eläinlääkäri ,

Klinikalla

10/08/2014 03:59:00 ip. marjo 17 Comments

Pahoittelen jo alkuun sekavaa postausta.. Minun oli tarkoitus tehdä perusteellinen pitkä postaus kuvin ja videoin varustettuna reissusta eläinsairaalaan. Olin aikeissa laittaa näytille röntgenkuvat sekä kirjoittaa koko eläinlääkärin lausunnon käynnistä ja hoidoista. Mutta en halua tehdä sitä.

Nettimaailma on oikeasti todella julma. Jokainen koskaan mitään (varsinkaan negatiivista) netissä itsestään tai eläimistään jakanut tietää, kuinka ilkeitä ja satuttavia kommentteja sosiaalisen median kautta voi saada. Oli kyseessä sitten facebook, blogi, keskustelupalsta tai mikä tahansa useamman käyttäjän yhteisö. Etenkin jos kirjoittaa voi nimettömästi. Netissä on myös äärimmäisen helppoa vääristellä todellisuutta! Voin laittaa likimain henkeni pantiksi siitä, että kukaan bloggaaja ei kerro täyttä todellisuutta blogissaan. Tai Facebookissa hevosistaan kuvia ja juttuja jakava henkilö valikoi hyvin tarkasti mitä haluaa jakaa.

Teen tätä itsekin ihan tarkoituksella. Kun julkaisen Lotasta ratsastuskuvia, totta kai otan sellaiset kuvat, joissa hevonen kulkee nätisti ja itse istun edes jotenkin oikein päin kyydissä. Julkaisematta jäävät pää taivaissa kaahottamiset tai kuvakulmat, joissa hevonen on erittäin epäedustavan näköinen. Tämä lienee varsin normaalia.. En myöskään jakanut esimerkiksi Nemosta kuvia, joissa sen kylkiluut paistoivat kesällä. Olen kuitenkin yrittänyt olla hyvin rehellinen postauksissani. Kertoa niin hyvistä kuin huonoista hetkistä. Voin vannoa senkin, että paljon jää bloggaajilla sanomatta.. Se on vaan niin helppoa. Ja syy on täysin se, ettei kukaan jaksa kuunnella kommentteja "pieleen menneistä" asioista. Niitä kuitenkin sattuu aivan jokaiselle!! Tällä hetkellä jopa itse ensimmäistä kertaa toivon, etten olisi koskaan kertonutkaan Nemon ontuvan.

Myönnän olevani täysin aloitteleva ja tunari hevosenomistaja. Ei ole ihan yksi eikä kaksi kertaa tuntunut siltä, etten ansaitse hevosta, en osaa hoitaa sitä riittävän hyvin. Kaikkien kannalta olisi parempi, jos myisin sen osaavalle omistajalle, muuttaisin Saharaan ja hautautuisin siellä hiekkaan, jolloin en olisi pilaamassa kenenkään elämää. Olen vain inhimillinen olento, joka tekee virheitä, ja toivottavasti oppii niistä. Yritän parhaani - todellakin, enkä muuhun pysty.

Jokainen hevosenomistaja tietää, kuinka nuoralla tanssimista hevosten kanssa elämä on. Eläinlääkäri juuri kertoi minulle, kuinka hänen oma hevosensa - eläinlääkärin omistama siis - on seissyt kuukausia klinikalla hoidossa kaviopaiseesta. Ihmisiä ne ovat näemmä muutkin ja hevoset sairastavat. Se on ihan täysi fakta. Muutaman viikon sisään tiedän menehtyneen kolme nuorta tervettä hevosta. Kaksi ähkyyn ja yksi halvaukseen. Tätä on elämä. Kuolemaan johtavien sairauksien lisäksi on loputon liuta lievempiä ongelmia, joita lähes jokainen hevonen kohtaa jossain vaiheessa elämäänsä. Mikä tahansa päivä hevonen saattaa vaikka katkaista jalkansa kävellessään tarhassa ja joutua sen takia lopetettavaksi. Hei sekin on elämää!

