ajo-opetus ,

Katsaus menneeseen vuoteen

1/01/2015 06:10:00 ip. marjo 10 Comments

Onneksi on valokuvat ja onneksi on blogi! Näiden kahden kautta on niin helppo palautella mieleen menneitä tapahtumia ja muistella niin ihania kuin kamaliakin hetkiä. En taatusti muistaisi puoliakaan vuoden tapahtumista - saati sitten vuosien takaisia asioita - ilman blogin kertomuksia. Suosittelenkin siis lämpimästi blogin tai päiväkirjan kirjoittamista kaikille! Tai vähintäänkin aina välillä nappaamaan kameran menoon mukaan, niin mukavia muistoja näin saa talteen omista hevosista ja tapahtumista niiden elämän varrelta :)

Kulunut vuosi 2014 on ollutkin varsin tapahtumarikas hevosten osalta. Etenkin pikkupoikien elämään on mahtunut suuria asioita ja muutoksia menneenä vuonna! Varoitan jälleen kuvatulvaa, vaikka kuinka yritin karsia, silti kuvia kertyi tähänkin postaukseen pitkä liuta.. En osannut valita mitään yksittäisiä kohokohtia vuoden varrelta, joten päätin tehdä pienen kertauksen koko kuluneen vuoden tapahtumista. Vieläkö muistat nämä kaikki??


Tammikuu

Alkuvuosi oli meille kaikille hyvin aktiivista aikaa. Kaikki kolme ponia asuivat samalla "kotitallilla", ja myö Sirin kanssa kävimme tallilla lähes päivittäin jompi kumpi tai molemmat. Meille kuului tallivuokraan pari kertaa viikossa tallin siivous, joten jo senkin takia piti raahautua paikalle riittävän usein. Mie liikutin Lotan lähes yksinäni, ja sillä treenattiin monipuolisesti ja edes jossain määrin suunnitelmallisesti. Siri huolehti kovin Rouskun lihomisesta, ja Popi lenkkeili ahkerasti Lotan vaunujen perässä yhdessä Nemon kanssa. 

Nemon vieroitus oli aloitettu hiljakseen noin kuukautta aiemmin. Tammikuussa vieroitus vietiin loppuun, ja Lotta siirtyi lopulta täysin eri tarhaan asumaan. Nemo ja Popi jäivät muun porukan kanssa ponien varsinaiseen isoon pihattotarhaan.

Nemon ensimmäinen ratsastaja eksyi selkään!

Nemo lenkkeili harvakseltaan Lotan vierelle sidottuna. Toki touhuilimme paljon myös muita juttuja.

Siri liikutti Popia ahkerasti joko Lotan perässä kärryiltä/ratsailta, mutta myös itse samoilemalla ponin kanssa pitkin maita ja mantuja.

Tämä oli meidän tyypillisin ohjelmanumeromme tallilla.

Minä ratsastin Lotalla monta kertaa viikossa, välillä varsa kulki matkassa mukana.

Varsat leikkivät keskenään päivittäin.

Tammikuussa napsittiin viimeiset yhteiskuvat äidistä ja pojasta!

Tämä oli Lotan ja Nemon viimeinen hetki kosketusetäisyydellä toisistaan..

Lotalla oli muutaman viikon ihan käsittämätön virtapiikki. Tämä hevonen ei ole ikinä eläessään harrastanut pukittelua, tiedän sen pukittaneen ehkä kerran sinä aikana, jonka olen sen tuntenut, eli 12 vuoden ajan. Viime vuonna Lotta pukitti monta kertaa muutamassa viikossa! Se kävi niin kierroksilla, että kiikutti minua pellolla riimu päässä ratsastaessa ja yritti lähteä viemään myös kuolaimet suussa.. Tässä kuvassa me päästellään ihan tarkoituksella täysillä. Luultavasti äkkinäiset elämänmuutokset: vieroitus, tarhan vaihto, sekä yhtäkkiä alkaneet pakkaset saivat muorin pään sekaisin?

