koirat ,

Ajatuksia hevosen huomiosta maastakäsin työskentelyssä

11/28/2014 07:15:00 ip. marjo 4 Comments

Nemon kanssa kentällä työskentelyä viime maaliskuussa.
Hevosen huomio on minussa kuten kuuluukin.

Aloitin pari päivää sitten uuden keskustelun maastakäsittelyyn liittyen erääseen Facebookin hevosryhmään. Monet tämän blogin lukijoista luultavasti kuuluvat samaan ryhmään ja ovat kenties keskustelun lukeneet, suurin osa ehkä ei, joten avaan hieman mitä keskustelussa kyselin.

Totesin viimeksi Nemon kanssa kentällä ollessani, että herran huomio on täysin maantasalla. Tätä samaahan se teki jo joskus toista kuukautta sitten, kun päästin sen yksikseen kentälle vaeltelemaan, käveli ympäri kenttää nenä maassa tarkasti nuuskien. Emme ole oikeastaan tehneet kentällä juurikaan mitään aikoihin, varmaan viitisen kertaa koko tämän syksyn ja uuden tallipaikan aikana olen "kouluttanut" varsaa kentällä. Paiseen löytymisen jälkeen ei olla kertaakaan harjoiteltu kentällä mitään, eli yli kuukausi on edellisestä treenikerrasta aikaa. Pari kertaa se on siellä haahuillut vapaana joko yksin tai Rouskun kanssa. No mutta, tällä kertaa oli siis tarkoitus oikeasti tehdäkin jotain varsan kanssa siten, että se huomioi minut.

Varsa vapaana käytävällä, huomio minussa.
Aiemmin kaikki onkin sujunut vähän liian helposti. Varsa on ollut kiltti, kuuliainen ja hyvin hommassa mukana. Sehän on todella seurallinen ja oikeastaan aina läsnä. Narun päässä olemme aiemmin tehneet kaiken "maastakäsittelyn" (vähän vierastan tätä termiä, sillä mielestäni kaikki arkinen hevosen kanssa toimiminen on sen käsittelyä), kun ei ollut joko aitoja tai porttia, jotta voisi irtikään päästää. Vaan tällä kerralla ei homma enää toiminutkaan.. Nenä ei noussut maasta, ei sitten hetkeksikään. Jos ja kun sen ylös sain, kului puoli sekuntia ja taas oli pää maassa. Varsa ei siis pystynyt keskittymään yhtään mihinkään, vaan unohti minun olemassaoloni, kun halusi vaan päästä haistelemaan. Sain kuin sainkin lopulta muutamia onnistuneita toistoja, sillä loppua kohden mielenkiinto haisteluun selvästi väheni. Itselleni jäi kuitenkin huono maku tästä suuhun, ja aloin pohtia, mikä olisi fiksuin ratkaisu jatkossa nuuskuttelun suhteen. Meillä on tallilla tällä hetkellä yksi tammoista selvästi kiimassa, ja sen käynnit kentällä saattoivat vaikuttaa tähän yhtäkkiä lisääntyneeseen haisteluun?? Vaikka kentältä on siis siivottu jätökset, haluaa se haistella silti joka paikan. Ja toki myös ne pienet ripaukset, mitä väkisin talikon piikeistä jäljelle jää.


Poikien kanssa laitumella - molempien huomio minussa.

Itse pohtimani vaihtoehdot ongelman ratkaisuun olivat seuraavat:

a) Päästän hevosen yksin vapaaksi kentälle haahuilemaan ennen kuin edes yritän pyytää siltä mitään. Annan sen siis nuuskutella kaikessa rauhassa, tutkia koko kentän, käydä piehtaroimassa ja tehdä mitä lystää ennen kuin edes odotan sen kiinnittävän huomionsa meikäläisen olemassaoloon. Itse joko poistun paikalta kokonaan, tai pysyn selvästi syrjässä enkä myöskään itse huomioi hevosta. Oletettavaa kun on, että se aikansa tutkittuaan menettää mielenkiintonsa hajuihin ja on taas kiinnostunut tekemään töitä minun kanssani.

Ongelma? Oppiiko hevonen tästä, että se pääsee aina halutessaan touhuamaan mitä haluaa mihin haluaa? Yhdistääkö se tämän ratkaisun kaikkeen kentällä työskentelyyn, jolloin kentästä tulee paikka, jossa ei tarvitsekaan kuunnella? Entä yhdistääkö se tämän myös siihen, että jos jatkossa tulee kakkakasoja vastaan (vaikkapa kisoissa vieraassa paikassa), pitää nekin ensin hartaudella tutkia ja haistella?

b) Jatkan sitkeästi nenän nostamista kentän pinnasta ja yritän kiinnittää huomion itseeni. Kenttää ei siis haistella koskaan missään tilanteessa, vaan se on aina kiellettyä. Hevonen pidetään narun päässä ja estetään sen nenän laskeminen maahan, tilalle tarjotaan muuta tekemistä. Siis vaaditaan jotain muuta toimintoa.

