ajo ,

Vieroitusstressiä ja tammikuun kuulumisia

1/05/2014 08:25:00 ip. marjo 0 Comments

Bimin kanssa lenkille lähdössä.

En ole aiemmin muistanut kirjoitellakaan, että Nemon vierotus on nyt aloitettu. Muistaakseni pari päivää ennen jouluaattoa. Vieroitus tulee tapahtumaan Nemon kannalta parhaalla mahdollisella tavalla, eli varsan elämässä ei tapahdu suuria muutoksia, ja äiti häviää kuvioista vähitellen.. Parin viikon ajan Lotta ja Nemo ovat siis nyt yöpyneet erillään, kun Rousku muutti Nemon seuraksi pihattoon ja Lotta siirrettiin Rouskun karsinaan. Muutamana päivänä nuo ovat olleet päivisinkin muutaman tunnin eri tarhoissa; Lotta ja Bambi ovat majailleet etupihan sähköttömässä pikkutarhassa muiden ponien jäädessä normitarhaan. Tarkoitus on vähitellen lisätä myös päivin näitä erilläoloja, kunnes lopulta ei Lottaa ja Nemoa enää samaan tarhaan lasketakaan..

Nemolle homma on ollut siis melko kivutonta, mutta kyllä tämän vaikutukset huomaa koko laumassa. Lotta ensimmäisenä veti herneet nenään karsinamajoituksestaan, ja muutaman päivän vastassa oli hyvin kireä rouvashevonen. Aamuisin Lotta edelleen välillä paukuttaa mielenosoituksellisesti karsinanovea, kun tallille menee. Muutoinkin Lotta on viime aikoina ollut melko kireä, kiireinen ja levoton - siis siihen normaaliin rauhalliseen ja hyvin laiskaan itseensä verrattuna. Yhtenä päivänä se tosin meinasi nukahtaa pystyyn tallin käytävälle! Taitaa siis olla hevosella pientä väsymystä tilanteesta..

Kauheeta kun vauvaponi näyttää niin isolta...

Lotta omassa tarhassaan - hetken saa kulkea uimatta kuravellissä, pakkaset tänne ja äkkiä!

Muussa laumassa taas vaikutukset huomaa, kun Lotta on pois porukasta. Lotta on edelleen se yksi ja ainoa suuri johtaja, jota kaikki muut ponit kumartavat ja seuraisivat vaikka perse edellä puuhun, jos se olisi mahdollista ;) Nyt kun Lotta on välillä poissa, on lauman tasapaino kadoksissa. Bambi on heti Lotasta seuraavana laumahierarkiassa, joten ehkä senkin poissaolo vaikuttaa tilanteeseen? Toki nuo muut ponit keskenään pärjäävät, mutta sellainen tietty lauman yllä vallitseva tyyni stabiilisuus puuttuu porukasta.

Ja onhan Nemollakin toki äitiä ikävä. Aina. Päivän paras hetki sille on varmasti heti aamusta, kun varsa pääsee tissille. Sitä lutkutusta kestääkin kauan.. Samoin aina niille molemmille Lotan kanssa ehtii tulla ikävä pidempien maastolenkkien aikana. Lotta joskus jopa hirnuu lenkillä vieraille ohitettaville hevosille. Jälleennäkemisen riemu on rajaton mamman palatessa takaisin kotiin :) 

Käytän nykyisin hiljaisilla maastoreiteillä tällaisia päävehkeitä, liikenteen seassa ja radanvarressa pysyy kuolaimet suussa - ainakin niin kauan kun hevonen on yhtä virkeä kuin viime aikoina..

Kuvasin teille tänään hauskan videon poneista ilman Lottaa ja Bambia, mutta jostain syystä en saa sitä siirrettyä, tiedostossa on jotain vikaa.. Olin menossa hakemaan Nemoa tarhasta, mutta kaikki ponit olivat näkymättömissä kaukana tarhan perällä, joten huutelin Nemoa pihaton portilta. Ensin kuului vastauksena hyvin voimakas, kirkas pitkä "iiiiiiiihahaaaaa", seuraavaksi näin pellon yli tarhassa pienen vaalean vilahduksen, ja tajusin kaivaa kännykän taskusta. Sain videolle koko lauman kiitävän täyttä laukkaa kaukaa tarhasta portille, Nemo kärjessä ja Rousku-veikka perässä, oli vähän porukalla virtaa ja kierrokset katossa kaikilla..

Lotan kanssa olen yrittänyt lenkkeillä hieman tehokkaammin. Ja on tullut huomattua, että kuntoa muorilla kyllä riittää, vaikkei se ulkoisesti siltä näytäkään. Kuten olen maininnut, on Lotta ajaessa tyypillisesti paljon rennompi ja mukavampi kuin ratsain, oli tilanne oikeastaan mikä tahansa. Mutta nyt myös parilla ajolenkillä Lotta on yrittänyt lähteä käsistä ja on jopa päässyt omatoimisesti vaihtamaan ravista laukalle. Kärryjen edessä ponin ei viitsi antaa mitään kiitolaukkoja vetää, joten pientä taistojen tahtoa on saatu käydä. Selästä sitten edellinen lenkki mentiikin miltei täysiä. Minä jälleen määräsin askellajin ja Lotta vauhdin, joten voitte uskoa, että sitä vauhtia riitti - taatusti niin paljon, mitä Lotta kintuistaan irti sai aina kun annoin sille luvan laukata. Kaukana on se hevonen, jolla viime talvena kävellä löntystettiin löysiä lenkkejä ilman satulaa riimu päässä, huh.. Jokunen päivä sitten ratsastin reilun 15km lenkin, ja vielä loppumatkastakin Lotta olisi vaan halunnut juosta. Ei tietoakaan väsymisestä. Joten melko "normaaliin" tapaan tuolla taas maastossa voi mennä, ja näköjään täytyykin, jottei poni räjähdä käsiin.. 


Varsan (ja Bimin) kanssa lenkkeillään rauhallisesti.



Nemon jalat näyttää yhtä pitkiltä kun äitin jalat :))

Ballero-poni pirtsakkana liikenteeseen lähdössä.

*röh röh röh röh* kuuluu vaan takaa kun Bimi tulee perässä...

Suoraa tietä ja suoraa tietä, (laukka)mäkiä on matkan varrella..

Lotta katselee kaihoisasti tarhasta, että siellä jossain se mun poikani on..

Onneks täällä pikkutarhassa riittää tekemistä, voi vaikka nakertaa havuja suoraan puusta.

Ja jälleen joulukalenterin aktivoimana nappasin teille kuvan tallirakennuksesta tieltä päin. Tuossa puuosassa en ole kyllä koskaan edes käynyt sisällä..

You Might Also Like

0 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.