kaviopaise
,
Luin juuri mielenkiintoisen artikkelin vapaasta ruokinnasta ja hevosen laihduttamisesta. Se löytyy täältä: http://www.lovehorsesmagazine.co.uk/feed-your-horse-like-a-horse/ Artikkelin pääsanomana on, että jos haluat laihduttaa hevostasi, anna sille vapaa, analysoitu, hyvälaatuinen heinä. Heinä ei saa loppua koskaan kesken edes kymmenen minuutin ajaksi. Ajan mittaa hevoselle kehittyy luotto siihen, että ruokaa on aina saatavilla, eikä sen enää tarvitse syödä kiireellä hotkimalla, kun joskus sattuu ruokaa saamaan. Kirjoittaja vertaa tilannetta ihmisten osalta pikkulapsiin. Lapset syövät vain sen, mitä niiden kroppa vaatii. Ruoalla ei ole vastaavaa "arvoa" kuin meillä aikuisilla esim. lohtusyömisen, juhlasyömisen ym. muodossa. Ruoka on vain välttämätön pakko elämisen kannalta. Hevoset oppivat lopulta myös saman, ja syövät vain sen, mitä tarvitsevat elääkseen. Myös elimistö toimii tehokkaammin ja laihtuminen on nopeampaa tiiviimmällä syömisellä. (Kaikki yhtään laihduttamiseen perehtyneet tietänevät myös, kuinka ihmislaihduttajan tulisi syödä vähän ja usein, sillä paaston aikana kroppa menee säästöliekille ja polttaa vähemmän kaloreita kuin saadessaan usein ravintoa.. Vaikka tämä nyt ei tietty ole suoraan verrannollinen hevosiin)
Molemmat etukaviot ovat ehtineet kasvaa hurjasti sitten sen jälkeen, kun kirjoittelin ohuista anturoista eikä paiseesta vielä tiedetty. Paisekavio oli liiankin pitkä. Kuulemma kavio kasvaa nopeammin kipeänä, esim. kaviokuumeessa tai paiseen takia, kun se pyrkii itse korjaamaan itseään. Molemmat etuset saatiin siis hyvin vuoltua ennen kenkien laittoa. Ne olivat muutenkin siistissä ja hyvässä kunnossa. Itse murehdin paisekavion kuivumista, kun se on nyt ollut paketissa kuukauden päivät ja olenkin sitä välillä kastellut. Mutta ei kuulemma haittaa, että vanha antura alkaa kuivua ja halkeilla, kun uutta kasvaa tilalle. Kengittäjä vilkaisi myös molemmat takajalat, itse kun olen ollut huolissani ovatko nekin liian loppuun kuluneet. Ovat kuulemma oikein siistit ja symmetriset, mutta ohuet anturat niissäkin kuten etusisssa oli. Ajattelinkin ruveta nyt käyttämään tarpeettomiksi jääneitä bootseja välillä takajaloissa. Ainakin kovilla teillä lenkkeillessämme sekä pakkaspäivinä tarhassa. Pehmeä märkä maa ja lumi auttavat onneksi jo huomattavasti estämään liiallista kulumista. Mutta nyt voisi sanoa, että Nemon kaviot alkavat olla paremmassa kuin hyvässä kunnossa, eikä niiden puolesta tarvitse enää huolehtia!
Ja hei, vihdoin tapahtui se, mitä on jo kauan salaa odotettukin..! Ei ehkä niin positiivisessa mielessä, mutta onhan tuo 3-vuotiaalla ilman satulaa ratsastelu missä ja miten vaan välillä silkkaa hulluutta.. Mie siis kävin kyntämässä kentän hiekkaa hetki viereisen kuvan jälkeen. Ratsastin Rouskulla kentällä ja poni toimi todella kivasti. Rento ja kuuliainen ratsu. Ravissa meille tuli ongelmaksi, etten saanut sitä jatkamaan ravia koko kierrosta portin kohdan ohi, ja kun raippaa ei ollut mukana, pyysin Sirin juoksutuspiiskan kanssa viereen seisomaan siihen portin ohitukseen ja hieman ajamaan ponia, jos se yrittää pudottaa käynnille. Tämä sujui hienosti ja Rouskulle tuli muutenkin hieman vauhtia lisää. Huomasin sitä aiemmin irtojuoksuttaessani, kuinka äärettömän herkkä se on raipalle ja eteen ajaville ääniavuille. Jopa kentän toisesta päädystä pystyi säätelemään ponin suuntaa ja vauhtia. No joka tapauksessa, ajattelin siinä ratsastessani, että nyt poni tuntuu niin kivalta ja eteenpäinpyrkivältä, että kokeillaan ottaa ekat laukat kentällä! Yritin ensin nostaa itse laukan kentän kauemmassa päädyssä, mutta en saanut nousemaan. Ja porttia lähestyessämme poni taas hyytyi. Pyysin siis Sirin tulemaan raipan kanssa avuksi nostoon kentän päähän, jottei poni nyt pääse aina ravaamalla läpi laukkayrityksistä. Toki tiesin jo tässä vaiheessa, että riskit on olemassa..
