kengittäjä
,
Avataanpa tässä hieman lisää tuota Nemon kavioiden tilannetta, se varmaan aiheutti ihmetystä useammassakin lukijassa.. Ensinnäkin kuulumisia sen verran, että Nemolla on nyt toinen kipulääkkeetön päivä menossa, ja hyvältä näyttää! Käynnissä se ei onnu laisinkaan. Ravilla pehmeällä alustalla se ei myöskään onnu. Eilen kokeilin juoksuttaa sitä soratiellä, mikä aiheutti pientä niiausta kipeällä jalalla. Mutta eipä tuo ole ihmekään, eihän kenkä uutta kaviota vastaa, suojaa vaan kosketukselta ohueen anturaan. Hieman turvoksissa on ollut tuo kipeä jalka koko ajan, mutta tosiaan vain hieman, ja olen sitä edelleen kylmännyt. Hyvältä siis näyttää, ja kaviossa tuskin on paisetta piilossa, sillä jos näin olisi, menisi tilanne huonompaan suuntaan.
Juttelin eilen vielä kengittäjän kanssa, ja tuo tiivisti koko kulumisen erinomaisesti yhteen lauseeseen: "Se on terve nuori kolli, joka liikkuu niin per****sti, totta kai ne kuluu!"Jos Nemo eläisikin nykyhevosen "normaalia" elämää, eli viettäisi yöt karsinassa ja päivät pienessä tarhassa, pahimmillaan vielä yksin, ei sillä taatusti olisi kuluneita kavioita. Mutta kun se liikkuu. Se on viimeiset puoli vuotta elänyt valtavan kokoisessa tarhassa yhdessä nuorten poikien kanssa. Aivan taatusti se vaeltaa toistakymmentä kilometriä joka ikinen päivä. Se myös ravaa ja laukkaa niin paljon kuin kintuistaan pääsee ehkä päivittäin?? Juteltiin juuri eräänä päivänä tallin naapurin kanssa, joka kertoi mein poikien painelevan yöllä pitkin laiduntaan niin että puskat vaan rytisee. Hevoset seisovat paikoillaan vain ja ainoastaan sen hetken, kun ne lepäävät vuorokaudessa. Ja se ei ole paljoa.. Muutoin nuo laiduntavat tai painivat keskenään vuorokauden ympäri.
Molemmat pojat ovat saaneet kehuja kavioistaan. Niillä on kuulemma erinomainen kavioaines. Yhteensä kolme kengittäjää niitä on nyt laittanut, ja kaikki ovat olleet samaa mieltä. Kyseltiin viimeksi, millä kavioita voi vahvistaa, ja pitäisikö meidän tehdä jotain poikien kavioiden eteen. Ei! Ne ovat priimassa kunnossa, ja kaikki ylimääräinen on ennemmin vaan pahasta. Rouskulla oli paras kavioaines edellisen tallin seitsemän hevosen porukasta.
Rouskulta otettiin kengät pois ennen muuttoa, eli alle kuukausi sitten. Tämän kuukauden aikana myös sen anturat ehtivät kulua niin ohuiksi, että kenkään oli poni laitettava. Rutikuiva maa on kova ja kuluttaa paljon. Koko kesä on ollut kuiva ja kuuma. Nyt kun pakkaset alkavat, kovenee maa entisestään, joten jo senkin takia on hyvä, että pojilla on nyt kengät suojaamassa kulumiselta. Talven tultua ja lumen sataessa tilanne onkin taas toinen, vaikka yllättävän paljon myös lumi kuluttaa kavioita.
Tätä sattuu kuulemma varsin useinkin, että hevosia viedää klinikalle tutkittavaksi ontumisen takia, ja syynä on vain kuluneet kaviot. Olipa mein kengittäjä käynyt juuri laittamassa toisellekin nuorelle vuonohevosorille kengät jalkaan, kun klinikalta oli käsketty rakentaa hevoselle uudet kaviot. Ne olivat vielä pahemmin loppuun kuluneet kuin Nemolla..
