kouluratsastus ,

Kevään ekat koulureenit

3/22/2014 08:15:00 ip. marjo 0 Comments

Pallovatta töppöjalka söpöilee - ja ihan kivalta se Lottakin näyttää :D

Sen yhden ja ainoan kerran, kun olen Lottaa ehtinyt liikuttaa tässä viime viikkojen aikana, suuntasimme kulkumme naapuritallin kentälle. Pelkäsin etukäteen hieman missä kunnossa kenttä mahtaa olla (talvella se on lähes käyttökelvoton), mutta yllättäen lainehtivan hiekkavellin sijasta kenttä olikin lähes kuiva! Mahtavaa! Nyt iltojen muuttuessa aina vaan valoisammiksi ja kentän kuivuessa tässähän voisi vaikka useamminkin käydä koulua tuuppaamassa kivikovien maastoreittien kuluttamisen sijaan.

Lotta on kyllä päässyt hyvin liikkumaan, sillä on nyt periaatteessa jopa viisi eri ihmistä miun lisäkseni ratsastelleet (tai ajaneet). Tallin pikkuponit Skella ja Bimi ovat saaneet itselleen uudet liikuttajat ja samat tytöt ratsastavat myös Lottaa tarpeen mukaan. Myös tallimme uuden shettisasukin omistaja on käynyt Lotalla maastoilemassa ja Siri tietty liikuttaa Lottaa ja Rouskua yhteisvoimin. Ihanaa kyllä miun puolestani, sillä tallilla käyminen on hieman hankaloitunut entisestä, joten en kovin helposti tallille edes pääsekään.. Ei tarvitse kotona repiä hiuksia päästä ja stressata ponin puolesta :)

Kyllä se hetkittäin liikkui vallan nätistikin.

Epäilin alkuunsa, että Lotta ei liikkuisi kentällä mitenkään päin. Sen verran heikoissa kantimissa on taas ollut minkään sortin kouluratsastukset viime kuukausina. Lähes oikeassa olin, mutta siitä yllätyin, että poni kyllä yritti. Se on hauska aina kentälle astuessamme, heti kun itse kerää ohjat käteen, alkaa poni hakea eteen alas kuolaimelle. Se ei vaan pysy siellä. Pätkittäin Lotta kulki tosi kivassa ja pyöreässä muodossa, mutta nämä pätkät tosiaan kestävät lähinnä muutaman metrin - ehkä parhaimmillaan kierroksen kentän ympäri. Eikä tässä vaiheessa taas sen enempää kannata odottaakaan, kasvatellaan nyt jälleen kerran ponin kuntoa "oikeaan" työskentelyyn ja rakennellaan uudelleen puuttuvia lihaksia. Pääasia että yritystä on, ehkä se vanhakin vielä vähitellen vetristyy.

Lotta myös väsyi todella nopeasti, joten kävelimme vähän väliä ravipätkien välissä ja laukkaakin otin vain muutaman noston parin pääty-ympyrän verran. Hieman omituista kyllä, sillä viimeksi kentällä tammikuussa käydessämme Lotta oli kuin höyryveturi, halusi vaan koko ajan kiihdytellä ja annoinkin sitten ponin välillä laukata pitkät pätkät pyytäen sitä samalla vähitellen pyöreämmäksi myös laukassa. Tosin siihen aikaan Lotta oli muutenkin räjähdysherkkä ruutitynnyri, kuten ehkä muistatte..

Onko teillä muuten karvanlähtö jo alkanut? Jatkuvaa ulkoelämää viettävä Nemo ei pudottanut turkkiaan oikeastaan vielä yhtään, mutta auta armias sitä määrää mikä Lotasta irtoaa..!

Mummo kaahottaa. Laukassa ei hirmuisesti ollut taas pyöreyttä - syytetään pitkää taukoa ja voimien puutetta.

…vaikka yritystä kyllä löytyi siinäkin.

Lotta kulki mukavan rentona, tosin todella löysästi ja tahmeasti. Omana lähtökohtanani oli kuitenkin saadakin poni rennoksi ja myötäämään sekä joustamaan paremmin, joten tempoa en edes pyytänyt lisää jännittymisen takia.

Kevennys-könötys ja poni venyttää hienosti.

Miks mun jalkani on aina jossain hevosen takapuolessa??

Kummasti ponin pallovattakin katoaa kun selkälihakset otetaan käyttöön!

Matkalla kotio kiivettiin vielä mäki ylös. Alastulo olikin puolet haastavampi homma..