Varsin virkeä tapaus oli kyllä tämäkin poika jonkun aikaa.

Nemo ei juurikaan jaksanut kiinnostua Lotasta sen nähdessään, enemmän se oli Lotta, joka hörötteli varsansa perään sen kulkiessa ohi.

Helmikuu

Helmikuussa vieroituksen jälkeen Nemo alkoi käydä ekoja kertoja elämässään yksin lenkillä. Aloitin toki pienestä käppäilystä tallin pihasta pois ja vähitellen pidennettiin matkaa. Lotan ja Rouskun liikutus ja treenaus jatkui samaan malliin kuin aiemmin. Popin hyvin edennyt ura Petteriponina koki kovan kolauksen rekionnettomuuden myötä.

Rouskun selässä alettiin istuskella aina enenevissä määrin, tämän homman hoitivat pääasiassa Lara sekä toinen pieni tuttu ratsastajatyttö. Siri itse kävi harvakseltaan selässä vain istumassa tallin käytävällä.

Lotta ilahdutti meitä ja monia muita jälleen tyynemmällä persoonallaan..

Pojat jatkoivat leikkejään!

Rouskun ura rekiponina tyssäsi helmikuussa. Tämä kuva on ajalta ennen onnettomuutta..

Talliporukkaan liittyi pieni Taavi-shettis. Ponit olivat ihmeissään ja ajoivat uuden tulokkaan pois muiden luota. Nemo oli ainoa, joka olisi halunnut sen kanssa leikkiä, mutta Taavi juoksi vaan Nemoa karkuun..

Rousku kävi kävelemässä pieniä maastolenkkejä kevyen ratsastajan kanssa.

Nemo muutti kauas pois helmikuun lopussa. Se pääsi elämään valtaisaan pihattotarhaan kahden kantavan tamman ja kahden 1-vuotiaan orin kanssa.

Maaliskuu

Miun tallikäyntini alkoivat vähentyä radikaalisti kevään aikana. En enää päässyt kulkemaan tallille yhtä helposti, ei enää ollut tallivuoroja tehtävänä ja Nemoa koulutettavana. Pyrin toki välillä käymään Lottaa liikuttamassa, mutta valitettavasti sekin onnistui yhä harvemmin.. 

Popi jatkoi ratsuponin harjoituksiaan hitaassa tahdissa. Pääasiassa Siri lenkkeilytti molempia keltuaisia kerralla joko ajaen tai ratsastaen Lotalla Rouskun juostessa narun päässä mukana peräpoikana.

Mie kävin toki varsaa katsomassa ja treenaamassa sen kanssa myös uudessa kodissa.

Lotta ja Popi lenkkeilivät yhdessä milloin millaisellakin kokoonpanolla..

Kävin Nemon luona aina tilaisuuden koittaessa. Harjoiteltiin muun muassa kuolainten suussa pitämistä.

Nemo asusteli pari kuukautta samassa paikassa isänsä kanssa. Niistä piti jopa tulla tarhakaverit alkuun, mutta en uskaltanut laittaa varsaa kengällisen orin kaveriksi. Onneksi Nemolle järjestyi sitten varsalaumasta paikka.

Lotan kanssa käytiin laiskan koulutalven jälkeen kentälläkin treenaamassa kun kentän kunto sen jälleen salli.

Huhtikuu

Tallille pääsy oli edelleen hyvin vaikeaa, joten ne kerrat, kun itse pääsin hevosen selkään, olivat hyvin harvassa. Pelto alkoi olla jälleen siinä kunnossa talven jäljiltä, että siinä pystyi ratsastamaan, joten Lotan kanssa pääsin sentään muutamat kerrat pellolle hieman tuuppailemaan. 