Entä miten poikien kavioiden hoito jatkossa? Molemmilla on nyt siis kengät vain etujaloissa. Rouskulla vissiin tullaan pitämään etukengät jatkossakin. Se on jo nähty, että se ei pärjää ilman kenkiä sekä liiallisen kulumisen että jalka-asennoista johtuvan vinoon kulumisen takia. Jos hevosta meinataan liikuttaa jatkossa ahkerammin, vaikeuttaa kovilla teillä ratsain kulkeminen tilannetta lisää. Talvella tietty täytyy saada myös hokit jalkaan, jotta päästään liikkumaan liukkaillakin keleillä. Rousku pärjännee ilman takakenkiä niin kauan, kunnes hokkeja tarvitaan. Nemo pitää kengät jalassa nyt pari kengitysväliä, jotta kaviot saavat kasvaa. Sen jälkeen otetaan kengät pois ja vuollaan kaviot oikeaan malliin. Nekin ovat hieman vinoon kuluneet tällä hetkellä, mutta onneksi niin lievästi, että säännöllisellä vuolulla tuo ei kummallakaan pojalla haittaa mitään. Kenkien poiston jälkeen seurataan ja hoidetaan tarkasti kavioita, ja toimitaan tilanteen mukaan. Kengittäjä oli vahvasti siinä uskossa, että varsa tulee kyllä ilman kenkiä pärjäämään. Toivotaan näin!
Meillä on siinäkin mielessä loistava kengittäjä, että hän ei millään tavalla ole kengättömyyttä vastaan tai kenkien kannalla. Melkein voisi sanoa, että tuo kannattaa kengättömyyttä, JOS se hevoselle sopii. Jos hevonen syystä tai toisesta tarvitsee kengät, kyllä hän myös sen kertoo ja suosittelee niiden laittamista. Kaikessa etusijalla on hevosen hyvinvointi. Kaviot ja jalat kokonaisuudessaan kun on hevosen tärkein peruspilari, ilman jalkoja ei ole hevosta. Niitä ei voi koskaan hoitaa liian hyvin..
Tiesittekö muuten, missä jamassa ovat villihevosten kaviot? Surkeassa!! Niistä on tehty paljon tutkimusta, ja näin evoluutiobiologina minun on hyvin vaikea käsittää, miten näin voi olla.. Mutta villihevosia menehtyy niiden loppuunkuluneiden kavioiden takia. Etenkin kuivissa kuumissa maissa tilanne on näin. Nykyhevoselle ihmisten hoivissa tuntuu olevan ehkä jopa suurempi ongelma liian pitkiksi kasvaneet kaviot? Noh, siitä ei ole meillä ainakaan pelkoa ;)
Ja sitten toisiin aiheisiin. Aloitin tänään ehdollistamaan Nemoa naksuttimelle! Olen suunnitellut tätä jo pitkään, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi. Itse asiassa vasta luettuani Martzun blogista positiivisen vahvisteen käytöstä 3-vuotiaan hevosen ratsukoulutuksessa, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. (Oikeastaan aiemmin ei tätä Nemolle olisi voinut opettaakaan, koska se ei ole suostunut syömään herkkuja. Ei ole kelvannut porkkana, ei leipä eikä omena kuin vasta tänä syksynä ekaa kertaa!)
Olen henkeen ja vereen positiivisen vahvisteen kannattaja - niin hevosten kuin koirien koulutuksessa. Toki hevosten kanssa pääasiassa käytän itsekin paineen poistoa, mutta kun kerran hevosta on mahdollista myös palkita ja motivoida sen itse haluamilla asioilla, niin miksi en sitä tekisi?! On minulla nytkin tapana kehua varsaa äänellä ja rapsutuksin paineesta vapautuksen lisäksi, mutta eivät nuo taatusti ole yhtä suuri palkinto kuin ruoka. Komenna en varsaa koskaan. En itse asiassa edes tiedä, koska olisin sitä joutunut komentamaan mitenkään? En ikinä? Ei se vaan tee koskaan yhtikäs mitään, minkä vuoksi sitä pitäisi komentaa. Voin täysin käsi sydämellä rehellisesti sanoa, että miun 1-vuotias orini on yksi helpompia ja kilteimpiä hevosia käsitellä, joita olen koskaan tavannut :) No saattaahan se esim. tylsistyessään alkaa kuopia maata käytävällä seistessään, mutta en minä siitäkään sitä komenna, vaan palkitsen myötäämällä kun se lopettaa kuopimisen.
