ajo-opetus ,

Luukku 12

12/12/2013 12:29:00 ap. Siri 3 Comments

Siri vastaa:

Jos minun pitäisi nyt, tällä turkasen sekunnilla päättää ja se tarkoittaisi, että se tulisi toisesi hevosekseni niin todennäköisesti valitsisin vanhan ruunan. Enkä todellakaan siksi, että Rohankin on ruuna vaan siksi, että olen vain ruunien vannoutunut fani. Ollut aina. Vanhuksen siksi, että vanhoissa eläimissä on tiettyä taikaa. Voisin hyvin kuvitella pitäväni joskus eläinten vanhainkotia. En minä perusta siitä, että pitäisi päästä täyttä laukkaa metsätien vartta, mulle riittää se kaveri siihen vierelle kävelemäänkin. Toisaalta siinä on taas se huono puoli, että niistä joutuu luopumaan nopeammin ja luopumisessa mä olen niin kovin huono.

Vaari hevostako se ny seuraavaks halajaa? Mutta mustahan tulee kahdenkymmen vuoden päästä sellainen!

Jos joku olisi pari vuotta sitten sanonut, että ostat varsan ja vielä ori varsan ja vielä vuonohevos ori varsan, olisin varmaan nauranut itseni kuoliaaksi. Mun oman hevosen osto haaveeni oli jossain pilvilinnojen korkeudella ja silloinkin se olisi ollut vähintään kymmenen vuotias täyskoulutettu (mielellään valkoinen) pienhevos tai poni tamma. Sen sijaan maaliskuussa 2012 huomasinkin omistavani 9 kuukauden ikäisen keltaisen ori varsan! Enkä muuten ole katunut sitä päiväkään!!
Päinvastoin, nyt olen saanut kasvaa sen kanssa. Oppia ja nähdä kaikenlaista. Tämä matka on ollut äärimmäisen mielenkiintoinen. Tiedän mitä sillä on taustalla ja jos joku on mennyt mönkään voin vain katsoa peiliin. Aikuisen hevosen kohdalla en koskaan saisi täysin tietää miten sitä on kohdeltu tai koulutettu.

Mun mami tietää mitä mulla on ollu päällä milloinkin ja mitä milloinkin opetettu ja vaadittu ja on siitä niin kovin tyytyväinen.

Marjo vastaa:

Tämä onkin hauska kysymys, sillä meillähän on periaatteessa nämä kaikki!

Lotta: tamma & "vanhus"
Rousku: ruuna & (lähes) aikuinen
Nemo: ori & varsa


Ja jokaisessa on puolensa.. Järkevin ja helpoin valinta, etenkin jos itselleen yhden harrastehevosen aktiivikäyttöön meinaa hankkia, olisi tietysti aikuinen ruuna. Aikuinen hevonen on jo oletettavasti peruskoulutettu, sen kanssa pystyy työskentelemään tosissaan ja sillä on vielä paljon käyttövuosia edessään. Ruuna taas on monesti tasaisin luonteeltaan ja tulee toimeen niin tammojen kuin orien kanssa. Ruuna on yleensä se varmoin ratkaisu hyväksi kilpahevoseksi. Mie en ole vaan koskaan tykännyt ruunista.. Olen hevosharratukseni alusta saakka ollut sitä mieltä, että minun hevoseni pitää olla joko tamma tai ori - sitä en kyllä osaa sanoa, miksi näin? Ehkä suurelta osin sen tähden, että jalostus kiinnostaa.. ja myös sen takia, että kohtaamani ruunat ovat monesti olleet niin tylsiä ja persoonattomia - automaatteja? Tammoilla on omat juttunsa, ja oria rehellisempää hevosta saa hakea.

