kouluratsastus ,

Rohanin ensimmäinen koulupäivä

12/01/2014 09:49:00 ip. Siri 15 Comments

Tiedättekö tunteen kun oma rakas lapsi astuu ensimmäistä kertaa päiväkodin porteista sisään tai astelee ylisuuri reppu seljässänsä kohti ala-asteen ensimmäistä luokkaa? Haikeana ja rakkautta täynnä katselet tuon pienen ihmisen taivalta kohti aikuisuutta ja toivot syvällä sydämessäsi, että hän selviää maailman tyrskyistä ja myrskyistä ja löytää oman tehtävänsä tällä maapallolla.
Tänään koin sen tunteen, en ihmislapseni vaan pientä kolme vuotiasta ruunan rupsukkaani, hieman kömpelöhköä ja hemmoteltua, pulleaksi haukuttua voipullaani katsellessa sen astuessa ratsastuskentän porteista sisään ratsuttajansa kera. Sen elämän ensimmäinen ratsuna olo kerta ammattilaisen opissa oli alkamassa.


Olin juuri muutama viikko sitten tajunnut, että olemme ponini kanssa talsineet yhdessä jo kolme kokonaista vuotta. Kun ajattelenkin tuota aikaa en voi olla kuin kiitollinen kuinka ihana ja minun näköinen hevonen se on. Minä, joka olen kyllä lapsesta asti hevosia rakastanut, mutten niiden koulutuksesta saati juuri muustakaan mitään tiennyt sain kuin sattumien kautta tämän kultahapsisen hevosvarsan eteeni ja yhtäkkiä minä olin se ihminen joka opetti sille asiota ja Rohan oli se joka opetti minulle asioita. Emmekä kumpikaan loppujen lopuksi tienneet miten tätä elämää tuleekaan oikein talsia ja mikä on se oikea vaihtoehto edetä. Mietin, että lukuisista virheistäni huolimatta siitä on tullut kuitenkin ihan kelpo hevonen ja kuinka paljon se on minulle matkanvarrella antanutkaan anteeksi. Niin kovin kovin paljon.

Ja tänään me olimme siellä kentällä. Molemmat uuden edessä niinkuin meidän taipaleellamme on ollut tapana. Rohan oli aloittelemassa koulutietään ratsuksi ja minä katselin herkistyneenä kentän toisessa päässä tuolilla istuen kuinka se muka oli kasvanut hurjasti yhdessä yössä ja sanoin Marjolle, että olo on kuin äidillä jonka lapsi on aloittanut koulutiensä ja niinhän se vähän olikin.


Ratsuttaja Emmi kertoo:

Kävin tänään tutustumassa Rouskuun ensimmäisen kerran. Vallan hurmaava pystyharja odotteli mammuttikarvansa kera juuri sen näköisenä, että työnteko on juurikin se asia mikä sillä olisi mielessä sillä hetkellä. Oli poitsulla ollut kuulemma vähän astetta raskaampi maastoreissu edellisenä päivänä ja se taisi vähän työmotivaatiota syödä... Ymmärrän toista. Reippaasti se lähti silti kohti kenttää sovitettuamme ensin sille satulan selkään. Nätisti otti myös uuden ratsastajankin selkäänsä. Satula ei aivan nappisopiva ollut, mutta ajoi asiansa nyt ensi hätään. Kenttäkin oli hieman koppuraksi jäätynyt joten nyt mentiin olosuhteiden ehdoilla ja keskityttiin tutustumaan toisiimme.


Käynnissä kokeilin ensin mitä Rousku ylipäätään ymmärtää. Painoavuille se oli mukavan herkkä, mutta koska se oli myös todella vino (kyseessä nuori hevonen ja tämä on aivan luonnollista) oli ylipäätään uralla suoraan meneminen hetken työskentelyn takana. Vinon hevosen kanssa saa olla tarkka omista painoavuistaan - huomasin itse omassa istunnassani kahden kuukauden tekemättömyyden (pahan sairastamisen vuoksi olen ollut 2kk levossa) ja siitä johtuvan keskivartalon heikkouteni, valuin välillä heikommalle puolelleni ja Rousku kyllä hienosti painoani seurasi oikeaan suuntaan... Joten ihan alkuun etsimme yhteistä tasapainoa liikkumiseen.