Minä olen saanut taas niin valtavan informaatiotulvan, että olen henkisesti aivan loppu. En siis halua jakaa mitään lisää Nemon tilanteesta, koska en pysty vastaanottamaan enempää keskustelua aiheesta. Tässä vaiheessa ainoat, joilta haluan hevoseni jalasta kuulla, ovat henkilöt joilla on esittää ammattitutkinto, vuosien työkokemus, sekä jotka ovat paikanpäällä henkilökohtaisesti arvioimassa sen jalkaa. Eli kengittäjä ja eläinlääkäri. Jo näiden kahden ihmisen jakamat asiat menevät osittain ristiin, joten minulla todellakin riittää pureskeltavaa ja sisäistettävää aivan riittämiin. Muuta en voi kuin luottaa siihen, mitä viisaammat minulle kertovat. Ja uskon että oikein tässä on toimittukin. Mitä muutakaan olisi voitu tehdä? Toki olisin voinut viedä varsan klinikalle heti sen alettua ontua, mutta koska erittäin todennäköinen syy ontumaan oli ohut antura, vakuutti kengittäjä ettei klinikalla käynnissä tuntunut siihen saumaan olevan tarvetta. Toki hän sanoi, että siellä saattaa olla paise, mikä selviää pian kengän laittamisen jälkeen, kun nähdään miten jalka reagoi.

Voitte kaikki aivan vapaasti ajatella mitä haluatte 1-vuotiaan kenkään laittamisesta, mutta luultavasti tekisin sen uudestaan. Ja edelleen varsa saa olla hetken aikaa kengässä, jotta sen anturat vahvistuvat, vaikka ontumisessa ei ollutkaan ohuista anturoista kyse. (tarkoitus sitä ei kuitenkaan ole pysyvästi kengittää aikapäiviin, ja jos ei ole pakko niin ei koskaan) Kengitys paransi jalan tilannetta dramaattisesti, ja siis auttoi selvästi. Varsa ei ole kengityksen jälkeen ontunut käynnissä laisinkaan. Ravissa se oli kuitenkin epäpuhdas, joten katsoin parhaaksi viedä sen kuviin.

Odottelua, odottelua ja odottelua.. Nemo tuumasi että kaikkea pitää haistaa ja maistaa.

Ja klinikalla löytyikin paise jalasta. Helpotus on suuri, kun kyseessä oli näin pieni vaiva. Kaviopaise on yksi hevosten yleisimpiä ongelmia, ja nyt kun se on löydetty ja hoidettu, on edessä enää tarkka ja pitkä jälkihoito. Antibiootteja ja kipulääkkeitä varsa syö kuurin määräämän ajan. Lisäksi haava huuhdellaan ja haude vaihdetaan päivittäin.

Rauhoitettu potilas valmiina kuviin.

Faktat ovat siis nämä
1) varsalla on ohuet anturat kaikissa kavioissa
2) sillä oli paise oikeassa etukaviossa

Molemmat seikat ovat tiedossa, molempiin kiinnitetään huomiota ja hevosta hoidetaan ammattilaisten toimesta. Paise syntyy silloin, kun kavioon pääsee bakteeri sisälle ja alkaa itää siellä. Reikä kavionpohjassa voi olla siis olemattoman pieni, mutta jostain se bakteeri on kavioon päässyt. Tämä on saattanut olla Nemollakin jo kuukausien ajan.

Jos joku haluaa kyseenalaistaa kengittäjän tai eläinlääkärin tekemiä valintoja ja hoitaja, älkää kiitos tehkö sitä minulle, en pysty enkä halua kuulla. Voin antaa molempien henkilöiden puhelinnumerot, uskon kyllä, että he ovat halukkaita selittämään mistä on kyse ja miksi jalkaa hoidetaan kuten hoidetaan.

Ehkä olen taas hetkeen itkenyt tarpeeksi, taidan lähteä tallille vaihtamaan haudetta hevoseni jalkaan ja upottaa murheeni sen pehmeään, pörröiseen turkkiin ja sametinpehmeän turvan silittelyyn ♥

Täytyykö edes kertoa, kuinka ylpeä taas olin varsastani!
Ell ihmetteli moneen otteeseen sitä, kuinka se voi olla niin kiltti ja
hyvin koulutettu. Ei vissiin mikään perinteinen 1v potilas :)

ps. En yleensä halua jakaa mitään musiikkeja postauksissa, mutta tämä kappale tiivistää tunnelmat melko hyvin…

You Might Also Like

17 kommenttia :