Rosuku alkoi lenkkeillä yhä aktiivisemmin ratsastaja selässään. Edelleen kuskit olivat pääasiassa tutut pienet lapsirasastajat, mutta myös Siri itse kiipesi useammin ponin selkään. Alkuun ratsastus oli vaan tallin pihassa pari kierrosta ympäri, mutta huhtikuun lopussa Popi kävi jo ensimmäisen "maastolenkkinsä" ratsastettuna äitimuorin seurassa. Huisia!

Lotta oli huippukiva ratsastettava viime keväänä..

Tampereen hevosmessut kuuluvat perinteisesti ohjelmaan. Tällöin Siri vielä vasta haaveili ihanasta satulasta omalle ponille ;)

Lotta ja Popi lenkkeilivät… Yhä edelleen.  Tällä kertaa jopa niin, että Lottaa talutettiin ja Rouskulla ratsastettiin.

Popin pieni kuski maastossa ratsastamassa.

Siri ensimmäistä kertaa yksin lenkillä poninsa kanssa!

Nemon isä kantakirjattiin I-palkinnolla!

Ja Nemo jatkoi treenejään. Huhtikuussa pääsin moneen otteeseen varsan luo, ja me teimme paljon hommia niin kentällä kuin maastossa käppäillen.

Nemon löytäminen valtavasta tarhasta oli toisinaan haasteellista..

Lara ja Popi juhlivat pääsiäistä!

Lotta lenkkeili yhä ahkerasti, vaikka mie niin harvakseltaan pääsinkin sillä käymään.

Onneksi edes Nemon kanssa treenattiin sopivasti. Varsa ekaa kertaa aisojen välissä.

Myös Rousku asettui ensimmäistä kertaa aisojen keskelle sitten helmikuisen onnettomuuden..

Näin Lotan makaamassa! Tämä oli niin harvinaislaatuinen hetki, että pakko mainita erikseen ;)

Me tehtiin Sirin kanssa jotain todella harvinaista, kun kävimme pariin otteeseen kaksin ratsastamassa Lotalla ja Skellalla. Vaikka myö olemme yhdessä hevosia harrastaneet kohta kymmenen vuoden ajan, ovat ne kerrat, kun yhdessä olemme ratsailla olleet, laskettavissa ehkä kahden käden sormilla?

Minun, Sirin, Lotan ja Rouskun ensimmäinen yhteinen maastoretki! 

Toukokuu

Lotan ja Rouskun liikutus oli yhä pääasiassa Sirin harteilla. Jos onnistuin saamaan jostain kyydin tai auton lainaksi, kävin välillä Lotalla ratsastamassa. Sirin kanssa myö kävimme pariin otteeseen vuonoilla maastossa, ja Siri laukkasi Rouskulla ensimmäisen kerran!

Pääsin myös muutaman kerran Nemon luokse käymään.

Neppari harjoitteli takaa-ajoa maastossa pariin otteeseen.

Lara pääsi Taavin selässä maastoilemaan.

Mie ratsastin Lotalla pellolla ja kentälläkin kävimme pyörähtämässä.

Nemon lauma muuttui, kun kantavat tammat otettiin porukasta pois ennen varsomisia. Kolmen pojanklopin ryhmä jäi omaan porukkaansa.

Loppukuusta alkoi olla jo täysi kesä! Lotta ja Rousku pääsivät välillä pellolle herkuttelemaan ja innostuivat jopa juoksentelemaan vähän :)

Tämä jo talvelta tuttu näky jatkui myös kesän koitettua.

Lotta ja Popi maastoilemassa.

Mie ratsastin Lotalla ensimmäisen (ja toistaiseksi myös viimeisen) kerran täysin ilman varusteita! Tätä pitäisi kyllä koittaa uudestaan..

Nemon lauma koki kuitenkin pian uuden muutoksen, kun hevoset siirtyivät laitumelle. Lauma koostui nyt kolmesta 1v orista, kahdesta 2v ruunasta sekä kahdesta 3v nuorukaisesta (ori ja ruuna).

