kouluratsastus ,

Edistystä toisella tunnilla

1/25/2015 09:12:00 ip. marjo 11 Comments


Perjantaina oli vuorossa toinen ratsastustuntimme Rasmuksen kanssa. Tämä oli nyt yhteensä neljäs kertani hevosen selässä, ja uskomatonta kyllä, näinkin lyhyessä ajassa homma on mennyt huimasti eteenpäin! Toinen tunti lähti taas hyvin kankeasti liikkeelle, lähinnä matkustin kyydissä, hevonen sai taaplata miten halusi, ja yritin vaan käyttää niitä apuja, joita opettaja ohjeisti. Vaan jossain kohden tapahtui hiljakseen ahaa-elämys (en tiedä oliko se minulla vai hevosella?), ja koko ratsastus siirtyi ihan toiselle tasolle. On tämä ihmeellinen laji.. :)

Aloiteltiin jälleen käynnissä kiertämään kenttää. Tällä kertaa tosin "kahdeksikkoa" siten, että molempien lyhyiden sivujen jälkeen ratsastettiin kentän läpi kokorataleikkaa toiseen päätyyn. Pitkät suorat tehtiin siis ilman aidan tukea. Ennen kentän halki ratsastusta piti tehdä pyöreämpi kulma, mutta jälleen heti heräteltiin samat tutut ulko-ohja ja sisäpohje hallitsemaan hommaa.

Tämä lähti hieman nihkeästi liikkeelle. Jokainen apu oli kuin erikseen annettu. Jos keskityin käännöksen ratsastuksessa esim. sisäpohkeen käyttöön, unohdin ulkoavut ja hevonen valahti pitkäksi. Ei muuta kun ulkopohkeella seinä vastaan ja ulko-ohja paremmin tuntumalle. Suoralla uralla saatettiin kiemurtaa ensin toiseen suuntaan, kun sen korjasin kiemurrus tulikin toiseen suuntaan.


Tunnin alusta hapuilevaa käyntiä ja ensimmäinen hiiiidas pysähdys.


Tätä jatkettiin tekemällä pysäytys jokaisen radanleikkauksen keskelle. Itse asiassa pysäytyksen ratsastamisen avut tulivat minulle uutena oppina. Olen tehnyt pysäytyksen ihan liiaksi ranteella ja kädellä. Joo toki ensin aina istunnalla, ja esim. Lotan mielestä pysähtyminen on niin kivaa (jos se saisi päättää, sen lempparitunti olisi sellainen, jossa harjoitellaan tunti paikoillaan seisomista ;)), että tuo pysähtyy pelkällä ulos hengityksellä tiiviiseen istuntaan yhdistettynä. Rasmus puolestaan huomattavasti mieluummin liikkuu reippaasti eteen kuin hiljentää..

Ensimmäiset pysäytykset valahtivat pitkiksi, ja vielä parempienkin pysäytysten jälkeen lähes jokaista seurasi hevosen yhden jalan siirto pienellä viiveellä pysäytyksestä. Tärkein oppi minulle oli tehdä pysäyty kyynärpäistä - kuvitellen kuin joku vetäisi minua kyynärpäistä taakse. Tämä alkoi oikeasti sujua ja sain hyviä napakoita pysäytyksiä aikaiseksi. Vaan se yhden jalan siirto.. Lisäohjeiksi tuli laskea itse askelia, ja antaa niin hyvät edeltävät avut, että saan pysäytyksen tasan tietylle askeleelle ja hevosen suoraan tasajaloin. Hieman ennen pysähdystä ensin nyrkit kiinni, sen jälkeen tiivis istunta syvälle satulaan liikettä vasten, ja ihan viimeinen apu kyynärpäiden siirto taakse. Näin tuli jopa muutama täsmällisesti ajoitettu pysähdys ilman sitä viimeistä painon siirtoa.

Huomattavasti parempi pysähdys.



Seuraavaksi hommaan lisättiin ravi mukaan lyhyiden siirtymien muodossa. Kuten todettu, minulla on tekemistä siinä, että osaan istua Rasmuksen ravissa, etenkin kun hevonen yrittää juosta kaahottamalla karkuun. Yritin siis myös omalla hitaammalla kevennyksellä saada hevosta hiljaisempaan raviin. Ei siis ollut meikäläiselle helppo homma ravata pelkästään kentän halki kokorataleikkaa akselilla ja ottaa käyntiin ennen lyhyttä sivua. Tuossa ajassa kun ei ehtinyt vielä yhtään totutella raviin ;)

Poni tuumas että nytkö juostaan..