  1. Mielestäni olet kyllä todella hyvä, vastuuntuntoinen, rakastava ja järkevä hevosenomistaja. Älä ihmeessä syyttele itseäsi, tuskin kukaan omistaja käy hevosen kavioita mikroskoopilla läpi ja etsii minimaalisia reikiä. Pääasia että olet valmis tekemään hevosesi eteen niin paljon. Klinikallekin veit varsasi ihan tarpeeksi ajoissa ja heti kun ymmärsit että pitää viedä. Kukaan ei ole täydellinen, joten pysy vain täällä Suomen tuiskuissa äläkä hautaudu aavikon hiekkaan ;)

    VastaaPoista
  2. Paljon tsemppiä! Minulta saat sylillisen ymmärrystä ♥ Hyvä että ongelma on tunnistettu ja nyt voitte edetä suunnitelmien mukaan, tavoitteena varsan toipuminen! -Supa

    VastaaPoista
  3. Moi! Hienoa että Nemon ontumiseen löytyi noin selkeä ja helppohoitoinen syy. :) Jatka vaan hevosen omistamista samalla välittävällä ja järkevällä asenteella kuin tähänkin asti, niin Nemo on kunnossa ihan pian. Jos olisin heppa, haluaisin saada just sut omistajakseni. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  4. Olen täysin samaa mieltä kuin molemmat anonyymit ylempänä. Onneksi "vika" löytyi ja tsemppiä paranemiseen!

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä Marjo! Tiedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu ihmisten miljoonat diagnoosit, arviot, syytökset, kaikki. Saman kokeneena voin kyllä siis tuntea miltä susta tuntuu. Oikeasti. Mä ainakin pidän peukkuja Nemolle ja sulle! Jokaisen hevosen kanssa tulee joskus jotain, harva hevonen selviää elämäänsä täysin naarmutta. Villihevosetkin sairastaa! Joten älä enempää murehdi muiden sanomisista, sä teet oikein ja varmasti noudatat niitä ohjeita mitä sulle on annettu eläinlääkärin ja kengittäjän taholta. Totta on myös se, että jokaisen ammattilaisenkin näkemykset eroavat; mä näytin Masan kuvia kolmelle eläinlääkärille, jokaiselta tuli eri diagnoosi, lisäksi kengityksen myötä jalka kuitenkin pysynyt ihmeen hyvässä kunnossa vaikka keväällä jo pelkäsin että Masasta on parempi päästää kokonaan irti.

    Ootte Nemon kans mahtava pari, enkä voisi ajatella Nemoa kenellekään muulle kuin sulle Marjo! Voimia ja tsemppiä, älä piittaa muista. Itse kuitenkin tiedät parhaiten tilanteen ja toimit ihan varmasti kaikessa Nemon parhaaksi <3

    VastaaPoista
  6. Onneksi kyseessä ei ollut mitään vakavempaa :) harmillinen paise vain.

    VastaaPoista
  7. Pauli Hanhiniemellä on näppärä biisi: Muutkin mokaa. Et tehnyt mitään väärin, hoidit hevostasi parhaalla mahdollisella tavalla. Suurin osa saattaa jättää vastaavassa tilanteessa hevosen ilman hoitoa odottelemaan ihmettä...

    Meillä on Dukella ohuet kavionpohjat ja se on pakko pitää kengässä, jos sillä aikoo maastoon mennä. Onneksi tämä huomattiin myös suht nopeasti.

    VastaaPoista
  8. Tsemppiä ja ymmärrystä toiselta joka kamppailee välillä samanlaisten tuntemusten kanssa. Kesällä oli myös hiukan samanlainen episodi, ei tosin kavion mutta jalan pehmytkudoksen ja lopulta luunpinnan kanssa. Totesin että itsensä syyttely ei auta, se ei auta omistajaa eikä se myöskään auta hevosta. Kaikkea ei vaan voi ennakoida.

    Pikaista paranemista varsalle!