Kaikki hevosharrastajat ovat varmasti joskus kuulleet sanonnan: "ruunaa käsketään, orilta pyydetään ja tammalle lähetetään kirjallinen hakemus kolmena kappaleena". Allekirjoitan tämän monelta osin, tosin Lotan kohdalla tuo ei ihan pidä paikkaansa, Lotalle kyllä riittää, kun kauniisti pyytää. Se on muutenkin monia tammoja tasaisempi luonteeltaan. Sanonta kuvaa myös orin ja ruunan eroja siinä, että ruunaa voi helpommin "pompotella" mielensä mukaan, orin kanssa vaaditaan jämptimpää yhteistyötä ja molemminpuoleista kunnioitusta. Jälleen näin reippaasti yleistettynä.

Orista ja tammasta valitsisin kuitenkin orin - JOS orilla on pääkoppa kohdillaan sekä mahdollisuus elää stressitöntä elämää. Omien kokemusten ja kuulemani perusteella ori on hevosista kaikkein suorin ja rehellisin. Kun suhde orin kanssa on kohdallaan, ei nöyrempää ja parempaa työhevosta voi ollakaan. Toki oreissa on aina haittapuolensa, hormonit hyrräävät ja etäisyyttä muihin hevosiin on pakko pitää eri tavoin kuin muiden kanssa. Orin pito olisi kaikkein helpointa siten, että se saa elää luonnollisinta mahdollista elämää tammalauman keskellä niitä astuen, tai sitten tallissa, jossa ei ole tammoja laisinkaan. Tällöin orille ei aiheutuisi ylimääräistä stressiä aitojen takana olevista tammoista. Orejakin tietysti on joka lähtöön, toiset ovat helpompia kuin toiset. Blakkeni ei ollut ori helpoimmasta päästä, ja sen neljän orivuoden jälkeen vannoin, että ikinä en enää ala vuonisoria kasvattamaan. Onneksi Nemo ja Rousku ovat kuin toinen ääripää veljeensä verrattuna..

Silti harmitti hirmuisesti ruunata Blakke ja Bimi. Blaken kohdalla päätös oli helpompi, sillä siitä ei ikinä olisi ollut jalostukseen, ja tosiaan se oli varsin orimainen luonteeltaan. Bimi taas oli orinakin oikea pieni enkeli, ja sillä olisi voinut olla mahkuja jalostuskäyttöön, joten Bimin ruunaus oli miun mielestäni enemmän surullista. Toki hevosten pitäminen helpottui silmissä, kun kaikki hevoset sai samaan tarhaan. Molemmat pojat muuttuivat selvästi ruunauksen jälkeen. Oikeastaan sen jälkeen kun Blakke ruunattiin, minusta tuntui kuin olisimme erkaantuneet toisistamme. Hevosen luonne muuttui, sen ulkonäkö ja olemus muuttuivat. Ei se ollut enää sama Blakkeni, vaikka periaatteessa sama olikin. Tätä on vaikea selittää, mutta "se jokin" siitä katosi ruunauksen myötä..

Blakken 4v ori

4v ori myös tässä

6v ruuna

Sukupuolista siis valintani olisi (tallipaikasta ym. ympäristöstä riippuen) ori. Jos hevonen joutuu elämään orina yksin pienessä tarhassa tammojen ympäröimänä, en kestäisi tällaista katsella. Orinkin pitäisi mielestäni päästä laumaan, vaikkei jalostuskäytössä olisikaan. Jos orinpito ei olisi tallioloissa mahdollista, seuraavaksi valitsisin tamman. Myös jalostuskäytön kannalta tamma olisi ihanne, ja varmasti(?) joskus vielä tamman tulen omistamaankin.. Ja onhan tammat niin kauniita, että ikinä poikaheppa ei voi olla yhtä nätti! (tärkeä seikka, heh) Nemon ruunauksen kohtalo selviää lähivuosien aikana. Jos siitä ei jalostuskäyttöön ole, vaikuttavat orin luonne ja käsiteltävyys sekä tallipaikka siihen, tullaanko se ruunaamaan. Luultavasti tullaan, sillä ruunanrupsukkana elämä on stressittömämpää sekä hevoselle että omistajalle ;)