Kesäkuu

Poikien laidunpaikka oli valitettavasti sellainen, etten pystynyt siellä tekemään oikein mitään hevosen kanssa. Laitumella touhuilu oli täysi mahdottomuus, kun kaikki kuusi muuta hevosta hengittivät niskassa kiinni, repivät Nemoa varusteista, söivät maahanlasketut tarvikkeet jne.. Hieman liian seurallista porukkaa nämä pienet vuonopojat ;)

Laitumen sijainti taas oli heti suuren maantien vieressä, eikä tilaa aitojen ulkopuolella ollut kuin pieni kaistale. Kävin siis vaan rapsuttelemassa Nemoa ja siedättämässä vauhdikkaiden autojen ohitukseen tien vierellä. Kesäkuun aikana Nemo laihtui hälyttävän paljon köyhällä laitumella ja jopa kylkiluut törröttivät näkyvästi.

Nemosta tuli hoikka kuikelo ensimmäisellä laitumella..

Popi sai ensimmäistä kertaa onnettomuuden jälkeen työvaljaat niskaansa. Hetken siedätyksen jälkeen se hyväksyi valjaat taas mukisematta ylleen.

Siri käväisi jopa ilman satulaa riimu päässä yksin lenkillä pienellä ponillaan.

Miun kaupunkilaiskaverini vietti heppailua täynnä olevan juhannuksen luonamme.

Laitumisesta huolimatta Nemo jaksoi painia kamujen kanssa päivät pitkät..

Heinäkuu

Heinäkuun alusta Nemon porukka pääsi uudelle laitumelle, joka kasvoi täynnä pitkää vehreää heinää! Tällöin varsa alkoi pyöristyä ja näytti jo selvästi paremmalta muutaman viikon jälkeen. Uusi laidun sijaitsi ihanteellisesti keskellä maaseutua rauhallisten teiden varsilla. Siellä me kävimme varsan kanssa talsimassa rentoja lenkkejä paikkoja tutkiskellen..

Sirin kanssa kävimme jälleen muutaman kerran lenkillä yhdessä äidin ja pojan kanssa. Kesä oli hyvin kuuma ja helteinen heinäkuussa, joten välillä ratsastus ja tallilla olo oli pelkkää tuskaa ötököistä johtuen. Mie ratsastin kesällä pelkästään ilman satulaa sortsit jalassa kaikki ne kerrat, kun hevosen selässä kävin.

Nemo ja porukka uudella ihanalla laitumella!

Varsan kanssa kävelyllä paahtavasta kesästä nautiskellen..

Lotalla ja Popilla maastossa. 

Tallille muutti kaksi yltiösosiaalista pikkukiliä!

Näin se 3v maastoilee rennon tyytyväisenä liikenteen seassa turvallisen äitimuorin perässä.

Mie ratsastin Rouskulla ekan kerran! Matkalta piti napata mukaan oksanpala paarmakarkottimeksi - Popin mielestä se oli vissiin matkaevääksi tarkoitettu..

Elokuu

Elokuussa tapahtui vuoden suurin muutos, kun Nemo ja Rousku molemmat muuttivat uuteen talliin - ja kuten tiedättekin, oli molemmilla määränpää sama. 

Rousku ja Lotta tekivät koppireissun eläinten uimarannalle. Kumpikaan poneista ei ollut järvestä järin innoissaan..

Bimi kahmi tuttuun tapaansa palkinnot kotiin näyttelyistä.

Nemo alkoi taas laihtua. Ruuan loputtua laitumelta oli vastassa roikkumahainen varsa näkyvillä kylkiluilla varustettuna.

Käytiin tutustumassa uuteen tallipaikkaan ja Lara kokeili ekan kerran Elsalla ratsastusta.

Ennen ponien muuttoa käytiin laittamassa paikkoja kuntoon ja vedettiin muun muassa uusi orinpitävä lanka tarhan ympäri.

