joulu ,

Luukku 16

12/16/2013 11:19:00 ap. Siri 4 Comments


Mitkä ovat hevosenomistamisen ihanat ja huonot puolet?



Siri vastaa:


Yksi ihanimista asioista on kun aamulla könyät talliin ja ensimmäisenä tallinoven aukaistuasi sinua tapittavat ne kaikista kultaisimmat silmät. Korvat pystyssä se katsoo ja odottaa kiltisti, että pääsee ulos. Matkalla pihattoon vapaana kun saa sinne karsinastaan kulkea se pysähtyy kohdallasi, tervehtii hetkisen ja jatkaa sitten rauhallisesti matkaansa ulos. Hyvät huomenet on näin sanottu ja hyvä päivä on näin taattu.


Hyvää huomenta kultamussu!

Tallitöiden tekeminen on raskasta, mutta pidän siitä, varsinkin nyt kun salilla käyminen on jäänyt vähemmälle. Saan sen avulla ylläpidettyä kuntoani ja olen aina pitänyt lannan lappaamisesta. Siivottu talli palkitsee siivoojansa aina! Talli onkin yleensä siistimpi kuin kotini, hevosen omistamisen yksi huonoista puolista on se että oma kodinhoito kärsii.


Laitetaankos sun koti puhtaaks ja hienoks taas tänäänkin?

Kun haluan touhuta jotain järkevää, suuntaan tallille. Saan mielenrauhan ja unohdan hetkeksi muut asiat. Tallilla oleminen ja hevosten kanssa häärääminen on terapeuttista. Siellä olen ehkä kaikista eniten oma itseni. Se palaute mitä hevoselta saan on aina rakentavaa. Jos kiirehdin ja sähellän saan hevosenikin toimimaan samoin, kun olen rauhassa ja maltillinen hevosenikin sitä on (ainakin yleensä). Hevosten kanssa touhuaminen on lähestulkoon väistämättä palkitsevaa.


Pienen sielun hoitoa parhaimmillaan.

Hevosten pitoa pidetään kalliina jota se onkin, kuitenkin itse olen sitä mieltä, että jos en hevosta omistaisi rahani kuluisivat joka tapauksessa johonkin ja voisinpa väitää että niiiiiin paljon turhempaan. En muutenkaan ajattele eläinten pitoa rahassa (se on kyllä huomattu), vaikka ei aina ehkä olisi niin varaakaan.
Joskus sitä kuitenkin väistämättä ajattelee mitä sitä tuollakin rahalla olisi saanut, uuden sohvan tai ruokapöydän tai vaikka uuden kameran, mutta niin... eläimille ne kuitenkin kaikki sentit syytää.
Jokainen joka jonkinlaisen lemmikin omistaa tietää, että varsinkin eläinlääkärikulut ovat yksistään valtavia, saati sitten mitä ne on neljästä koirasta ja hevosesta. Käytännössähän minun tulisi olla miljonääri.
Onneksi eläimeni ovat olleen suhteellisen terveitä ja välttäneet suurimmat tapaturmat.
Silti huoli niistäkin on aina läsnä. Niinhän sitä sanotaan huoleton on hevoseton.

Ethän koskaan sairastu, vaan oot aina siinä. Meidän terapeuttina ja kaverina.
Onni on omistaa oma heppa <3


Marjo vastaa


Lähdetään liikkee huonoista puolista, jos hevonen ei ole oma - olettaen siis kuitenkin, että käy hevosta hoitamassa/ratsastamassa ym, kuten ehkä suurimmalla osalla hevosharrastajista on kyse. Ja näin itsekin olen harrastanut aina tähän kevääseen ja Nemon syntymään saakka. Lotta ei siis ole minun eikä Sirin omistuksessa, eikä edes ylläpidossa, ole koskaan ollutkaan.. 

