ajo-opetus ,

Joulukuun kuulumisia

12/05/2013 11:25:00 ap. marjo 2 Comments

…ja vähän marraskuultakin. Joulukalenteri on viime aikoina vienyt niin paljon aikaa, että eihän tässä enää muuta ehdi kirjoitellakaan. Tosin hevosten liikutus on viime aikoina ollut enemmän ja vähemmän tylsää - aina on joko pimeää, märkää tai liukasta. Jos on pakkasta, ovat tien pinnat niin jäässä, että varsoilla on liukasta kulkea (Lotta toki hokeillaan pysyy pystyssä), tai jos lumi on maassa, on kuitenkin niin lämmintä, että Lotalle pakkautuu tilsat jalkoihin. Aina huonosti - valivali ;)

Märkää lunta sataa..

No ei sentään.. Pellolla on onneksi päässyt hyvin menemään, ja siinä lähinnä Lotan (ja varsojen) kanssa on touhuttukin. Pimeällä ei oikein innosta lähteä yksin kahden hevosen kanssa näihin meidän superturvallisiin maastoihimme. Silloin toki kun Sirin kanssa molemmat päästään paikalle, ollaan käyty kaikilla kolmella ajamassa. Selailin juuri kalenterista, että hevosten liikutukset ovat lähes aina menneet viikoittain siten, että Lotta liikkuu neljästä kuuteen kertaan, Rousku kolmesta neljään ja Nemo kahdesta kolmeen kertaan. Tosin varsojen kohdalla "liikutus" voi tarkoittaa 10min treenejä omassa pihassa. Mutta kuitenkin, että jotain niiden kanssa on tehty. Lotan kohdalla liikutus on ollut hieman liian kevyttäkin viime aikoina. Juurikin ajanpuutteen ja niin aikaisin laskeutuvan pimeyden vuoksi. Edelleen haaveilen sellaisen päivän koittavan, että päästääisiin valoisan aikaan tekemään pitkä maastolenkki pakkasessa ja lumihangessa.

Naapurin pihassa olevaa kuusta saamme ihailla aina hevosia liikuttaessa , tämäkin kuva on Lotan selästä kännykällä napattu.

Rouskun kohdalla tapahtui jälleen suuri edistysaskel viime viikonloppuna! Siri ajoi sillä ensimmäisen kerran! Ei kärryillä, edelleenkään niitä ei ole mitään asiaa varsan perään laittaa. Eikä edes reellä, vaan reen aihiolla :D Ajatuksena oli alunperin laittaa se Rouskun perään kiinni, niin tulisi taas jotain uutta, isompaa ja painavempaa vedettävää. Roppe oli kuitenkin sen verran pirtsakalla tuulella, että alkuun vedettiin pelkkiä aisoja takaa-ajossa pellolla. Pieni pukkikin pojalta tuli ensimmäisellä ravipätkällä.

Jonkin ajan kuluttua Rousku kuitenkin selvästi tasaantui, ja alettiin uudelleen harkita rekiaihion kiinnittämistä perään. Lopulta se perään laitettiinkin. Mie talutin varuksi narulla toiselta puolelta, jos jätkä olisikin saanut jotkin separit reestä perässään. Tallin pihassa se hieman ihmetteli, kun reki tietty kilisi ja kolisi vain ohuesti lumessa olevassa maassa. Pellolle päästyämme poni kuitenkin rauhoittui silmissä, tottui rekeen ja äänikin oli paljon vaimeampi pellolla. Pian Siri siirtyi takaa-ajamaan Roppea, ja hyppäsi vaudista kyytiin! Kyllä oli Sirillä hymy herkässä ja fiilis katossa! Saatte tästä ehkä lisää kuvia ja videota myöhemmin..