Elokuun 24. päivänä se sitten tapahtui, ponit saapuivat uuteen kotiinsa! Molemmat pääsivät paratiisiin!

Pojat olivat heti kuin kotonaan..

En olisi voinut kuvitellakaan, kuinka tyytyväisen ja rennon oloisia hevoset voivat olla saman tien uuteen paikkaan siirryttyään.

Popi pääsi elämänsä ensimmäisen kerran kentälle hommiin.

Rouskulla kävi paljon pieniä ratsastajia, ja Nemokin sai ekan kerran ihmisratsastajan selkäänsä.

Syyskuu

Syyskuussa elämä uudessa tallissa alkoi asettua uomiinsa. Touhuttiin paljon ponien kanssa, pääasiassa käymällä maastossa niitä taluttelemassa. Siri ei malttanut pysyä poissa Popin selästä raskaudestaan huolimatta, vaan hyppäsi monesti kyytiin reissuille. Rousku oli niin rento ja varma ratsu, että mikäs siellä istuskellessa :) Myös Lara ratsasti paljon Popilla. Nemo sai valjaat niskaansa ja veti ketjuja perässään ensimmäistä kertaa. Myös kärryihin alettiin tutustua hiljaksiin.

Remppahommat pihatossa jatkuivat.

Rouskulla ei ollut satulaa, joten koko syksyn sillä ratsastettiin ilman.

Kävellen käytiin tutustumassa tallia ympäröiviin maastoihin.

Nemon kanssa tehtiin välillä kentällä harjoituksia.

Lottaa ei toki unohdettu, vaikka se jäikin eri tallille..

Ihana alkusyksy, ihanat ponit, ihana tallipaikka, ihana elämä!

Vaan pian tämä ihanuus hajosi, kun Nemo löytyi tarhasta kolmijalkaisena..

Rousku lenkkeili koko syksyn hyvin rauhallisesti, sekä Sirin raskaudesta että satulan puutteesta johtuen.

Lokakuu

Nemon jalkaongelmat eivät johtuneet ohuista anturoista kuten ensin epäiltiin, vaan klinikalla löytyi paise kaviosta. Lokakuuhun mahtui kaksi vierailua klinikalle, tuskailua, verta, hikeä ja kyyneleitä hevosten hoidosta. Onneksi kaikki loppuu aikanaan ja pian myös jalan hoito helpotti. Ihan äkkiä en kyllä samanmoista rumbaa uudestaan jaksaisi.. Asiaa ei yhtään helpottanut märkä ja kurainen syksy, kun kavio piti ehdottomasti pitää täysin puhtaana liasta.

Lokakuun alussa hevoset saivat vielä nauttia elämästä omassa isossa tarhassaan. Mutta kun jalka ei ottanut parantuakseen, tuli tähän muutos paiseen löydyttyä.

Varsa eläinsairaalassa röntgenkuvissa.

Muutaman päivän ponit majoittuivat lainatarhassa. Nemo joutui seisomaan lähes paikoillaan kuivalla ja puhtaalla alustalla. Ihana järjestely 1-vuotiaalle orille! Muutaman yön pojat viettivät karsinoissa.

…kunnes mie totesin, etten pysty tähän! En pysty käymään aamuin illoin tallilla. Siivoamaan karsinoita. Siivoamaan tarhoja. Kantamaan heiniä sekä karsinoihin että ulos. Hoitamaan hevosen jalan seisottamalla sitä käytävällä ja paketoimalla uudelleen vähintään kahden ihmisen voimin. Meinasin tulla hulluksi.. Onneksi oli ihania ihmisiä ympärillä auttamassa, mutta silti tekemistä jäi aivan liikaa yhden ihmisen harteille! Niinpä varsa sai bootsit ja pääsi takaisin pihattoon asumaan yhdessä velipojan kanssa.