Oikea kierros oli selvästi haastavampi ja siihen suuntaan Rousku painoi helposti lapa edellä kulmissa ja kaarteissa. Nuoren raakileen ei tarvitse taipua sisäjalan ympäri heti kättelyssä, mutta se ei silti saa tulla kulmiin/kaarteisiin sisäjalkaa vasten ja banaanina täysin väärinpäin. Koulupiiska oli helpottamassa kertomaan Rouskulle mitä siltä haetaan. Hevosen painaessa sisäjalkaa vasten / tuodessa lapaa uran sisäpuolelle (voi vain tuntea oman peffansa alla lähteekö hevosen takaosa vai etuosa karkuun) kosketin piiskalla sen lapaa/pohkeen taakse/takaosaa (riippuen mitä osaa sen kropasta halusin hallita milläkin hetkellä) samalla, kun annoin itse pohje- ja painoavun. Eli vain terävöittämään ja selkiyttämään sitä apua minkä haluan Rouskun myöhemminkin ymmärtävän. Käynnissä loppuvaiheilla saatiin jo siistejä ympyröitä käynnissä. Vasen kierros oli selvästi helpompi kaikin puolin.


Ravia otettiin vain hieman, osin jäisen kentän vuoksi, mutta enimmäkseen siksi, että käynnissä on vain helpompi tällä hetkellä vielä työskennellä. Ei kannata hinkata väkisin pääty-ympyrää ravissa hevosen ollessa täysin mutkalla ja vastustellessa, kun se ei ymmärrä mitä siltä pyydetään, vaan vaikeita asioita voi helpottaa tekemällä ne hevoselle helpossa askellajissa. Kohta 4vuotiaaksi kääntyvän hevosen, jolla on vasta alettu ratsastaa, ei vielä tarvitse pystyä tekemään kaikkea ihan kaikissa askellajeissa. Nyt vasta harjoitellaan sitä miten kuuluu liikkua. Esimerkiksi ravissa kokorataleikkaata ratsastaessani siirsin Rouskun monesti sen lopussa käyntiin, koska näin sain sen seuraavaan kulmaan tasapainoon ja pohkeen ja ohjan väliin helpommin ja nopeammin. Muutama hyvä ja tasapainoinen raviympyrä saatiin tehtyä vasempaan kierrokseen, oikeaan kierrokseen saatiin oikeastaan vain pätkiä.


Pidin myös tärkeänä sitä (kuten aina nuoren hevosen kanssa), että samaa tehtävää ei jäädä jankkaamaan pitkäksi aikaa. Esimerkiksi pääty-ympyrällä ratsastin sen verran, että sain tehtyä haluamani asian (esimerkiksi yhden kokonaisen ympyrän ilman, että Rousku yrittää ympyrältä pois) ja sitten ratsastin pois ja unohdettiin se tehtävä hetkeksi.


Rousku osasi myös hyvin peruuttaa, mutta vinouden näki jälleen toisessa kierroksessa sillä, että takapuoli lähti eri uralle helposti. Viimeinen peruutus oli hyvä, kun autoin raipalla sen verran, että pidin sitä sen takapuolta vasten kertomassa, että peffa pysyy uralla myös.


Tästä on hyvä Rouskun kanssa jatkaa, kun tiedän sen lähtötason ja sen millä tavalla se mihinkin reagoi. Toistaiseksi se protestoi kovasti silloin, kun se ei ymmärrä jotain tai joku asia on vaikeaa ja se osoittaa sen yrittämällä tilanteesta kokonaan pois eli esim. painaa ympyrällä ulospäin (kohti porttia). Kehuinkin sitä paljon sekä äänellä, että silittäen, aina kun se teki hyvin. Silittäessäkin pääasia ei ole nimenomaan silittää vaan tein sen niin sanotusti myötäyksen "oheistuotteena".


Seuraavalla kerralla toivottavasti kokeilemme uutta, ehkäpä sopivampaa satulaa?

"Ens kerralla keksin Emmille jotain tosi jäynää..."
nikkaa Rohan.

You Might Also Like

15 kommenttia :

  1. Ahkeran ja söpön näköinen "koululainen" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vain olekin :) oli kuulemma yritteliäs, vaikka enemmän aikaa taisikin olla kuutamolla :D

      Poista
  2. Oijoi, hirmu kiva seurata Rouskun ratsutusta ja kehitystä. Pääsen peilaamaan hyvin omaan kolmevuotiaaseen, tekeekö samoja asioita ja miten edistyy :) Pidäthän ajan tasalla ratsutuksen suhteen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun tarvii sitten käydä Korjaana vastavierailulla peilaamassa meidän touhuja sun ja IITUN touhuihin -huomasitko kävin jo vähän kurkkimassa kuka tämä kolme vuotias on :)
      Tarkoitus olisi kyllä juu kirjoitella Rouskun ratsutuksesta sitä mukaa kun niitä tulee. Harvakseltaan varmaan edetään kun nuorihan tuo vielä on. Ens syksynä sitten enemmän, kun itsellä ja toivottavasti Rouskullakin kapasiteetteja enemmän silloin.

