessä hetken aikaa, yleensä 5-15min. 


Välillä vaan koira vaihtuu, ja välillä ne ovat molemmat allekain ja päällekäin, kunhan saavat poskensa miun poskeani vasten, niin kaikki on hyvin. Jos en heti pusuttelujen jälkeen nouse ylös, heittävät koirat takaisin pitkälleen ja aamutorkut jatkuvat. Tänä aamuna Fiona käpertyi pikkukippuralle miun kainalooni. Kun ei ollut mikään kiire nousta, niin kiskaisin vielä peiton koiran päälle, ja annoin sen nukahtaa sinne. Fiona rakastaa tuota koloa, ja joka ilta myös nukahtaa miun kainalooni peiton alle. Ajatuksena oli nousta heti, kun Fiona sieltä heräilee ja itse kömpii ylös. Neiti vetäisikin sitten vielä reilut puolen tunnin aamu-unet, eihän tuota hennonnut herättää, kun toinen näki ihania unia ja tuhisi siellä lämpöisessä :)


klo 9.30 
Lopulta, kun päästiin sängystä ylös, mie raahauduin ensimmäisenä suihkuun..


klo 9.45
...ja sen jälkeen aamupalalle. Syön joka aamu jonkinnäköisen maustamattomasta rahkasta kyhätyn aamupalan.


klo 10.00
Koirien kanssa pihalle! 


Testasin ensimmäistä kertaa viime kevään alennusmyynneistä ostetut kosketuspuhelimille tarkoitetut hanskat. Siis ei sillä, että hanskat laitettaisiin puhelimeen, vaan niillä voi käyttää puhelinta, heko heh ;) Hyvin tuntuivat toimivan, ihanaa! Ehdin jo viime talvena menettää hermoni jatkuvaan hanskojen pukemiseen ja riisumiseen puhelimennäpläyksen tarpeessa.. Oli kuitenkin niin lämmin keli, että suotta nuo hanskat käteen eksyivät.


Päivän luukki. En jaksa meikata nykyisin enää juuri ollenkaan.. Kauhistuttavaa.


Klo 10.15
Cittariin ostoksille.


Koirat odottivat kiltisti koko kauppareissun ajan häkissä. Kuten olen aiemminkin tainnut todeta, käyn nykyisin lähes aina koirien kanssa kaupassa..


Moi, täällä me ollaan :)


Klo 11.00
Takaisin kotona ja ostosten purku. Mukaan tarttui; valmissekoitus salaattia, avomaan kurkkuja, kirsikkatomaatteja, kukkakaali, raejuustoa, maitorahkaa, ananasmurskaa, kananmunia, suolapähkinöitä, koirille naudanmahaa, sekä erään kuvatilauksen mukana lähtevä postikortti.


Seuraavaksi siivosin tiskipöydän..


..ja naksuttelin koirille pienet aamupähkinät. Treenattiin pitkästä aikaa vanhaa temppua, kuplien puhaltamista. Hyvin tuntui olevan molemmilla muistissa!



Klo 11.45
Kamat kassiin ja menoksi! Pakkasin reppuun tietokoneen, artikkeleita, kovalevyn, kirjekuoren ja tussin sekä treenikamppeet. (Oli tarkoituksena viedä tuo postikortti kuvien kera postiin, vaan unohdinpa autuaasti ne kuvat kotiin..)


Klo 11.50
Ja reppu selässä suuntasin yliopistolle hommia tekemään. Kyllä se vaan niin menee, että muualla kuin kotona saa paljon enemmän aikaiseksi. Ainahan sitä voi vältellä hommien tekoa netissä surffaamalla yliopistollakin, mutta kotona siihen on myös tsiljoona muuta vaihtoehtoa!


Pikaisten tärkeimpien asioiden tsekkauksen jälkeen (naamakirja, sähköposti..) aloitin Vuonisuutisten taittamisen. Kansikuva puuttuu vielä, kuten kuvasta näkyy! Tässä vaiheessa olisi muutenkin hyvä huikata; jos joltain löytyy syksyisiä vuoniskuvia, niin laittakaapa tähän suuntaan tulemaan, lehti kaipaa kauniita vuonoja sivuilleen.. (säpo marjouimi(a)hotmail.com, kiitän!)


