esmeralda ,

Luukku 13

12/13/2013 10:05:00 ap. Siri 7 Comments





Miksi olet päätynyt juuri tähän hevoseen/rotuun?

Jos et saisi valita suosikkirotuasi mikä rotu olisi seuraava valinta? Miksi?



Marjo vastaa:

Tässä on ihka ensimmäinen koskaan ottamani valokuva vuonohevosesta!
Itse asiassa kuva on ylipäätään ensimmäisiä itse ottamiani kuvia, sillä olin saanut ensimmäisen oman kamerani hieman ennen tätä :) Kuva on vuodelta -99 ja siinä esiintyy tamma Dolly II SWE

Blogissa on sivuttu jo useaan otteeseen, miksi ja miten olemme vuonohevosten pariin päätyneet ja miksi vuonis on se yksi ja ainoa oikea rotu, mutta kertaus on opintojen äiti, ja kai tässä on uusia lukijoitakin matkan varrella tullut mukaan..? Palataan siis niihin aikoihin, kun olin vain hevosista haaveileva ja Hevoshulluja sekä (Merja Jalon) hevoskirjoja puhki kuluttava pikkutyttö.

Ensimmäinen tutustuminen vuoniksiin on varmastikin tullut juuri Hevoshullujen kautta. Muistaako joku muu Lena Furbergin sarjakuvan, jossa kahdella tytöllä molemmilla oli omat hevoset samalla tallilla. Toisella tytöllä oli hieno puoliverinen ja toisella "vaan" vuonis. Hevoset olivat ylimpiä ystäviä, mutta tytöt eivät, vaikka vuonon omistaja olisi halunnut. Puokin omistaja ylenkatsoi ja halveksi vuonohevosta, vaikka se oli tasaisen varma ja hyväluonteinen tamma. Eihän sen suorituskyky tietenkään riittänyt samoihin kuin puokilla.. Molemmat tytöt astuttivat tammat samana vuonna ja vuoniksen varsa syntyi ensin. Vuonotamma hoisi hienosti varsansa, ja varsa oli oikein nätti ja terhakka ori. Puokin omistaja vaan väheksyi varsaa ja kailotti isoon ääneen, että odottakaapa kun mun tammani varsoo, sitten vasta näette miltä hieno varsa näyttää!


Tässä on kuva kyseisestä sarjakuvasta!

Lopulta puoliverisen varsomisen aika tuli, mutta tamma menehtyi synnytykseen. Yhdessä sarjiksen kuvassa tyttö juoksee itkien ulos tallista ja syyttää varsaa tammansa menetyksestä. Varsaa yritetään ruokkia tuttipullolla, mutta ei se meinaa tuottaa tulosta. Vuoniksen omistaja sitten ehdottaa, että koitetaan tätä varsaa hänen tammansa alle - tammat olivat kuitenkin ylimpiä ystävyksiä, ja maitoa varmasti riittää. Puokin omistaja yrittää hoitaa itse varsaa, ja aluksi on ehdottomasti tätä vastaan - ei hänen hienoa varsaansa laiteta minkään kylmäverisen hoidettavaksi! Vuoniksen omistaja saa kuitenkin tytön ylipuhuttua, sillä se olisi ehdottomasti varsan parhaaksi. Ja niin tyttö suostuu. 

Seuraavassa kuvassa vuonistamma ja puoliverivarsa haistelevat turvat toisiaan vasten ja varsa hirnuu tammalle. Tamma hyväksyy varsan oitis ja päästää sen nisälle. Tällöin puokin omistaja tajuaa, kuinka tyhmä hän onkaan ollut. Varsoista tulee hyvät kaverit ja samoin tytöt ystävystyvät, kun toinen lakkaa dissaamasta vuonista. 

Tämä sarjis on yksi omia lemppareitani. Olen aina rakastanut vuonissarjakuvia, ja mielestäni Furberg tuo tässä hyvin esille sekä vuonohevosten luonnetta että yleisiä(?) ennakkoluuloja rotua kohtaan. Lena Furbergin sarjakuvissa on muutenkin ollut ilahduttavan usein vuonohevosia mukana! Ja voi että minä rakastin niitä.. Kaikki Furbergin sarjakuvat olen lukenut läpi kymmeniä ellei satoja kertoja, ja meinasin hyppiä kattoon onnesta aina, kun niissä oli vuonis mukana. Voin siis suoraan sanoa, että ensimmäinen, mihin vuoniksissa ihastuin, oli niiden ulkonäkö! Sen jälkeen tuli lehdistä saamani hatara kuva niiden luonteesta.