Mihin sitten naksua tarvitaan? Ihan kaikkeen tai ei mihinkään. En ole mitään sen kummempia "naksutinsuunnitelmia" tehnyt, eikä ole aikomus alkaa opettaa temppuja, mutta on se aina hyvä työkalu olla olemassa. Naksutin on niin paljon tarkempi merkki hevoselle kuin ääni tai pelkkä ruoka. Ja pelkän ruuan sijaan pitäisi jokaisella hevosella olla olemassa myös se tarkka ääniapu, josta ne tietävät tehneensä oikein. Vaikka se olisi sitten ihmisenkin lausuma kehu. Kunhan se on aina sama ja merkitsee jotain hevoselle. Naksuahan voi sitten käyttää ihan mihin vaan. Ensimmäinen kohde heti tänään oli takapään väistö. Nemo kyllä siirtää pyllyään käskystä, mutta se vaatii tönimistä ja tökkimistä, ennen kuin hän viitsii jalkojaan liikauttaa. Tänäpä sitten päätin vaan ihan hiljakseen naputella varsaa pyllylle. Hetken se seistä ihmetteli, vaan heti kun jalka siirtyi, "naks" ja palkka. Ei muuten tarvinnut montaa toistoa, kun jalka siirtyi jo pienestä kevyestä naputtelusta. Naksun ja namin avulla on helppoa myös siedättää hevosia pelottaviin juttuihin ja palkita sitä omatoimisesta pelottavan kohteen lähestymisestä. Yhtä lailla naksua voi käyttää apuna ajo- tai ratsukoulutuksessa.
Karkeasti yleistettynä voisi sanoa näin, että palkitsemalla et voi saada vahinkoa aikaan. Aina on parempi vaihtoehto palkita kuin rankaista. Positiivista rankaisua pitäisi käyttää vain ääritapauksissa, ja sitä käyttävän ihmisen pitäisi olla erittäin taitava kouluttaja ja tietää täsmälleen mitä tekee. Jälleen näin karkeasti yleistettynä ja ehkä enempi koiriin sovellettuna kuin hevosiin.. Katsotaan vaan kuinka syön omat sanani, kun miun varsastani herää kukkoileva ja kaiken kyseenalaistava oripoika(??). Olen kuitenkin käynyt pitkän taipaleen omia koulutustapojani muokatessani ja edelleen matka on täysin kesken. Taatusti tuleen tekemään miljoona virhettä Nemon kanssa, mutta niistä opitaan, ja itselleen pitää osata olla armollinen. Vuonohevonen onneksi antaa paljon anteeksi kouluttajalleen. Mitä enemmän itse oppii, sitä paremmin tajuaa kuinka vähän oikeasti osaa..! Koiriin sovellan lähes täysin klassista tai operanttia ehdollistamista ja se toimii. Haluan, että eläin saa käyttää omia aivojaan, ja se itse haluaa tehdä ihmisen kanssa.
Tällä hetkellä vaan nautin täysillä siitä, kuinka kiva Nemon kanssa on puuhailla. Se on koko ajan aktiivisesti läsnä. Se itse hakeutuu ihmisen seuraan. Se haluaa kulkea mukana ja touhuta. Se tulee aina tarhasta vastaan ja jää portin taakse seisomaan tai lähtee miun perääni kävelemään, kun otan siltä riimun tarhassa pois sen takaisin vietyäni. Tänään se teki jopa vapaana luoksetuloja aitaamattomalla kentällä, eikä minulla tai sillä käynyt pienessä mielessäkään poistua paikalta. Juuri tällaisen suhteen olen aina toivonut hevosen kanssa saavani. Meillä kyllä luottamus toimii molemmin puolin. Toki koko ajan pidän mielessä ja tiedostan sen, että se on nuori ori, jolla hormonit hyrräävät eikä keskittyminen aina voi olla sataprosenttista. Se on myös saaliseläin, joka reagoi vaistoillaan pienessä hetkessä. Turhia riskejä ei siis oteta, mutta kyllä tässä koulutuksellisestikin edetään koko ajan. Piakkoin on jo aikomus laittaa varsalle kärryt perään, sen taakse niitä on soviteltu jo monet kerrat, eikä tuo tuumaa tuon taivaallista kärryistä. Nyt kun se on vielä niin vauva ja helppo lössykkä, että sen voisi vaikka vääntää solmuun, täytyy tilanne käyttää hyväksi ja keksiä hevosen päänmenoksi kaikki mahdollinen mitä vaan keksiä voi tulevaisuutta ajatellen :)