Klo 13.15
Suuntasin kulkuni Fysiikan laitokselle ystäväni Lauran työhuoneeseen. Käydään yleensä aina yhdessä syömässä, jos mie olen yliopistolla. En voi olla naureskelematta tätä Lauran hyllylle kerääntynyttä pullorivistöä! Tässä makua tutkijan hommista.. :D


 Voi ei, unodin, että tänään on keskiviikko! Pitsapäivä! Ja jälkiruokapöytä! En yleensä käy keskiviikkoisin syömässä, sillä riski sortua jompaan kumpaan on vaaaltava.. Ja eiköhän siinä taas niin käynyt, että kebablihapannupitsalla tuli herkuteltua. Syntisen hyvää.


Pitsan jälkeen olo on niin ähky ja lähestulkoon ällöttävä, että jälkiruokaa ei enää voisi kuvitellakaan syövänsä. Sinällään outoa, että laittavat nuo samalle päivälle.. Joka tapauksessa palasin takaisin sorvin ääreen. Tarkoitus oli ruuan jälkeen siirtyä gradun kimppuun, mutta muutaman artikkelin haeskelun jälkeen ja pari artikkelia läpi kahlattuani palasin taas vuonisten maailmaan. 

Yllättäen kesken hommien teon sain puhelun. Hämmästykseni oli suuri, kun luurin päässä kyseltiin, olenko kotona, he olisivat tuomassa kukkalähetystä. What?! Sovittiin sitten, että jättävät sen pihaan odottelemaan. 


Klo 15.50
Tietokoneen akku alkoi vilkuttaa punaisella, joten oli aika sanoa hellät hyvästit näytön tuijottamiselle ja hypätä pyörän selkään. Rantaraittia pitkin poljin keskustaan. Melkein kyllä teki mieli lähteä jo kotiin kukkalähetystä ihmettelemään!



Eilen salilla kahvakuulassa käydessäni poikkesin matkalla Tokmannilla, ja bongasin siellä superhalpoja proteiinipatukoita. En ymmärrä, miksi ostin niitä vaan muutaman.. Tänään vahingosta viisastuneena päätin käydä katsomassa, josko niitä olisi vielä myynnissä. No ei tietenkään ollut. Joku muu oli tajunnut vissiin hamstrata vähän enemmän.


Klo 16.00
Joten matka jatkui salille. Ensimmäisenä oli taas tuttuun tapaan pakko hypätä juoksumaton kyytiin. Ai että mie rakastan tuota laitetta! Koko kesän olen kärsinyt juoksijan polvesta, ja nyt oikeastaan vasta pari viikkoa taas uskaltanut edes pyöräillä ja vähän juosta. Juoksumatolla pitää oikein pakottaa itsensä lopettamaan ajoissa, kun mieli tekisi vaan jatkaa. Tänään itse asiassa polvi pitkästä aikaa hieman kipeili illalla lenkillä, joten kai tässä täytyy pitää taukoa matostakin.. Yhyy.. 


Parinkymmenen minuutin juoksun jälkeen treenasin yläkropan vapailla painoilla. Tein kaikkia liikkeitä kolme kertaa max viidentoista sarjat. Treeniin sisältyivät vipunostot eteen ja sivuille, hauikset, ojentajat, toispuoleinen käsipainosoutu sekä monipuolinen sarja vatsalihaksia. Melko lyhyt treeni siis, mutta tehokas oli, kun uskalsi ottaa riittävästi painoja. Hiki tuli ;)


Klo 17.10
Salilta suuntasin suoraan kotiin samat hiet niskassa. Treenin jälkeen söin yhden eilen ostamistani proteiinipatukoista. Eipä kyllä ollut vielä yhtään nälkä pitsamätön jälkeen.. :D


Kotimatkalla. Aurinkokin oli alkanut paistaa. Iskä soitteli kotimatkan aikana, ja ihmettelin alkuun, miksi se oli jotenkin outoa.. Sitten vasta tajusin, ettei olla puhuttu kuukauteen. 


Rakas opinahjoni jo kuuden vuoden ajan.. Nyt parina päivänä joka paikka on tuntunut olevan täynnä fukseja ja muuttokuormia. Samalla tulee mieleen, koskakohan täältä itse lähtee pois. Ja onko suunta etelään vai pohjoiseen. Aika näyttää.


Tykkään tästä rantaraitista todella. Monesti käydään täällä koirien kanssa lenkilläkin. Ja ihan sama mikä vuodenaika on kyseessä, aina näyttää kivalta.


Klo 17.30
Vihdoinkin kotona! Tällainen kimppu löytyi oven takaa. Kukkaistyttö Fiona tarkistaa paketin pommiuhkan varalta ;)


Ihana kimppu! Ja suklaarasia ♥ Kiitos!!


Voi miten houkutteleva herkkukokoelma...


