erikoispostaus
,
Luukku 3
Harrastaako lähipiirisi, perheesi ja ystäväsi myös hevosia? Miten he suhtautuvat harrastukseesi?
Liitä mahdollisesti oheen kuvia heistä hevosten kanssa (muista kysyä lupa julkaisuun).
Marjo vastaa:
Kuten aiemmassa luukussa kirjoitin, on siskoni joskus lapsena-teininä harrastanut hevosia, mutta siihen se sitten jäi. Vanhempani eivät missään nimessä ole hevosihmisiä - päin vastoin. Saan taatusti aina tiedon, jos jossain on sattunut joku hevosonnettomuus, hevonen on potkaissut jotakuta naapurin kummin kaimaa, tai pieni lapsi on pudonnut selästä. Voisi ehkä jopa sanoa, että he vihaavat hevosharrastustani..? Aina jos on jokin hevosiin liittyvä ongelma, ensimmäinen ja ainoa ratkaisuehdotus on: "Myy se hevonen". Juu en. En edes kertonut heille, että minulle on oma hevonen tulossa ennen kuin pari viikkoa ennen Nemon syntymää.
Tallille pääsin lapsena käymään vasta kaverini kautta, kun tuo kävi tunneilla ja lähdin joskus mukaan hänen tuntiaan katsomaan. Sitä ennenkin olisin toki halunnut tallille lähes koko ikäni, mutta tunneille en päässyt. Jotenkin sitten onnistuin saamaan vanhempani ostamaan 10 kerran alkeistuntikortin samaan paikkaan, mutta siihen ratsastustuntini sitten jäivätkin. Tallilla käymistä jatkoin kuitenkin ahkerasti, kesäaikaan pääasiassa pyöräillen (10km) tai kaverin kanssa kimppakyydeillä jomman kumman vanhempien kuskatessa. Kyllä siellä touhuttavaa riitti, vaikken tunneille päässytkään. Ja ratsastamaan pääsin monesti silti, kun pienellä tallilla maatilamatkailun yhteydessä oli niin vähän tunteja. Melkein me tallitytöt saimme vapaasti liikuttaa hevoset. Pian löysin yksityiset ponit hoidettavikseni, jonka jälkeen kuljin paljon ponien omistajan kyydillä tallille. Kyllä omatkin vanhempani ahkerasti kuskasivat, kiitos siitä, vaikka eivät kovin mielellään ;) Ja tarpeelliset ratsastusvarusteet sain silloin kun harrastuksen aloitin.
Ystäväni Minttu on ratsastanut vuosia arabilla. Vaan joutuipa tuokin vuonohevosen selkään, kun minuun tutustui..
Nykyään isäni käy toisinaan tallilla mukana, kuten olette blogistakin huomanneet. Joskus tuo ihan itse haluaa lähteä ottamaan kuvia, mutta yleensä pyydän kuvaamaan, jos keli on hyvä, tai viime aikoina useamminkin nikkaroimaan tai korjaamaan sitä sun tätä tallilla.. Kiitos! Äitiä ei pahemmin ole hevosten lähellä näkynyt, eikä ole tähän päivään mennessä selkäänkään suostunut. Iskän vein joskus issikkaruunalla ratsastamaan. Ajettiin Lotan omistajan kanssa Lotalla kärryillä, ja otin iskän ratsun narun päähän kärryjen perään. Taisi olla vähän liian raju kokemus ensikertalaiselle, kun heitettiin tunnin lenkki ja juostiin paljon. Sen jälkeen ei ole iskäkään ratsaille meinaan suostunut.. :D Tästä olisi ollut aivan loistava kuva, missä isäni ennen lenkille lähtöä morjestaa isosti hevosen selästä niin voitonvarma hymy kasvoillaan. Taisi vähän fiilikset muuttua ratsastuksen jälkeen. En vaan harmillisesti tätä kuvaa löytänyt.
