elsa ,

Mitä meille kuuluu?

11/24/2014 08:50:00 ip. marjo 8 Comments

Paljon on taas ehtinyt tapahtua sitten viimeisen kuulumispostauksen. Mutta tärkeinpänä: ponit ovat yhä hengissä! (ja erinomaisessa kunnossa) 


Kaikkien kauhuksi kerron nyt, että pojat muuttivat talvilaitumelle. Heillä on nyt käytössään parin kolmen hehtaarin kokoinen tarha pihaton lisäksi. Ja kyllä on ollut hauska seurata poikien touhuja uudessa tarhassaan! Totuttaminen uuteen laitumeen tapahtui vähitellen viikon aikana aluksi pari tuntia kerrallaan, lopulta päivät laitumella ja yöt pienessä tarhassa pihaton ympärillä. Nyt heillä on jo vapaa kulku miten haluavat ja ruoka valittavina ruohon ja vapaan heinän väliltä. En kiitos halua enempää keskusteluja ja kommentteja talvilaitumella elosta. Asiaa on punnittu ja harkittu, riskit ovat tiedossa ja vastuu on meidän harteillamme. Vaikka toki tässä odotetaan ja toivotaan, että lumet sataisivat maahan ja ponit siirtyisivät täysin heinäruokinnalle. Etenkin, kun piakkoin pitäisi tulla kymmenen pyöröpaalia heinää tilauksesta - luulisi riittävän melko pitkälle kahdelle hevoselle :)

Video poikien kolmannesta päivästä talvilaitumella:



Kerättiin pihattoon havunoksia pojille puuhaksi hetkelliseen pieneen tarhaansa.
Vaan eivätpä ole herroille kelvanneet!

Pojat tarhassaan.. Takana näkyvät rinteet ja lato kuuluvat myös tarhaan.

Kuva ylärinteiltä.

Vauhtia ja liikettä uudessa tarhassa riittää.

Tosin perimmäisillä alueilla pojat tuskin edes käyvät koskaan?

Rinta rinnan matka käy..

Välillä juostaan peräkanaa.

Nemo on yleensä se, joka laittaa spurttailut aluilleen.

Lisää koululiikkeitä?

Ojan yli hop!

Rouskuakin naurattaa.

Pojat kuvattuna kauempaa tarhasta..

Poppien ponimus.

Välillä Fionakin antaa poneille kyytiä. Tai ainakin luulee antavansa ;)

Poikien kanssa ei olla juurikaan ihmeempiä touhuiltu. Rouskulla kävi pieniä ratsastajia tässä päivänä eräänä. Miun kaverini puolestaan uskaltautui selkään juuri sen kerran kun poneilla oli pönttö-energiapäivä, ja Popi antoi Riikalle omatoimisesti pienen laukkaspurttinäytteen. Näitä kuulumisia kannattaa seurailla blogin Facebook-sivuilta, enhän minä enää edes muista mitä kaikkea matkan varrelta on jäänyt kirjoittelematta!


Pienet onnelliset ratsastajat :)

Riikka hurjan maastolenkin jälkeen.

Poneilla on muutenkin ollut yllättävän paljon energiaa viime viikkoina. Oletteko työ huomanneet saman omissa hevosissanne? Nuorten poikien kohdalla tämä nyt on vallan tyypillistä, että mielentilat vaihtelevat, mutta myös Lotta on käynyt jokseenkin ylikierroksilla viimeaikoina. Omistaja oli jopa vaihtanut sille olympiat suitsiin nivelten sijaan. Itse olen kyllä huomannut saman, ne harvat kerrat nyt mitä Lottaa olen käynyt liikuttamassa.

Tällä kertaa Popi oli taas oma laiska itsensä..

Kujaa pitkin matkalla pihattoon.