Märillä keleillä poikia ei aluksi päästetty ruohopohjaiseen tarhaan, jottei haavaan pääsisi likaa. Onneksi pihaton ympärille saa rajattua kuivan pienen tarhan. Aikamoista kikkailua niiden elämä oli reilun kuukauden ajan tarhausjärjestelyiden osalta, ja lopulta mie totesin, että pakko ne on laittaa isoon tarhaan vaikka vähän märkää olisikin. Nemon jalassa oli sen sortin viritelmää ja pakettia, että ihme kyllä, haava säilyi kunnossa, vaikka ponit vetivät täyttä kiitoa pitkin tarhaa ravan roiskuessa..

Rouskun ainoa tehokkaampi liikunta oli irtohypytys kentällä. Muutoi se kävi vaan löysiä maastolenkkejä ratsain tai talutettuna. Popi sai tallitytöistä itselleen hoitajia lokakuussa. Ihanat tytöt käyvät edelleen Rouskua ulkoiluttamassa ja hoitamassa :)

Kävinhän mie välillä hermojani lepuuttamassa Lotan kanssa lenkkeillen.

Marraskuu

Marraskuussa koitti valtava helpotus elämään - Nemo sai kengän jalkaansa! Se tunne, kun kaikki pelko jalan puolesta nostettiin pois harteilta, tieto siitä, ettei enää tarvitse joka ikinen päivä käydä tallilla vaihtamassa pakettia hevosen jalkaan, oli jotain aivan uskomatonta. Niin helpottunut fiilis. En tehnyt Nemon kanssa juurikaan mitään ylimääräistä reiluun kuukauteen, sillä tunnin seisominen paikoilleen sidottuna päivittäin oli ihan riittävä ohjelma tuon ikäiselle.. Sen sijaan monesti nappasin varsan narun päähän ja käytiin apilapellolla vaan syömässä :)

Marraskuussa saatiin hetkeksi valkoinen maa.

Varsan kengitys meneillään, tässä pursotetaan täyteainetta paisekavioon.

Surullisenkuuluisa ratsastuskerta, josta minulla on edelleen muistutuksena nyrkin kokoinen patti takapuolessa ihon alla..

Nemo pääsi kokeilemaan shiatsuhoitoa. Toispuoleinenhan se oli, eikä mikään ihme kaikkien jalkaongelmien jälkeen.

Rouskulle alettiin metsästää sopivaa satulaa.

Poikien oman tarhan muututtua liian kuraiseksi, saivat ne käyttöönsä valtavan uuden peltotarhan!

Joulukuu

Jonkinlainen tasapaino elämään on alkanut löytyä :) Pojat elävät onnellisina valtavassa tarhassaan. Niiden hoito on kevyttä ja helppoa pihaton ja suuren tarhan ansiosta. Molemmat ovat jatkaneet ahkerasti treenejään; Rousku ratsuna ja Nemo ajohevosena. Kentälle saatiin aidat loppusyksystä, joten Nemon kanssa on tehty myös vapaana kentällä hommia.

Tästä on molempien kanssa hyvä jatkaa, ja varmasti tulevana vuotena molempien poikien koulutus harppaa aimoaskelin eteenpäin! Tällä hetkellä tuntuu, että muutoksia elämässä tapahtuu jatkuvasti hurjaa vauhtia. Vastahan Popi oli pieni varsa, joka juoksi Lotan kärryjen perässä lenkillä. Nyt se on jo maastoillut yhdessä äitinsä kanssa. Ehkä jo ensi syksynä puolestaan Nemo ja Popi käyvät yhdessä maastossa lenkillä, toinen ajettuna ja toinen ratsain?!

Rouskulla kävi ratsuttaja ensimmäisen kerran!

Ratsuttaja jatkoi käyntejään..

Aitta sai jouluisen tunnelman.

