hevoskuvaus ,

Nemo uusissa maisemissa

2/24/2014 08:23:00 ip. marjo 3 Comments

Metsänpeikko vai lauman kuningas? 

Nemo muutti tosiaan viime lauantaina hetkelliseen uuteen kotiin - ainakin ensi syksyyn saakka. Kuten mainittu, emme me pysty oria omassa tallissamme pitämään tammojen kiimojen alkaessa keväällä, joten orin oli pakko lähteä. Kesäksi se olisi kuitenkin lähtenyt orilaitumelle vuonohevostilalle, joten nyt se lähti sinne jo suoraan. Turha tehdä varsalle enempää ylimääräisiä elämänmuutoksia vain sen takia, että itse saisin hetken pitää sen vielä lähempänä. Tunnin ajomatkan päästä Nemo nyt löytyy jatkossa.

Ja heti sunnuntaina mie sen matkan huristelin perässä. Ensimmäiseksi yöksi Nemo pääsi suurensuureen pihattoon majoittumaan ja tutustumaan kahden muun 1-vuotiaan orivarsan, Emilin ja Olvirin kanssa. Varsat tulivat saman tein ilmeisen hyvin juttuun keskenään!

Ollaan kavereita jookos?

…niin kuin ananas ja kookos. (ps. jos vaan äiti antaa)

Seuraavana päivänä sitten veimme varsaporukan tarhaan näiden kahden muun varsan emien kanssa. Heitä ei siis vieroitetakaan vielä, vaan vieroitukseen saakka kaikki tarhaavat keskenään. Molemmat tammat ovat kantavina, joten yllärivarsoista ei tarvitse huolehtia. Alkuun molemmat tammat toki komensivat Nemoa - jokseenkin laiskan näköisesti kyllä - mutta piankos Nemo hurmaa kaikki leidit puolelleen. Uskoisinpa siis, etteivät nuo jaksa kauaa sen läsnäolosta välittää, ja varsat ainakin keskenään saavat leikkiä tammoista välittämättä. Onhan se aina hyvä, että varsoilla on aikuista fiksua seuraa joukossaan, ja samalla pysyvät pienten miestenkin luulot kurissa, kun vanhat tammat näyttävät kaapin paikan ;)

Häivytkös siitä!

Hus pois mun poikani luota!

Nemon pisteet miun silmissäni nousivat taas potenssiin sata! Tuo varsa on vaan niin mahtava! Vaikka kotona se onkin ollut äärimmäisen helppo ja fiksu käsitellä, enhän mie tiennyt, miten vieras paikka ja hevoset ja kaikki vaikuttaisi varsaan. No ensinnäkin matka oli mennyt hienosti. Nemo käveli kotoa lähtiessä miun perässäni rekan kyytiin löysällä narulla vain pienen hetken ensin tuumailtuaan moista kapistusta. Perillä se oli kävellyt myös hienosti talutuksessa rekasta pois.

Mie talutin tietty Nemon sunnuntaiaamuna tallista tarhaan yhdessä kahden muun orin seurana, ja totesinpa jälleen, että onni on omistaa paljon käsitelty, perusteellisesti koulutettu, erilaisiin asioihin siedätetty ja ennen kaikkea ihmiseen luottava fiksu varsa. En nyt sen tarkemmin ala selittää tilannetta, mutta jouduttiin paikkaan, jossa kaikki katastrofin ainekset olivat ilmassa. En yhtään olisi ihmetellyt, vaikka vanhemmallakin hevosella olisi keittänyt kuppi nurin. Vaikka ympärillä oli pienoinen härdelli päällä, Nemo pysyi koko ajan rauhallisena, ja vaikka sillä oli pelkkä tavallinen pehmeä riimu päässään, ei minulla pientä hetkeäkään ollut tunnetta, etteikö varsa pysyisi näpeissä. Se kuunteli ja huomio minut koko ajan, reagoi pidätteisiin, ja selvästi seurasi minun reaktioitani enemmän kuin kaikkien ympärillä juosevien ja kiljuvien hevosten. Eikä välittänyt mistään muistakaan ympäristön ärsykkeistä, kuten neljästä suuresta jaloissa juoksevasta koirasta, pienistä lapsista, tai takaa tulevasta traktorista. Suoraan sanottuna en olisi itsekään uskonut, että varsa voisi käyttäytyä noin asiallisesti, mutta tämän jälkeen luotto sitä kohtaan nousi täysin uusiin lukemiin :)

Rupesin samalla miettimään, että Nemo ei ole tainnut koskaan saada esimerkkiä toiselta hevoselta hermostumisesta, pelkäämisestä tai mistään pakoreaktion muodoista. Varsan oppiminen tapahtuu tietysti aina eniten ja lähes täysin muilta hevosilta. Ja eniten näistä omalta emältä. Lotalla edellä mainittua käytöstä ei vaan esiinny. Lotta on aina tyynen rauhallinen ja varma, kuin järkkymätön kallio, eikä se ole koskaan näyttänyt varsalle miten hermostutaan, jännitytään, pelästytään, tai paetaan. (Korkeintaan jos tarhan ohi on joskus ajanut mönkijä - se yksi ja ainut Lotan elämän pahin vihollinen, kuten Rouskun onnettomuudessakin..) Tietysti nämä kaikki ominaisuudet ovat kaikilla hevosilla jo aina valmiina olemassa, mutta se on ihan eri asia, kuinka paljon niitä ruokitaan ja kuinka paljon ne pääsevät vahvistumaan. Kiitos tästä ihana täydellinen Lotta!


Jos ei ne leiki mun kaa niin mä seikkailen täällä valtavassa metässä sit ihan yksikseni.

Vaikka ois se kyl kiva seuraakin saada.









Masentunut varsa. Tuolla ne muut vaan syö, eikä hän saa tulla :/

Pentukoira vartioi lauman rauhaa.

Äiti ja poika.

Sekä toiset äiti ja poika.

Vähän pienempiäkin tarhakamuja löytyy.

Mutta hei, tuollahan menee mun faija!! (josta saatte pian ihan oman postauksen :))

You Might Also Like

3 kommenttia :

  1. Näyttääpä paikka ihanalta! Taitava Nemo. <3

    VastaaPoista
  2. Tuli muuten mieleen, että millä tallilla tän vuoden vuonismestikset on? :-)

    VastaaPoista
  3. Solsikkessä kiljavalla :)

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.