Kiipesin tosiaan Lotan selkään ensimmäisen kerran Rouskulta putoamisen jälkeen. Edelleen on häntäluu kipeä, joten hieman varauksella lähdin ratsastamaan ja varauduin palaamaan kävellen kotio. Yllättäen kevennetty ravi ja laukka onnistuivat hyvin, kun sai välillä nostaa takamuksen penkistä irti. Loppukäynnit olikin pakko kävellä myös itse, sillä pitkään alhaalla istuessa häntäluu puutuu liikaa.. No joka tapauksessa, sain kyllä Lotalta sellaista kyytiä ettei hetkeen ole näkynyt! Ihan tarkoituksella käänsin ponin takaisin kotia kohden pitkän ison alamäen jälkeen. Päästin sen siis tarkoituksella irroittelemaan täysillä isoon pitkään ylämäkeen käännöksen jälkeen - ja kyllä muuten poni lähti! Lotta on varmaan kerran eläessään kiikuttanut meikäläistä kyydissä yhtä lujaa, tämän vuoden helmikuussa, kun poni oli muutaman viikon jotain ihan muuta kuin oma itsensä.. Se on kyllä jännä tunne, kun tietää, että nyt mennään täysillä ja mitään et voi selässä tehdä vaikka haluaisit. Harjasta vaan kiinni, kevyt istunta ja nautitaan vauhdista. Silmät vaan vuotavat vettä kylmässä viimassa. Vaan on se ihanaa, kun alla on ratsu, johon voi luottaa sata ja yksi prosenttisesti ja antaa sen juosta! Tekee taatusti hyvää Lotankin kropalle välillä ottaa kaikki irti mitä lähtee - kun kerran poni itse näin haluaa :)

Lotta lenkin jälkeen. Tais tulla vähän ponille hiki..

Porkkanavenytyksiä ;)

Nemon kanssa pitäisi vähitellen jatkaa ajohommia. Sen kanssa ei tosiaan tuon paiseenhoidon aikaan tehty oikein mitään, jalan käsittelyssä oli ihan tarpeeksi ohjelmaa varsalle. Nyt se on saanut vaan olla ja elellä veikan kanssa painien. Ja tosiaan kun virtaa on kertynyt, ei ihan ensimmäisenä ole tullut mieleen kärryjä perään laittaakaan. Tänäpä sitten pitkästä aikaa roudasin kärryt paikalle ja varsa sai ne peräänsä tuttuun tapaan ruokia syödessään. Ei tuo edelleenkään välitä tuon taivaallista, joten eiköhän me seuraavalla kerralla käppäillä pihan ympäri kärryt perässä. Kunhan vaan saadaan kolmas ihminen lisää avuksi.

Lara syöttelee kärryt perässään seisovaa varsaa. Popi vieressä kauhistelee kärryjä.

Koiriakin vieraili tallilla iso lauma tässä pari päivää sitten. Käytiin näyttämässä hevosia kahdelle puolivuotiaalle shelttipennulle. Sitä ennen kierrettiin metsälenkki kahdeksan sheltin ja yhden maltakoiran voimin. Jokseenkin tuntui, että vastaantulijat katsoivat pitkään, kun tämän lauman kanssa tultiin vastaan :D

Lenkkiporukka :D

Rakas ystäväkin kävi yllätysvierailulla ja
tapasi Nemon ekaa kertaa!

Koirat ihmettelemässä hevosia turvallisesti aidan takaa.

Rouskulla kävi satulansovittaja eilen. Monen monta erilaista penkkiä sinne nostettiin, vaan eipä oikein täydellisesti istuvaa tainnut vastaan tulla. Pari parasta kokeiltiin selästä käsin ja yksi koulusatula jäi nyt meille viikoksi kokeiluun. Miun vanha tuttuni tulee Rouskua jatkossa harvakseltaan ratsuttamaan, ja hän nyt tulee tsekkaamaan satulan sopivuuden sekä ratsuttamaan ponia ekan kerran viikon kuluttua. Toivotaan, että satula olisi ponille sopiva myös ratsastajan kanssa!


Rouskun fiilikset satulansovituksessa…
Missä on meiän "lösähtänyt" (Laran mukaan) poni?