Pieni Kiia kävi ekaa kertaa poneja hoitamassa, tämä tyttö on aivan rakastunut näihin kahteen nallekarhuun.

Lisää ratsutusta.

Nemo veti pulkkaa ensimmäistä kertaa.

Ja harjoitteli aisoihin laittoa.

Popi on käynyt muutaman kerran tallin muiden hevosten kanssa maastolenkeillä. Tallityttö Heta alkoi ratsastaa Rouskulla joulukuussa ja tulee sitä jatkossakin liikuttamaan.

Rousku pääsi rentoutumaan hierojan käsittelyyn.

Poikien arki on koko syksyn ollut leikkiä kaverin kanssa, ja sitähän se pitää ollakin :)

You Might Also Like

10 kommenttia :

  1. "Surullisenkuuluisa ratsastuskerta, josta minulla on edelleen muistutuksena nyrkin kokoinen patti takapuolessa ihon alla.."

    Onkohan mulla mennyt jotain ohi, mitä tässä siis tapahtui? :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tästä on blogissa ollut juttua :p ratsastin kentällä ilman satulaa lumisateessa. Poni oli niin rennon mutta kuitenkin reippaan tuntuinen, että päätin kokeilla ottaa laukkaa ekan kerran kentällä. Siihen asti oltiin laukattu vaan pellolla tosi nätisti. En kuitenkaan saanut omin avuin nousemaan. Ei jaksettu hakea raippaa tallista avuksi, enkä viitsinyt turruttaa ponia laukkapohkeisiin, joten Siri tuli kentällä olevan juoksutuspiiskan kanssa avuksi nostoon. Rousku on erittäin herkkä raipalle, ja vaikkei sitä edes ajettu sillä, lähti poni laukkapohkeesta kuin kanuunan suusta, heitti valtavan pukin ja mie lensin kaaressa takamukselleni kentälle..

      Poista
  2. "Onneksi on valokuvat ja onneksi on blogi! Näiden kahden kautta on niin helppo palautella mieleen menneitä tapahtumia ja muistella niin ihania kuin kamaliakin hetkiä. En taatusti muistaisi puoliakaan vuoden tapahtumista - saati sitten vuosien takaisia asioita " Just kirjoitin samanlaisen lauseen omaankin blogiin :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jopas sattui sopivasti - telepatiaa? :D

      Poista
  3. Onko siis Popi ja Rousku sama asia? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu! Rakkaalla lapsella on monta nimeä ;)

      Poista
  4. Oon lukenu blogia n. Puoli vuotta niin voisitko vähän avata mulle, että mitä sillon helmikuussa tapahtui sen reen kanssa? :( teijän blogi on kyllä ihan mahtava :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on linkki kyseiseen postaukseen joka kertoo mitä helmikuussa tapahtui:
      http://jauhokuono.blogspot.fi/2014/02/onnettomuus.html
      Kiitos paljon <3 Te lukijat ootte mahtavia!

      Poista
  5. Tämäpä oli tosi kiva kooste viime vuodesta! Kaikenlaista on mahtunut tuohonkin vuoteen, mutta ainakin teillä on ihan parhaat vuonikset! :) Lotta kun vaan osaa olla maailman ihanin ja luotettavin poni, ja lupaavalta näyttää nuorten miestenkin osalta - onhan niillä kuitenkin maailman paras äiskä ja parhaat omistajat.;) No, kaikkihan sen tietää, ettei kukaan täydellinen ole, mutta teillä ainakin on sydän mukana tossa hommassa.

    Toivon teidän koko poppoolle parasta mahdollista alkanutta vuotta ja paljon ihania, onnellisia hetkiä!

    Kiitos, kun jaksatte pitää blogia pystyssä ja ilahduttaa tällaista heppahöperöä kaupunkilaiskaveria! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna ihanista sanoistasi <3
      Ollaan onnekkaita kun meillä on tuollainen heppahöperö kaupunkilaiskaverikin :)

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.