Ensimmäisiä ravipätkiä. Käyntiin siirtyminen ei tapahtunut ihan siinä vaiheessa kun oli tarkoitus..



Ensimmäiset hiljennykset käyntiin siis venähtivät.. Ennen uralle palaamista piti istua alas, ja vasta sen jälkeen hidastaa käyntiin. Taas niillä kyynärpäillä. Oli vaikea istahtaa ravissa alas satulaa riittävän tiiviisti, enkä ehkä uskaltanut käyttää riittävästi hiljentäviä apujakaan, siis ottaa suusta kiinni. Muutaman kerran kun opettaja rohkaisi tekemään yhden kunnon pidätteen, aloin saada helpommin hevosen takaisin käyntiin. Matka ravista käyntiin lyheni kierros kierrokselta. Jossain kohden Rasmuskin alkoi ravata selvästi hitaampaa ja minulle helpompaa ravia, melkein jopa itse tarjosi käyntiin hidastusta suoran jälkeen. Tällöin vauhdin hidastus muuttui huomattavasti helpommaksi.

Tehokkaampien jarrujen etsimistä..


Ja parempia siirtymisiä.


Tähän lisättiin voltit käynnissä molemmille lyhyille sivuille. Tämä auttoi minua saamaan hevosen paremmin avuille, jälleen tärkeimmät olivat ne tutut sisäpohje ja ulko-ohja johtamassa volttia. Samalla myös ravipätkät paranivat selvästi, kun hevonen oli voltin ratsastuksen jälkeen hyvin avuilla.


Käyntivoltit lisättiin mukaan. Sekä hevosen hallinta, käynnin tahdikkuus että siirtymät olivat jo selvästi parempia.




Yksi oman ratsastukseni suurimmista ongelmista - jonka olen kyllä hyvin tiedostanut vuosikausia - on käsien kannattelu. Näin maastoilutaustalla istun likimain aina hevosen selässä nyrkit lappeellaan tai kädet reisillä leväten. On siis hirmuisen työn ja tuskan takana muistaa nostaa nyrkit pystyyn. Oikeasti! Lopputunti melkein menikin käsiin keskittyessä. Onneksi opettaja jaksoi tätä sitkeästi hokea: peukalot pystyyn ja suoraan eteenpäin. Volteilla sain jopa liioitella käden asentoa ja kääntää sisäkäden peukalot reippaasti ulospäin kohti voltin keskustaa. Muutenkin käsien asentoon piti kiinnittää huomiota, jotta kädet pysyivät oikealla puolen harjaa ja sopivalla etäisyydellä. Nyrkkien liioiteltu kääntäminen ulos oli kyllä itselleni hyvä, sillä vaikka nostan ne hetkellisesti pystyyn, melko varmasti ne hyvin pian putoavat taas sisälle.. Mihinkäs sitä kissa karvoistaan pääsisi? Ei siis auta kuin opetella ja tietoisesti keskittyä niihin peukkuihin.

Peukutkin alkavat löytyä..


Jatkettiin tätä koko kuviota ravissa, siis pääty-ympyrät lyhyillä sivuilla ja kokorataleikkaa kahdeksikkona kentän poikki. Tuli pienenä järkytyksenä käsky istua alas satulaan - siis pitäiskö mun pystyä istumaan harjoitusravissa? Apua.. Edellisellä tunnilla pelkästään kevenneltiin, enkä juuri itsekään aiemmin edes yrittänyt istua alas ravissa. Tosin tämä taisi olla ensimmäinen kerta kuin sain hevosen näin hiljaiseen ja hallittuun raviin. Joten ei muuta kun peppu penkkiin. Sain ihan luvalla pomppia ja hölskyä kyydissä, ja siltä se vähän tuntuikin. Vaan uskomatonta silti, kuinka helpolta siellä välillä tuntui istua! Pystyin käyttämään apuja joita halusin tavalla jolla halusin. Hetkittäin pystyin jopa keskittymään omien hartioideni rentouttamiseen (tajusin ratsastavani niskat juntturassa?!) tai jalkojen "pidentämiseen".

Harjoitusravissa istuskelua.