Ongelma? Taistelua, taistelua, loputonta väsytystaistelua…

c) Annan sen haistella kesken työskentelyn, jos se tekee muuten oikein. Jos tehtävänä on seistä paikoillaan aisojen välissä, nenä saa laskeutua maahan, kunhan jalat pysyvät paikoillaan. Jos tehtävänä on kävellä ympyrällä narun päässä, nenä saa kulkea maassa, kunhan hevonen kävelee ympyrällä.

Ongelma? Keskittyminen on jossain ihan muualla kuin tehtävässä asiassa. Hevonen oppii yhdistämään haistelun kyseiseen toimintoon ja haistelee jatkossakin. Hevonen ei opi mitään, vaan saattaa tehdä vahingossa oikein, mutta tästä ei synny mitään muistijälkeä, kun sen pääkopassa pyörivät vain kakkakasat.

d) Pysymme kokonaan poissa kentältä ainakin tamman kiiman ajan. Kenttä on muutoin varsalle helppo ja turvallinen paikka, ja siellä on aina ollut hyvä sen kanssa aiemmin toimia. Mutta jos ainoastaan siellä on näin suuri häiriötekijä, mitä jos emme menisikään sinne laisinkaan. Treenaamme tallin pihassa tai maastossa niitä juttuja, mitä olisin muuten kentällä tehnyt.

Ongelma? Muut ympäristöt kuin kenttä saattavat olla jopa haastavampia. Ruoho ympärillä joka paikassa muualla vetää puoleensa. Häiriötekijöitä saattaa olla enemmän. Kentällä on enempi tilaa esim. juoksutukseen. Kentällä hevosen voi myös päästää irti, mitä mieluusti monessa asiassa hyödyntäisinkin.

--------

Tästä siis lähti keskustelu, johon on tullut jo lähes 70 kommenttia, huh. Keskustelu on toki rönsyillyt asiasta toiseen ja täysin nuuskutteluun liittymättömiinkin seikkoihin. Mutta itse asiassa tämä oli hyvä, sillä sen ansiosta aloin itsekin pohtia asioita tarkemmin. Eli sitä, missä ja koska hevosen huomion tulee oikeasti olla ihmisessä? Sekä myös sitä, koska hevonen on töissä ja koska vapaalla? Kuin myös sitä, mikä on hevoselle oikeasti sopiva palkka tai tauko työskentelyyn?

Keskustelussa tuli hyvin esille jo itsekin pohtimani asia nuuskutteluun liittyen, eli käyttäisin sitä palkkana varsalle. Eläin määrittelee itse parhaiten sille sopivan vahvisteen, joka etenkin koirien kohdalla voi olla lähes mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Jos hevosen suurin intressi on päästä haistamaan maata, niin eikö se silloin ole paras mahdollinen palkinto, jolla voin sitä palkita oikein tekemisestä!

Onhan se, mutta mitä ongelmia liittyy haistelun käyttämiseen vahvisteena? Ensinnäkin se tietysti yleistyy. Jatkossa hevonen luultavasti haistelisi siis yhä enemmän. Haluanko sitä? Toiseksi kaikki hevosen kehumisen (naksu/hyvä-sana) ja vahvisteen (haistelu) välillä yleistyy, eli hevonen oppisi, että tehtyään oikein se poistuu minun luotani ja lähtee omille teilleen. Haluanko vahvistaa tätäkään? Eikö tarkoitus kuitenkin ole, että hevonen nimenomaan on läsnä ja huomioi ihmisen.

Itse asiassa tässäkin varsan huomio on minussa, vaikka se syö.
Jos hevonen ei olisi tilanteessa mukana, en olisi koiraa sen selkään nostanut.
Alkuun huomio oli kyllä täysin selässä istuvassa koirassa ;)

Toinen keskustelussa esille noussut asia liittyi palkitsemiseen ja palkintoon yleisesti. Hevosta koulutettaessa tyypillisin tapa lienee asettaa paine ja palkita poistamalla paine, kun hevonen tekee oikein. Jonkun ajatuksen mukaan hevonen saa silloin työskenlyyn "tauon" ja lepohetken, kun paine poistuu ja hevonen "saa olla rauhassa". Vaan entäpä jos hevonen ei halua olla rauhassa? Entäpä jos se haluaa juosta ympäri kenttää ja huudella naapuritarhan hevosille? Entäpä jos sitä kutittaa ihan kamalasti, ja se haluaisi piehtaroida kentällä? Entäpä, jos se haluaa nuuskuttaa kentän hiekkaa? Onko silloin paikoillaan rauhassa seisominen palkinto ja lepotauko työskentelystä? Epäilen..