      Poista
  3. Täällä on kans yks joka mielenkiinnolla seurailee Rouskun edistymistä, juurikin kun oma on samanikäinen :) Tais joutua ponilla aivotkin töihin kun on niin keskittyneen näköinen joka kuvassa ;)

    VastaaPoista
  4. Näitä ikätovereiden juttuja on mukava lukea! Ja itse nuorta on kiva seurata taitavamman alla, kun näkee miten ne oivaltavat ja ovat niin päteviä, kun ovat taitavia.

    Ehkä mekin jatketaan treenejä sitten ensi keväänä. Tai kesänä. Tai joskus.

    VastaaPoista
  5. Marjut, eihän teillä onneksi mihinkään kiire ole :) on sitten taas henkisestikin kypsempi heppa treeneissä mukana :D kyllä se salama vielä kuntoon tulee.. Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
  6. Kyllä vaan Ida joutui pienet aivot pyrstötähden takana hommiin. Poni oli kaikkensa antanut niin fyysisesti kuin henkisesti. Sen olisi pihatossa saanut varmaan puhaltamalla kumoon :)

    Ja Marjut <3 niinkuin Marjo jo kirjoitti kiire ei ole mihinkään, vaikka hevosesi nimi Salama onkin ;) Jos totta puhun itseä hieman tämäkin etenemisvauhti hirvittää, vaikka oikeasti ollaan otettu tosi lunkisti ja pääasiassa vaan nautittu elämästä.

    VastaaPoista
  7. Hieno, hieno Rousku. Ihana karvapallero. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Ulla <3 Tuu kattoon karhua joku päivä!

      Poista
  8. Hienolta näyttää :) Oletko muuten jättänyt sen kärryonnettonuuden jälkeen kokonaan kärryilyt rouskulta pois?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos anonyymi :)
      Juu ajohommat ovat olleet jäissä jo pidemmän aikaa. On sillä onnettomuuden jälkeen ollut aisat kyljissä kiinni niin, että Marjo niitä kannatellut ja kerran se oli jopa Lotan vieressä kiinni valjakkokärryjen edessä lenkillä omat valjaat niskassa. Mutta kärryt ovat sille edelleen pelottava asia, vaikka ne seisoisivat vain tallinpihalla. Mun oli tarkoitus viedä se vuodenvaihteen jälkeen ajokoulutukseen kunnon paikkaan jossa olisi katsottu, että tuleeko siitä enää koskaan turvallista ajoponia. Päätin kuitenkin etten viekään (ainakaan vielä "jos koskaan") kun Nemolla ei sitten olisi kaveria ja ajateltiin josko olisikin parempi, että edettäisiin kotona turvallisessa ympäristössä pikku askelin ja jos näyttää ettei siitä mitään tule niin haudataan koko homma. Se vaan on nyt jäänyt kun on tätä ratsutusta ja muuta mietittävää. Iselläkin ajatus vaihtelee voisiko siitä vielä tulla ajoponi vai ei ja jos tulisi niin olisiko se koskaan turvallinen kuitenkaan? Ja koska sen saaminen ajoponiksi ei ole niin tärkeää niin se vaan jäänyt. Mä oikeastaan toivon nykyään et Nemon ajokoulutus etenee yhtä loistavasti kuten tähän asti edennyt ja saadaan siitä meille ajoponi ja Rousku sitten velipojan perähevoseksi juoksemaan.

      Poista
  9. Joo, ei toki ole kiire, mutta liikuntaa olisi kiva tarjota dynamiittipötkylälle jossain muodossa, ennen kuin hajoaa lopullisesti. ;) Maltilla, tavallista hitaammassa tahdissa tuon kanssa on edetty. Nyt osui saikkari hyvään saumaan, kauhea kasvupyrähdys menossa. :D

    VastaaPoista
  10. Ai vielä tässä iässä selvä kasvupyrähdys?! oho :) Eikä se muutenkaan mikään pieni ole ;)

    VastaaPoista
  11. no, kun mä kävin ranskassa (katsomassa siskoa) hevoset ei päässyt ollenkaan ulos paitsi silloin kun ratsastettiin... Eli n. 20-40min päivässä. :/
    Alkoi kyllä miettimään, että onneksi meidät hepat on onnekaampia kuin tuolla ranskassa, kun meidn hepat ulkoilevat about.12h päivässä.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.