Hevosten pidon kohdalla joutuu yleensä tekemään paljon isoja päätöksiä, koskien esim. hevosen ruokintaa, liikuntaa, varusteita, tarhausta, ja ties mitä. Jos hevonen ei ole oma, näihin on paha vaikuttaa. Monesti haluaisi tehdä jotain asioita eri tavoin, mutta omistaja tietysti päättää. Hevosella saattaa olla huono satula, mutta jos omistaja ei halua sitä uusia, minkäs teet. Se saattaa saada liian vähän/paljon ruokaa, mutta ruokinta ei ole sinun käsissäsi.. Sillä saatetaan hypätä esteitä tai painattaa kiitolaukkaa maastossa, vaikka jalat oireilevat. Vaan minkäs teet, jos omistaja näin haluaa.. Nämä eivät olleet esimerkkejä elävästä elämästä, vaan mieleen putkahtaneita asioita, mutta mikä tahansa vastaava voi olla mahdollista. Onneksi Lottaa olemme jo vuosia pitäneet lähes kuin omaamme, joten sen suhteen ei ole ongelmia tullut vastaan :)

Tässä on taas kääntöpuolena se hyvä seikka, että itse et myöskään ole vastuussa mistään hevoseen liittyvästä. Jos hevonen voi huonosti, tai varusteet ovat epäsopivat, tai se sairastuu, ei vastuu ole sinulla vaan omistajalla. Hevosen kuluista vastaa myös omistaja, joten kukkaro ei kevene, vaikka tulisi asiaa eläinlääkärille.. 

Ehdottomasti suurin haittapuoli siinä, ettei hevonen ole oma, on se että se saattaa lähteä. Tämä tuli koettua kantapään kautta. Blakkenin ollessa varsa, omistaja vannoi, ettei sitä koskaan tulla myymään. Kunnes se oli 5-vuotias ja minulle rakkaampi kuin mikään otus tässä maailmassa (no oman koiran lisäksi tietty). Toki olisin ponin itselleni saanut, mutta siihen ei ollut mahdollisuuksia ja luopuminen oli väistämättä edessä. Varmasti moni muukin on joutunut luopumaan itselleen rakkaasta hevosesta..? Siihen olen aina luottanut täysillä, että Lotta ei tule koskaan mihinkään lähtemään. Mutta esim. Rouskun tullessa talliin varsana Lotan mukana, oletin jo lähtökohtaisesti, että se ei talliin tule jäämään, enkä sallinut itseni muodostaa minkään sortin kiintymyssuhdetta varsaan.. Onneksi Siri näin teki, ja Rousku pysyy maisemissa, sillä Siri ei sitä varmasti myymään tule :D

Kaiken aiemmin mainitun voi kääntää taas toisin päin hevosen omistamisen suhteen. Vastuu ja huoli on valtava. Stressittömiä päiviä ei juuri ole näkynyt hevosenomistamisen jälkeen.. Aina on jokin asia huonosti, ja mietityttää hevosen elinolosuhteet, ruokinta, liikutus, hoito, koulutus - haluaisin kaiken olevan niin täydellistä, mutta näihin ei ole mahdollisuuksia. Niin kauan kun hevonen ei seiso omassa pihassa omassa tallissa, sitä hoitavat välttämättä muutkin ihmiset, ja aina jostain joutuu tinkimään. Täydellistä tallipaikkaa lienee mahdoton saada, joten hevosen omistaminen on kompromisseja täynnä. Sen mitä olen eri tallipaikoista kuullut ja nähnyt, niin kaikissa on puolensa ja aina jostain täytyy olla valmis joustamaan. Siitä olen kyllä onnellinen, että viime kesä oli juuri niin täydellinen Nemolle, mitä ikinä voisin varsalle toivoa! Se oli stressitöntä aikaa omistajan kannalta.. :) Vieroituksen jälkeen Nemo lähtee myös orivarsalaumaan kasvamaan, mistä olen enemmän kuin onnellinen hevosen kannalta. 

Rahasta nyt ei kannata edes puhua.. Sitä menee. Ja paljon. Eipä tarvitse enää haaveilla ostavansa itselleen mitään ylimääräistä "ikinä". Pelkkä Nemon klinikkareissu kustansi vajaa tuhat euroa. Pientä paniikkia on ollut raha-asioiden suhteen ilmassa näin työttömänä opiskelijana, uskon ja toivon hartaasti, että asiat tässä parin kuukauden sisään järjestyisivät! 