Tätä voisi yleistää aina kauemmas. Siitä hetkestä lähtien, kun astut hevosen kanssa samaan tilaan ja sen näköetäisyydelle, tuleeko sen huomion olla sinussa? Eli kun haet hevosen tarhasta, tuot sen talliin, harjaat sen, satuloit sen, kiipeät selkään, ratsastat kentällä tunnin, purat varusteet, harjaat ja loimitat hevosen ja viet sen takaisin tarhaan. Tämä kestää ehkä pari tuntia? Jos hevosen huomion tulee koko ajan olla ihmisessä, se ei saa missään välissä niin sanotusti ajatella tai tehdä mitään omiaan, onko se silloin töissä taukoamatta sen kaksi tuntia? Periaatteessahan se menee näin, eikö? Toki esim. ratsastaessa annamme hevoselle "taukoja", jolloin se saa kävellä pitkin ohjin rauhassa löntystäen. Vaan onhan se silloinkin ihmisen ohjauksen alaisuudessa ja tekee kuten ihminen pyytää. Tai varsaa kentällä taluttaessamme pyydämme sen pysähtymään luomalla paineen riimun, jota toteltuaan varsa saa kuin saakin pysähtyä ja "tauon" työskentelyyn. Vaan silloinkin se seisoo ihmisen vieressä, kahlittuna ja tekee kuten ihminen haluaa sen tekevän.

Eli mikä näistä on oikeasti hevoselle töitä ja mikä taukoa? Jos metsätyöhevonen seisoo metsässä paikoillaan tukkireki perässään isäntänsä sitä lastatessa, onko hevonen metsässä seistessään sillon töissä vai ei? Siitä varmaan kaikki ovat samaa mieltä, että kun se kävelee eteenpäin vetäen puukuormaa perässään, se on töissä. Onko lastauksen aika hevoselle tauko, palkinto, vai työntekoa? Entä jos hevosen ottaisi irti valjaista ja päästäisi sen vaikka pieneen metsätarhaan käyskentelemään ja varpuja syömään lastauksen ajaksi, jonka jälkeen se valjastettaisiin uudelleen? Kaikki lienevät siitä samaa mieltä, että se olisi ainakin todellinen tauko.

Tätä ajatusta lähdin työstämään, ja halusin suoda Nemolle ihan oikeasti täydellisiä ajatustaukoja tekemiseen. Minä en vaadi, että hevosen huomio olisi minussa silloin, jos itsekään en huomioi hevosta. Jos menen laitumelle valokuvaamaan hevosia, minun puolestani ne saavat tehdä mitä lystäävät. Kunhan tiedostavat sen, että olen paikalla. Mutta ei niiden tarvitse katsoa tai kuunnella, saati seurata minua. (vaikka nämä velipojat melkein sen tekevätkin automaattisesti) Tai jos lasken hevosen kentälle vapaaksi ja vaikkapa rakennan irtohypytysesteet paikoilleen, ei hevosen silloinkaan tarvitse tarkkailla mitä minä teen. Se saa puolestani käydä vaikka piehtaroimassa jos niin sattuu haluamaan.

Jos hevonen on ihmisen narun päässä, silloinhan sen huomion on jollain tasolla oltava koko ajan ihmisessä(?). Tein itselleni selväksi oman ajatukseni tästä: Silloin, kun minä huomioin hevosen, haluan myös sen huomioivan minut. Silloin, kun hevonen on minulla narussa kiinni, tulee sen myös tiedostaa minun olemassaoloni. Jos en pyydä siltä mitään, ei sen tarvitse odottaa pyyntöjä ja reagoida jokaiseen pieneen eleeseen, esim. jos syöttelen hevosta sen ollessa kiinni, mutta sen täytyy kuitenkin olla "läsnä" tilanteessa. Silloin kun minulla ei ole mitään kontaktia hevoseen; ei narua, ei painetta, ei pyyntöä, ei edes katsetta kohti hevosta, ei senkään tarvitse huomioida minua. Silloin riittää kun se tiedostaa, että olen paikalla, eikä esim. juokse päälleni. Tätä on todella hankala selittää, mutta omassa mielessäni pystyn tekemään eron huomion kiinnittämiseen ihmiseen sekä ihmisen läsnäolon tiedostamisen välille. Ihmisen huomioiva hevonen katsoo ja kuuntelee ihmistä, sen ensimmäisenä ajatuksena on ihmisen läsnäolo ja se toimii saamiensa pyyntöjen mukaan.