Yleissatula testauksessa. Ei hyvä, kuten näkyy painopiste ihan takana.

Yllättävän nopeasti hevoset oppivat ja tottuvat asioihin. Hevosistahan sanotaan, että niille on helppoa oppia toistamaan sama asia samanlaisena moneen kertaan., esim. kouluratsastusliikkeet. Tämän huomasimme jo muutamassa päivässä, kuinka pojille muodostui vuorokausirytmi uuteen laitumeen totuttelun aikana. Käytiin aamuisin avaamassa pojille portti laitumelle ja iltaisin ottamassa ne pikkutarhaan sekä antamassa iltaruuat. Viimeisinä iltoina pojat tallustivat itse pihattoon ruokaa odottamaan, ja joka ilta ne rupesivat saman tien unten maille pihattoon ruuat syötyään. Vaan on tuo taatusti hevosillekin rankkaa päivän ajan vaeltaa laakeilla aroilla, painia, juosta, nahistella, riekkua, elää täysillä koko päivä.. Joten kyllä unikin maistui.

Nyt kun niitä ei ole enää iltaisin käyty ruokkimassa, sanoi poikien laitumen takana asuva tallikaverimme, että pojat ovat tainneet olla laitumella koko yön. Samaa sanomaa kertoi puhdas pihatto vesiastiat täynnä. Mikäpä tuolla turkilla on märässä maassakaan nukkua, hyvin tarkenee niinkin.. Jännä kyllä nähdä, muodostuuko niille jonkinnäköiset omat rutiinit elämäänsä isossa tarhassaan.

Pojat untenmailla pihatossa.

Ja ovat nuo kyllä uteliaita aatuja! Vuonohevoset jos ketkä ovat seurallisia. Joka kerta kun poikien luo menee laitumelle, kävelee Nemo etunenässä vastaan. Rouskun kutsumiseen vaaditaan monesti helisevä ruoka-astia. Iltana eräänä käytiin asentamassa poikien aittaan toinen lamppu, ja eivätköhän hevoset nököttäneet seinän takana seuraamassa touhua. Tyytyväisinä ne jälleen rupesivat iltaunille, vaikka paukutus ja poraus seinän takana luultavasti hieman häiritsi unirauhaa ;)

Uusi lamppu seinässä.

Ja ponit paikoillaan.

Oli pakko ottaa kuva touhuja seuraavista pojista.

….. ei sanottavaa :D

Asennusapulaiset työlampun valossa. 

Nemolle oli pakko hankkia uusi naruriimu, jätkä on kasvanut ulos vanhasta riimustaan, nyyh! Haikeasti siis luovumme vihreästä vauvariimusta ja siirrymme uuteen aikaan astetta isomman riimun kera. Jos siis joku on halukas ostamaan lukuisissa kuvissa sekä Nemon että Rouskun päässä esiintyneen naruriimun ja narun yhdistelmän, laittakaa koodia ;)

Riimun väri vaihtui samalla kertaa.

"Äiti huutaa! Mä tuun!"

Eipä ole varsa juurikaan käytävällä käynyt sitten paiseen hoidon jälkeen..

Pakko rämpiä siitä puskasta läpi??

Touhua riittää..

<3

<3

You Might Also Like

8 kommenttia :

  1. Aivan täydellisest olosuhteet hevosille teillä, olisipa omallekin mahdollisuus tarjota tuollaista. Onko minulta mennyt jotain ohi vai pitikö Nemon mennä alunperin yksinään johonkin eri tallille ja varsalaumaan tms?