Siskoni on käynyt ainakin kertaalleen Lotalla ratsastamassa, mutta ei tuotakaan enää hevoset kovin suurissa määrin kiinnosta. Oman perheeni kanssa minulla ei ole siis mitään jaettavaa hevosiin liittyen, eivätkä ne ole juurikaan läsnä elämässäni kotioloissa. Välillä tuntuu että olisin syntynyt väärään sukuun, sillä sukulaisissani tai perheessäni ei ole lisäkseni ketään toista oikeasti eläinrakasta ihmistä. Paitsi toinen mummuni. Mummu onkin ehkä ollut aina kaikkein läheisin sukulaisistani, meillä on paljon enemmän yhteistä kuin kenenkään muun kanssa. Sen sijaan pari miestä, joita olen tapaillut ja tallille vienyt, ovat yllättäneet erittäin positiivisesti, ja touhunneet mielellään mukana tallihommissa sekä nauttineet ratsastamisesta :) Enpä kyllä usko, että voisin sellaista miestä tapaillakaan, joka nyrpistäisi nenäänsä lannan hajulle..
Voisin kuvitella, että siskoni lapset saattaisivat hyvin innostua hevosista ja tutustua harrastukseen tätinsä (siis minun) kautta. Oma isäni on vaan niin ylihysteerinen hevosten ja lasten suhteen, että voipi jäädä varsin olemattomaksi lasten tallikäynnit..
Siskonpoikani on käynyt pari kertaa hevosia katsomassa. Pojalla on vaan niin paha allergia, että eivätpä taida hevoset hänen elämäänsä mahtua..
Omat ystäväni ovatkin oikeastaan kaikki joko hevos- tai koiraharrastajia. Ja vielä tarkennettuna pääasiassa joko vuonohevosten tai shetlanninlammaskoirien kera touhuavia. Pari eläimiä harrastamatonta vanhaa lapsuudenystävää roikkuu vielä menossa mukana, eikä heistä ikinä luovutakaan! ♥ Oikeastaan kaikki nykyiset hyvät ystäväni olen saanut aikuisiällä ja juurikin eläinharrastusten kautta.
Kai meissä on sitten jotain samanlaista, jotka samoihin rotuihin olemme päätyneet? Sirin lisäksi ei tuttavapiiristä kyllä löydy ketään, jossa yhdistyisivät sekä vuonohevoset että shetlanninlammaskoirat, kuten meillä kahdella ;)
Pääsääntönä voisi kuitenkin todeta, että jos minun kanssani aikoo olla jossain tekemisissä, niin samalla joutuu vähän niinkuin väkisin tutustumaan myös (vuono)hevosiin! Tavalla tai toisella. Tämän väittämän Siri voi ainakin vahvistaa koko ikänsä valkeasta welshistä haaveilleena vuonohevosen omistajana.. :D
Siri vastaa:
Minä olen onnekas. Ihmiset jotka kuuluvat elämääni ovat aina tukeneet minua harrastuksessani, jopa ne ystävät jotka eivät hevosia itse harrasta. He ovat kuunnelleet hevosjuttujani varmaan kyllästymiseen asti. He ovat keränneet syksyisin pahvilaatikoittain omenoita omilta pihoiltaan minulle tallille vietäväksi, istuneet kanssani kärryttelemässä sormet kohmeina, korjanneet milloin maitokärryjä ja vesiletkuja ja satulahuoneen ovea, rakentaneet ja nikkaroineet jos jonkinmoista apuvälinettä tallitöitä helpottamaan, kuskanneet hevosia näyttelyihin ja kesälaitumille, tehneet tarhaa ja ties mitä. En voi kyllin heitä tästä kaikesta kiittää...
Sitten ovat nämä ihmiset jotka tavalla tai toisella ovat osoittautuneet heppaihmisiksi ja ymmärtävät täysin miksi minä siellä tallilla aina luuraan ja luuttuan. Heille tein ihan omat kiitos postikortit.
Seuraavan päivän kysymys: Mikä on ollut parhain/kaunein/ihanin kokemuksesi hevosen kanssa?
Liitä mahdollisesti oheen kuvia heistä hevosten kanssa (muista kysyä lupa julkaisuun).