Tästä päästäänkin siihen, että varsalle harjoitukset pitäisi pitää aina helppoina ja lyhyinä, sekä antaa aikaa "nollata" ja huilata välissä. Mielestäni tämä ei onnistu, jos hevonen on kiinni ja sen on koko ajan huomioitava ihminen. Vaikka se saisi "palkinnon" paineen poistosta, on se silti koko ajan henkisesti töissä ja sen huomion on keskityttävä vieressä seisovaan ihmiseen. Jotta hevonen voisi oikeasti pitää tauon ja siirtää keskittyminen pois ihmisestä, vaatii se "yhteyden" katkaisun ihmiseen. Yksi syy siis, jonka takia tein Nemon kanssa viimeksi hommia irti, on juuri tämä.

Omana lähtökohtanani on, että hevonen haluaa olla ihmisen kanssa. Toivoisin, että se itse hakeutuisi ihmisen seuraan ja nauttisi "töiden" tekemisestä. Toki hevonen joutuu tekemään töitä, mistä se ei varmasti nauti, jolloin paineen poisto on se ansaittu palkka ja lepotauko (vaikka siellä kahdeksan tunnin päivässä metsätöissä..). Ja aikuiselle rutinoituneelle hevoselle asia on hieman eri kuin varsalle.. Totta kai myös varsan on kuunneltava ja toimittava ihmisen käskyjen mukaan silloin kun sitä käsketään. Vaan onhan se aina plussaa, että hevonenkin nauttii ja haluaa tehdä. Mielestäni onnistuin tässä tänään? Vai mitä mieltä olette, kun katsotte videon?

Takaisin aloitukseen palatakseni, ratkaisin siis kakkaongelman kahdella edellä mainituista seikoista: a) kentän vapaalla haistelulla ennen hommia sekä palkitsemalla haistelulla oikein tekemisestä. Tai itse asiassa toteutettuani kohdan a, ei haistelua enää juurikaan esiintynyt. Vein varsan kentälle, päästin sen irti sen seistyä hetken käskystä paikoillaan ja jätin sinne. Tiesin saaneeni työvoiton jo siinä vaiheessa, kun poistuin kentältä ja lähdin hakemaan videokameraa autosta. Hevosen huomio oli välittömästi meikäläisessä! Se tapitti perääni haavi auki, kun jätin sen yksin kentälle. En ole näin koskaan ennen tehnyt. Koko sen ajan, kun olin näköpiirissä, varsa seisoi paikoillaan ja katsoi perääni. Sen ilmeessä oli selvä "Mitä *piip* täällä nyt tapahtuu?" havaittavissa. Vasta kun palasin takaisin, malttoi toinen laskea nenänsä maahan ja alkaa tutkia kenttää. Annoin sen hetken haistella, jonka jälkeen marssin itse perässä kentälle, ja loput selviääkin videolta :)


Tämä oli itse asiassa ensimmäinen kerta, kun tehtiin mitään tähän malliin hevosen ollessa vapaana. Aiemmin se on aina ollut narun päässä. Tehtiin ihan todella lyhyitä pätkiä (1-2min) ja helppoja juttuja. Videolla on suunnilleen kaikki, mitä harjoitukseen kuului. Yritin välistä pieniä siivuja leikellä pois, jotta sain vähän lopullista mittaa lyhennettyä.. Ja lopussa on riimutalutukset pikakelauksella. Itselleni jäi ainakin tästä toimitamallista hyvä fiilis, ja vissiin Nemolle myös! Huomion sain siis herkuilla ja naksuttelulla, positiivisella vahvistamisella. Ylläri kyllä, herkut toimivat parempana vahvisteena kuin kentän haistelu, kun sitä oli ensin saanut vapaasti tehdä. Jee!

You Might Also Like

4 kommenttia :

  1. Oot kyllä pohtinut tuota juttua monelta kantilta ja eipä sitä olisi voinut paljon paremmin sitten toteuttaa :) Nemo on kyllä hieno varsa ja siitä huomaa että sitä on käsitelty paljon ja oikein.

    ~ hemulin-hevostelut.blogspot.com

    VastaaPoista
  2. Hemuli, kiitos kommentista :) Onhan sen kanssa paljon tehty, ja välillä itsekin kiitän tästä itseäni, välillä käy mielessä, että nyt kun se on jo 400-kiloinen nuori ori, niin olisi kyllä kamala alkaa opettaa sille mitään, jos ei osaisi edes käyttäytymisen perusasioita..

    VastaaPoista
  3. Tosi mielenkiintonen teksti! Oli ihana nähdä videolta kuinka rento ja tyyni Nemo oli koko harjoituksen ajan :)

    VastaaPoista
  4. Mä en oo tajunnutkaan miten isoja vuonikset on o.o. Mutta ihana Nemo ja mielenkiintoinen kirjoitus!

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.