Nemolla on parina viimeisenä päivänä kavion hoidossa ollut oma viihdeshow käytävällä seisomisen aikana. Saimme kentälle upeat valopylväät, ja niitä varten kaivettiin maakaapeli tallin pihan läpi. Sekä kaivuri että traktori olivat täydessä työn touhussa varsan silmien edessä. Siellä se vaan seistä nökötti jalkaa lepuuttaen ja vehjettä roikuttaen rennon letkeänä. Talutin varsan suoraan tuosta maata kaivavan kaivurin edestä myös pois aitasta, ja nätisti se sieltä lähti. Ihan hassu poni :)
Hetkelliset talvitunnelmat
Lumi tuli lumi suli. Missä viivytte pakkaset?! Minä niin kaipaisin jo kunnon talvea.. Kuinka kaunista kaikkialla olikaan lumen peittäessä maan. Ja se valon määrä. Iltalenkkeily hiljaisessa lumisessa maisemasssa on yksi ihanimmista asioista maailmassa :) No mutta näillä mennään, eipä tässä auta kuin odottaa, ehkä se talvi joskus vielä koittaa.
Kuten aiemmin mainitsin, yksi syy talven odotukseen on poikien tarhausjärjestelyt. Niille on rakenteilla valtavan kokoinen laidun talveksi. Sama tuttu pihatto jää käyttöön, ja sieltä vie kuja aakeille laakeille pelloille. Ongelmana tässä tosiaan on vaan se, että uusi pelto kasvaa täynnä rehevää apilaa. Sinne ei voi hevosia laskea ennen kuin ruoho peittyy lumen alle..
 |
| Velipojat lenkillä. |
 |
| Ja Nemon omatoimilenkkeilyä tarhassa. |
 |
| Kohta puolitoistavuotias varsanpötkylä. |
Olen mietiskellyt pitkät tovit myös talviruokintaa uudessa tarhassa. Kun tilaa on valtavasti, pitäisi se saada myös käyttöön. Tiedän kyllä, että meidän hevosemme liikkuvat aivan hirmuisesti, ja vaikka ruoka ja vesi sijaitsevat molemmat pihatossa, ne viettävät siellä nytkin hyvin vähän aikaa. Silti olisi tietty hyvä saada ruokapisteitä vietyä kauas pois pihatosta. Luultavasti tämä toteutuu niin, että pihattoon tulee jäämään vapaa pyöröpaali, kuten siellä on tähän saakka koko ajan ollutkin. Sen lisäksi kauas tarhan perukoille sijoitetaan luultavasti muutama heinähäkki, joita sitten täytellään tarpeen mukaan joko verkkojen kera tai ilman. Rouskun kannalta heinät olisi hyvä saada verkkoon, jottei se pääsisi lihomaan enempää. Tosin vaikka pojilla on nyt vapaa heinä, ei niitä näe syömässä juuri koskaan. Aina ne touhuavat jotain muuta kaukana tarhassa, tai pihatossakin hengailevat mieluummin meidän ihmisten kanssa siellä ollessamme, nuolevat suolakiveä tms.. Ne hetket ovat harvinaisia, kun pojat tapaa heinäpaalin ääreltä.