Marjo vastaa:
Kuten aiemmassa luukussa kirjoitin, on siskoni joskus lapsena-teininä harrastanut hevosia, mutta siihen se sitten jäi. Vanhempani eivät missään nimessä ole hevosihmisiä - päin vastoin. Saan taatusti aina tiedon, jos jossain on sattunut joku hevosonnettomuus, hevonen on potkaissut jotakuta naapurin kummin kaimaa, tai pieni lapsi on pudonnut selästä. Voisi ehkä jopa sanoa, että he vihaavat hevosharrastustani..? Aina jos on jokin hevosiin liittyvä ongelma, ensimmäinen ja ainoa ratkaisuehdotus on: "Myy se hevonen". Juu en. En edes kertonut heille, että minulle on oma hevonen tulossa ennen kuin pari viikkoa ennen Nemon syntymää.
Tallille pääsin lapsena käymään vasta kaverini kautta, kun tuo kävi tunneilla ja lähdin joskus mukaan hänen tuntiaan katsomaan. Sitä ennenkin olisin toki halunnut tallille lähes koko ikäni, mutta tunneille en päässyt. Jotenkin sitten onnistuin saamaan vanhempani ostamaan 10 kerran alkeistuntikortin samaan paikkaan, mutta siihen ratsastustuntini sitten jäivätkin. Tallilla käymistä jatkoin kuitenkin ahkerasti, kesäaikaan pääasiassa pyöräillen (10km) tai kaverin kanssa kimppakyydeillä jomman kumman vanhempien kuskatessa. Kyllä siellä touhuttavaa riitti, vaikken tunneille päässytkään. Ja ratsastamaan pääsin monesti silti, kun pienellä tallilla maatilamatkailun yhteydessä oli niin vähän tunteja. Melkein me tallitytöt saimme vapaasti liikuttaa hevoset. Pian löysin yksityiset ponit hoidettavikseni, jonka jälkeen kuljin paljon ponien omistajan kyydillä tallille. Kyllä omatkin vanhempani ahkerasti kuskasivat, kiitos siitä, vaikka eivät kovin mielellään ;) Ja tarpeelliset ratsastusvarusteet sain silloin kun harrastuksen aloitin.
Ystäväni Minttu on ratsastanut vuosia arabilla. Vaan joutuipa tuokin vuonohevosen selkään, kun minuun tutustui.. |
Siskoni on käynyt ainakin kertaalleen Lotalla ratsastamassa, mutta ei tuotakaan enää hevoset kovin suurissa määrin kiinnosta. Oman perheeni kanssa minulla ei ole siis mitään jaettavaa hevosiin liittyen, eivätkä ne ole juurikaan läsnä elämässäni kotioloissa. Välillä tuntuu että olisin syntynyt väärään sukuun, sillä sukulaisissani tai perheessäni ei ole lisäkseni ketään toista oikeasti eläinrakasta ihmistä. Paitsi toinen mummuni. Mummu onkin ehkä ollut aina kaikkein läheisin sukulaisistani, meillä on paljon enemmän yhteistä kuin kenenkään muun kanssa. Sen sijaan pari miestä, joita olen tapaillut ja tallille vienyt, ovat yllättäneet erittäin positiivisesti, ja touhunneet mielellään mukana tallihommissa sekä nauttineet ratsastamisesta :) Enpä kyllä usko, että voisin sellaista miestä tapaillakaan, joka nyrpistäisi nenäänsä lannan hajulle..
Voisin kuvitella, että siskoni lapset saattaisivat hyvin innostua hevosista ja tutustua harrastukseen tätinsä (siis minun) kautta. Oma isäni on vaan niin ylihysteerinen hevosten ja lasten suhteen, että voipi jäädä varsin olemattomaksi lasten tallikäynnit..