Ja tiedättekö, mitä yhtäkkiä tajusin?! Enää ei tarvinnut keskittyä yksittäisiin apuihin. En joutunut miettimään, että nyt se ulkopohje vastaan kun hevonen punkee ulos, tai nyt täytyy johtaa sisäohjalla. Me vaan mentiin. Ja hevonen kulki sinne minne pitää, siinä tahdissa missä piti ja kaikkia apuja kuunnellen ja kevyesti reagoiden. Jouduin jopa miettimään, etten käytä apuja liian voimakkaasti. Alkutunnista kun sain huomauttaa paljon selkeämmin esim. pohkeilla. Koko ratsastus ja hevosen hallinta muuttui suunnattoman kevyeksi ja helpoksi. Enää täytyi muistaa keskittyä omiin peukkuihin ja käsien asentoon, kyllä sen huomasi, että heti kun omat avut vaikuttavat oikeilla tavoin, myös hevonen liikkuu sen mukaisesti.


Käsien hallintaa..


Videoilta katsottuna meidän menomme näyttää edelleen yhdeltä matelulta, mutta niin se minun mielestäni tässä vaiheessa saa ollakin. Oma tavoitteeni on myös Lotan kanssa ollut pitkän aikaa saada hevonen ratsastettua rennoksi hitaassa tahdissa. Tärkeämpää on löytää oikea liike, oikea suoritus ja hyvä tahti ensin hyvin hallitussa ja rennossa työskentelymuodossa. Vasta sen jälkeen, kun tehtävät onnistuvat näin, voi alkaa tempoa lisäämään. Etenkin kun ratsuna on hevonen, joka mieluummin menisi vähän lujempaa kuin hitaampaa. En näe mitään järkeä pyytää hevoselta lisää liikettä, jos oma ratsastus häiriintyy siitä, jolloin tietty myös vaikutus hevoseen heikkenee, mutta myös jos hevonen ei liiku hyvässä tahdissa ja muodossa hitaammin ratsastettuna, kuinka se voisi tehdä sen reippaammin? Tiedän että Rasmukseltakin löytyisi upea lennokas ravi, mutta minulle sen ravi lopputunnista oli juuri paras mahdollinen!

Ja ai että kun tää tuntui jo hyvältä :)


Kentän muhkuraisen ja liukkaan pohjan takia laukat jäivät tällä kertaa ottamatta. Vaan erinomainen tunti oli myös näin kevyemmällä menolla :)

Loppuravit pitkällä ohjalla.

Sirille superkiitokset kuvista ja videoista! Vai pitäisikö sanoa sille kodittomalle kerjäläismummolle, joka oli piiloutunut kentän laidalle lumikinoksiin ja kamerakasaan hautautuneena..

Ei lisättävää! :D

You Might Also Like

11 kommenttia :

  1. Voi ihana kuvaajamummo! :D Hyvältä näyttää, välillä itsekkin haaveilen tuommoisesta tasaisen ravin omaavasta putesta! Oman hevosen ravi pomppii niin mahdottoman paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuonoilla on kyllä yleensä kiva ravi, ainakin sitten kun sen saa ratsastettua hitaammassa tahdissa ja hevonen liikkuu selkä pyöreänä. Tosin ovat kyllä olleet ihan jonkun muun rotuisia kaikki vielä tasaisemman ravin hevoset joilla olen itse ratsastanut ;)

      Poista
    2. "Venäläinen kerjääjä mummu" kiittää Veeraa kuvaajamummo kommentista ;)

      Poista
  2. Hurjaa ettei näissä vuonoissa näe mitään eroa. No Lotta on se roikkovatsa, mutta nämä muut, eihän näitä erota toisistaan kuvissa tai vidoilla. Kiva lumisade.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, tuskin olet ainoa joka näin ajattelee! :D minun silmääni taas kaikki vuonot ovat niin erilaisia, vieraatkin siis. Mutta olenkin vuosikausia niitä loputtomiin tuijotellut ulkomaita myöden.. :)

      Poista
  3. Hyvinhän teillä menee! Vuonikset on kyllä symppis tapauksia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lopputunnista meni joo :) Varsinkin nämä vanhat pörrövuonot ovat ihan super symppiksiä.. <3

      Poista
  4. Nauroin ääneen tuolle viimeiselle kuvalle.. Miks musta tuntuu aina tuolle kun kuvaan kavereita..!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisko meissä hevosharrastajissa jotain yhteneviä piirteitä? ;)

      Poista
  5. Että kun teidän meno näyttää hyvältä! Rasmus vaikuttaa rentoutumaan tosi mukavalta ratsastaa. Voi kumpa oppisin käyttämään käsiäni, sama ongelma kuin sinulla. Peukut pystyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kyllä - kirjaimellisesti peukut pystyyn! :) Rentona tämä heppa on juu aivan ihana ratsastaa.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.