Luin juuri mielenkiintoisen artikkelin vapaasta ruokinnasta ja hevosen laihduttamisesta. Se löytyy täältä: http://www.lovehorsesmagazine.co.uk/feed-your-horse-like-a-horse/ Artikkelin pääsanomana on, että jos haluat laihduttaa hevostasi, anna sille vapaa, analysoitu, hyvälaatuinen heinä. Heinä ei saa loppua koskaan kesken edes kymmenen minuutin ajaksi. Ajan mittaa hevoselle kehittyy luotto siihen, että ruokaa on aina saatavilla, eikä sen enää tarvitse syödä kiireellä hotkimalla, kun joskus sattuu ruokaa saamaan. Kirjoittaja vertaa tilannetta ihmisten osalta pikkulapsiin. Lapset syövät vain sen, mitä niiden kroppa vaatii. Ruoalla ei ole vastaavaa "arvoa" kuin meillä aikuisilla esim. lohtusyömisen, juhlasyömisen ym. muodossa. Ruoka on vain välttämätön pakko elämisen kannalta. Hevoset oppivat lopulta myös saman, ja syövät vain sen, mitä tarvitsevat elääkseen. Myös elimistö toimii tehokkaammin ja laihtuminen on nopeampaa tiiviimmällä syömisellä. (Kaikki yhtään laihduttamiseen perehtyneet tietänevät myös, kuinka ihmislaihduttajan tulisi syödä vähän ja usein, sillä paaston aikana kroppa menee säästöliekille ja polttaa vähemmän kaloreita kuin saadessaan usein ravintoa.. Vaikka tämä nyt ei tietty ole suoraan verrannollinen hevosiin)
Hevosilta ei siis koskaan hetkeksikään saisi loppua ruoka kesken, tai niiltä menee luotto heinän saatavuuteen, jolloin syömisestä tulee taas tärkeä kiireellinen toiminto, jota kohti ne pyrkivät keinolla millä hyvänsä.. Kaikki varmaan tietävät sen fiiliksen, kun kesällä lasketaan hevonen laitumelle ja muutamassa viikossa siitä tulee pallo. Se ei tee muuta kuin syö ja syö ja syö. Muutaman kuukauden laiduntamisen jälkeen voikin jo todeta, että hevonen tekee itse asiassa paljon muutakin kuin syö ;)
Ja sitten muihin aiheisiin: en olisi ikinä uskonut sanovani näin, mutta olen niin autuaan onnellinen, kun 1-vuotias varsani sai vihdoin kengät!! Elämä on nyt yhtä juhlaa. Uusille lukijoille tiedoksi, en siis missään nimessä muuten kannattaisi varsan kengittämistä, mutta ns. sairaskengityksellä mennään kaviopaiseen takia. Kuukauden verran olen nyt joka ikinen päivä (okei tunnustetaan, yksi päivä jäi tietoisesti väliin!) seisottanut varsaa noin tunnin käytävällä ja vaihtanut paketin sen jalkaan. Sitä on kääritty käärimisen perään. Paketoitu poni pumpuliin ja teippiin ja ties mihin. Enää tätä ei tarvitse tehdä!
Nemo oli taas supernätisti kengittäjän käsittelyssä. Pari kertaa se yrtti onnettoman pienesti muka hypätä pystyyn, mutta tosiaan niin vähän, ettei kengittäjällä ollut mitään ongelmia sen pitämisessä. Ei tainnut olla kaveri kovin tosissaan ;) Kenkien kiinnityksen ajan syötin varsalle sen päiväruuat, ja toinen seisoi taas niin tyytyväisenä naulojen nakutuksen ajan. On tuo kyllä niin helppo hevonen etten olisi villeimmissä unelmissanikaan voinut moista todeksi uskoa.
Vaikka meinasipa Siri saada Nemolta kaviosta päähään eilen! Tuttuun tapaan tuo haki Rouskua tarhasta täysin omissa maailmoissaan ja käveli ponin kanssa rennosti kohti tarhan porttia. Nemo ei edes viitsinyt lähteä perään, kun Popia vietiin pois. Nemolla on tapana enemmän ja vähemmän kiusata Popia ja hyökkiä sen niskaan, etenkin jos Rousku liikkuu, ja niinpä se yhtäkkiä yllättäen hyppäsikin takaapäin Rouskun selkään. Etukavio vaan viuhahti Sirin olkapään vierestä. Joten niin kiltti ja helppo löllykkä kuin se onkin, ei parane unohtaa, että kyseessä kuitenkin on vuoden ikäinen ori..