Siskonpoikani on käynyt pari kertaa hevosia katsomassa. Pojalla on vaan niin paha allergia, että eivätpä taida hevoset hänen elämäänsä mahtua.. |
Pääsääntönä voisi kuitenkin todeta, että jos minun kanssani aikoo olla jossain tekemisissä, niin samalla joutuu vähän niinkuin väkisin tutustumaan myös (vuono)hevosiin! Tavalla tai toisella. Tämän väittämän Siri voi ainakin vahvistaa koko ikänsä valkeasta welshistä haaveilleena vuonohevosen omistajana.. :D
Siri vastaa:
Minä olen onnekas. Ihmiset jotka kuuluvat elämääni ovat aina tukeneet minua harrastuksessani, jopa ne ystävät jotka eivät hevosia itse harrasta. He ovat kuunnelleet hevosjuttujani varmaan kyllästymiseen asti. He ovat keränneet syksyisin pahvilaatikoittain omenoita omilta pihoiltaan minulle tallille vietäväksi, istuneet kanssani kärryttelemässä sormet kohmeina, korjanneet milloin maitokärryjä ja vesiletkuja ja satulahuoneen ovea, rakentaneet ja nikkaroineet jos jonkinmoista apuvälinettä tallitöitä helpottamaan, kuskanneet hevosia näyttelyihin ja kesälaitumille, tehneet tarhaa ja ties mitä. En voi kyllin heitä tästä kaikesta kiittää...
Sitten ovat nämä ihmiset jotka tavalla tai toisella ovat osoittautuneet heppaihmisiksi ja ymmärtävät täysin miksi minä siellä tallilla aina luuraan ja luuttuan. Heille tein ihan omat kiitos postikortit.
Seuraavan päivän kysymys: Mikä on ollut parhain/kaunein/ihanin kokemuksesi hevosen kanssa?
Ihana postaus. Ja ihanat kortit. <3 Kiitos itsellesi. :)
VastaaPoista:) Ei ole montaa päivää kun tuli jostai ajatus että olis kiva päästä taas ratsastamaan.
VastaaPoistaIhanat kortit Siri. <3 Ja kiitos itsellesi. :)
VastaaPoistaUlla susta olisin voinu tehdä kokonaisen poustauksen niin paljon ollaan yhdessä heppojen kanssa touhuttu. Mieti ny aina samoilla talleillakin käyty.. kaikki alkoi "Niemelän tytöistä", muistatko? Minä, sinä, Siru ja Jaana.
VastaaPoistahttp://aladdinbird.blogspot.fi/2013/12/192.html
VastaaPoistaOn muuten kommentoitava teitä "Niemelän tyttöjä"! :D Minähän itseasiassa kävin samaan aikaan Kustaan tallilla. Hoidin Jakkaria ja Luonto-Veliä talvella 90-91. Paljon kuvia, videoita ja mukavia muistoja siltä ajalta.
VastaaPoistaOi oi oi, Hanna!! Ne kuvat ja videot haluaisin niiiiin nähdä! Sekoisin varmaan sukissani kun näkisin sen aikaisia heppoja.
VastaaPoistaKaksi erilaista tarinaa kietoutuu taas yhteen :) Teillä on ihanan lämmin tapa kirjoittaa, ja hymy huulilla luin kirjoituksenne! Tässä taas omaa höpinääni: http://ruskolilja.blogspot.fi/2013/12/3-luukku.html
VastaaPoistaHeti alkuun ajattelin, että tuleepa tästä joulukalenterista tylsä. Ihmettelin, miten saatte yhdestä kysymyksestä muka postauksen verran asiaa, mutta kappas vaan!
VastaaPoistaTämä on aivan mahtava idea ja toteutatte sen niin hyvin, ettei voi muuta kuin hymyissä suin lukea näitä! :D
Kiitos positiivisesta yllätyksestä ja mielen muuttamisesta! ♥
Haha, kiitos ihanasta kommentista Merika! Varmasti meillä olisi enemmänkin tarinoitavaa, kun vaan ehtisi kirjoittaa ja etsiä kuvia. Tosin jos tästä vielä juttuja pidennettäisiin, ei kukaan niitä enää jaksaisi lukeakaan :D eli hyvin saa yhdestä kysymyksestä asiaa.. Odotapa vaan millaisia kysymyksiä tuleman pitää. Ja vastaile sinäkin ihmeessä näihin, olisi kiinnostava lukea!
VastaaPoistaHuh, ehdinpäs linkittää oikean päivän aikana.. :D
VastaaPoistahttp://wiikinkiponit.blogspot.fi/2013/12/joulukalenteri-luukku-3.html