Tässä on toinen aivan ihana vuonissarjis Furbergilta. Lumisäkä, jos suomennoksen oikein muistan? Tämä sarjakuva oli kuin suoraan unelmistani, villinä vapaana elävä suuri vuonislauma, aaaw...

Ensimmäisen vuoniksen tapasin kesällä 1999, ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Seuraavana kesänä tamma sai varsan, ja se oli taatusti ihanin nelijalkainen, jonka koskaan olin nähnyt! Valitettavasti sekä tamma että varsa myytiin, joten sen kesän jälkeen niitä en ole päässyt näkemään (paitsi vuosia myöhemmin). 

Tässä on Dollyn varsa Frida Mittnattdröm seuraavana kesänä.

Lottaan tutustuin pari vuotta tämän jälkeen, ja vaikka hoidin samalla tallilla kahta muuta ponia, niin Lotta oli kuitenkin aina se, jota ihailin ja kuolasin.. Pääsin sillä välillä ratsastamaan ja muuten hoitamaan, mutta enhän nyt "kehdannut" omia hoitsuja jättää tai tunkea Lotan kanssa touhuamaan. Vasta sitten kun Blakke syntyi, siirryin kuin vähitellen Blakkenin myötä kokonaan vuonohevosten maailmaan. Lotta todisti minulle kaiken sen, mitä ikinä olin vuonohevosista ajatellut - ne ovat täydellisiä! Lotan luonne on juuri kaikkea sitä, mitä ikinä hevoselta voin odottaa. Ja lukemattomia vuonohevosia läheltä tavanneena ja tutustuneena voin sanoa, että vuonisten luonne yleistettynä on myös kuin minun hevoselleni tehty. Valitettavasti "ongelmavuonoja" tapaa paljon, mutta näistä taatusti suurin osa on täysin käsittelijöiden tekemiä.. Vuonohevosten luonteeseen on aina kiinnitetty paljon huomiota jalostuksessa, orit läpikäyvät vaativat käyttökokeet Norjassa, ja huonoluonteisella vuonohevosorilla ei ole mitään asiaa jalostukseen! 

Vuoniksen lisäksi muutama muu rotu miellyttää minua suuresti, mutta mikään niistä ei ole niin täydellinen kuin vuonohevonen. Oikeastaan vuoniksen ainoaksi huonoksi puoleksi voisin laskea sen "liian vähäisen" karvoituksen. Rakastan pitkiä ja paksuja jouhia sekä vuohistupsuja! Vuonohevosellakin pitkä ja paksu otsatukka saa minut huokaamaan syvään ihastuksesta. Näistä muutamista roduista onkin vaikea valita suosikkia..

Jos vuonohevosia ei olisi lainkaan olemassa, tai en saisi olla niiden kanssa tekemisissä, olisi valintani irlannincob. Meillä on tallissa ollut kaksi tinkeriä, Englannista tullut Rose sekä sen varsa Esme (joka on blogissa aiemminkin esiintynyt). Esme on luonteeltaan lähes kuin toinen Lotta, ja itse asiassa ne olivatkin Lotan kanssa kuin paita ja perse ;) Mutta ei Esmenkään luonne vedä Lotalle vertoja - niin ihana ja kiltti kuin se on aina ollutkin! Esme taitaa itse asiassa olla irlannincob parhaimmasta päästä, sen mitä olen noita muuten nähnyt, ei rotu aina vakuuta.. Ulkonäössäkin on niin suurta vaihtelua, että jotkut irlannincobit ovat jopa rumia minun makuuni (no niin ovat jotkut vuonotkin, jos on oikein paha rakennekukkanen kyseessä..) 

Esmen kanssa mätsärissä, ja poni on niin kaunis…!