Tulipa samalla ratkaistua sekin ongelma, miten Rouskulle saisi tehokkaampaa liikutusta. Joutui se ihan kiitettävästi tekemään töitä Siriä + puista aihiota epätasaisessa pellossa kiskoessaan. Varsan ilme oli näkemisen arvoinen, kun se yritti lähteä liikkeelle pysähdysten jälkeen. Toinen ihmetteli ihan tosissaan, miksei meinaa päästä kävelemään! Toki se jaksoi hyvin rekeä vetää, mutta olihan tuo yllättäen suuri paino perään, kun ei ole aiemmin mitään tosissaan vetänyt. Ei Siri kyydissä ollut kuin pienen hetken, eikä tarkoitus ole todellakaan alkaa varsalla mitään vetotreenejä tehdä, mutta varmasti ajan kanssa vähän kerrallaan se saa jatkaa totuttelua painavamman kuorman vetämiseen. Etenkin nyt, kun lunta tuntuu tulevan vaan lisää, pääsee pian teitäkin pitkin "reki" perässä liikenteeseen :)

Nemo katselee pihaton edustalla, kun äite tulee lenkiltä kotiin.

Eilen oli oikeastaan ensimmäinen kunnon ihana talvinen ratsastus. Pakkasta oli sen verran paljon, että lumi vaan narskui kavioiden alla. Nemon kengättömistä kavioista kuului ihana pieni narina muuten niin hiljaisessa pakkasillassa. Nemo aiheutti minulle päivän naurut pienen lenkin jälkeen vielä pellolle suunnatessamme. Lotalla on maastoillessa tapana pärskytellä oikein antaumuksella moneen kertaan, etenkin aina ravi- ja laukkapätkien jälkeen. Mutta tämän lisäksi Lotta harrastaa myös joskus "röhinää". Tämä tulee aina käynnissä ja tismallisesti käynnin askelten tahdissa "ör - ör - ör - ör - ör - pröööööt". Nyt kun saavuimme pellolle, aloitti Lotta taas pärskähtelyt. Eiköhän Nemo sitten yhtynyt pärskimään äitinsä perässä. Vaan ei se loppunut siihen, vaan Nemo piti tismalleen samanlaisen sarjan röhkinää kuin äitinsä aina tekee! Ääni oli vaan huomattavasti pienempi ja söpömpi kuin Lotalla. Repesin nauramaan sitä kuunnellessani, ja pystyin niin elävästi kuvittelemaan, millaista joskus tulevaisuudessa olisi maastoilla aikuisen Nemon selässä. Niin tehtävässään tärkeältä isolta mieheltä se sillä hetkellä vaikutti. Mun pikkupossuni <3

Otin ensimmäistä kertaa Lotalla laukkaakin Nemon ollessa narun päässä mukana. Vaan juuri niinhän se meni kuin kuvittelin, Nemoa sai kiskoa perässä kuin tonnin rautakuulaa, eikä se suostunut laukalle vaihtamaan, kipitti vaan hirmuista ravia kaula pitkällä perässä. Ihme kyllä, sain Lotan pidettyä laukalla, vaikka Nemo parhaansa mukaan hidasti menoa. On varsalla ainakin pitkä ravi…

Nemo sai tässä iltana eräänä käytävällä seisoskellessaan opetella paria uutta juttua. Ensin puin varsalle suojat jalkoihin. Tai ensin opeteltiin suojien pukemista jalkoihin. Ei siihen tarvinnut kuin yhden onnistuneen myötäyksen, ja varsa tajusi kerrasta. Ensimmäisellä etujalan hivelyllä suojalla varsa alkoi nostella kinttuaan, jolloin pidin suojan niin kauan kiinni, että jalka rauhoittui paikoilleen maahan seisomaan ja myötäsin siitä. Muutaman kerran tein vielä lyhyen harjoituksen ja myötäsin heti, kun jalka pysyi maassa. M-kokoiset suojat ovat Nemolle tällä hetkellä täydellisen sopivat. Sillä on siis puolivuotiaana samankokoiset jalat kuin meidän kymmenvuotiaalla new forestillamme.. :) Toinen uusi juttu oli riimu kaulalla paikoillaan seisominen. Muutaman askeleen tietty varsa otti suuntaan jos toiseen, mutta se on niin herkkä paineelle, että saman tien myötäsi kun naru otti kaulasta vastaan.

Ehdin eräänä aamuna Lotan kanssa hetkeksi pellolle auringonnousua ihailemaan.

Nemon pikkutöppöset ämmän suojissa.

Opeteltiin riimu kaulalla seisomista, ja hyvin sujui!