    VastaaPoista
  9. Mä tiedän että sä hoidat rakkaat eläimesi todellakin niin hyvin kuin pystyt ja etsit parhaasi mukaan tietoa siitä miten kannattaa edetä! Nyt hoidetaan Nemon jalka kuntoon ja jatketaan eteenpäin elämistä ja Nemon kouluttamista! Halit ja rutistukset täältä Jyväskylästä xxx

    VastaaPoista
  10. Voi nyyh, lämmin kiitos teille kaikille! <3 Minä kun luulin, että tämän päivän itkut olisi jo itketty, mutta näemmä väärässä olin.. :')

    VastaaPoista
  11. Hyvin kirjoitettu tuosta netti- ja blogimaailman julmuudesta. Olen itse välttynyt ikäviltä kommenteilta mutta välillä olen kauhulla seurannut miten hirveitä ja ikäviä kommentteja monet bloggaajat saavat.

    Paranemisia Nemolle, ja tsemppiä sulle Marjo. Eipä ole kyllä koskaan tullut tämän blogin perusteella sellainen olo että sun hevosenpitotaidoissa olisi moitittavaa.

    VastaaPoista
  12. Nou worries, tuohan kuulosti hyviltä uutisilta :) Kaverin hevonen oli ilman kenkiä ollut jo pitkään, sitten talven jälkeen hiekka paljastui teillä ja yhdellä(!) käyntilenkillä hiekkatiellä kului takakavioiden pohja niin että talliin tultua jäi veriset kavionjäljet lattialle. Sekin selvisi siitä, ja oli sitten aika tiukasti kengässä loppuelämänsä :) Ja tuosta vuotiaan kengittämisestä, sairaskengitys on aina paikallaan ja noin yleisesti esim ravivarsat kengitetään monastikin 1-2v kaudella ainakin edestä koska niillä alkaa aktiivinen treenielämä siitä. Mun mielestä on jotain vialla jos ihminen pitää tiukasti kiinni periaatteistaan (esim kengättömyys) hevosen hyvinvoinnin kustannuksella. Ja tällä siis tarkoitan sitä mikäli joku arvostelee sinua siitä että nyt on varsa kengässä. Tsemppiä eteenpäin :)

    VastaaPoista
  13. Kaikkea sattuu, kaikki mokaavat. Ja kenties on järkevääkin katsoa mitä netissä jakaa.

    En tiedä pitäisikö kauhulla odottaa, kun itse jaan iloisesti kaikki hirveimmätkin ratsastuskuvat. Muiden kuvissa katson tosi pitkään mitä laitan esille, mutta itsestäni laitan sellaisia joissa heppa juoksee kamelina ja itse roikun ohjassa.
    Tosin ne asiat taitavat tulla jo teksteistäkin ilmi, joten kuvat eivät asiaa muuta.

    VastaaPoista
  14. Näistä sun postauksista ja kirjoituksista huokuusuorastaan se välitys ja rakkaus nemoa kohtaan! Kukaan ei sille mitään mahda jos mätäpaise kavioon tulee (Kiiallakin oli, eikä selvinnyt edes vielä siinä vaiheessa kun kuvattiin). Tsemppiä ja jaksamisia, vaikka kyllähän te nyt yhdestä mätäpaiseesta selviätte ;) <3

    VastaaPoista
  15. Moi Marjo! Sanoi kuka mitä tahansa, niin kyllähän sen nyt huomaa, miten hurjan tärkeä ja rakas Nemo sulle on, ja että huolehdit siitä todella hyvin, järkevästi ja parhaasi mukaan! Toivon todella, että välttyisitte Nemon kanssa kaikilta turhilta, ikäviltä kommenteilta. Sä kun aina kuitenkin ajattelet hevosen parasta ja osaat niin taitavasti hoitaa, käsitellä ja kouluttaa eläimiä (etenkin koiria ja hevosia). Nemo on kyllä oikein hyvissä käsissä sun kanssa!

    Tsemppihalit sulle ja Nemolle!<3

    Sanna :)

    Ps. Palattiin keskiviikkona reissusta, pakko oli sielläkin ollessa välillä käydä tsekkailemassa teidän kuulumisia..:)

    VastaaPoista
  16. Hyvin te hoidatte hevosia. Tärkeintä, että yrittää parhaansa. Netin kautta on monen niin helppoa huudella asioista, joista heillä ei oikeasti ole tarpeeksi tietoa.

    VastaaPoista
  17. Kiitos myös kaikille teille lopuille kommentoijille! :) Ja Sannalle kiitokset kortista! :D

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.