    VastaaPoista
  2. Upea toi laidun ja ihanat ponit <3

    VastaaPoista
  3. Ihanat olot pojilla, tummoiset kun saisi jokaiselle hevoselle niin kyllä kelpaisi :)

    Oletko rungotonta taikka joustorunkoista satulaa ajatellut jos runkosatuloista ei sopivaa löydy? :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista, on kyllä niin ihana paikka, että mekin olemme ihan taivaassa hevosten lisäksi :)

    Anonyymi, Nemohan oli tuossa puoli vuotta varsalaumassa kasvamassa. Kyllä sen sieltä tänne piti tulla, mutta se oli alunperin ylläri, että Rousku muutti samalla kertaa samaan paikkaan veikan kaveriksi :)

    Heli, on ollut rungottomatkin vahvasti harkinnassa! Sellainenkin pitäisi itse asiassa testata jossain vaiheessa, ainakin jos tämä ei istu kunnolla..

    VastaaPoista
  5. Meilläkin on pojat talvilaitumella, kaikki muutkin olisivat muuten mutta ei ole takuuta varsan kestämisestä langan oikealla puolella sillä pojat olisi niin kivaa leikkiseuraa :) Ihan parasta kun on tilaa liikkua ja riehua!

    VastaaPoista
  6. Varmasti tosi kivat oltavat noilla vuonoilla, kun saa talvenkin juosta omaa vauhtiaan ulkosalla ym :). Itse en itseasiassa edes ollut kuullut, että täällä Suomessakin on talvilaitumia :'D... Ja kerrotteko sitten että 'onko tuo talvilaidun toiminut' teillä tms, itseä kiinnostaisi tietää :)

    VastaaPoista
  7. Apua, viittasit ilmeisesti minuun tuolla, ettet tahdo kommentointia talvilaitumesta. Olen pahoillani, että ylipäätään sanoin aikaisemmin mitään.

    Haluan vielä korostaa, että tuolloin kommentoin vain siksi, että viittasit syyslaitumen ongelmaksi ähkyriskin, ja ajattelin oikaista käsityksesi siitä, että se oli yleisesti syyslaitumen suurin riski. Yritin muotoilla sanani tuolloin vain kommentiksi, en kritiikiksi, mutta taisin epäonnistua. Pahoitteluni vielä kerran.

    Nyt taas muistan, miksi näihin blogeihin en juurikaan viitsi kommentoida. Jotenkin välillä kuvittelen, että blogien pitäjätkin olivat kiinnostuneita saamaan aikaan avointa ja asiallista keskustelua, mutta ilmeisesti perustellutkin mielipiteet ja kommentit koetaan aika helposti kritiikiksi. Ja silloin on tietysti hyväkin sanoja jo postauksessa, ettei halua asiasta keskusteltavan, kuten nyt teit. Jatkossa kunnioitan sitä.

    VastaaPoista
  8. Anonyymi, eieiei, en minä viitannut kehenkään yksittäiseen henkilöön tai kommenttiin! Pahoittelut jos ymmärsit näin :)

    Keskustelu on yleensä aina hyvästä! Näin tutkijana olen kiinnostunut oikeasta aidosta tiedosta, mutta myös kokemuksista, etenkin sellaisissa asioissa, joihin ei ole olemassa "yhtä ainutta oikeaa" ratkaisua, vaan vaihtoehtoja ja tapoja on paljon. Hevostenpito on oikeastaan kaikilta osin tällaista! Ja muuttuu koko ajan monilta osin..

    Olen keskustellut pakkasruohon syömisestä monessa muussakin yhteydessä, kuten täällä blogissa parissa postauksessa, foorumeissa, naamakirjan ryhmissä ja ihan ihmisten kanssa kasvotusten. Nyt kun päätös on tehty ja hevoset saavat syödä vapaasti ruohoa 247, en sen tähden enää halua kommentteja asiasta. Niillä ei tässä vaiheessa ole niin sanotusti enää merkitystä ;)

    Toki aina saa näkemyksensä esittää, mutta uskoisin tästä aiheesta kertyneen jo niin paljon tietoa ja kokemuksia, etten enää parin kommentin perusteella järin helposti mieltäni muuta. Sitä tarkoitin tuolla, etten halua enempää kommentteja tästä aiheesta :)

    Mutta siis, muuten saa kyllä aina avata sanaisen arkkunsa, monesti siitä voi olla hyötyäkin!

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.