Jos taas saisin omistaa vuonohevosen, olisi sen rinnalle ehdoton valinta shetlanninponi! Ei noita pieniä ja pörröisiä karvapalloja voi olla rakastamatta - ei vaan voi! Joko kimo tai ruskea-valkoinen tamma, se kruunaisi tallin. En edes kaipaisi shettistä sen kummempaan käyttöön, vaan maskotiksi ja kevyeksi harrasteponiksi muiden isompien hevosten seuraksi. Shettiksen kanssa olisi niin ihana päästä puuhailemaan! Kuten Siri totesi, maailma olisi taatusti parempi paikka, jos joka tallissa olisi yksi shettis ;) (ja mielestäni on suuri ihme, ettei meidän tallissamme ole sellaista koskaan ollut, rotuvalikoima kun on sisältänyt vuoniksien lisäksi new foresteja, issikoita, irlannincobeja, welsh mountin sekä haflingerin, shettis olisi sopinut niin hyvin porukan jatkoksi..)


Siri vastaa:

Se miten olen päätynyt tähän hevoseen ja tähän rotuun on tainnut tulla selville jo monenmonituista kertaa, mutta lyhyesti ja ytimekkäästi kertaan, että se miksi se on juuri Vuonohevonen johtuu Marjon vuonna 2005 aloittamasta aivopesukampanjasta
* AINOA OIKEA HEVOSROTU ON VUONOHEVONEN *
Minusta se näyttää siltä villihevoselta, Przewalskin hevoselta. En koskaan ole tykännyt hevosilla tuosta siilikampauksesta, harjan pitää hulmuta valtoimenaan. Joku ihana valkoinen prinsessaponi sen olla täytyy kuten esim. Welshi, eikö totta!?
Marjo vastasi kuin tykinsuusta -Ei missään nimessä vaan vuonohevonen!
No entäs jos se on lehmänkirjava Shetlanninponi? Kieltämättä ne ovat suloisia, mutta eivät vedä vertoja vuonohevoselle!
Mites sitten tinkeri? Ei, vuonohevonen sen olla täytyy...
Friisiläinen? Noup...
Suurinpiirtein tällaisia vastauksia sain kun koitin saada hänen päästään niitä vuonohevosen värittämiä silmälaseja. Kuin varkain hän tyrkkäsi ne lasit jossain kohtaa minun päähäni ja yhtäkkiä huomasin tunnistavani nuo samanmerkkiset hevoset toisistaan joka ennen oli tuntunut lähestulkoon mahdotomalta, koska mielestäni ne kaikki näyttivät järjestäen samanlaisilta. Aloin seurata noita hallakoita hevosia sillä silmällä viimeistään siinä vaiheessa kuin sain kuulla, että niitä on saatavilla myös valkohallakkoina ;) Pian huomasin olevani jokaisissa vuonohevosen "ristiäisissä", liityin mukaan yhdistykseen jonka kautta sain tietoa ja kokemuksia rodusta. Norjan oripäivillä olin mukana vielä ihan turistina, mutta mielenkiinnolla kuuntelin rodun asiantuntijoiden mielipiteitä kustakin yksilöstä ja aloin nauttia rodun katselemisesta. Yhtäkkiä vain tajusin, että jauhokuono, suuret sieraimet, ponimainen pää ja olemus yhdistettynä hevosen ominaisuuksiin olikin juuri sitä mitä mä halusin. Pörröinen turkki ja nallemainen katse pakkassäässä on yksi kauneimmista näyistä mitä tiedän. Olen pienestä asti rakastanut pehmoleluja ja kerään bukowskinalleja. Minusta vuonohevonen on kuin jättimäinen bukowskinalle, yhtä pehmeä ja karhumainen ja ihan hykerryttävän söpö! Eikä tämä kaikki liity tietenkään sen ulkoisiin ominaisuuksiin vaan vuonohevonen on koko perheen käyttöhevonen. Varmajalkainen, suuri sydäminen, järkevä rotu!

Nallekalhut pakkassäässä.

Mutta niin... jos se ei saisi olla Vuonohevonen... se todennäköisesti olisi Shetlanninponi. Kuka nyt ei Shettistä haluaisi? Joka tallissa pitäis olla yks shetlanninponi niin maailma olisi niin paljon parempi paikka ;)
No todellisuudessahan mä hankkisin sellaisen tyttärelleni puuhasteluponiksi.