Klo 17.45
Tajusin kukkaset saatuani, että eihän minulla ole niille sopivaa maljakkoa. Hieman siis vaadittiin luovuutta, jotta sain kukat kauniisti esille. Kukkien kanssa taisteltuani, ja niitä tarpeeksi kauan huuli pyöreänä tuijoteltuani, tajusin taas, että kello käy ja laitoin Frendien pari jaksoa nauhalle.


Ja pyykit koneeseen. Hikiset salivaatteet suoraan pesuun.


Klo 18.00
Ja lähdin koirien kanssa ulos!


Suunnattiin mahdollisista metsälenkeistä lyhyemmälle vaihtoehdolle. Tuolla samaisella reitillä sijaitsee pieni hiekkakenttä, jota käytän treenipaikkana. Päätin tehdä molempien kanssa pienet setit ennen metsään lähtöä, sekä yhteisen paikallamakuun.

Jätin ensin Zeldan paikalleen istumaan ja otin Fionan treeniin. Pikkukoira oli aivan mahtava! Mielettömän upea suorastaan. Vaikka itse sanon, niin sen seuraamisesta olisi saanut kymmenen pistettä ja papukaijamerkin tokokokeissa. Seuraaminen oli parempaa kuin mitä Zelda on ikinä esittänyt! Kesken Fionan treenin tajusin yllättäen, että metsässä kentän takana on porukkaa. Pikaisella vilkaisulla totesin kahden lenkittäjän koirineen olevan juuri kohtaamassa toisensa polulla kentän takana. 

Fiona istui siinä vaiheessa perusasennossa, joten nappasin sitä varuiksi valjaista kiinni. Kuten ehkä täälläkin todettu, Fiona on todella häiriöherkkä ja terävä pikkukoira. Ensimmäinen oma huoleni oli saada molemmat omat koirat kiinni siltä varalta, että syntyy tilanne, ja sieltä syöksyy vieras koira vapaana omieni niskaan. Näin kuitenkin, että vieraista koirista toinen oli hihnassa ja toisenkin omistaja otti juuri kiinni. Seuraava ajatus olikin sitten käyttää tilanne hyödyksi!

Tunnen koirani todella hyvin, joten oli helppo punnita, miten saadaan Fionan kanssa paras mahdollinen hyöty ja treeni irti koiran senhetkinen mielentila huomioiden. Sen tiesin, että mihinkään vaativampaan tai kiihdyttävään suoritukseen se ei kykene tässä häiriössä. Mutta jos itse jään koiran luo ja palkkaan sitä vaan rauhassa olosta, keskittyy se täysin tapahtumiin metsässä, ja unohtaa, että tässä ollaan hommissa. Jätin siis Fionan yksin istumaan ja odottamaan. Hieman kuitenkin epäilin sen hermojen kestämistä, joten hain Zeldan kauempaa omasta paikallaolostaan ja toin sen Fionan viereen henkiseksi tueksi. Kun Zelda istuu rauhassa vieressä, on Fionallakin suuremmat tsänssit kestää paikoillaan. Ja vau, tämä suunnitelma meni täydellisesti nappiin!


Tästä jatkoin suoraan paikallamakuuseen, ja koirat saivat (joutuivat) odottelemaan sen aikaa paikoillaan tilannetta seuraten, kunnes muut ihmiset ja koirat kaikkosivat näköpiiristä. Laskin tuosta kertyneen parin minuutin paikallamakuun, joka sujui täydellisesti. Kävelin koirien luo, palkkasin ne ja sanoin vapaa - niin mitä tekee Fiona..? Pelkkä pölypilvi jää jälkeen, ja jostain kaukaa kuuluu kimeää haukuntaa, kun Fiona painattaa häntä viidentenä jalkana suoraan sinne metikköön, missä äsken oli porukkaa. Kauan se olikin jaksanut hautoa mielessään tarvetta rynnätä sinne häiriön keskelle kiljumaan..


Yhteisen paikkamakuun jälkeen treenasin vielä Zeldan yksisteen ja Fiona jäi paikalleen istumaan. Fionan treenin parhaan mahdollisen onnistumisen kannalta tehtiin Zeldan kanssa äänettömästi hommia. Pyörittelin sitä koiratanssiliikkeitä ympäri ämpäri ja välistä ja taakse ja kaikkea mahdollista, ja voi hitsit se oli hieno! Äänetön treeni todella sopii Zeldalle. Jotuupa kerrankin myös ohjaaja itse miettimään kunnolla ohjauksen, kun ei voi luottaa siihen, että koira noudattaisi käskyä.. Treenien jälkeen heitettiin metsälenkki ympäri. 