Kaviokuulumisia ja vähän muutakin
Avataanpa tässä hieman lisää tuota Nemon kavioiden tilannetta, se varmaan aiheutti ihmetystä useammassakin lukijassa.. Ensinnäkin kuulumisia sen verran, että Nemolla on nyt toinen kipulääkkeetön päivä menossa, ja hyvältä näyttää! Käynnissä se ei onnu laisinkaan. Ravilla pehmeällä alustalla se ei myöskään onnu. Eilen kokeilin juoksuttaa sitä soratiellä, mikä aiheutti pientä niiausta kipeällä jalalla. Mutta eipä tuo ole ihmekään, eihän kenkä uutta kaviota vastaa, suojaa vaan kosketukselta ohueen anturaan. Hieman turvoksissa on ollut tuo kipeä jalka koko ajan, mutta tosiaan vain hieman, ja olen sitä edelleen kylmännyt. Hyvältä siis näyttää, ja kaviossa tuskin on paisetta piilossa, sillä jos näin olisi, menisi tilanne huonompaan suuntaan.
Juttelin eilen vielä kengittäjän kanssa, ja tuo tiivisti koko kulumisen erinomaisesti yhteen lauseeseen: "Se on terve nuori kolli, joka liikkuu niin per****sti, totta kai ne kuluu!"Jos Nemo eläisikin nykyhevosen "normaalia" elämää, eli viettäisi yöt karsinassa ja päivät pienessä tarhassa, pahimmillaan vielä yksin, ei sillä taatusti olisi kuluneita kavioita. Mutta kun se liikkuu. Se on viimeiset puoli vuotta elänyt valtavan kokoisessa tarhassa yhdessä nuorten poikien kanssa. Aivan taatusti se vaeltaa toistakymmentä kilometriä joka ikinen päivä. Se myös ravaa ja laukkaa niin paljon kuin kintuistaan pääsee ehkä päivittäin?? Juteltiin juuri eräänä päivänä tallin naapurin kanssa, joka kertoi mein poikien painelevan yöllä pitkin laiduntaan niin että puskat vaan rytisee. Hevoset seisovat paikoillaan vain ja ainoastaan sen hetken, kun ne lepäävät vuorokaudessa. Ja se ei ole paljoa.. Muutoin nuo laiduntavat tai painivat keskenään vuorokauden ympäri.
Molemmat pojat ovat saaneet kehuja kavioistaan. Niillä on kuulemma erinomainen kavioaines. Yhteensä kolme kengittäjää niitä on nyt laittanut, ja kaikki ovat olleet samaa mieltä. Kyseltiin viimeksi, millä kavioita voi vahvistaa, ja pitäisikö meidän tehdä jotain poikien kavioiden eteen. Ei! Ne ovat priimassa kunnossa, ja kaikki ylimääräinen on ennemmin vaan pahasta. Rouskulla oli paras kavioaines edellisen tallin seitsemän hevosen porukasta.Rouskulta otettiin kengät pois ennen muuttoa, eli alle kuukausi sitten. Tämän kuukauden aikana myös sen anturat ehtivät kulua niin ohuiksi, että kenkään oli poni laitettava. Rutikuiva maa on kova ja kuluttaa paljon. Koko kesä on ollut kuiva ja kuuma. Nyt kun pakkaset alkavat, kovenee maa entisestään, joten jo senkin takia on hyvä, että pojilla on nyt kengät suojaamassa kulumiselta. Talven tultua ja lumen sataessa tilanne onkin taas toinen, vaikka yllättävän paljon myös lumi kuluttaa kavioita.
Tätä sattuu kuulemma varsin useinkin, että hevosia viedää klinikalle tutkittavaksi ontumisen takia, ja syynä on vain kuluneet kaviot. Olipa mein kengittäjä käynyt juuri laittamassa toisellekin nuorelle vuonohevosorille kengät jalkaan, kun klinikalta oli käsketty rakentaa hevoselle uudet kaviot. Ne olivat vielä pahemmin loppuun kuluneet kuin Nemolla..