Miten suloista olisikaan katsella tällaista paria päivästä toiseen....
Kuinka hupaisaa menoa se olisi Larallekin...
...vaikka eipä sillä. Koko perheen hevosena vuonis menee täydellisesti myös pikkulapsen hevosena
(aikuisen valvovan silmän alla tietysti)
..ja ne kestää viedä selässänsä vaikka "koko" perheen :)

 ...mutta jos MÄ saisin päättää olisi se ehdottomasti Friisiläinen!!
Olen aina tykännyt niiden ulkonäöstä. Niiden olemuksessa on vain jotain sellaista mitä muista hevosista ei löydy. Se rotu huokuu tietynlaista arvokkuutta. Henkilökohtaisesti ei se parempaa kokemusta tästä rodusta ole, mutta ne ihmiset jotka kyseisen rodun kanssa ovat olleet tai ovat tekemisissä ovat aina ylistäneet niiden luonnetta. Ja onhan Friisiläiset ihan uskomattoman kauniita katsella. Ylväämpää hevosta saa hakea.
Tänä kesänä sain toteutettua pitkäaikaisen haaveeni päästä joskus ratsastamaan Friisiläisellä. Menin läheiselle ratsastuskoululle kuvaamaan ystäväni tyttären ponia ja samalla keikalla minua pyydettiin ottamaan kuvia myös tästä ihanasta Friisiläisestä Rixi-tammasta. Loppujen lopuksi istuinkin itse siellä Rixin selässä kuvattavana :D
Näinhän mä sen vähän suunnittelinkin.
Sen selässä istuminen oli juuri sellainen kokemus kuin olin aina kuvitellutkin. Se oli ihan käsittämätön hevonen. Niin herkkä ja kuuliainen ja kiltti ja mikä keinuva laukka ja pitkät askeleet ja ja ...aaaaahhh!
Rakastuin siihen heti! Ihanan junttiköntsävuoniksen jälkeen suosikkirotuni olisi siis ehdottomasti Friisiläinen <3

And I enjoyed it :)
Rix Ut Rottum ja minä.
Ihana uljas ratsuni.
Kiitos haaveeni toteutumisesta ihanille Pialle ja Rixille <3
Rixi ja omistajansa "haltiakummini" Pia
Eihän tällaista voi ollakaan... aaahhhh!
Pia taitaa kuitenkin tässä uneksia vuonohevosesta ;)

ps. Pialla itsellään on muuten joskus ollut vuonohevonen!

Seuraavan päivän kysymys: Mikä vuodenaika on paras hevostelua ajatellen? Perustele!

You Might Also Like

7 kommenttia :

  1. http://aladdinbird.blogspot.fi/2013/12/203_13.html

    VastaaPoista
  2. Nyt on pakko lähteä kirjastoon lainaamaan heppahulluja :D

    VastaaPoista
  3. petra., no arvaa vaan tuliko kanssa ikävä noita kaikkia ihania sarjiksia, kun niitä selailin! Onneksi kotoa löytyy varmaan kaikki 90-luvun heppahullut ja jotain 80- ja 2000-luvun puoliltakin, kai niitä on jossain kohti pakko käydä vilkaisemassa ;D (ellei niitä ole heitetty pois.. Ainakin muutaman olen ottanut varmaan säästöön tarkoituksella, juurikin Furbergin parhaiden sarjisten takia, mm. shetlanninponi Poli)

    VastaaPoista
  4. http://peterfjord.blogspot.fi/2013/12/joulukalenteri-luukku-13.html

    VastaaPoista
  5. Koska kirja arvotaan?? 24 luukussako?:)

    VastaaPoista
  6. Anonyymi, siinä olisikin ideaa! Mutta yritän kyllä parhaani mukaan ennen sitä.. Vuonisuutiset pitäisi saada painoon alkuviikosta, sen jälkeen ehtii taas ajatella jotain muutakin :)

    VastaaPoista
  7. http://wiikinkiponit.blogspot.fi/2013/12/joulukalenteri-luukku-13.html

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.