Ihanaa on taas kaiken vastuun lisäksi se, että saat itse päättää. Kaikki ne seikat, joihin tallinomistaja tai tallin resurssit eivät sanele rajoituksia ovat omalla vastuullasi. Tämä voi kostautua siinä vaiheessa kun huomaat tehneesi kaiken päin prinkkalaa, mutta sen verran täytyy luottaa omiin näkemyksiinsä, että olen näihin riskeihin valmis. Sitä paitsi minulla on ollut niin mahtavat tukijoukot vuonisihmisistä ympärillä jo siitä lähtien kun aloin harkita Lotan varsottamista, että aina olen saanut apua ja neuvoa kysymyksiini! Kiitos teille Maarit, Helena, Annika, Gunilla ym. matkan varrella tietoa ja viisauttanne jakaneet henkilöt :)

Kaikista parasta on tietysti se ilon ja onnen määrä, mitä oma varsa tuo. Eläimiä koskaan omistamattoneet ihmiset eivät voi käsittää, mistä kaikesta he jäävät paitsi. En osaa lähellekään pukea sanoiksi sitä tunnetta, minkä oman varsan kohtaaminen tuo aina sen nähdessäni. Kuinka ihanaa sen lähellä on olla ja kuinka palkitsevaa sen kanssa on työskennellä. Tuo otus on niin uskomaton, että sydän pakahtuu joka kerta kun sen näen, ja ikävä painaa päälle jo heti kun tallinoven takanani suljen sieltä lähtiessäni..


Pieni rakas <3

Eilen kun menin aamutallia tekemään, oli Nemo vielä nukkumassa. En ole nähnyt varsaa makoilemassa kuin viimeksi joskus parikuisena kesälaitumilla. Se oli niin suloinen siellä kölliessään, että oli pakko mennä hetkeksi istumaan varsan viereen sitä rapsuttelemaan. Nemolla taas tuttuun tapaan huuli venyi ja koko pää heilui rapsutuksen tahdissa. Sitten kun mie nousin heiniä heittämään, könysi varsakin ylös ja venytteli maireasti. Juuri nämä yhteiset hetket ja kokemukset, hevosten kanssa seurustelu ja niiden päivittäisiin rutiineihin osallistuminen - hevoset ja niiden tapojen tunteminen ovat itselleni niin tärkeitä. En mitenkään pystyisi sellaiseen hevosenomistamiseen, jossa tallilla käydessäsi haet hevosen postimerkkitarhasta, varustat sen käytävällä, käyt ratsastamassa maneesissa, purat hevosen ja palautat sen tarhaan tai karsinaan ja lähdet kotiin. Meillä voi Sirin kanssa heittämällä vierähtää tallilla kuusi tuntia päivässä, eikä siinä ajassa aina edes ehdi hevosia liikuttamaan. Tekemistä on muutenkin niin kauheasti, eikä vielä tähän päivään mennessäkään olla tallilla puuhasteluun kyllästytty :)


Seuraavan päivän kysymys: Onko teille muodostunut jotain heppamaisia jouluisia perinteitä?

You Might Also Like

4 kommenttia :

  1. http://peterfjord.blogspot.fi/2013/12/joulukalenteri-luukku-16.html

    VastaaPoista
  2. Hyvä ja mielenkiintoinen postaus. Näitä hyviä ja huonoja puolia kun tulee itsekin välillä mietittyä siitä omasta pollesta haaveillessa.

    VastaaPoista
  3. Mä tykkään kans mennä aamutallille, oman hevosen hörähdys aamulla vaan on paras aloitus päivälle.
    http://liveatfull.blogspot.fi/2013/12/hevosen-omistamisen-hyvat-ja-huonot.html

    VastaaPoista
  4. http://wiikinkiponit.blogspot.fi/2013/12/joulukalenteri-luukku-16.html

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.