Entä miten poikien kavioiden hoito jatkossa? Molemmilla on nyt siis kengät vain etujaloissa. Rouskulla vissiin tullaan pitämään etukengät jatkossakin. Se on jo nähty, että se ei pärjää ilman kenkiä sekä liiallisen kulumisen että jalka-asennoista johtuvan vinoon kulumisen takia. Jos hevosta meinataan liikuttaa jatkossa ahkerammin, vaikeuttaa kovilla teillä ratsain kulkeminen tilannetta lisää. Talvella tietty täytyy saada myös hokit jalkaan, jotta päästään liikkumaan liukkaillakin keleillä. Rousku pärjännee ilman takakenkiä niin kauan, kunnes hokkeja tarvitaan. Nemo pitää kengät jalassa nyt pari kengitysväliä, jotta kaviot saavat kasvaa. Sen jälkeen otetaan kengät pois ja vuollaan kaviot oikeaan malliin. Nekin ovat hieman vinoon kuluneet tällä hetkellä, mutta onneksi niin lievästi, että säännöllisellä vuolulla tuo ei kummallakaan pojalla haittaa mitään. Kenkien poiston jälkeen seurataan ja hoidetaan tarkasti kavioita, ja toimitaan tilanteen mukaan. Kengittäjä oli vahvasti siinä uskossa, että varsa tulee kyllä ilman kenkiä pärjäämään. Toivotaan näin!
Meillä on siinäkin mielessä loistava kengittäjä, että hän ei millään tavalla ole kengättömyyttä vastaan tai kenkien kannalla. Melkein voisi sanoa, että tuo kannattaa kengättömyyttä, JOS se hevoselle sopii. Jos hevonen syystä tai toisesta tarvitsee kengät, kyllä hän myös sen kertoo ja suosittelee niiden laittamista. Kaikessa etusijalla on hevosen hyvinvointi. Kaviot ja jalat kokonaisuudessaan kun on hevosen tärkein peruspilari, ilman jalkoja ei ole hevosta. Niitä ei voi koskaan hoitaa liian hyvin..
Tiesittekö muuten, missä jamassa ovat villihevosten kaviot? Surkeassa!! Niistä on tehty paljon tutkimusta, ja näin evoluutiobiologina minun on hyvin vaikea käsittää, miten näin voi olla.. Mutta villihevosia menehtyy niiden loppuunkuluneiden kavioiden takia. Etenkin kuivissa kuumissa maissa tilanne on näin. Nykyhevoselle ihmisten hoivissa tuntuu olevan ehkä jopa suurempi ongelma liian pitkiksi kasvaneet kaviot? Noh, siitä ei ole meillä ainakaan pelkoa ;)Ja sitten toisiin aiheisiin. Aloitin tänään ehdollistamaan Nemoa naksuttimelle! Olen suunnitellut tätä jo pitkään, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi. Itse asiassa vasta luettuani Martzun blogista positiivisen vahvisteen käytöstä 3-vuotiaan hevosen ratsukoulutuksessa, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. (Oikeastaan aiemmin ei tätä Nemolle olisi voinut opettaakaan, koska se ei ole suostunut syömään herkkuja. Ei ole kelvannut porkkana, ei leipä eikä omena kuin vasta tänä syksynä ekaa kertaa!)
Olen henkeen ja vereen positiivisen vahvisteen kannattaja - niin hevosten kuin koirien koulutuksessa. Toki hevosten kanssa pääasiassa käytän itsekin paineen poistoa, mutta kun kerran hevosta on mahdollista myös palkita ja motivoida sen itse haluamilla asioilla, niin miksi en sitä tekisi?! On minulla nytkin tapana kehua varsaa äänellä ja rapsutuksin paineesta vapautuksen lisäksi, mutta eivät nuo taatusti ole yhtä suuri palkinto kuin ruoka. Komenna en varsaa koskaan. En itse asiassa edes tiedä, koska olisin sitä joutunut komentamaan mitenkään? En ikinä? Ei se vaan tee koskaan yhtikäs mitään, minkä vuoksi sitä pitäisi komentaa. Voin täysin käsi sydämellä rehellisesti sanoa, että miun 1-vuotias orini on yksi helpompia ja kilteimpiä hevosia käsitellä, joita olen koskaan tavannut :) No saattaahan se esim. tylsistyessään alkaa kuopia maata käytävällä seistessään, mutta en minä siitäkään sitä komenna, vaan palkitsen myötäämällä kun se lopettaa kuopimisen.