3v ori, kuva: Mataleena Pesonen

6v ruuna

Iän puolesta myöskin kaikissa on puolensa - jälleen riippuu mitä haetaan? Vanhus on täydellinen opetushevonen nuorille. Ja tällä tarkoitan sekä hevosia että ihmisiä, kuten Lotan kanssa on huomattu. Lotta on meille oikea lottovoitto ja täydellinen opetushevonen. Lotan kanssa on koettu paljon, ja Lara edelleen harjoittelee sekä ratsastusta että hevosen hoitoa turvallisen Lotan kanssa. Nemo ja Rousku jatkavat omaa koulutustaan äidin avustuksella. Vanhoissa hevosissa on niin syvää viisautta ja varmuutta, joka paistaa kauas. Niissä on oma viehätyksensä. Vanhat hevoset ovat monesti todella varmoja ja tasaisia, eikä niitä hetkauta maailman menot tai epävarmat ratsastajat suusta repimässä.

Aikuisen nuoremman hevosen kanssa treenaaminen ja tavoitteiden asettaminen on paremmin mahdollista kuin vanhan. Aikuista hevosta voi vielä kouluttaa eteenpäin ja saavuttaa uusia asioita. Toisaalta aikuisen hevosen ostamisessa on aina se riski, että sen taustoista ei ole tietoa. Hevoselle on saattanut sattua koska tahansa sen aiemmassa elämässä asioita, jotka nousevat yllättäen pinnalle. Hevonen muistaa kaiken ja pieni mitätön asiakin on saattanut jättää syvän muistijäljen, joka ilmenee esim. äkillisenä pakoreaktiona ratsastajan sitä vähiten odottaessa. Hevosta on saatettu käsitellä epäjohdonmukaisesti ja opettaa sille huonoja tapoja, joista on vaikea päästä irti.. Mitä tahansa. Aikuinen hevonen on jo valmiiksi muovattu, joten sitä on paljon vaikeampi alkaa työstää kuin varsaa.

Varsassa taas on se hyvä puoli (etenkin omassa kavatissa), että sitä saat syntymästä saakka käsitellä ja kouluttaa juuri kuten itse haluat. Tosin monesti myös muut ihmiset toimivat pakostakin varsan kanssa, mutta ainakin voit ohjeistaa heitä ja tiedät, mitä varsan kanssa on tapahtunut, jos jotain sattuu. Voit itse päättää, koska sen selkään kiivetään, tai kuinka paljon sitä muuten fyysisesti kuormitetaan missäkin iässä. Voit päättää kuka sen ratsuttaa ja opettaa ajolle. Voit luoda hevoseen hyvän suhteen jo heti sen syntymästä saakka, ja edetä koulutuksessa varsan mukaan. Toisaalta, kaikista virheistä voit syyttää vain ja ainoastaan itseäsi..

Varsan kohdalla joutuu tietysti odottamaan ja kauan, ennen kuin pääsee "tositoimiin" ja työskentelemään aktiivisesti hevosen kanssa. Kilpailuista ja valmennuksista puhumattakaan. Mutta minä näen sen niin, että kaikki muu on sen arvoista. Mikäs kiire tässä olisi valmiissa maailmassa..

Ikäluokassa siis valintani olisi varsa. Tässä elämäntilanteessa. Olen ikionnellinen siitä, että olen saanut olla läsnä oman hevoseni elämässä heti sen syntymäyöstä lähtien! (Vaikka siitä niin hurjasti tammaa toivoinkin… :D)

Pahoittelut surkeasta muokkauksesta.. Mutta tässä kaikki meitin vauvaponit vuosien varrelta samassa kuvassa <3 Vielä omassa tallissa ovat Rohan, Nemo, Bimi, Skella ja Ylläri

Seuraavan päivän kysymys: Miksi olet päätynyt juuri tähän hevoseen/rotuun?Jos et saisi valita suosikkirotuasi mikä rotusi oli seuraava valinta? Miksi?