 |
| Kengitystä odottelemassa. |
 |
| Varsan fiilikset! :D |
 |
| Tällainen popo sille laitettiin paisekavioon. |
 |
| Täyteaineen pursotus kavioon meneillään. |
Molemmat etukaviot ovat ehtineet kasvaa hurjasti sitten sen jälkeen, kun kirjoittelin ohuista anturoista eikä paiseesta vielä tiedetty. Paisekavio oli liiankin pitkä. Kuulemma kavio kasvaa nopeammin kipeänä, esim. kaviokuumeessa tai paiseen takia, kun se pyrkii itse korjaamaan itseään. Molemmat etuset saatiin siis hyvin vuoltua ennen kenkien laittoa. Ne olivat muutenkin siistissä ja hyvässä kunnossa. Itse murehdin paisekavion kuivumista, kun se on nyt ollut paketissa kuukauden päivät ja olenkin sitä välillä kastellut. Mutta ei kuulemma haittaa, että vanha antura alkaa kuivua ja halkeilla, kun uutta kasvaa tilalle. Kengittäjä vilkaisi myös molemmat takajalat, itse kun olen ollut huolissani ovatko nekin liian loppuun kuluneet. Ovat kuulemma oikein siistit ja symmetriset, mutta ohuet anturat niissäkin kuten etusisssa oli. Ajattelinkin ruveta nyt käyttämään tarpeettomiksi jääneitä bootseja välillä takajaloissa. Ainakin kovilla teillä lenkkeillessämme sekä pakkaspäivinä tarhassa. Pehmeä märkä maa ja lumi auttavat onneksi jo huomattavasti estämään liiallista kulumista. Mutta nyt voisi sanoa, että Nemon kaviot alkavat olla paremmassa kuin hyvässä kunnossa, eikä niiden puolesta tarvitse enää huolehtia!
Ja hei, vihdoin tapahtui se, mitä on jo kauan salaa odotettukin..! Ei ehkä niin positiivisessa mielessä, mutta onhan tuo 3-vuotiaalla ilman satulaa ratsastelu missä ja miten vaan välillä silkkaa hulluutta.. Mie siis kävin kyntämässä kentän hiekkaa hetki viereisen kuvan jälkeen. Ratsastin Rouskulla kentällä ja poni toimi todella kivasti. Rento ja kuuliainen ratsu. Ravissa meille tuli ongelmaksi, etten saanut sitä jatkamaan ravia koko kierrosta portin kohdan ohi, ja kun raippaa ei ollut mukana, pyysin Sirin juoksutuspiiskan kanssa viereen seisomaan siihen portin ohitukseen ja hieman ajamaan ponia, jos se yrittää pudottaa käynnille. Tämä sujui hienosti ja Rouskulle tuli muutenkin hieman vauhtia lisää. Huomasin sitä aiemmin irtojuoksuttaessani, kuinka äärettömän herkkä se on raipalle ja eteen ajaville ääniavuille. Jopa kentän toisesta päädystä pystyi säätelemään ponin suuntaa ja vauhtia. No joka tapauksessa, ajattelin siinä ratsastessani, että nyt poni tuntuu niin kivalta ja eteenpäinpyrkivältä, että kokeillaan ottaa ekat laukat kentällä! Yritin ensin nostaa itse laukan kentän kauemmassa päädyssä, mutta en saanut nousemaan. Ja porttia lähestyessämme poni taas hyytyi. Pyysin siis Sirin tulemaan raipan kanssa avuksi nostoon kentän päähän, jottei poni nyt pääse aina ravaamalla läpi laukkayrityksistä. Toki tiesin jo tässä vaiheessa, että riskit on olemassa..