Karkeasti yleistettynä voisi sanoa näin, että palkitsemalla et voi saada vahinkoa aikaan. Aina on parempi vaihtoehto palkita kuin rankaista. Positiivista rankaisua pitäisi käyttää vain ääritapauksissa, ja sitä käyttävän ihmisen pitäisi olla erittäin taitava kouluttaja ja tietää täsmälleen mitä tekee. Jälleen näin karkeasti yleistettynä ja ehkä enempi koiriin sovellettuna kuin hevosiin.. Katsotaan vaan kuinka syön omat sanani, kun miun varsastani herää kukkoileva ja kaiken kyseenalaistava oripoika(??). Olen kuitenkin käynyt pitkän taipaleen omia koulutustapojani muokatessani ja edelleen matka on täysin kesken. Taatusti tuleen tekemään miljoona virhettä Nemon kanssa, mutta niistä opitaan, ja itselleen pitää osata olla armollinen. Vuonohevonen onneksi antaa paljon anteeksi kouluttajalleen. Mitä enemmän itse oppii, sitä paremmin tajuaa kuinka vähän oikeasti osaa..! Koiriin sovellan lähes täysin klassista tai operanttia ehdollistamista ja se toimii. Haluan, että eläin saa käyttää omia aivojaan, ja se itse haluaa tehdä ihmisen kanssa.
Tällä hetkellä vaan nautin täysillä siitä, kuinka kiva Nemon kanssa on puuhailla. Se on koko ajan aktiivisesti läsnä. Se itse hakeutuu ihmisen seuraan. Se haluaa kulkea mukana ja touhuta. Se tulee aina tarhasta vastaan ja jää portin taakse seisomaan tai lähtee miun perääni kävelemään, kun otan siltä riimun tarhassa pois sen takaisin vietyäni. Tänään se teki jopa vapaana luoksetuloja aitaamattomalla kentällä, eikä minulla tai sillä käynyt pienessä mielessäkään poistua paikalta. Juuri tällaisen suhteen olen aina toivonut hevosen kanssa saavani. Meillä kyllä luottamus toimii molemmin puolin. Toki koko ajan pidän mielessä ja tiedostan sen, että se on nuori ori, jolla hormonit hyrräävät eikä keskittyminen aina voi olla sataprosenttista. Se on myös saaliseläin, joka reagoi vaistoillaan pienessä hetkessä. Turhia riskejä ei siis oteta, mutta kyllä tässä koulutuksellisestikin edetään koko ajan. Piakkoin on jo aikomus laittaa varsalle kärryt perään, sen taakse niitä on soviteltu jo monet kerrat, eikä tuo tuumaa tuon taivaallista kärryistä. Nyt kun se on vielä niin vauva ja helppo lössykkä, että sen voisi vaikka vääntää solmuun, täytyy tilanne käyttää hyväksi ja keksiä hevosen päänmenoksi kaikki mahdollinen mitä vaan keksiä voi tulevaisuutta ajatellen :)
 |
| Kesän aikana kuikelo-honkkeliiniksi kuihtunut varsa alkaa taas vähitellen näyttää äijältä. Annetaan sille nyt rauhassa aikaa kasvaa ja kehittyä, niin hieno siitä vielä tulee ;) |
Hyvä kirjoitus! Ja kovin samoilla linjoilla mennään tuon positiivisen vahvistamisen suhteen. On meilläkin itseasiassa kengittäjä, joka on 1. todella hyvä ja 2. kannattaa kengättömyyttä, jos se sopii hevoselle.
VastaaPoistaTaidan itse olla nykyään ihan yltiöoptimisti, mutta en myöskään halua rankaista hevosiani. Kerron niille vain, että oikea suunta on tuo. Vältän ei-sanaa, annan siis toisen vaihtoehdon. Tiukka ei tulee vasta sitten, jos ihmisen turvallisuus kärsii. Sikailla ei myöskään saa.
Naksutin on oikein mainio apukeino. Helppo, nopea ja motivoiva tapa opettaa hevosta!