kuvia ,

Ponit puunauksessa

9/22/2013 10:04:00 ip. marjo 0 Comments

Käytävä täynnä vuonoheppoja...

Pitihän se arvata, ettei myö malteta olla lääppimättä poneja siistimpään kuosiin jo heti ensimmäisenä iltana! Oli tässä hieman taka-ajatuksiakin; aurinko porotti niin kauniisti taivaalta syksyisessä illassa, että tarkoituksena oli käydä ottamassa muutama peltoposetuskuva. Vielä kun saatiin kuvaajakin matkaan.

Nemo joutui siis ensimmäistä kertaa käytävälle sidotuksi. Poni nuokkui. Se oli niin tylsiintynyt vätys, että olisi taatusti seissyt täsmälleen samoilla sijoilla koko puunauksen ajan riippumatta siitä, olisiko ollut kiinni vai ei! Hieman kyllä harmittelin tätä, sillä en oikeastaan edes tiedä, aiheuttivatko narut sille painetta laisinkaan... Saattoi se pari kertaa Laran kantamien ruohotupsujen innostamana taaplata eteen ja taakse. Toki parempi tietty näin. Tulipa ainakin harjoiteltua pitkään rauhassa paikoillaan seisomista.

Ai ihanaa, mua silitetään...

Pusuja vauvalle.

Rouskun ja Lotan harjoissa riitti saksittavaa, eikä niistä järin edustavia tullut kummassakaan. Mutta se nyt oli ihan oletettavaa etenkin Ropella, jonka tukka on leikattu viimeksi neljä kuukautta sitten. Lotan tukanleikkuusta sentään on vain vajaa pari kukautta, mutta olipa sekin kasvanut jo pienoiseen taittumiseen saakka. Nyt kun tukat on lyhennelty, odotellaan muutama päivä niiden nousemista pystympään, minkä jälkeen ne on vasta mahdollista leikata paremmin oikeaan malliinsa. Nemon tukka puolestaan oli helppo saksia, ja jätkä suhtautui siihen täysin samalla tyyneydellä kuin aiemminkin.

Nemo on muuten natustanut Lotan letin ihan olemattomaksi pikku nyhryksi! Yhyy... Mietin jo pitkään, pitäisikö leikata koko letti pois. Olisiko Lotan kamalaa ylläpitoreissua muisteltu jo tarpeeksi, sen seurauksenahan se tammalle tehtiin. Toisaalta siitä on tässä parin vuoden aikana muodostunut Lotan pienoinen tavaramerkki.. Ja kasvaahan se taas uudelleen. Letti siis jäi.

Kolmen ponin perusteellisessa puunauksessa meni kuitenkin sen verran aikaa, että eihän me mihinkään auringonlaskuun ehditty.. Ennemminkin synkässä iltahämärässä jouduimme kuvat napsimaan. Täytyi ne silti käydä ottamassa, muttei sen kummemmin enää viitsitty säätää, kunhan saatiin kaikki kolme karvakasaa samoihin kuviin. On ne kyllä niin ihania yhdessä. Ai että.. Oikein sydän pakahtuu ♥

Roppe poseeraa, Nemo ei tajuu, ja Lottaa ärsyttää kun ei saa syödä..

Koko Rouskutellen!-blogin jengi, Larakin siellä kuvan reunassa meitä kuvaamassa :)

Nemo kävi välillä moikkaamassa Rouskua..

"Hei äiti et ikinä arvaa mitä isoveikka mulle kertoi..."

Miten ponit voivatkin tehdä pienen ihmisen niin onnelliseksi?!?

Molemmat ryhdikkäinä!

Lara halusi ratsastaa Lotalla, joten heitettiin pienet rinksat pellolla.

Ja taas tää sama hervoton käkätys, joka seuraa aina ravatessa!

Meininki huipussaan! Istunta valahti vaan niin eteen, että toinen meinasi pudota kyydistä kesken riemun ja hieman tätä pelästyi.

Otettiin siis vielä yksi ravipätkä, jossa oikein painotettiin, että nyt nojaat kunnolla taakse. Ja voi että kun pysyi istunta hienona! On nuo pikkuiset niin ihania ja taitavia oppimaan :)

Nemostakin löytyi hieman liikettä, kun äiti alkoi juoksennella.

Voi sitä suloisuutta.

Pieni pallovatta tämäkin poni.. Iskälle kiitos peltokuvista!