Kotimatkalla ilta-auringossa.


Klo 19.00
Kotiin päästyämme annoin heti koirille ruuat.


...ja juoksin itse salamana siivouskaapille ja imurin kimppuun käyttäen hyödykseni koirien ruokailun (ne sekoavat imurista..). Tuo rakkine otti ja sammui kesken kaiken edellisen imuroinnin. Olen jo ehtinyt stressata, mistä nyt revin rahat uuden imurin hankintaan. Kunnes keksin, että voisiko vika olla pelkästään täydessä pölypussissa..? Ostin uuden pölypussin, kokeilin vaihtaa sen, ja siinähän se! Kuinka onnellinen pieni ihminen voikaan olla, kun pääsee imuroimaan!!


Imuroinnin jälkeen siivosin vessan.


Klo 19.45
Kröhöm, ehkä vähän muutakin pitäisi siivota.. Kiikutin siis omille paikoilleen kaikki matkan varrella johonkin unohtuneet rojut.


Sekä laskostelin kaappiin edelliset pyykit, jonka jälkeen ripustin narulle uudet pyykit kuivumaan.


Käytiin Zeldan kanssa viemässä roskat. Matkalla tuli vastaan joku naapurin ukko, joka kertoi hetki sitten todistamastaan luontonäytelmästä. Haukka oli istunut pihapensaikossa syömässä lintua, ja lähtenyt karkuun vasta ihan lähietäisyydeltä. Heti tilaisuuden koittaessa se oli palannut takaisin. Tutkailtiin Zeldankin kanssa tuota linnunraatoa. Harvemmin tosiaan saa metrin päästä seurailla haukkaa aterioimassa..


Klo 20.15
Vihdoinkin pääsin suihkuun! Suihkun jälkeen on aina pakko käyttää Body Shopin body butteria, paras rasva ikinä!


Iltapalaksi tein salaatin kera raejuuston ja keitetyn kananmunan. Istahdin sohvalle herkuttelemaan ja laitoin aiemmin nauhoitetut Frendit pyörimään.


Syömisen jälkeen jatkoin perusteellisella koko vartalon venyttelyllä. Pakkotoiston venyttelyoppaat ovat aivan loistavia ohjeita tähän hommaan, tässä hyvä esimerkki: http://www.pakkotoisto.com/liitteet/veny2009.pdf Pelkään sen verran tuon polveni puolesta, että pakko on kaivaa jostain motivaatio venyttelyille sen rasituksen jälkeen. Suosittelen kuitenkin venyttelyä erittäin lämpimästi kaikille!


Klo 21.15
Frendien ja venyttelyn loputtua istahdin hetkeksi tietokoneelle. Uskomattoman paljon päivän aikana ehtiikin kertyä kaikkea uutta sosiaaliseen mediaan ja lukemattomia viestejä vastailtaviksi.. Tässä vaiheessa olisi voinut olla hyvä hetki ruveta nukkumaan. Pohdin sitä jo hetken, mutta päädyin toiseen vaihtoehtoon - leffa pyörimään ja herkkuja naamaan, olinhan vihdoin ostanut yhtä kaikkien aikojen suosikeistani: vaniljajäätelöä ja suolapähkinöitä, njams!


Klo 21.30
Jäätelökipon kadottua ja miun lössähdettyä pitkin pituuttani sohvalle, huomasi Fiona taas tilaisuutensa tulleen ja valtasi oitis kainalopaikan.


Jennifer Lopez tanssahteli ei-mitenkään-erikoisessa elokuvassa.. Hieman toivoin nukahtavani tämän leffan ääreen, mutta eipä uni tullut kuitenkaan.


Vaikka Zeldan kanssa kovasti yritettiin.


Klo 23.30
Elokuvan loputtua virtaa tuntui olevan jopa enemmän kuin ennen sen aloittamista, joten käväisin vielä koirien kanssa ulkona.


Eikö musta villakangastakki olekin mitä parhain yhdistelmä pinkkien sandaalien kanssa?!


Klo 2.00
Kirjoitan tätä postausta, enkä näemmä ole vieläkään nukkumassa.. Sanokaa nyt joku äkkiä, että pehkuihin siitä! Öitä!

You Might Also Like

3 kommenttia :

  1. Nuo koirat on kyllä niin ihania! Melkeen pitäis videoo vaatia kuplien puhaltelusta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa niistä on joku vanha video olemassa tempun opettelun ajoilta :D täytynee kaivella se esille..

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.