Valmistelin ponia ravissa, tein puolipidätteen ja annoin laukkapohkeet. Wroooooooom! Rousku pinkaisi suunnilleen mitä jaloistaan irti saa matalakiitoa yhden askeleen. Ja seuraavalla askeleella Wiiiiiiiiuh, takajalat niin korkealle ilmaan kuin irti lähtee! Se on jännä, kuinka paljon mielikuvia omassa päässä ehtii juoksemaan siinä pienessä hetkessä, kun putoaa hevosen selästä. Ehdin ajatella kaikki vaihtoehdot läpi, mitä kannattaa tehdä. Jo silloin kun tunsin, että nyt lähti, ensimmäinen ajatus oli, että mennään nurin kurvissa. Nuoren hevosen tasapainolla ja tällä vauhdilla se ei mitenkään pysty kääntymään mutkassa, jolloin joko se kaatuu tai mie lennän. Sitten tajusin, että portti on auki, joten jos se pinkaisee portista ulos, lennän siinä kurvissa, kun se syöksyy tallin pihaan. Seuraava ajatus oli, että jos se jatkaa tätä pierupukkilaukkaa, lennän aivan taatusti jonkun pukin kohdalla, jolloin lento voi olla tosi paha ja holtiton. Tavallaan siis "päätin" pudottautua pukista alas. Pystyin kontrolloimaan hieman itseäni ja sain tähdättyä laskeutumisen takapuolen päälle. Ehdin ajatella senkin, ettei tässä kovin pahasti voi käydä, kun tulen niin sanotusti hallitusti alas. Ehdin myös ajatella senkin, etten putoa kentän teräväreunaisten nauhojen päälle tai tolppaa päin, vaan mahdun putoamaan kentän puolelle. Ja mietin senkin, että päästän ponin ohjista irti, jotten jää sen jalkoihin. Lentäessäni näin Rouskun takajalkojen viuhahtavan todella lähellä ja hetken pelkäsin, että osun sen kavioihin. Ja tosiaan tämä kaikki tapahtui aivan sekunnin murto-osassa, hassua.. Putosin siis valtavan kokoisesta pukista suoraan takamukseni/alaselkäni päälle. Seuraavaksi kopsahti maahan polvi ja takaraivo sen jälkeen. Muistakaa käyttää kypärää! Tällä hetkellä toisen puolen kankku on mustelmalla vuorattu ja liikkuminen astetta haastavampaa. Häntäluu puutuu jo pienen istumisen jälkeen. Mutta tosiaan pienellä selvittiin, pahemminkin olisi voinut käydä.
Siri kävi metsästämässä kiinni karkulaisen, joka veteli pukkilaukkaa ympäri tarhaa. Tai siis Rousku juoksi suoraan Sirin syliin kuin turvaan. Ponikin selvästi pelästyi ja hämmästyi, kun minä sieltä lensin. Kiipesin vielä takaisin selkään, lähinnä jottei ponille jää mitään ajatuksia tästä ratsastajan nopeasta poistumisesta. Ravaamaan en harmillisesti pystynyt, kun jo käyntikin sattui selkään. Kunhan joskus saadaan ponille satula, niin taatusti otan sillä vielä uudemman kerran laukannostoja myös kentällä. Ilman satulaa me ehkä laukataan jatkossa vain pitkällä suoralla uralla pellolla tai maastossa :)
 |
| Hallittua laukkaa pellolla parin viikon takaa. |
Nemolla on parina viimeisenä päivänä kavion hoidossa ollut oma viihdeshow käytävällä seisomisen aikana. Saimme kentälle upeat valopylväät, ja niitä varten kaivettiin maakaapeli tallin pihan läpi. Sekä kaivuri että traktori olivat täydessä työn touhussa varsan silmien edessä. Siellä se vaan seistä nökötti jalkaa lepuuttaen ja vehjettä roikuttaen rennon letkeänä. Talutin varsan suoraan tuosta maata kaivavan kaivurin edestä myös pois aitasta, ja nätisti se sieltä lähti. Ihan hassu poni :)
 |
| Viimeinen päivä bootsit jalassa ja pienessä tarhassa. Nemoa vähän kyrsii... |
 |
| Tästä kuvasta voisi melkein luulla, että sillä on pitkä otsatukka? :D |
 |
| Onko teidän vuonoillanne näin mustat kajalit silmissä..? |
 |
| Iltatunnelmaa lumen keskeltä, ihanaa! |
 |
| Koirien tallifiilikset = täysiä! |
 |
| Tästä koirasta ovat kaikki näyttelytuomarit valittaneet, että sillä on lyhyt ja voimaton askel. Mun mielestäni se liikkuu nyt miltei 11-vuotiaana jopa paremmin kuin nuorena. |
 |
| Pieni ruuhkaturkki :) |
0 kommenttia :
Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.